Onko kenelläkään muulla ollut tunnetta, että kuuluisi oikeasti olla luovalla alalla?

Unohditko, mitä hahmoa piti larpata?

Jos haluat hyödyntää luovuuttasi työssäsi niin enemmän pidät hauskaa ja erotut sillä eduksesi jollain muulla kuin ns luovilla aloilla. 

Luovilla aloilla luovuus on työtä ja asiakkaalle pitää saada se kolmas draft samasta mainosplakaatista klo 13 deadlineen mennessä, tai väännät samaa luovaa teatteritulkintaa illasta toiseen mutta et silti tule koskaan olemaan yhtä luova ja taitava kuin alasi huiput 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällä palstalla on ihmisiä, jotka vain pilkkaavat? Eivät tiedä yhtään miltä toisesta tuntuu ja miten syvissä vesissä viime viikolla kävin, kun ajattelin eikä minusta tosiaan ole mihinkään :( Kohta on varmaam niin huonoa onnea, että joudun ikuiseen työkkärin määräämään työkokeiluun enkä ikinä saa oikeaa työpaikkaa. Oikeasti todella paha mieli tällä hetkellä 😞

Viime viikolla ajattelin onko minussa joku vikana, kun ei ole vielä yli 40-vuotiaanakaan löytynyt työtä, jossa pärjään, vaikka KAIKKI MUUT sisarukseni ovat työelämässä ja masentaa, kun jatkuvasti sukulaiset kyselevät olenko saanut töitä 😔 Joskus, kun hyvin harvoin olen haastatteluun päässyt, jännitän uutta tilannetta niin paljon, etten osaa vastata oikealla tavalla uusiin kysymyksiin, vaikka olisin yrittänyt kuinka valmistautua. Tähän vielä päälle, että minua vainoavat välillä vanhat asiat, kun olin koulukiusattu ja vanhemmat siskoni kiusasivat minua lapsena ja siksi varmaan tullut näyttelijän ammatti haaveeksi yläasteella, koska haluan näyttää kaikille. 

Mulla vähän sama. Mun äiti on oikeasti kuvataiteilija, ja ajattelen, että olen perinyt ns. taiteilijaluonteen häneltä. Valitettavasti lahjani olen perinyt insinööri-isältäni, eikä minulla ole edes pienintäkään luovuuden hiventä. Niinpä minä sitten olen insinööriammatissa, mutta KÄRSIN, kun en haluaisi tehdä yhdeksästä viiteen ja joutua keskittymään vaikeiden ongelmien ratkomiseen päivät pitkät. Minä haluaisin vaikka kirjailla, tai maalata, tai musisoida, tai jotain. Mutta kun ei hitto vie ole ollenkaan lahjoja.

Ap, oletko harkinnut terapiaa? Koska kyllä siihen luonteeseen voi vaikuttaa, oppia toimimaan huolimatta siitä jos jännittää ja pelottaa, ja kokemuksen myötä liiallinen jännityskin katoaa. On omakohtaista kokemusta. Olin koulukiusaamisen yms. jäljiltä sosiaalisten tilanteiden foobikko ja paniikkihäiröinen, mutta kognitiivisesta terapiasta sain avun.

Lähes kaikilla, kun työ kyllästyttää. Aniharva pääsee palkoille luovilla aloilla. Lahjakkuuksia on vähän ja Kiina pukkaa taidealalle uusia kykyjä ilmaiskoulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko harkinnut terapiaa? Koska kyllä siihen luonteeseen voi vaikuttaa, oppia toimimaan huolimatta siitä jos jännittää ja pelottaa, ja kokemuksen myötä liiallinen jännityskin katoaa. On omakohtaista kokemusta. Olin koulukiusaamisen yms. jäljiltä sosiaalisten tilanteiden foobikko ja paniikkihäiröinen, mutta kognitiivisesta terapiasta sain avun.

Olen käynyt puhumassa vain psykologille. Maksaako tuo terapia ja jos niin onko kallista? 

Vierailija kirjoitti:

Minulle on työssäni hyvin insinööripainoitteisella alalla tullut ahaa-elämys kuinka paljon luovuutta insinöörit tarvitsevat työssään. Eri asia olla luova ja olla esillä.

Just joo 😆🤣 Suomalaiset insinöörit tuntien über scheisse. 

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat hyödyntää luovuuttasi työssäsi niin enemmän pidät hauskaa ja erotut sillä eduksesi jollain muulla kuin ns luovilla aloilla. 

Luovilla aloilla luovuus on työtä ja asiakkaalle pitää saada se kolmas draft samasta mainosplakaatista klo 13 deadlineen mennessä, tai väännät samaa luovaa teatteritulkintaa illasta toiseen mutta et silti tule koskaan olemaan yhtä luova ja taitava kuin alasi huiput 

Nykyään ei enää tehdä plakaatteja vaan tekoälyllä videopätkiä someen. 

Moniongelmainen on eri asia kuin taideammatissa työskentelevä, ap. 

Parikymppisenä tosiaan tuli ehkä hieman utopistinen ajatus, että näytän kaikille ja käyn korottamassa englannin yo-arvonsanan ja minusta tulee ensimmäinen suomalainen hollywoodnäyttelijä. Ajattelin vielä, ettei ikä ole minulle este, onhan niitä viisikymppisiäkin uransa aloittaneita. Mutta on tietysti raaka ja stressaava ala ja huomannut, että plastiikkakirurgiaan siellä monet turvautuneet. 

Vierailija kirjoitti:

Moniongelmainen on eri asia kuin taideammatissa työskentelevä, ap. 

Ja sinä tykkäät täällä kiusata muita. 

Vastauksena otsikon kysymykseen: Joo. Nuorena taisin jossain takaraivossa olla ihan varma, että elantoni tulee riippumaan luomispotentiaalistani. Rakastin näyttelemistä ja harkitsin jossain vaiheessa nuorena teatterikorkean pääsykokeita. Aina olen ollut varma että jossain vaiheessa alan kirjailijaksi, vasta nyt olen tajunnut, millaisia taipumuksia se vaatii ja että mulla ei tällä hetkellä ole sellaisia taitoja. Kaiken lisäksi olen sittemmin alkanut harrastaa vakavammin laulamista, ja siitäkin aika ajoin tulee haaveita, että jos vaikka laulunopettajaksi vielä...

Varsinainen ammattini sitten ei olekaan luovalta alalta. Jossain vaiheessa luovan lapsuuteni ja nuoruuteni jälkeen sain varsinaisesta sellaisesta ideointi-luovuudesta kyllikseni ja oikein nautin, kun sain tehdä neuletöitä valmiiden kaavojen mukaan ja koota palapelejä, eli näpertää ilman että tarvitsi itse keksiä mitään. Mutta nyt olen havahtunut siihen, että näin on mennyt jo yli kymmenen vuotta ja tunnen että olen hukkaamassa pysyvästi sen luovan minän.

Ap:n ongelmaan kommenttia: Tuttuni, joka on ujo ja hiljainen ja rakastaa näyttelemistä, viihtyy nykyään kirjastoalalla. Siinä on yllättävän paljon kaiken maailman tapahtumien ja temppuratojen ideointia ja jotain kirjavinkkaustilaisuuksia, joissa ollaan ihan ihmisjoukossa esillä. Tosin edellytyksenä alalla viihtymiselle on varmasti se, että rakastaa kirjoja, joten jos tämä ei mätsää sinuun niin ehkä sitten jotain muuta kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ja olen siis kokeillut eri ammatteja. En pärjää tarjoilijana, siivoojana, tehtaassa, kahvilatyöntekijänä enkä kaupassa myyjänä/hyllyttäjänä. Kaikki nämä aika hektisiä.

Tuntuu, ettei mikään sovi. Lisäksi skolioosikin rajoittaa, koska selkä kipeytyy seisomatyössä. Lisäksi alkanut tuntua, että onko jo liian myöhäistä löytää ammatti? Kunpa olisin vielä parikymppinen :(

Ja kuitenkin jokaisella vain yksi elämä ja haluaisin tehdä sitä mikä oikeasti kiinnostaa. 

Ap

Ei koskaan ole liian myöhäistä vaihtaa ammattia.  Entä, jos ajattelisitkin niin päin, että meljä-viisi vuotta opintoja ja mahdollisesti mahdollisesti 25 vuotta unelmatyössäsi tai ei opintoja ja 30 vuotta niissä töissä, jotka eivät kiinnosta ja joita et koe motivoivina? Moni taiteilija jatkaa intohimonsa parissa pitkälti yli virallisen eläkeiän nauttien työstään. Esilläolo ei ole pääasia taiteessa, mutta tietenkin työn tarkoitus on tarjota myös toimeentulo tavalla tai toisellasamoin, kuin muidenkin töiden.

Ehkä työn hektisyys ei ole ongelma vaan se ettei työ tunnu mielekkäältä ja siksi myöskin jaksaminen on koetuksella. T:kokemuksen syvä rintaääni vaikken ylläidäkään ajatusta taiteilijuudesta vaan työstä, jossa on myös taiteellinen ja luova aspekti teknisen osaamisen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Ja olen siis kokeillut eri ammatteja. En pärjää tarjoilijana, siivoojana, tehtaassa, kahvilatyöntekijänä enkä kaupassa myyjänä/hyllyttäjänä. Kaikki nämä aika hektisiä.

Tuntuu, ettei mikään sovi. Lisäksi skolioosikin rajoittaa, koska selkä kipeytyy seisomatyössä. Lisäksi alkanut tuntua, että onko jo liian myöhäistä löytää ammatti? Kunpa olisin vielä parikymppinen :(

Ja kuitenkin jokaisella vain yksi elämä ja haluaisin tehdä sitä mikä oikeasti kiinnostaa. 

Ap

Ei koskaan ole liian myöhäistä vaihtaa ammattia.  Entä, jos ajattelisitkin niin päin, että meljä-viisi vuotta opintoja ja mahdollisesti mahdollisesti 25 vuotta unelmatyössäsi tai ei opintoja ja 30 vuotta niissä töissä, jotka eivät kiinnosta ja joita et koe motivoivina? Moni taiteilija jatkaa intohimonsa parissa pitkälti yli virallisen eläkeiän nauttien työstään. Esilläolo ei ole pääasia taiteessa, mutta tietenkin työn tarkoitus on tarjota myös toimeentulo tavalla tai toisellasamoin, kuin muidenkin töiden. Näkyvyys ja esilläoleminen mahdollistavat edellämainittua.

Ehkä työn hektisyys ei ole ongelma vaan se ettei työ tunnu mielekkäältä ja siksi myöskin jaksaminen on koetuksella. T:kokemuksen syvä rintaääni vaikken ylläidäkään ajatusta taiteilijuudesta vaan työstä, jossa on myös taiteellinen ja luova aspekti teknisen osaamisen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja olen siis kokeillut eri ammatteja. En pärjää tarjoilijana, siivoojana, tehtaassa, kahvilatyöntekijänä enkä kaupassa myyjänä/hyllyttäjänä. Kaikki nämä aika hektisiä.

Tuntuu, ettei mikään sovi. Lisäksi skolioosikin rajoittaa, koska selkä kipeytyy seisomatyössä. Lisäksi alkanut tuntua, että onko jo liian myöhäistä löytää ammatti? Kunpa olisin vielä parikymppinen :(

Ja kuitenkin jokaisella vain yksi elämä ja haluaisin tehdä sitä mikä oikeasti kiinnostaa. 

Ap

Ei koskaan ole liian myöhäistä vaihtaa ammattia.  Entä, jos ajattelisitkin niin päin, että meljä-viisi vuotta opintoja ja mahdollisesti mahdollisesti 25 vuotta unelmatyössäsi tai ei opintoja ja 30 vuotta niissä töissä, jotka eivät kiinnosta ja joita et koe motivoivina? Moni taiteilija jatkaa intohimonsa parissa pitkälti yli virallisen eläkeiän nauttien työstään.

Missä työssä saa tehdä palapelejä? Islannissa asuessani tuntui hyvältä päästä kauas kaikilta sukulaisilta, jotka aina arvostelemassa ja kyselemässä. Kuka ties pärjäisin ulkomailla parhaiten, kun ei tarvitse ajatella mitä muut ajattelevat minusta ja saisin uuden alun? Vähän olen viime aikoina miettinyt myös, jos sittenkin toteuttaisin haaveeni ja hakisin opiskelemaan New York Film Academy-kouluun silläkin riskillä, etten menestyisi uralla, mutta jokaisella kuitenkin yksi elämä ja olisihan se ainutlaatuinen kokemus. Ja vaatisi paljon rahaa, mutta pitäisi säästää. 

Ulkomaille muuttaminen tuskin ratkaisisi ongelmaasi. Palapelien tekeminen ei ole mielestänu luovaa, mutta toki, jos niin koet. 

Suomessa on muitakin teatterialan oppilaitoksia, kuin TEAK tai Näty. Esimerkiksi Lahdessa on vuoden-kahden mittainen teatternäyttelemisen koulutus ja moni TEAK:lainen on käynyt kyseisen koulutuksen ennen teakia. Tunnen myös useita näyttelijöitä, jotka eivät ole hankkineet osaamistaan ja koulutustaan ns. perinteisiä reittejä kulkien.He ovat tekemisen ja sinnikkyyden kautta edenneet unelmatyöhönsä. Myös esim .Meisner-tekniikkaan keskittyviä näyttelemisen kursseja ja kameratyöskentelyyn keskittyneitä kursseja löytyy pilvin pimein. Eli, jos todella tahdot tavoitella unelmaasi ei tarvitse todellisuuspakoillen haaveilla New Yorkista tai Hollywoodista. Näyttelijänkoulutuksen ja - työn mahdollisuuksia löytyy lähempääkin eikä tarvitse odottaa, että säästää vuosia vaan samalla, kun säästää työskentelee myös kohti unelmaansa.

Intoverttiys ei ole este näyttelijänä työskentelemiselle. Kyllä minäkin koen energiavarojen hupenevan asiakaspalvelussa ja koen olevani enemmän intro-, kuin ekstrovertti. Kuitenkin nautin esiintymisestä ja näyttelemisestä, sillä koen saavani vapaasti ilmaista tunteita ja käyttää itsestäni niitäkin puolia joita en irl näyttäisi tai kokisi saavan hyväksyntää ympäröiviltä. Tästä esimerkkinä pahishahmot.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaille muuttaminen tuskin ratkaisisi ongelmaasi. Palapelien tekeminen ei ole mielestänu luovaa, mutta toki, jos niin koet. 

Suomessa on muitakin teatterialan oppilaitoksia, kuin TEAK tai Näty. Esimerkiksi Lahdessa on vuoden-kahden mittainen teatternäyttelemisen koulutus ja moni TEAK:lainen on käynyt kyseisen koulutuksen ennen teakia. Tunnen myös useita näyttelijöitä, jotka eivät ole hankkineet osaamistaan ja koulutustaan ns. perinteisiä reittejä kulkien.He ovat tekemisen ja sinnikkyyden kautta edenneet unelmatyöhönsä. Myös esim .Meisner-tekniikkaan keskittyviä näyttelemisen kursseja ja kameratyöskentelyyn keskittyneitä kursseja löytyy pilvin pimein. Eli, jos todella tahdot tavoitella unelmaasi ei tarvitse todellisuuspakoillen haaveilla New Yorkista tai Hollywoodista. Näyttelijänkoulutuksen ja - työn mahdollisuuksia löytyy lähempääkin eikä tarvitse odottaa, että säästää vuosia vaan samalla, kun säästää työskentelee myös kohti

Hain kerran Lahden Kansanopistoon, mutta karsiuduin. Siellä oli vielä vaikeammat pääsykokeet kuin TEAK:issa. Olen hakenut myös kerran myös Kauniaisen Työväen Akatemian teatterilinjalle, mutta sieltäkin karsiuduin. Pääsykokeet olivat vielä vaikeammat kuin Lahden Kansanopistolla. Täytyi esittää monologi näytelmästä ja tähän vain puoli tuntia aikaa. En pärjännyt, koska olisin tarvinut enemmän aikaa enkä ynmärtänyt tekstin ideaa. Jokaisella oli eri monologi. Monologit päätettiin arpomalla siten, että jokainen otti lapun kädestä. Minulle osui monologi näytelmästä Skavabölen pojat, jota en tuntenut ennestään enkä elokuvaakaan koskaan nähnyt. Ihan harmitti, kun tuntui osuneen huono onni monologiarvonnassa.

Kun vain tietäisi miksi olen karsiutunut joka kerta teatterikorkean pääsykokeista heti ensimmäisessä vaiheessa, vaikka olen tehnyt aina parhaani ja nuorempi siskoni ollut vaikuttunut harjoitellessani hänelle. Sanonut, että olen hyvä sellaisissa rooleissa, joissa pitää olla vihainen. Kuusi kertaa olen hakenut teatterikorkeaan, mutta en nyt kolmeen vuoteen. Meni into sen jälkeen, kun sain selville, että Suomessa niin pienet markkinat, ettei voi valita tekevänsä pelkästään elokuvanäyttelemistä, josta olisin kiinnostunut vaan lähes kaikki näyttelijät kiinni teatterissa kuutena päivänä viikossa 12-tuntisia päiviä tehden klo 10-22. Päivät oikeasti 8-tuntisia, mutta välissä neljän tunnin tauko, josta hyötyvät vain lähellä asuvat. Jos haluaa näytellä elokuvissa, sitä tehdään teatterin rinnalla. Tämän kertoi eräs freelancenäyttelijä, kun sain kerran tilaisuuden kysyä asiasta yhden harrastenäytelmäproduktion yhteydessä. Kuullessani tämän putosi pohja kaikelta, koska en minä teatterissa haluaisi näytellä vaan elokuvissa.

Nyt enää tiedä kiinnostaako näytteleminen niin paljon, että haluaisin uhrata sille niin paljon aikaa, että jäisi vain yksi ainoa vapaapäivä. 

Kiinnostaisi oikeastaan enemmän työ, jossa voisin hyödyntää kielitaito, mutta vaaditaanko kaikkiin yliopistotutkinto? Ainakin tulkkina ja englanninopettajana työskennellessä vaaditaan. 

On ollut. Vaihdoin alaa. Työllistyin.

Tavoitteena tosin ei ollut tuntea eturivin taiteilijoita vaan elää mielekkäämpää elämää. Toki piirit on pienet, kyllä heihinkin törmää.. mutta en suosittele sen takia vaihtamaan. :D