Lue keskustelun säännöt.
Miten saada itsetuhoiset ajatukset loppumaan? Minussa on kuin kaksi ihmistä, jotka tappelevat tästä joka vrk.
21.03.2024 |
Aamulla herää ja mietin mikä minut sai eilen taas niin synkkiin ajatuksiin. Sitten kuitenkin siinä hetken oltua alan taas miettimään, että onneksi täältä pääsee pois halutessaan. Illalla ajatukset ovat todella voimakkaita ja toivon kuolemaa. Pahoina kausina nämä ovat päällä alituiseen ja olen ihan henkisesti nääntyneen näköinen ulospäinkin. Suunnittelen, mietin, haluan toteuttaa ja yrittänytkin olen pari kertaa. Ens kerralla en halua epäonnistua jos vielä tulee eteen se päivä.
"Normaaleina" kausina kuolema on ajatuksissa vähemmän mutta silti taistelen ajatuksien kanssa. Yksi puoli minussa käskee koko ajan ryhdistäytymään ja elättelee toiveita, suunnittelee ja piirtelee pilvilinnoja miten elämäni vielä tulee olemaan hyvää ja miten erilaista elämäni voi olla esim 10 vuoden päästä positiivisella tavalla.
Sitten on se, joka ei näe kertakaikkiaan missään järkeä, ei yhtään missään. Kaikki on pelottavaa, epäluotettavaa, ahdistavaa ja jotenkin todella pielessä. Sisälle sattuu enkä pysty poistumaan kotoa, soimaan itseäni ja haluan uppoutua riippuvuuksiin tai ihan mitä vain. Haluan vain kuolla. Vihaan itseäni.
Sitten on joku siinä välissä joka ymmärtää kaiken tämän miten sairas olen ja pohdin onko jonkinlaisia aivovammaa. Voin myös rakastaa itseäni ja olla sujut asioideni kanssa mutta olen vain niin kovin väsynyt tähän. Ehkä se keskimmäinen on se aikuinen joka vahtii kahta lasta taukoamatta. Joskus ne ottavat vallan ja sitten eletään kaaosta korjaillen pitkään.
Elikkä miten pärjätä itsensä kanssa?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämänpelkoahan se.
Sekä tiedostamaton manipulointi: Veikkaankin ettei yksikään negatiivinen ajatuksesi ole sinun omasi.
Manipuloinnista löytyy nykyään paljonkin asiaa ainakin englannin kielisiltä sivuilta joihin kannattaa perehtyä.
Kyllä ihmisten pitäisi saada apua helpommin.
Huomenta! Minulla ei ole vastauksia ongelmiisi, mutta myötätuntoa sitäkin enemmän. Yritän auttaa kaltaistasi, poikaani pääsemään tolpilleen. Pojalla ADD ja masennus, aloitti opiskelut yliopistossa mutta koronan alkamisen jälkeen kaikki alkoi sakata, masentui ja erakoitui. Nyt on yhdessä yritetty etsiä apuja ja lisätä voimavaroja saada jotenkin elämä taas hallintaan. Pikkuhiljaa alkaa mennä parempaan päin. Välillä jo käy opiskelukämppänsä ulkopuolella, tapaa ikivanhoja kavereitaan. Sai lähetteen kuntouttavaan terapiaan, se alkaa kohta.
Vanhempana sitä on aika avuton. MIten auttaa? Millainen tuki vie eteenpäin, mikä taannuttaa lapsen tasolle ja aiheuttaa vain ahdistusta? Eniten jutellaan. Poika osaa hyvin sanoittaa oloaan, kuuntelen ja kyselen. Usein kysyn juuri millaiseksi haluaisi elämänsä olevan viiden vuoden kuluttua. Ja sitten pohditaan miten voisi päästä tavoitteeseen, pienin askelin. Nyt on opinnoissakin pieni nytkähdys, jospa pikkuhiljaa pääsisi paremmin jaloilleen.
Poikaa lohdutan, että oppii nuorena käsittelemään hankalia asioita. Kaikilla elämässä niitä tulee vastaan, ja jos on oppinut taidot miten päästä kuopasta on tuosta paljon hyötyä elämässä. Resilienssi sana, jota nykyään psykologiassa hoetaan, miten sietää vaikeat ajat ja päästä niistä eteenpäin, siinä AP, poikani ja te muut, teistä tulee kokemusasiantuntijoita jotka pystyisitte auttamaan elämässään ilman ongelmia keski-ikäiseksi porhaltavia jotka musertuvat täysin ensimmäiseen suureen kolaukseen.