Onko kenelläkään muulla ollut tunnetta, että kuuluisi oikeasti olla luovalla alalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällä palstalla on ihmisiä, jotka vain pilkkaavat? Eivät tiedä yhtään miltä toisesta tuntuu ja miten syvissä vesissä viime viikolla kävin, kun ajattelin eikä minusta tosiaan ole mihinkään :( Kohta on varmaam niin huonoa onnea, että joudun ikuiseen työkkärin määräämään työkokeiluun enkä ikinä saa oikeaa työpaikkaa. Oikeasti todella paha mieli tällä hetkellä 😞

Viime viikolla ajattelin onko minussa joku vikana, kun ei ole vielä yli 40-vuotiaanakaan löytynyt työtä, jossa pärjään, vaikka KAIKKI MUUT sisarukseni ovat työelämässä ja masentaa, kun jatkuvasti sukulaiset kyselevät olenko saanut töitä 😔 Joskus, kun hyvin harvoin olen haastatteluun päässyt, jännitän uutta tilannetta niin paljon, etten osaa vastata oikealla tavalla uusiin kysymyksiin, vaikka olisin yrittänyt kuinka valmistautua. Tähän vielä päälle, että minua vainoavat välillä vanhat a

Luulen, ettet oikeasti pitäisi hirveästi näyttelijän työstä. Siinä joutuu tekemään juurikin todella paljon töitä ja hyvin vähän on sitä, että saa viettää aikaa siistien tyyppien kanssa. Enemmän alalla on juurikin korkea hierarkisuus ja hyvin koulukiusaushenkistä porukkaa, jotka miettivät lähinnä, kuinka voivat hyötyä toisistaan.

Mutta jos tosissasi haluat näytellä, niin mikäänhän ei estä. Laitat Filmityöt oman esittelyn ja alat kuvata Youtube / Tiktok-pätkiä päivittäin ja etsit niille yleisöä kommentoimalla ja olemalla somessa aktiivinen. Käytännössä nykyisin näyttelijäntyö edellyttää vahvaa somepresenssiä, koska mm. seuraajamäärän perusteella valitaan rooleihin uusia naamoja. Etsit FB ja vastaavat alan tapahtumia ja menet niihin minglaamaan. Sosiaaliset taidot kannattaa terästää huippukuntoon ja kestää sitä, että ihmiset ovat suhteelisen tylyjäkin alkuun. Mietit ja harjoittelet valmiiksi hauskaa juteltavaa. Voit esimerkiksi harjoitella tätä tuntemattomiin ihmisiin, kuten kaupan kassalla tai vastaavassa tilanteessa. Kun saat toisen innostumaan mukaan keskusteluun, niin tiedät, että kykenet hurmaamaan huippuohjaajankin antamaan sinulle sivuosan. Jos et ole ekstrovertti, niin voit näissä tilanteissa näytellä sellaista.

Arkeologin työssä ei juurikaan olla esillä tai saada tunnustusta. Mielikuva on todennäköisesti tullut televisiosta, koska se ei vastaa työnkuvaa. Ennemmin suosittelen sellaista urapolkua, jossa pääsee päsmäröimään. Haet jonkinlaiseen johtajakoulutukseen ja sitä kautta pikkupomosta isoksi pomoksi. Työtä tehdään vain vähän ja muuten pääsee patsastelemaan.

Sekin vielä, kun en halua alaston- tai edes suutelukohtauksiin. 

Tärkeintä olisi, että saisin viimein jonkin työpaikan eikä tarvitsisi olla enää työkkärin juoksutettavana ilmaisessa työtoiminnassa tai työkokeilussa, josta ei makseta. 

Voit olla luova vapaa-ajalla, ei jokaisen täydy olla ikimuistoinen julkkis.

Vierailija kirjoitti:

Voit olla luova vapaa-ajalla, ei jokaisen täydy olla ikimuistoinen julkkis.

Ei vain haluaisi olla rivimies vaan tehdä jotain oikeasti merkityksellistä. En ymmärrä ihmisiä, jotka ajattelevat, että harmi kun mentävä töihin. Miksi eivät ole valinneet sellaista ammattia, josta pitävät? 

Vierailija kirjoitti:

Sekin vielä, kun en halua alaston- tai edes suutelukohtauksiin. 

Ainakin leffapuolella pyritään siihen, että kohtaukset ja se miten alastomuus kuvataan ja mitä saa näkyä, sovitaan ja harjoitellaan ennakolta. Kaikkeen ei myöskään tarvitse suostua vaan kunnioittaa omia rajojaan ja myös selkeästi kommunikoida mikä on okei ja mikä ei. 

Kieltäydyin minäkin roolista, jossa olisi ollut alastomuutta, koska koin kohtauksen jossa olisin ollut alastomana, epäoleelliseksi ja ennemmin erikoisuuden takia lisätyksi, kuin tarinan kannalta merkittäväksi. Suuteleminen taasen ei olisi minulle ongelma ja alastomuuskin on okei silloin, kun kohtaus toteutetaan hyvällä maulla ja vie tarinaa eteenpäin. Tietenkin turvallisen tilan periaatteita toteuttaen.

sinällänsä olisi ollut kivaa näytellä vuosien tauon jälkeen, mutten kuitenkaan kokenut olevani oikea ihminen kyseiseen rooliin. Alastomuus ei kuitenkaan ollut pääsyy kieltäytymiseen.

Ei kai vaan rolliallun toistaiseksi päättymätön jatkokertomus jälleen, kiusaa jotakuta naista taas? Ikään kuin luovaa, mutta kuitenkin itsensä toistoa eli miksen voi saada mitään mitä haluan en voi saada mitään mitä haluan miten voisin saada mitään mitä haluan miten niin miten niin.

Vierailija kirjoitti:

Voit olla luova vapaa-ajalla, ei jokaisen täydy olla ikimuistoinen julkkis.

Ei luova ja taiteellinen työ tarkoita välttämättä julkkisena olemista. Vaikka haaveilenkin taiteellisesta työstä kokisin julkisuuden valokeilassa olemisen ahdistavana ja yksityisyyttä rikkovana --> Seiska yms.  En erityisimmin nauttinut näytösten jälkeisistä yleisöpörräämiskokemuksista vaan ennemmin vetäydyin pukuhuoneeseen hengähtämään. Tietenkin oli kiva kuulla, jos esitys oli koskettanut, mutta ennemminkin koin tilanteet ahdistavina. Samoin heidät, jotka tahtoivat antaa näytöksen jälkeen palautetta, niin kuin esiintyjän tulisi aina olla täydellinen, koska esiintyjänä minulla heidän mielestään oli velvollisuus kuunnella heidän kritiikkinsä. ei ap.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai vaan rolliallun toistaiseksi päättymätön jatkokertomus jälleen, kiusaa jotakuta naista taas? Ikään kuin luovaa, mutta kuitenkin itsensä toistoa eli miksen voi saada mitään mitä haluan en voi saada mitään mitä haluan miten voisin saada mitään mitä haluan miten niin miten niin.

Noh. Useimmiten jokaisella on toiveita, haluja ja tavoitteita elämän suhteen. Toisinaan etsii myös ratkaisuja, joilla saada haluamansa. sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin vielä, kun en halua alaston- tai edes suutelukohtauksiin. 

Ainakin leffapuolella pyritään siihen, että kohtaukset ja se miten alastomuus kuvataan ja mitä saa näkyä, sovitaan ja harjoitellaan ennakolta. Kaikkeen ei myöskään tarvitse suostua vaan kunnioittaa omia rajojaan ja myös selkeästi kommunikoida mikä on okei ja mikä ei. 

Kieltäydyin minäkin roolista, jossa olisi ollut alastomuutta, koska koin kohtauksen jossa olisin ollut alastomana, epäoleelliseksi ja ennemmin erikoisuuden takia lisätyksi, kuin tarinan kannalta merkittäväksi. Suuteleminen taasen ei olisi minulle ongelma ja alastomuuskin on okei silloin, kun kohtaus toteutetaan hyvällä maulla ja vie tarinaa eteenpäin. Tietenkin turvallisen tilan periaatteita toteuttaen.

sinällänsä olisi ollut kivaa näytellä vuosien tauon jälkeen, mutten kuitenkaan kokenut olevani oikea ihminen kyseiseen r

Oletko pyrkinyt TEAK:iin? Harmi, ettei koskaan ole selvinnyt syy karsiutumiseen, että voisi kehittyä. Kerran kysyin asiasta s-postilla, mutta vastasivat vain, että noudattavat kriteerejä eivätkä voi antaa palautetta suuren hakijamäärän vuoksi. Viimeksi oli niin, että jatkoon päässeiden tultua tulostaululle ja jäätyäni hetkeksi teatterikorkean tiloihin näin sattumalta aulassa yhden raatiin osallistuneen henkilön. Olisikohan auttanut, jos olisin kysynyt häneltä suoraan miksi karsiuduin, jos olisi hänellä ollut vielä tallella muistiin kirjaamiaan asioita eli olisinko saanut vastauksen? 

Luovan alan alle mahtuu jos minkälaista ja harva on niin etuoikeutetussa asemassa että elää täysin omaehtoiselle taiteilulla. Muut näyttelee muiden näytelmiä ja tuottaa materiaalia asiakkaan pyynnöstä. 

 

Ap:n ongelma on liian ruusuinen käsitys työelämästä ja siitä että tulisi löytää ura ja ala joka tuntuu täysin omalta. Suurin osa meistä on rekkakuskeja, putkimiehiä, sairaanhoitajia ja kadunlakaisijoita ihan vaan elääksemme ilman että oma identiteetti on sidoksissa ammattiin. Työ on tavallista puurtamista, joskus ok, joskus painajaista. 

 

Paras vinkki on lähestyä uravalintaa omat vahvuudet sekä realiteetit edelle. On ihan OK löytää ala jolta saat töitä ja palkalla sitten harrastelet muita intohimojasi vapaa-ajalla. Jos kaikki lataisi työelämään vastaavia odotuksia, olisi meillä pulaa todella tärkeistä yhteiskunnan osista. 

Vierailija kirjoitti:

Luovan alan alle mahtuu jos minkälaista ja harva on niin etuoikeutetussa asemassa että elää täysin omaehtoiselle taiteilulla. Muut näyttelee muiden näytelmiä ja tuottaa materiaalia asiakkaan pyynnöstä. 

 

Ap:n ongelma on liian ruusuinen käsitys työelämästä ja siitä että tulisi löytää ura ja ala joka tuntuu täysin omalta. Suurin osa meistä on rekkakuskeja, putkimiehiä, sairaanhoitajia ja kadunlakaisijoita ihan vaan elääksemme ilman että oma identiteetti on sidoksissa ammattiin. Työ on tavallista puurtamista, joskus ok, joskus painajaista. 

 

Paras vinkki on lähestyä uravalintaa omat vahvuudet sekä realiteetit edelle. On ihan OK löytää ala jolta saat töitä ja palkalla sitten harrastelet muita intohimojasi vapaa-ajalla. Jos kaikki lataisi työelämään vastaavia odotuksia, olisi meillä pulaa todella tärkeistä yhteiskunnan osista. 

Onko englanninkieleltaitoa vaativia työpaikkoja, joihin ei tarvitse yliopistotutkintoa? 

Up

Siis mitä työtä ap tekee nyt? Vai onko hän 43-vuotiaana yhä miettimässä, mitä tekisi?

Teatteria ja kaikkea luovaa voi Suomessa harrastaa vaikka kuinka. Eikö ap ole missään harrastajateatterissa mukana? Jos ei, miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin vielä, kun en halua alaston- tai edes suutelukohtauksiin. 

Ainakin leffapuolella pyritään siihen, että kohtaukset ja se miten alastomuus kuvataan ja mitä saa näkyä, sovitaan ja harjoitellaan ennakolta. Kaikkeen ei myöskään tarvitse suostua vaan kunnioittaa omia rajojaan ja myös selkeästi kommunikoida mikä on okei ja mikä ei. 

Kieltäydyin minäkin roolista, jossa olisi ollut alastomuutta, koska koin kohtauksen jossa olisin ollut alastomana, epäoleelliseksi ja ennemmin erikoisuuden takia lisätyksi, kuin tarinan kannalta merkittäväksi. Suuteleminen taasen ei olisi minulle ongelma ja alastomuuskin on okei silloin, kun kohtaus toteutetaan hyvällä maulla ja vie tarinaa eteenpäin. Tietenkin turvallisen tilan periaatteita toteuttaen.

sinällänsä olisi ollut kivaa näytellä vuosien tauon jälkeen, mutten

Oletko pyrkinyt TEAK:iin? Harmi, ettei koskaan ole selvinnyt syy karsiutumiseen, että voisi kehittyä. Kerran kysyin asiasta s-postilla, mutta vastasivat vain, että noudattavat kriteerejä eivätkä voi antaa palautetta suuren hakijamäärän vuoksi. Viimeksi oli niin, että jatkoon päässeiden tultua tulostaululle ja jäätyäni hetkeksi teatterikorkean tiloihin näin sattumalta aulassa yhden raatiin osallistuneen henkilön. Olisikohan auttanut, jos olisin kysynyt häneltä suoraan miksi karsiuduin, jos olisi hänellä ollut vielä tallella muistiin kirjaamiaan asioita eli olisinko saanut vastauksen?

En ole pyrkinyt Teakiin ja opiskelin näyttelemistä ja teatteria eri oppilaitoksessa. Nyttemmin olen mieluummin kuvaamassa, kuin näyttelemässä vaikka nautinkin rooliin heittäytymisestä. Siinä mielessä leffanaytteleminen on kivaa, ettei samaa roolia toisteta näytöksestä näytökseen. Teatterissa huomasin jossakin vaiheessa näytöskautta puutuvani rooliin ja silloin joutui etsimään aina uusia virikkeitä saadakseen hahmon pysymään mielenkiintoisena niin itselle, kuin yleisölle. Riippuu toki myös roolihahmosta, kuinka paljon vapautta hahmon kehittymiseen on. Puhumattakaan tuplanäytösten päivistä, jolloin myös fyysinen stamina tanssimiseen laulamiseen oli koetuksella. Eli näyttelijän työ on myös fyysisesti vaativaa. Motivaattorina julkkisten tapaaminen ja pintaliitoelämä eivät tosiaankaan riitä vaan palo taiteeseen ja rakkaus lajiin. Näytöksen päätteeksi on hikinen, toisinaan väsynyt ja painotus on kehonhuollossa, rentoutumisessa ja lepäämisessä - ei kuoharilasien kilistelyssä tai kekkereissä. Tai no, kukin tavallaan. 

Kyllä on, yhä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit olla luova vapaa-ajalla, ei jokaisen täydy olla ikimuistoinen julkkis.

Ei vain haluaisi olla rivimies vaan tehdä jotain oikeasti merkityksellistä. En ymmärrä ihmisiä, jotka ajattelevat, että harmi kun mentävä töihin. Miksi eivät ole valinneet sellaista ammattia, josta pitävät? 

Tämän monet joutuvat oppimaan kantapään kautta, minä mukaan lukien: niiltä kivoilta aloilta on vaikea saada töitä. Kuten aloituksen luovat alat tai arkeologia. Ja vaikka töitä löytäisi, palkka on surkea. Siksi ne, jotka eivät ole erityisen onnekkaita, joutuvat tekemään tylsempiä töitä. Usein niistä onneksi maksetaan paremmin.