Miksi tapaan vain miehiä, jotka eivät erota tapailusuhdetta parisuhteesta?

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa noissa miehissä yhdistävä tekijä olet sinä, ap. Sinä valitset ne miehet,joiden kanssa aloitat nuo suhteet.

Mutta kun siellä tinderissä tavisnainen saa niiiiiiiin helposti matcheja niiden omaa tasoaan ylempänä olevien miesten kanssa! Tavisnainen ei tietenkään itse tätä epäsuhtaa tajua, vaan ajattelee kerta toisensa jälkeen "hitto, taas tuli kohdalle kusipää pleijeri, mutta ei tässä auta muu kuin yrittää uudelleen ja ehkä jo seuraavalla miehellä on se kultainen sydän ja haluaa parisuhteeseen mun kanssa". Kierre on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se niin mene että voit ilmoittaa millaisen parisuhteen itse haluat ja ainut syy miksi toinen ei tottele, olisi se että hän ei ymmärrä mitä haluat. Kyllä hän varmasti ymmärsi. Ei vain halua toimia kuten sinä haluat, vaan kuten hän itse haluaa.

Eiköhän se ole ihan normaalia, että ilmoittaa millaisen parisuhteen haluaa ja sitten toisen vastuulle jää haarukoida onko sopiva kumppani toiselle. Ja tämä tietenkin ihan puolin ja toisin. Nyt aloittaja on kertonut mitä haluaa ja ilmeisesti laittanut sitten epäsopivia luistoon. Jos toinen on ymmärtänyt mitä aloittaja haluaa, niin silloin hänen käytöksensä on tahallista harhauttamista.

Kyllä pitää ensimmäisellätai viimeistään toisella treffeillä panna! Muuten akka vain pelaa ja testaa! Ei kiinnosta mitkään frigidit! Heti katsotaan onko värkit yhteensopivia! Jos on niin voidaan panna jatkossakin.

Ehdottomasti kannattaa jatkaa samalla linjalla kuin tähänkin asti ja sitten ihmetellä, miksei homma etene siihen suuntaan kuin haluaisit. 

Mulle tuli nyt sellainen kuva, että ap kokee että vain hänen määritelmä siitä, millainen on parisuhde ja millainen tapailusuhde, on ainoa oikea. Todellisuudessa erilaisia parisuhteita on yhtä paljon kuin parejakin. Kyllä ihminen voi haluta olla ja kokea olevansa ihan aidossa parisuhteessa vaikka ei jakaisi ihan kaikkea toisen kanssa tai tykkäisi puhua lähinnä positiivisista tai vaikkapa lähinnä käytännönläheisistä asioista, kuten monet miehet. 

 

Ei kannata vaatia yhdeltä ihmiseltä kaikkea. Mun mies ei ole mikään tunteista jauhajia, kuten mä mielelläni olisin. Tyydytän suurimman osan tuosta tarpeesta kavereiden kanssa ja tuon miehen kanssa keskusteluun vain ne noissa keskusteluissa kiteytetyt ajatukset.

Miten nuo miehet sitten suhtautuvat jos pyydät apua tai soitat milloin vain? Itse koen että voin kyllä niin tehdä mutta vedän itse itselleni rajat. En pyydä mieheltä apua juuri kun hänellä on raskas työviikko enkä soita myöhään illalla kun en itse saa unta ja hänellä on aikainen herätys.

Jos asia tapahtuu kerran, voi olla huono tuuri.

Jos toistuvasti, niin kannattaa miettiä, mitä itse teet jotta näin on? Pihtaamista pidän täysin tarpeettomana, kas kun ihan seksin olemassaolosta riippumatta on mahdollista havainnoida avoimin silmin, miten toinen kohtelee. Totta kai ihmiset voi puhua ihan mitä sylki suuhun tuo, teot on ne jotka merkitsee. 

Jos kuuntelet aina vaan sanoja, niin joo siihen voi olla moraalinrn oikeus -valehtelu on rumaa- mutta ihan sama lopputulos on ajankäytön kannalta: hukkaan menee. Eli seuraa niitä tekoja ja jos on wishy washy, niin luiskaan. Riittävän ajoissa. 

Minä haluaisin tapailusuhteen tai tapailusuhteita. Itse tarkoitan tällä mm. sitä, että kun olen toisen ihmisen kanssa, olen kiinnostunut hänen ajatuksistaan, tunteistaan, voimme pitää pitkiä keskusteluita, ja toki myös että on seksuaalista kemiaa. En halua naimisiin, en halua lapsia, en halua asua kenenkään kanssa yhdessä.

Mutta miehet joiden kanssa olen hieman tällaiseen tilanteeseen päätynyt, ovat valehdelleet. Tyyliin että ovat muka eronneet, mutta myöhemmin selviää että ei. Kaipaisin siis rehellisyyttä tällaisissa asioissa. En halua olla mikään "en oo ikinä nähnyt sua kauniimpaa" -henkilö, jota liehitellään kuin oltaisiin autoa ostamassa, ja tingataan hinnasta kaikki keinot käyttäen.

Myös naiset saattavat haluta fwb-suhdetta, mutta siinä pitää olla rehellinen mikä on tilanne. Eksyin vähän ap:n aiheesta, mutta pointtina on se, että on tärkeää puhua mitä haluaa suhteelta.   

Miksi valitset jatkuvasti itsellesi miehiä, jotka eivät halua sinua (muuhun kuin satunnaiseen seksiin)?

Miten onnistut tuossa? Kyllä minä ainakin kykenen nopeasti päättelemään miehen eleistä, käytöksestä ja teoista että haluaako hän olla kanssani yhdessä vai ei. Mikset sinä kykene samaan?

Kiinnostaa, miten nuo miehet reagoivat jos ap on yhteydessä useammin kuin 4 päivän välein, tai jos ap pyytää heiltä apua. Jättävätkö vastaamatta jos ap soittaa? Sanovatko siis suoraan ettei kiinnosta puhua niistä aiheista mistä ap haluaa puhua?

ihmisiä vaan on niin erilaisia. Itse olen ollut jo vuosikymmenen hyvin sitoutuneessa suhteessa jossa emme asu yhdessä emmekä näe tai edes soittele joka päivä. Molemmat ovat aika tasapainoisia ihmisiä joten kummallakaan ei vaan ole hirveästi mitään vakavaa puitavaa, vaan keskustelut on useimmiten aika kevyitä ja hauskoja.

Totta kai on sallittua haluta juuri tietynlaista parisuhdetta ja kaikille ei tietenkään sovi esim mun kaltainen kumppani. Mä itse mm tajusin vasta jotain 5 seurusteluvuoden jälkeen että voisin esitellä miehen vanhemmilleni (asuvat vähän kauempana niin ei tullut mieleen). Pointtini on se että ei kannata syyttää noita miehiä välttämättä valehtelijoiksi ym, vaan he saattaa vaan käsittää parisuhteen eri tavalla kuin ap. 

Minkä ikäinen olet? Lähtivätkö 99% laivoista jo 10-30 vuotta sitten?

Silloin kun pystyy niitä lippuja vielä saamaan ei kannata jäädä pyörimään kuten useimmat nykyään. Ja pitää katsoa vaikka sitten vanhempaakin hyvin varustettua laivaa.

10-30v. myöhäiset joko sopeutuu tarjontaan tai jää rannalle kuten jo aikaisemminkin valitsi tehdä.

Olen itse romantikko ja minua otti päähän tapailusuhteet, joten lopetin ne. Koin, että minua vain käytetään hyväksi. Nykyään olen ystävä. Haluaisin "täyden suhteen", mutta en ole onnistunut sitä saamaan ja tyrkyllä oleminen on raadollista. 

Voi olla että asenteessasi on vikaa. Tai yrität omaa tasoasi parempi miehiä.

Monien naisten ongelma.

Kaikki ei ap vaan oo vaimomatskua. 

Tapasin viikonloppuna miehen, jonka olin kerran ennen nähnyt. Hän oli kertonut, että on eronnut. Pyysi treffeille ja menin. Ilmeni ettei olekaan eronnut,vaan asumuserossa ja vaimo oikeastaan haluaisi hänet takaisin, mutta hän haluaa nyt seikkailla. Sitten suuttui kun sanoin, ettei kuulosta nyt ihan siltä, että halutaan samoja asioita. Mitäs tähän nyt sitten sanoisi. Oikeat tunteet on se juttu, miksi kaksi ihmistä haluaa olla yhdessä. Silloin kai ei ole mitään epäselvää, seurustellaanko vai ei. Jos on, toinen ei joko tunne samoin tai kumpikaan ei tunne mitään ja yritetään vaan virittää jotain yhteistä, harrastetaan seksiä ja siihen se sitten jääkin. Totuushan on, että kovin harvaan sitä edes ihastuu, saatikka rakastuu. Tuollaiset juuri eronneer, jotla eivät tiedä mitä halauavat, haluavat ensi sijassa sitä seksiä ja sitten kattellaan siitä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa, miten nuo miehet reagoivat jos ap on yhteydessä useammin kuin 4 päivän välein, tai jos ap pyytää heiltä apua. Jättävätkö vastaamatta jos ap soittaa? Sanovatko siis suoraan ettei kiinnosta puhua niistä aiheista mistä ap haluaa puhua?

ihmisiä vaan on niin erilaisia. Itse olen ollut jo vuosikymmenen hyvin sitoutuneessa suhteessa jossa emme asu yhdessä emmekä näe tai edes soittele joka päivä. Molemmat ovat aika tasapainoisia ihmisiä joten kummallakaan ei vaan ole hirveästi mitään vakavaa puitavaa, vaan keskustelut on useimmiten aika kevyitä ja hauskoja.

Totta kai on sallittua haluta juuri tietynlaista parisuhdetta ja kaikille ei tietenkään sovi esim mun kaltainen kumppani. Mä itse mm tajusin vasta jotain 5 seurusteluvuoden jälkeen että voisin esitellä miehen vanhemmilleni (asuvat vähän kauempana niin ei tullut mieleen). Pointtini on se että ei kannata syyttää noita miehiä välttämättä valehtelijoiksi ym, vaan he saat







Sulla on hyvin pointteja ja tätä olen myös miettinyt. Eli sitä, että pystyisikö sitten muuttamaan sitä omaa asennettaan kevysuhteiluun. Olen ajatellut, että ehkä sitten jos olisin itse se ns. vähemmän kiinnostunut osapuoli. Nyt jotenkin on kuitenkin ollut fiilis, että on menty liikaa näiden miesten ehdoilla. Ja taustalla kyllä ollut jonkinlaista tunnekylmyyttä mielestäni. 



Nykyinen (jota jättämässä) kyllä varmasti vastaisi puhelimeen ja varmaan ns. auttaisikin hädässä juu. Ehkä harkitsen nyt hänen kohdallaan vielä hetken. 

Kuulut naisten 80% ja kiinnostut miesten top 20%. Siksi.

Taitaa kiinnostaa vain ne jännimmät top 20% miehet?

Taitaa ap:lla ja komppaajilla olla niin kovat kriteerit, että löytyy vain valehtelijoita ja huijareita. Joillakin naisilla on oikein taipumus löytää se kaikista lipevin kusettaja, mistä normaalit ihmiset näkee kauas, että ei ole eläissään puhunut totta.

Ap kyllä tunnistaa tämän taipumuksensa ihastua niihin "menestyjämiehiin". Huoh, mistähän niitä hyviä tavismiehiä sitten bongailisi? 



Mutta nykyinen tosiaan kyllä mielestäni aika tavis, eikä kyllä ihan niin kylmältä kaverilta vaikutakaan kuin edelliset. Ehkä hänen kanssaan vielä kannattaisi katsoa hetki. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä taitaa tulla sen osalta, että ap tähtää liian (ulkonäöltään) tasokkaiden miesten suuntaan ja tulee osallistuneeksi Vauvallakin mainittuun chadien "haaremiin". Sen tasoriman laskeminen voi osoittautua liian vaikeaksi rastiksi, kun ap on jo päässyt chadien makuun. Addiktiohan siitä syntyy tavistasoiselle naiselle ja vieroitus on monille mahdotonta.

Tämähän on ihan kuin minulle osoitettu kommentti