Kaste
Olen viimeaikoina miettinyt tällaista ihan kristinuskon perusteisiin kuuluvaa asiaa.
Tiedän, että Jeesus itse asetti kasteen, ja pidän asiaa tärkeänä. En kuitenkaan oikeastaan ymmärrä täysin kasteen merkitystä. Miksi oikeastaan pitää kastaa? Onko kasteen merkitys maallinen, vai liittyykö se vanhurskauttamiseen? Sen tiedän, että kasteessa ihminen otetaan seurakuntayhteyteen, mutta onko tämä kasteen ainoa merkitys?
Luther selittää, että kasteessa lapsi siirtyy perkeleen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan. En ymmärrä, mitä hän tällä loppujen lopuksi tarkoittaa. Itse uskon, että syntyvä lapsi on Jumalan lapsi, vaikka häntä ei ehdittäisi kastaa.
Olisi kiva kuulla ajatuksia kristityiltä :)
Kommentit (26)
joten laitan sen nyt tämän otsikon alle:http://www.nokia.svk.fi/?sid=13&tid=443
LAPSET ?
Entä sitten lapset? Jos heitä ei kasteta, joutuvatko he ¿perisynnin¿ tähden helvettiin? (¿PERISYNTI¿ = kristinuskoon liittyvä käsite, termiä " perisynti" ei mainita Raamatussa, mutta sen pohjana pidetään jaetta Room.5:12, Raamatun mukaan Aatami ja Eeva lankesivat Paratiisissa syntiin rikkomalla Jumalan käskyä vastaan ja rangaistuksena heidän päälleen lankesi kuolema, tämä ¿perisynti¿ tai n.s. alkusynti (lat. peccatum originale) kuvaa synnin valtaa ihmisessä ja saa aikaan ihmisen tekemään syntiä / meillä ei ole oikeutta kyseenalaistaa Jumalan oikeuskäsitystä / synnistä ei kukaan voi vapautua omin voimin tai teoin, vaan ainoastaan uskomalla Kristukseen henkilökohtaisena Vapahtajana ja ottamalla vastaan Hänen sovituksensa, joka tapahtui Golgatan ristillä, ja omistamalla siitä seuraava syntien anteeksisaaminen) Joutuvatko siis lapset ¿perisynnin¿ tähden helvettiin, jos heitä ei kasteta? Tällainen on hirvittävää harhaopetusta ja pelottelua! Onneksi tällaista uhkausta eivät uskalla esittää edes ne, jotka ovat lapsikasteen puolestapuhujia. Täytyykö kuoleman uhatessa lapselle suorittaa ¿hätäkaste¿? Ei, ei täydy! Raamatusta et löydä ainuttakaan tällaista tapausta tai kehotusta siihen. Lapset ¿ jos ketkä ¿ eivät ole ongelma Raamatussa!
Jeesus sanoo lapsista: ¿Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta" (Matt.19:14). ja vielä Hän sanoi: ¿Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan¿ (Matt.18:3). Kuten huomaat, lasten asema Raamatussa on poikkeuksellinen verrattuna aikuisiin. He ovat puhtaat Jumalan silmissä lapseutensa tähden, vaikka toki Aadamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seuraukset koskettavat heitäkin. Raja tämän ¿lapsen aseman¿ ja sen ulkopuolella olemisen välillä on yksilökohtainen ja rajaa on mahdotonta vetää johonkin tiettyyn ikään. Raamattu sanoo, että: ¿ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka¿ (1.Moos.8:21), eivät siis lapsuudesta saakka, sillä eihän Jeesus muuten sanoisi: ¿senkaltaisten on taivasten valtakunta." ! Tämän onkin ymmärrettävä niin, että jokaisen ihmisen tietoisuuden herätessä ja lisääntyessä riittävästi, hän voi käsittää hyvän ja pahan. Käytämme joskus sanontaa ¿omatunto herää¿. Tämä on kohta elämässä, jolloin lapsi on siirtymässä lapsesta nuoruuteen. Tämä on myös kohta, jolloin hänen on päästävä osalliseksi tietoisesta yhteydestä Jumalaansa. Tietoisen uskon ratkaisun jälkeen, seuraa Raamatun osoittamalla tavalla kaste! Näin kaste myös luonnollisella tavalla seuraa uskoa: ¿Joka uskoo (1) ja kastetaan (2), se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen (vaikka olisi kastettukin)¿ (Mark.16:16). Herra auttakoon meitä vanhempia, että osaisimme johtaa lapsemme mahdollisimman varhain Jeesuksen luo, että hän pääsisi osalliseksi uudestisyntymisen myötä Kristuksen elämästä! Sylilasten kohdalla emme voi puhua kääntymisestä tai uskosta evankeliumiin siinä mielessä kuin Uusi Testamentti niistä opettaa. Sylilapselle ei kerrota evankeliumia, koska hän ei voi sitä vielä käsittää. Ja koska hän ei voi sitä vielä silloin kuulla, Raamattu sanoo: ¿kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?¿ (Room.10:14).
Ainoakaan Uuden Testamentin kohta ei kerro sylilasten kastamisesta! Raamatussa ei myöskään missään sanota, että ihmisellä on olemassa jokin kummallinen ¿alitajuinen usko¿, jota voitaisiin soveltaa lapsiin. Ja vielä vähemmin voidaan uskoa pitää ¿vaistonvaraisena¿, samalla tavoin kuin esimerkiksi ravinnon tarvetta. USKO kristillisessä ja raamatullisessa mielessä on uskoa, jonka on vaikuttanut Jumalan Pyhä Henki Jumalan Sanan kautta: ¿Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta¿ (Room.10:17). USKO on ainoa EHTO ja EDELLYTYS KASTEESEEN, niin tämä Uudessa Testamentissa selvästi opetetaan. Apostolit eivät missään vaiheessa muuttaneet tapaansa kastaa uskovia ja siirtyneet kastamaan lapsia.
PERHEKUNNAT ?
Ne kastetut ¿perhekuntalaiset¿, jotka mainitaan Uudessa Testamentissa, eivät suinkaan todista millään lailla sylilasten kastamisen puolesta, niin kuin erheellisesti monet väittävät. Katso ja lue itse Raamatustasi nuo kaikki ¿perhekunta¿ ¿kohdat, ja huomaat totuuden. Noita ¿perhekunta¿ kohtia löytyy Raamatusta viisi, ja vaikka käymme ne tässä vain lyhyesti läpi, niin huomaat, että asia on niin kuin jo edellä kerroin.
1) KORNELIUKSEN PERHEKUNNASTA (Apt10:11) sanotaan: a) kaikki kuulivat sanan (10:33), b) kaikki tulivat uskoon (11:17), c) kaikki saivat Pyhän Hengen (10:44) ja d) kaikki, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen kastettiin.
2) LYYDIA ¿purppuranmyyjän¿ PERHEKUNNASTA (Apt.16) sanotaan: a) Lyydia itse kuuli sanan (j.14), b) tuli Herraan uskovaksi = Herra avasi hänen sydämensä (j.14), c) kastettiin (j.15) - koska sanotaan, että hän oli ¿talon pää¿, on hänen täytynyt olla joko leski tai naimaton, koska Raamatussa sanotaan, että mies on talon/perheen pää; näin ollen Lyydian perheväki oli todennäköisesti hänen palvelusväkeään (hänhän oli varakas), eli todennäköisesti niitä ¿veljiä¿, jotka hänen talossaan kuulivat kehotuksen sanan (j.40).
3) VANGINVARTIJAN PERHEESTÄ (Apt.16) sanotaan: a) kaikki kuulivat Herran sanan (j.32), b) koko perhekunta tuli uskoon (j.34), joka ilmenee sanoista: ¿hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi¿ c) kaikki kastettiin (j.33)
4) KRISPUKSEN PERHEKUNNASTA (Apt.18) sanotaan: a) tässä ei puhuta kastettiinko koko perhe, b) sitä vastoin sanotaan, että Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan (j.8) c) eikä siinä kaikki, vaan vieläpä voimme lukea: ¿ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin¿ (j.8).
5) STEFANAAN PERHEKUNNASTA (1.Kor.1:16-17) sanotaan: a) tämän perheen kastoi Paavali itse, ja hän kirjoittaa tuosta perhekunnasta, että oli oltava kuuliaisia heidän kaltaisilleen, koska ¿.. te tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte¿ että he ovat antautuneet pyhien palvelukseen¿ (1.Kor.16:15-16) b) edellä luettu tarkoittaa sitä, että kun kerran he = perhekunta, kykenivät tietoisesti epäitsekkääseen palvelukseen toisten hyväksi, heidän on täytynyt myös olla riittävän tietoisia ymmärtämään kasteen merkityksen ¿ siksi pikkulapset eivät voi tulla tässä kysymykseen!
Näin olemme pikaisesti käyneet läpi kaikki Uudessa Testamentissa nimeltä mainitut perhekuntia koskevat kasteet, eikä niistä yhdestäkään löydy raamatullisia perusteita lapsikasteelle! Päinvastoin on monia kohtia, jotka osoittavat, että lapsikastetta ei käytetty. Tiedämme varmuudella,
että nämä viisi henkilöä ja heidän perhekuntansa kuulivat evankeliumin (1), vastaanottivat ja uskoivat sen (2) ja heidät kastettiin(3)! Vaikka ilmaisua ¿miehet, naiset ja lapset¿ käytetäänkin (mm. Matt.14:21, 15:38), niin huomaa eräs tärkeä asia, nimittäin se, että sitä ei käytetä puhuttaessa kasteesta; kun taas kasteesta puhuttaessa sanotaan selvästi kohderyhmä, kuten: ¿kun he nyt uskoivat (1) Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen (2), sekä MIEHET että NAISET¿ (Apt.8:12),
etkä löydä tuosta kaukoputkellakaan mainintaa lapsista! Raamattu ei ole ristiriitainen kirja, vaan ¿ristin kirja¿, joka avautuu, niin kuin Jeesus sanoo: ¿lapsenmielisille¿(tämä ei tarkoita samaa kuin ¿olla lapsellinen¿ Luuk.10:21).
Mutta sitten ajattelin, että se ei taida olla rakentavaa... Ehkä on parempi hyväksyä se, että tästä asiasta on paljon näkemyseroja, eikä sille voi mitään. Väittelemällä ja Raamatulla päähänlyömällä asia ei ainakaan kenellekään kirkastu. Jätän tämän asian Jumalan turvallisiin käsiin, ja lopetan sen ruotimisen tähän :) .
Raamatulliset ja historialliset perusteet osoittavat että kristilliselle kasteelle ei ole ehtoja ihmisen iän, uskon tai veden määrän perusteella.
https://elamanvesi.blogspot.com/2015/08/miksi-tarvitaan-kaste.html
Hmmm..miksi tätä pohditaan tällä aihealueella🤔
Kaihoisa: