Kaste

muistaakseni (korjatkaa jos pahasti väärässä), kaste on merkki hyvän omantunnon liitosta lapsen ja Jumalan välillä..

(en tiiä auttoko asiaa yhtää, mutta en kyllä osaa tarkemmin selittää...jospa joku muu:D)

Roomalaiskirje 6 alusta:



http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Room…



Mielenkiintoinen kiteytys on myös Augustinuksen miete " kun sana yhdistyy ainaaseen, saadaan sakramentti" . Kastevesi on vettä, mutta kun siihen yhdistetään Jumalan sana ja Sana, itse Jeesus, se saakin ihan toiset ulottuvuudet.

Pitääkö sitä aina hosua lähettämään viesti ennen kunnollista oikolukua...murmur...

Jos haluaa saada selkeän käsityksen on syytä alkaa lukemaan ' miten oli alussa?' eli silloin kun evankeliumi alkoi leviämään. Eli ihan alkuun lukea apostoli Pietarin saarna (Apt. 2:14-40), erityisesti loppuosassa tulee kirkaasti esiin kastamisen merkitys (myöhemmin voi sitten miettiä niitä apostolien opetuksia kastamisesta, jotka löytyvät heidän kirjeistään seurakunnille).

' Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: " Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" Pietari vastasi: " Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä -- keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." ' (Apt. 2:37-39, 1992-käännös)

Tuosta käy ilmi että syntiä tehneet ihmiset saivat julistuksen kuultuaan piston sydämeen (tulivat herätykseen) ja ymmärtäisin että kysyessään ' mitä meidän pitää tehdä' , halusivat tuon piston sydämestään pois. Heille annettiin selkeä ohje missä kastaminen mainitaan:

' ... [b]kääntykää[/b] ja ottakaa itse kukin [b]kaste[/b] Jeesuksen Kristuksen nimeen, [b]jotta syntinne annettaisiin anteeksi[/b]. ... '

Tuo on tärkein syy miksi kastetaan. Siis kastaminen tarkoitettu erityisesti syntiä tehneille katuville ihmisille, jotka haluavat tulla Herran seuraajiksi.

Luin äskettäin seuraavan todistuksen missä tuo kastamisen merkitys tuli ilmi.

" Tunnen itse henkilökohtaisesti yhden henkilön, joka on uudestisyntynyt täysin UT:n mukaan. Hän kuuli kokouksessa sanan, otti sen vastaan, meni kokouksen lopussa vesikasteelle ja nousi kastevedestä puhuen uusin kielin ja ylistäen Herraa. Siis samana päivänä koko paketti."

Kaste on hyvän omantunnon liitto, jonka Jumala tekee ihmisen kanssa. Ihminen ottaa kasteen uskolla vastaan. Jokainen syntyvä lapsi on Jumalan lapsi, ja näin ollen mahdollinen ottamaan vastaan kasteen hyödytyksen. Kasteessa Jumala tekee liiton ihmisen kanssa, ihminen synneillään rikkoo tuon liiton, mutta uskoessaan syntinsä anteeksi, saa palata siihen liittoon, joka Jumalan puolelta on rikkomaton. Kaste on tarpeellinen ja Jumalan asettama, mutta ainoastaan usko pelastaa ihmisen.

Nyt kun olen itsekin asiaa enemmän pohtinut, niin laitan tänne minäkin pohdintojeni tuloksia (vaikka ne eivät vielä valmiita olekaan:)



Lutherin kirjoituksia luettuani löysin sieltä lauseen, joka vastasi pohjimmaiseen kysymykseeni hyvin: " Kaste ja ehtoollinen ovat armon näkyviä merkkejä" . Kaste siis on konkreettinen vakuutus ihmiselle Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa, ja tähän Jumalan lupaukseen ihminen saa aina luottaa ja aina palata takaisin.



Minusta Raamattu ei sano mitään selkeää kantaa siitä, ketä " saa" kastaa ja ketä ei. Raamatunkin aikoihin ihmisiä kastettiin perhekunnittain - siis myös lapsia kastettiin. Näin ollen en näe mitään eroa siinä, onko ihminen kastettu lapsena vaiko aikuisena. Uskon, kuten Tätönenkin, että jokainen syntyvä lapsi on Jumalan lapsi.



Sen sijaan kasteen uusiminen tuntuisi minusta väärältä. Olen vauvana saanut kasteen ja Jumalan lupaukset omikseni ja niihin saan turvautua tänäkin päivänä. Näin uskon.



Oli tosi kiva lukea kommentteja!

Jeesuksen asettama kaste liittyy Jumalan pelastustyöhön. Kaste toimitetaan uskovalle Jeesuksen Kristuksen käskystä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen veteen upottamalla. Kastettu liitetään paikalliseen seurakuntaan.



Mark.16:15 Ja hän sanoi heille: " Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.



16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.



16:17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,

16:18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."



Kasteessa myös jätetään vanha elämä " kasteen hautaan" jota ei enää muistella.

meikämami:

" Minusta Raamattu ei sano mitään selkeää kantaa siitä, ketä " saa" kastaa ja ketä ei. Raamatunkin aikoihin ihmisiä kastettiin perhekunnittain - siis myös lapsia kastettiin."

meikämami, varmaankin olet samaa mieltä kanssani kun päättelen seuraavasti:

Kun helluntaina (Apt. 2) kastettiin peräti noin 3000 ihmistä, tuossa joukossa oli varmaankin monia perheenisiä. Tuohon aikaan perheissä oli yleensä useita lapsia. Joten noilla juhlilla oli mukana varmaankin useita lapsia isiensä mukaan (tietysti myös vaimo ja ehkäpä myös palvelijoita mukana!). Apostolien opetuksen mukaan jokainen syntiä tehnyt ihminen vastaa henkilökohtaisesti synneistään, haluaako syntinsä anteeksi vai ei. Näin on selvää että kävi kuten kirjoittaja (Luukas) kertoo tapahtuneen:

' Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.' (Apt. 2.41)

Ei siis tapahtunut näin:

' Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja lisäksi sanan vastaanottaneiden ja kastettujen isien vaimoille ja lapsille suoritettiin myös vesitoimitus riippumatta siitä uskoivatko nuo vaimot ja lapset sanoman vai ei.'

Tuo edellä oleva on niin sanottu ' perhekunta' -kasteoppi, jota oppia ei kylläkään Raamatussa ole tuotu esiin.

meikämami:

" Sen sijaan kasteen uusiminen tuntuisi minusta väärältä."

Raamatussa sanotaan ' yksi kaste' eli kastetta ei voi uusia. Voidaan tietysti tehdä samalta näyttäviä vesitoimituksia sanoen täsmälleen samat sanat, mutta korkeintaan yksi on oikea, muut (tai kaikki?!) ovat kuin ' ulkokuori oikea mutta ei sisältöä' .

Sisällöstä perustavimmin opettaa kohta (Apt. 2:36-39).

Joo, oikeassa olet. Minulle tuli ajatusvirhe kun kirjoitin, ettei Raamattu antaisi selkeää kantaa siihen, ketä " saa" kastaa ja ketä ei.



Mitä mieltä olet lapsenkasteesta? Itse ajattelen, että Jeesus luokitteli lapset uskoviksi, (mutta Jeesus sanoi: " Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta Matt. 19:14) ja heillä on siksi " oikeus" kasteeseen.



Minulla ei sitten missään nimessä ole tarkoitus aloittaa mitään väittelyä aiheesta - tämä kun tuntuu kristittyjen kesken olevan jotenkin " arka" aihe. Kunha pohdiskelin.

Ero tulee sitten siinä, pidetäänkö lasta uskovana vai ei.



Minä olen sitä mieltä että lapsen usko on se aito usko, jonka itse Jeesus antoi meille esimerkiksi miten tulisi uskoa. Koska jokainen syntynyt lapsi on taivaskelpoinen, hän kelpaa myös kastettavaksi.

eli täältä näin.



http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaste



Omat käsitykseni ovat muodostuneet hitaan tutkimisen ja Lutherin ajatuksiin tutustumisen kautta. En nyt lähde tekemään mitään tyhjentävää esitystä ajatuksistani, mutta laitan joitain näkökulmia, joiden avulla olen lähestynyt aihetta.





-Käytännöllinen/historiallinen näkökulma. Hassua aloittaa tällä, mutta tosiasia on, että kaikki vanhat kirkkokunnat ovat kastaneet lapsia, jotka syntyvät kristityille vanhemmille. Jo Origanes 100-luvulta mainitsee, että apostoleilta on periytynyt käytäntö kastaa myös pikkulapset.



-Raamatun maininnat. Molempia kastekäytäntöjä voidaan asiallisesti perustella Raamatulla. Ensimmäisen kohdan valossa on minusta luonnollista olettaa, että perhekunnat ovat sisältäneet lapsetkin, samoin monet evankeliumien maininnat lapsista. UT:n kirjoittamisen aikaan valtaosa kasteista oli ymmärettävistä syistä aikuiskasteita, ja tämäkin täytyy pitää mielessä.



-Sakramenttikäsitys. Kun sana yhdistyy aineeseen, niin tuloksena on sakramentti, Jumalan teko. Kaste Jumalan tekona pysyy voimassa, vaikka ihminen ei uskoisikaan. Kaste ei lepää uskon varassa, vaan usko lepää kasteen varassa. Eihän meidän uskommekaan ole mitään muuta kuin Pyhän Hengen lahjaa, Jumala toimii, ei ihminen. Usko ottaa vastaan kasteen tarjoaman lahjan. Simon Noitakin kasteen saadessaan oli täynnä epäuskoa eikä häntä kuitenkaan kehotettu kastamaan uudestaan itsensä. Samahan se on nykyäänkin langennella aikuiskastetulla, epäuskon jälkeen voi vain palata kasteen armoon ilman uutta upotusta jos usko elpyykin. Kun uskon ja kasteen järjestys on merkityksetön aikuisella, miksei se ole sitä myös lapsella.



Minä en siis mitenkään halveksi tai pidä aikuiskastetta pahana asiana. Jos tämä asia on luonnollinen ja perheestä imetty käsitys, kaikki hyvin. Mutta siitä en pidä, että jotkut seurakunnat edellyttävät uusintakastetta, jos seurakunnan yhteyteen haluava on jo lapsena kastettu. Minusta se ohjaa kastekäsitystä pois Jumalan ihmiseen kohdistuvasta teosta kohti ihmisen omaa tunnustekoa. En myöskään ole kovin hyvilläni, kun aika ajoin saan kuulla epäilyksiä omasta pelastustilanteestani, koska minut on kastettu " vain lapsena" .



Toivottavasti en taas päästänyt " helvettiä irti" tällä puheenvuorolla. Kastekysymyksestä on saatu kiistaa aikaisemminkin eikä se ole koskaan johtanut yhtään mihinkään. Yritetään nyt vain elää rinnan ja rauhassa, olemmehan sentään yhtä ja samaa Kristuksen ruumista :)

Minä en siis mitenkään halveksi tai pidä aikuiskastetta pahana asiana. Jos tämä asia on luonnollinen ja perheestä imetty käsitys, kaikki hyvin. Mutta siitä en pidä, että jotkut seurakunnat edellyttävät uusintakastetta, jos seurakunnan yhteyteen haluava on jo lapsena kastettu. Minusta se ohjaa kastekäsitystä pois Jumalan ihmiseen kohdistuvasta teosta kohti ihmisen omaa tunnustekoa.



En vain osannut pukea ajatuksiani yhtä hyvin sanoiksi kuin Amenhotep. Kiitos siis taas kerran selkeästä kirjoituksesta ! :)

Mikä on kasteen paikka?



Perisyntiongelmaan on usein esitetty ratkaisuksi sylilapselle suoritettua kastetta. Mutta kaste ei pese pois perisynnin turmelusta eikä syyllisyyttä, sillä se ei ole lihan saastan poistamista (1. Piet. 3:21). Syyllisyys on jo poistettu, uskoontulossa ihminen pelastuu synnin orjuudesta ja turmelus poistetaan lopullisesti ylösnousemuksessa.



Uskoontulleessa ihmisessäkin kuitenkin vaikuttaa syntiturmelus, lihallinen mieli, edelleen, niin ettei hän rakasta Jumalaa kaikesta sydämestään, kaikesta sielustaan, kaikesta mielestään ja kaikesta voimastaan. Näin uskovanakaan hän ei pelastu lain täyttämisen kautta, vaan tarvitsee lahjavanhurskauden joka päivä. Sen turvissa hän pyhittyy Hengen vaikutuksesta kohti sitä korkeaa asemaa, johon hänet on vanhurskauttamisessa jo asetettu.



Kaste on hyvän omantunnon pyytämistä (1. Piet. 3:21). Kaste kuuluu siihen ikään, jolloin omatunto ei ole enää uinuvassa tilassa, vaan toimii ja on tullut pahaksi. Ihminen ymmärtää evankeliumin ja osaa pyytää hyvää omaatuntoa tai vastata Jumalan pyyntöön. Stanley M. Hortonin ym:n mukaan Pietarin tekstissä olevaa pyyntö-sanaa roomalaiset käyttivät senaatin hyväksynnästä, kun joku pyysi sitä. Mahdollisesti myös silloin, kun senaatti puolestaan pyysi vastausta, jonka kysytty antoi. Kysymyksessä on siis sekä pyyntö että vastaus, siksi toiset käännökset puhuvat pyytämisestä ja toiset vastaamisesta. Joka tapauksessa kasteeseen sovellettuna kysymys on tietoisen omantunnon kommunikoinnista Jumalan kanssa.



Kaste ei muuta uinuvaa omaatuntoa miksikään; ei puhdista sitä eikä tuo sinne uskoa tai tahtoa elää Jumalan tahdon mukaan. Vedenpaisumuksen antama vertauskuva valaisee asiaa (1. Piet. 3:20,21). Varsinaisesti vesi ei pelastanut Nooan perhekuntaa, vaan arkki, johon mentiin ensin. Vesi pelasti vain arkissa olevat. Tämän mukaan kaste kuuluu sille, joka on ensin uskon kautta mennyt Kristukseen. Uskoontulleelle kasteesta on hyötyä, mutta ei lapselle. Lapsi on autuas ilman kastetta, ei oman viattomuutensa, vaan Jeesuksen uhriveren perusteella.



http://www.netmission.fi/index.php?id=131

Kastamattoman osa



Pieni lapsi on autuas Kristuksen lunastusarmon tähden (Hebr. 2:13-15, 2 Kor. 5:19). Jeesus siunasi pieniä lapsia ja sanoi heillä olevan Jumalan valtakunnan (Mark. 10:13-16). Hätäkaste ja lapsikaste ovat seurausta opista, että ihminen uudestisyntyy kasteessa. Tämän mukaan kastamaton olisi kadotuksen oma. Kaste ei vapahda synnistä ja perkeleestä. Sen tekee Jeesuksen veri.



Ihminen voi pelastua ilman kastettakin. Ristin ryöväri sai iankaikkisen elämän uskottuaan Jeesukseen Herrana, jolla on valtakunta. Ryöväri ei olosuhteiden tähden voinut muuta kuin uskoa, ja se riitti, kuten riittää muidenkin kohdalla (Ap.t. 16:31, Room. 10:13). Jos siis joku ei uskoon tultuaan pääse kasteelle, vaikka itse tahtoisikin, hän on autuas uskon kautta Kristukseen. Mutta on epäkristillistä ja Jumalan tahtoa vastaan olla ottamatta Jeesuksen asettamaa kastetta, jos siihen kerran on mahdollisuus. Uskoon tullut ja kastettu on kristitty. Sukulaisten ja muiden ihmisten vastustava asenne ei ole peruste jäädä pois kasteelta (Luuk. 14:26, Joh. 15: 18-23).





Kaste ja Pyhä Henki



Kun ihminen tulee uskoon, hän saa Pyhän Hengen todistuksen, että hän on Jumalan lapsi (Room. 8:16, Gal. 4:6). Pyhä Henki, joka on Kristuksen henki, asuu jokaisessa uskovassa (Room. 8:9). Pyhän Hengen kaste on eri asia kuin uudestisyntyminen ja/tai vesikaste. Pyhän Hengen kaste kuuluu sille, joka on jo uudestisyntynyt, on Kristuksen omistanut Vapahtajakseen. uudestisyntymisessä ihminen vastaanottaa Kristuksen, Pyhän Hengen kasteessa Pyhä Henki omistaa, ottaa hallintaansa, ohjaukseensa Kristuksen oman.



Pyhän Hengen kaste voidaan saada ennen kastetta, Ap.t. 10:44-48, tai kasteen jälkeen (Ap.t. 8:12-17, 19:1-6, 2:37-39), jopa kasteen aikanakin, mutta ei ennen uudestisyntymistä. Pyhän Hengen kasteessa ihmiselle annetaan voimavarustus, että hän voi palvella Jumalan voitelemana Herraa ja lähimmäisiä. Pyhä Henki on persoona, ja kun Pyhä Henki valtaa ihmisen eli hän tulee täytetyksi Pyhällä Hengellä (Ap.t. 2:1-4), hän saa käyttöönsä armolahjoja, jotka rakentavat Jumalan seurakuntaa (1. Kor. 12:4,11).



http://www.netmission.fi/index.php?id=87&search=

Olen samaa mieltä siitä, että ihminen voi pelastua ilman kastettakin. Senhän toditaa ryövärin tapaus ristillä. En muutenkaan näe oman ajatteluni ja sinun kirjoituksesi välillä juurikaan eroa...



Sitä vain ihmettelen, että miksei lapsia saisi kastaa, kun he kerran pelastuvat Jeesuksen veren kautta... En näe siinä mitään epäraamatullista, koska Jeesus itse kehotti " Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Opettakaa heitä ja kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (ei kyllä mennyt ihan sanatarkasti:) En siis tarkoita, että kaste itsessään pelastaisi - sehän on armon näkyvä merkki kuten ehtoollinenkin.

Matt 28 lähetyskäskyssä järjestys on kylläkin, että ensin kastetaan ja sitten opetetaan :)



Ja tätä nyt ei erityisesti ollut tarkoitettu kommenetiksi kenellekään, olipahan nopea lisäheitto vain.

meikämami:

" Mitä mieltä olet lapsenkasteesta? Itse ajattelen, että Jeesus luokitteli lapset uskoviksi, (mutta Jeesus sanoi: " Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta Matt. 19:14) ja heillä on siksi " oikeus" kasteeseen."

Varmaankin uskovan äidin kohdussa oleva lapsi on samassa asemassa kuin vastasyntyneenä, samoin oikeuksin Jumalan edessä. Mutta kun sanan mukaan on tarkoitettu aika, niin silloin ajallaan sitten kastaminen. Näen Jeesuksen opettaneen tämänkin asian hyvin selvästi (opissa kasteista ja kättenpäällepanemisesta) esimerkillään uskoville:

' Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: " Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä syliinsä, [b]pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä[/b].' (Mark. 10:13-16)

Jeesus kastoi jo tuohon aikaan (opetuslapset käytännössä suorittivat käytännön toimituksen). Hän ei kuitenkaan tuossa tilanteessa suorittanut mitään hengellistä vesitoimitusta, ei apostolien kauttakaan. Hän näytti meille miten seurakunta eli Kristuksen ruumis maan päällä toimii tuollaisissa tilanteissa.

ksii:

" Kaikki kristityt ovat varmaan yhtämieltä siitä, että järjestys on ensin usko, sitten kaste."

Jeesus antoi seuraavan tärkeän lupauksen, jossa kieltämättä on tietty järjestys (tähän lupaukseen ksii ilmeisesti viittasit?):

' Hän sanoi heille: " Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. ... ' (kts. (Mark. 16:15,16, 1992-käännös))

Siis tuon lupauksen mukaiseen järjestykseen kuuluu:

Aivan ensin evankeliumin julistus.

Sitten joku uskoo sen sanoman.

Sitten kastetaan.

Pelastuu.

Jeesuksen opetuksen (kts. (Matt. 28:18-20, Mark. 16:15-18)) mukaisesti apostolit sitten aloittivat toimintansa heti helluntaina (Apt. 2):

' Pietari ... puhui heille: " ... Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte." Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: " Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" Niin Pietari sanoi heille: " [b]Tehkää parannus ja ottakoon[/b] kukin teistä [b]kasteen[/b] Jeesuksen Kristuksen nimeen [b]syntienne anteeksisaamiseksi[/b], niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: " Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta" . [b]Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin[/b], ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.' (Apt. 2:14,36b-41)

Apostolit julistivat evankeliumia, julistivat Jumalan sanaa. Jotkut syntiä tehneet ihmiset uskoivat evankeliumin ja halusivat todella saada syntinsä anteeksi eli tulla Kristuksen omiksi. Heidät kastettiin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen Jeesuksen Kristuksen nimessä.

meikämami, edellä olevalla tavalla minä uskon vaikka tiedän että jotkut kristityt uskovat ' uskovien kaste' -oppiin (baptistinen oppi) ja jotkut toiset kristityt pitäytyvät paavin ja Lutherin kastekäytännössä. On siis olemassa kolme pääkäsitystä tästä asiasta.

JEV:

Jeesus kastoi jo tuohon aikaan (opetuslapset käytännössä suorittivat käytännön toimituksen). Hän ei kuitenkaan tuossa tilanteessa suorittanut mitään hengellistä vesitoimitusta, ei apostolien kauttakaan. Hän näytti meille miten seurakunta eli Kristuksen ruumis maan päällä toimii tuollaisissa tilanteissa.

Missä kohdin Raamattu kerrotaan Jeesuksen kastaneen ihmisiä jo eläessään?

Joh. 3:22



Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä.

Jos olisi, se mainittaisiin erikseen. Ensin tulee usko ja halu liittyä Jumalaan sen jälkeen kaste. Siis kaste omasta vapaasta halusta. Pieniä lapsia ei tule kastaa vastoin heidän tahtoaan mihinkään uskoon. Näin minä raamatun perusteella asian ymmärrän, vaikka en kovin paljon ole raamattua tutkinutkaan. Enkä itse ole uskonnollinen sanan perinteisessä mielessä.