Lue keskustelun säännöt.
Miten saada itsetuhoiset ajatukset loppumaan? Minussa on kuin kaksi ihmistä, jotka tappelevat tästä joka vrk.
21.03.2024 |
Aamulla herää ja mietin mikä minut sai eilen taas niin synkkiin ajatuksiin. Sitten kuitenkin siinä hetken oltua alan taas miettimään, että onneksi täältä pääsee pois halutessaan. Illalla ajatukset ovat todella voimakkaita ja toivon kuolemaa. Pahoina kausina nämä ovat päällä alituiseen ja olen ihan henkisesti nääntyneen näköinen ulospäinkin. Suunnittelen, mietin, haluan toteuttaa ja yrittänytkin olen pari kertaa. Ens kerralla en halua epäonnistua jos vielä tulee eteen se päivä.
"Normaaleina" kausina kuolema on ajatuksissa vähemmän mutta silti taistelen ajatuksien kanssa. Yksi puoli minussa käskee koko ajan ryhdistäytymään ja elättelee toiveita, suunnittelee ja piirtelee pilvilinnoja miten elämäni vielä tulee olemaan hyvää ja miten erilaista elämäni voi olla esim 10 vuoden päästä positiivisella tavalla.
Sitten on se, joka ei näe kertakaikkiaan missään järkeä, ei yhtään missään. Kaikki on pelottavaa, epäluotettavaa, ahdistavaa ja jotenkin todella pielessä. Sisälle sattuu enkä pysty poistumaan kotoa, soimaan itseäni ja haluan uppoutua riippuvuuksiin tai ihan mitä vain. Haluan vain kuolla. Vihaan itseäni.
Sitten on joku siinä välissä joka ymmärtää kaiken tämän miten sairas olen ja pohdin onko jonkinlaisia aivovammaa. Voin myös rakastaa itseäni ja olla sujut asioideni kanssa mutta olen vain niin kovin väsynyt tähän. Ehkä se keskimmäinen on se aikuinen joka vahtii kahta lasta taukoamatta. Joskus ne ottavat vallan ja sitten eletään kaaosta korjaillen pitkään.
Elikkä miten pärjätä itsensä kanssa?
Kommentit (26)
En kyllä tiedä miten tässä käy itselle lähivuosina tai kuukausina. Kuolemankaipuu on nytkin niin suuri. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Nukkuminen jotenkin nollaa tilanteen ja joka päivä on ikään kuin uusi päivä mutta samaa pskaahan se sitten kuitenkin on. En jaksa muuttaa sitä eikä ole resurssejakaan. Olen umpikujassa. Apua hain joskus vuosia ja vuosia sitten mutta ei siitä mitään hyötyä ollut.
Olen pahoillani puolestasi, kärsimyksistäsi. Kirjoitukseesi oli helppo samaistua. Itselläni on ollut vastaavaa, joskin nykyään todella paljon tasaisempaa. Enkä tuolloin aiemmin olisi voinut uskoa, että voisin voida näin hyvin vielä jonain päivänä -niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Vaikka vieläkin ajoittain putoan tuohon tilaan, tiedän, että se on ohimenevää. Paremmat kaudet vetävät pidemmän korren kuin huonommat. Toivon ja uskon, että sinullekin voi yhtä lailla koittaa paremmat ajat. Hae apua, älä tee peruuttamattomia päätöksiä tuossa tilassa.
Ubiquinol + muut vitamiinit ja hivenaineet.
Olen hakenut apua todella usein. Edes itsariyrityksen jälkeen minua ei laitettu hoitoon. En tiiä .
Joku systeemissä ei mielestäni toimi tai ole inhimillistä. Se on vähän kylmää diagnosointia ja sitten vaan itse pärjäämistä. Onneksi sain sairaslomaa kuitenkin kun minusta ei sitten ollut enää töihinkään.
Kai minun päässä vain on jotain vikaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap!
Kuulostaa siltä, että tarvitset apua. Vähintään keskusteluapua. Hae sitä. Sä olet tärkeä ja sulla on vielä ihana tulevaisuus edessä. Nyt voi tuntua pahalta/ahdistavalta, mutta se menee ohi. Niinkuin on ennenkin mennyt. Mutta lääkityksen/ muun avun avulla valoisampaa ajatuksia ja päiviä alkaa tulla lisää.
Tässä pari linkkiä, mistä löytyy numero, mihin voi soittaa, ja kertoa ajatuksiaan.
https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/
https://auttavapuhelin24-7.fi/?gad_source=1&gclid=CjwKCAjwte-vBhBFEiwAQ…
Psyykelääkkeillä, liikunnalla ja terapialla.
Jos tai okeastaan kun aivosi ovat sekaisin, niin hanki niille hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuttua. mulla epäillään bibolaaria ja skitsoaffektiivista häiriötä. skitsoon en itse usko.
Oletko koittanu saada lähetettä mielialapolille? Vaikea päästä osastolle edes itsetuhoajatukissa ja vaikka sanoisit tehneesi asioiden eteen valmisteluja... tätä tämä on 2024.
Minulla loppui tuollaiset ajatukset kun tapasin nykyisen mieheni, joka nosti minut pinnalle syvistä vesistä ja antoi elämälleni merkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tuttua. mulla epäillään bibolaaria ja skitsoaffektiivista häiriötä. skitsoon en itse usko.
Oletko koittanu saada lähetettä mielialapolille? Vaikea päästä osastolle edes itsetuhoajatukissa ja vaikka sanoisit tehneesi asioiden eteen valmisteluja... tätä tämä on 2024.
Mulla ihan sama vastaanotto ollut kun olen kertonut itsetuhoisuudesta. Lääkkeitä olen vain saanut lisää.
Olen saanut lähetteen, sain sen itsariyrityksen jälkeen ja odotin 1,5 vuotta aikaa sieltä. Vihdoin sen sain ja tunnissa psykiatri kirjoitti B-lausunnon terapiaa varten. Terapiaa aion vielä kokeilla mutta jos ei ole mitään vaikutusta niin tiedän etten kestä elää itseni kanssa kyllä mitään pitkiä aikoja. Tämä kun on aikamoista selviytymistä koko ajan ja koskaan ei tiedä mitä seuraava viikko tietää mielen kanssa.
Itseltä on nuo diagnoosit suljettu pois. Itsellä epäilen epävakaata, ADHD:tai ja traumataustaa.
Voimia tosi paljon sullekin. Tiedän mitä sinäkin käyt läpi. Valitettavaa on että nää mielenterveysasiat vaikuttaa niin laajasti elämään. Mutta, jotenkin sitä vaan yrittää pärjäillä. Ap
Moi ap. Tekstisi voisi olla kuin omasta kynästäni. Mulla on bipo II tyyppi ja epävakaa persoonallisuus. Toi kahden ääripään välillä sahaaminen on aivan järkyttävän kuluttavaa, mä niiiin tiedän! Halaus sulle, mä kirjoittelen huomenna lisää! Voimia tuhannesti tähän hetkeen, enempää ei tarvitse kerralla jaksaa 💗💗💗
T. Tupladg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi ap. Tekstisi voisi olla kuin omasta kynästäni. Mulla on bipo II tyyppi ja epävakaa persoonallisuus. Toi kahden ääripään välillä sahaaminen on aivan järkyttävän kuluttavaa, mä niiiin tiedän! Halaus sulle, mä kirjoittelen huomenna lisää! Voimia tuhannesti tähän hetkeen, enempää ei tarvitse kerralla jaksaa 💗💗💗
T. Tupladg
Onko epävakaalle tyypillistä että aamut alkaa yleensä (melkein 100%) hyvin ja iltaan mennessä olet valmis lopettamaan kaiken? Olen ollut siinä käsityksessä että epävakaassa mielentilat saattaa sahata kesken päivänkin miten sattuu mutta tämä aamu hyvin ilta huonosti olisi liian samanlainen rytmi jotta se voisi olla epävakaata.
t. ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi ap. Tekstisi voisi olla kuin omasta kynästäni. Mulla on bipo II tyyppi ja epävakaa persoonallisuus. Toi kahden ääripään välillä sahaaminen on aivan järkyttävän kuluttavaa, mä niiiin tiedän! Halaus sulle, mä kirjoittelen huomenna lisää! Voimia tuhannesti tähän hetkeen, enempää ei tarvitse kerralla jaksaa 💗💗💗
T. Tupladg
Onko epävakaalle tyypillistä että aamut alkaa yleensä (melkein 100%) hyvin ja iltaan mennessä olet valmis lopettamaan kaiken? Olen ollut siinä käsityksessä että epävakaassa mielentilat saattaa sahata kesken päivänkin miten sattuu mutta tämä aamu hyvin ilta huonosti olisi liian samanlainen rytmi jotta se voisi olla epävakaata.
t. ei ap
Minulla on siis juuri näin. Aamut on ok, mielelläni aamukahvin keittoon ja rauhassa heräily. Kasa suunnitelmia (joista vain pieni osa toteutukseen) ja sitten hääräämistä. Siivoan, laulan, kuuntelen musiikkia, saatan oikeasti iloita. Nämä siis hyvinä kausina (vakavina voin olla koko päivän vain sängyssä enkä välitä mistään). Tänäänkin hoidin asioita aamupäivällä ja oli ihan jees olo, rauhallinen, tasainen ja ihan mukava.
Iltaa kohti sitten noin klo 16 jälkeen viimeistään olotilat laskee kuin lehmänhäntä ja pahenee vain illalla. Itken, ahdistaa, pelottaa, kamala olo. Mietin itsemurhaa, kuinka epäonnistunut olen ja ihmettelen mitä minulle on tapahtunut, kuka olen jne.
Tämä ei liity syömiseen tai syömättä jättämiseen. Tämä menee aina näin. Ehkä väsyn vain niin herkästi ja olen pettynyt sitten itseeni. Väsyn siis vaikka en paljoa tekisikään.
Ennen olin kova tekemään töitä, nyt minusta ei ole siihenkään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla pitkäaikainen yksinäisyyden kokemus aiheuttaa tuollaista. On tottunut olemaan itselle se lohduttava aikuinen ja tsemppaava ystävä ja tunnistan tuon unelmoija/visioija/rauhoittelija/järjenpuhuja/tsempparipuolen vastapainona sille läpeensä pahoinvoivalle ahdistuneelle osalle joka pelkää ja joka haluaa kuolla koska ei ymmärrä mitä h*lvettiä tapahtuu. Sinussa on valtavasti voimaa kun jaksat kammeta itsesi ylös ja tukea itseäsi. Jatka taistelua. Toivottavasti löydät ratkaisun ja apua.
voisi olla ihan kuin itseni kirjoittamaa tekstiä... saanko kysyä mikä lääkitys sulla on? mullakin vaihdettu monesti...snri/ssrit käyty läpi... sit vaihdettiin mielialatasaajaan ja adhd lääkitystäkin kokeiltiin pariin kertaan. nyt pieni annos antipsykoottia myös mitä vastaan ollut pitkään mut pakko kun tuntuu et jo sitä luokkaa tää oireilu. tarvittavana rauhoittavia... mieluiten terapiaa mut ei sitä mulle enää helpolla myönnetä. 6 vuotta tulee tätä aallonpohjaa... toki hyviäkin aikoja on välissä ollut. rakastumista ja satunnaista työtä... mut liian paljon nykyään noita ettei mikään sit huvita, mieli käy ylikierroksilla ja haluaa vaan olla yksin kun kokee et on nii arvoton fiilis... ja ne moittivat ajatukset mitkä sanoo sulle et oon täysp*ska sun muuta latistavaa... asioiden hoitaminen vaihtelee mielialojen mukaan. just saattaa jaksavainen olla osan päivää ja jossain kohin tulee se romahdus ettei mikään huvita. tiedä sit onko mistä kyse...lääkityksen tehot hiipuu vai just toi bibo/epävakaus,adhd...
Vierailija kirjoitti:
Moi ap. Tekstisi voisi olla kuin omasta kynästäni. Mulla on bipo II tyyppi ja epävakaa persoonallisuus. Toi kahden ääripään välillä sahaaminen on aivan järkyttävän kuluttavaa, mä niiiin tiedän! Halaus sulle, mä kirjoittelen huomenna lisää! Voimia tuhannesti tähän hetkeen, enempää ei tarvitse kerralla jaksaa 💗💗💗
T. Tupladg
Kiitos :) tule vain jos ehdit tai on voimia. Kuulisin mielelläni sinun tarinasi. Ainoa asia varmaan minkä vuoksi tässä on jokseenkin järjissään on se, että tietää ettei ole yksin, en ole valinnut tätä "sairautta"(mikälie) ja ne tarinat, että toisetkin yrittivät jaksaa ja jotkut jopa voivat hyvin myöhemmin elämässä.
Halaus sinullekin! Ap
Vierailija kirjoitti:
voisi olla ihan kuin itseni kirjoittamaa tekstiä... saanko kysyä mikä lääkitys sulla on? mullakin vaihdettu monesti...snri/ssrit käyty läpi... sit vaihdettiin mielialatasaajaan ja adhd lääkitystäkin kokeiltiin pariin kertaan. nyt pieni annos antipsykoottia myös mitä vastaan ollut pitkään mut pakko kun tuntuu et jo sitä luokkaa tää oireilu. tarvittavana rauhoittavia... mieluiten terapiaa mut ei sitä mulle enää helpolla myönnetä. 6 vuotta tulee tätä aallonpohjaa... toki hyviäkin aikoja on välissä ollut. rakastumista ja satunnaista työtä... mut liian paljon nykyään noita ettei mikään sit huvita, mieli käy ylikierroksilla ja haluaa vaan olla yksin kun kokee et on nii arvoton fiilis... ja ne moittivat ajatukset mitkä sanoo sulle et oon täysp*ska sun muuta latistavaa... asioiden hoitaminen vaihtelee mielialojen mukaan. just saattaa jaksavainen olla osan päivää ja jossain kohin tulee se romahdus ettei mikään huvita. tiedä sit onko mistä kyse...lä
Täytyy varmaan rehellisesti kirjoittaa tästä. Lopetin lääkityksen. Meni hermo kun siitä ei ollut mitään apua ja olin aivan jatkuvasti itsetuhon partaalla ja sen lääkkeen orjana vierotusoireiden vuoksi. Koko ajan vaan sitä lääkitystä nostettiin ja nostettiin. Sitten päätin, että nyt saa riittää. Eivät suostuneet vaihtamaan koska lääke on joskus auttanut, niin nostivat sitten usean kerran.
Se oli venlafaxin. Kävin aika helvetillisen kaksi viikkoa kun sen lopetin mutta ja nyt olen päässyt irti. Täytyy vielä lisätä, että minulla oli lääkityskin päällä huono olo henkisesti. Ei se asiaa muuttanut millään tavoin enää.
Opamoxia mulla myös tarvittavana. Se on hyvä lääke kyllä itselle jos on vaikka unettomuutta.
On tää joo hankalaa nää mt-asiat. Joku hyötyy yhdestä, toinen toisesta ja sitten on byrokratia, joka päättää kuka saa mitäkin ja kuinka paljon.
Tässä sitten selviydytään jotenkin ja joka aamu toivoo, että elämä vielä paranee. Pahinta on kun juurikin kestänyt useamman vuoden pahempi vaihe, sitä miettii usein mitä tapahtui (itsellä oli väkivaltainen suhde ainakin ja tosi ikäviä muita juttuja) ja sen jälkeen jotenkin romahdin kun oli taustalla jo ennestäänkin taakkaa liiakseen. Sekosin jotenkin. Nykyään tällainen eristäytynyt.
Onneksi emme ole yksin... vaikeaa sanoa muuta. Ap
Nytkin katson pohjois-koreasta kertovaa dokumentta TV:stä. Miten tämä maailma voi olla näin julma!? En voi käsittää. Ihmiset ovat keksineet elinkeinon, loputtoman ruoan ja rauhan mutta ihmisiä halutaan pelkästään vallan halusta satuttaa, tappaa, kiduttaa. Osa heistä ei edes tiedä paremmasta.
Miten voi ihmisen elämä olla näin luonnotonta tässä maailmassa? Vain raha ja valta määrittää enemmän ja vähemmän. Pohjois-korea toki pahin paikka mutta kyllä sitä näkee myös kaikkialla eri konseptissa.
Ap
:(