Jos kumppaninne olisi kirjailija tai käsikirjoittaja, niin arvottaisitteko..

Minä taidan olla tässä suhteessa se, jolla on kieroutuneempi ja sadistisempi mieli, joten todennäköisesti vain auttaisin noiden synkempien hahmojen ja heidän mielenmaisemansa luomisessa :)

Mutta vastauksena kysymykseen, pitäisin hänen työnsä ja sen oman persoonansa ihan erillisinä asioina, eivät vaikuttaisi toisiinsa.

Onhan niitä vaikka minkälaisia kirjailijoita, jotka ovat kohdelleet muita normaalisti tai täysin v- mäisiäkin.

Kuten missä tahansa ammatissa.

Ei voi siis yleistää.

Kirjallisuus on kirjallisuutta. Dostojevski kirjoitti murhaajasta ja niin on kirjoittanut moni muukin.

Aloituksen kysymys on järjetön.

Mielikuvitus ja kyky eläytyä niihinkin ajatuksiin, tunteisiin ja tekoihin, jotka eivät ole omaa kokemusmaailmaa, kertoo ennemminkin eläytymis ja empatiakyvystä, kuin huolestuttavammista piirteistä. Sama kirjailija/käsikirjoittaja luo myös tarinan lempeämmät hahmot.

Vierailija kirjoitti:

Mielikuvitus ja kyky eläytyä niihinkin ajatuksiin, tunteisiin ja tekoihin, jotka eivät ole omaa kokemusmaailmaa, kertoo ennemminkin eläytymis ja empatiakyvystä, kuin huolestuttavammista piirteistä. Sama kirjailija/käsikirjoittaja luo myös tarinan lempeämmät hahmot.

Ei välttämättä, itseasiassa aika monikin kirjailija/kirjoittaja käyttää hahmojen luomisessa apuna muita henkilöitä, jolloin on ehkä helpompi saada hahmoista uskottavia. Minä en esimerkiksi usko, että osaisin luoda uskottavan lapsirakkaan, voimakkaasti tunteiden varassa elävän ujon kotiäidin sielunmaisemaa. Aika harva varmaan pystyy myöskään hyppäämään täysin tunnekylmän, laskelmoivan ja iollain pomalla periaatteellaan tekonsa oikeuttavan sarjamurhaajan mieleen. Toki osa pystyy kehittämään hyvin laaja-alaisesti erilaisia hahmoja, mutta valitettavan usein kirjoissa jotkut hahmot jää juuri siksi ontoiksi ja samaistumiskohdattomiksi jos kirjailijalla ei ole kyseisen hahmon kanssa "yhteistä". 

Kirjailijat käyttävät usein mielikuvituksen lisäksi ihan oikeista ihmisistä poimimiaan ominaisuuksia ja tarinoita.

Niitä joskus yhdistellenkin.

Tekevät paljon taustatyötä ja perehtyvät aiheisiinsa.

Erikoinen kysymys vai pelkoko tuo on. Jos sinun pitää pelätä tuollaista omasta kumppanistasi, niin olet ihan väärän ihmisen kanssa yhdessä. Tuollainen ajatushan on luokattoman tyhmä, simply.

Olen kirjoittanut vaikka mitä, vain yhden kerran eräs humalainen mies tuli selittämään, kuinka hän tiesi minun olevan samanlainen kuin esikoiskirjani päähenkilö. Voin sanoa, etten ikinä olisi vapaaehtoisesti noin tyhmän henkilön kanssa parisuhteessa.

Esikoiskirjasta etsitään usein yhteyksiä omaan elämään, onhan niitä osalla kirjailijoista, mutta minun kohdallani ei siinäkään. En ole ikinä kirjoittanut mitään omaelämäkerrallista. Olen säästänyt sen vanhalle iälle eli nyt. Olen kirjoitellut jotain sen tyyppistä, mutta en aio nimetä sitä elämäkerraksi kuitenkaan. En oikeastaan vielä edes tiedä mitä siitä tulee.

Minulla ei ole mitään omaelämäkerrallisia teoksia vastaan, se vain ei ole mun juttu.