Neuvoja miten jaksaa pikkulapsivaihe ilman tukiverkostoja?

Minä oon oppinut tykkäämään leikkipuistoista kesäisin ja talvisin (viikonloppuisin) käyn esim. Kahvilassa / sellaisessa jossa on myös leikkinurkka. Jos leikkinurkkaa ei ole otan mukaan lapselle jotain tekemistä. Riippuu lapsesta mutta esim. Puhelimesta saa katsoa omia ohjelmia tai joku värityskirja ja kynät mukaan. Käyn usein ennen kahvilaa kaupassa ja annan lapsen valita jonkun karkin (yleensä ostaa kindermunan tai jonkun uuden karkin mitä ei ole ennen maistanut) siihen sillä menee vähän aikaa. Mä itse nautin siitä kahvista ja pullasta sitten. Joskus sovin kaverin kanssa että tavataan silloin. Yhden lapsen kanssa pystyy tekemään paljon kaikkea helpommin kuin kahden kanssa. 😅

Meillä kaksi lasta ja mies on ma-la töissä ja pää hajoaa jos täytyy koko lauantai viettää vaan lasten ehdoilla. Arki pyörii muutenkin lasten ympärillä koko ajan, ja olen päättänyt että he saa tarpeeksi virikettä siellä päiväkodissa joka päivä joten mun ei tarvitse kokea syyllisyyttä. Käydään arkena joskus uimahallissa tms ja pyrin siihen että saan itse nauttia viikonlopuista edes hieman. Ja esim. Hesessä käydään usein niin että ollaan syöty kotona ja siellä saan juoda kahvini rauhassa kun lapset leikkii. 👌🏻 Ja parasta on kun he on väsyneitä kotiin päästyä ja nukahtavat päiväunille niin hyödynnän sen ajan sitten joko vaan rauhottumiseen ja omiin juttuihin ja teen esim. Ruokaa (musiikki päälle jne). 

En osannut itsekään nauttia alussa lasten kanssa oikein mistään kun koko ajan piti käskeä ja juosta vessassa esim just kun on tilannut kahvin - ahdisti koko ajan! Olen kuitenkin oppinut, ja etsin sellaisen paikan josta pääsee vessaan helposti, kävellään kahvilaan niin nautitaan siitä rauhasta ja tulee parempi mieli eikä mennä autolla tms, lapsi on silloin muutenkin rauhallisempi kun äiti pääsee istumaan kahville.. kun päästään ulos käydään myös esim kaupoissa kiertelemässä ja silloin jos lapsi ei auta niin lahjon karkeilla tms 😌 

Kesällä tosiaan käydään paljon leikkipuistoissa tai rannoilla ja otan mukaan evästä , kahvia, kaikkea mistä itse nautin. Lapset leikkii joko keskenään tai toisten lasten kanssa. 

 

ja sellainen perusjuttu johon olen oppinut on että herään viikonloppuisin aikaisemmin ja nautin just kahvista rauhassa ja arkisin taas vien lapset aikaisin nukkumaan niin nautin illoista 😌

Vierailija kirjoitti:

Eikö nykyään noin yksin olevalle ole tukiperheitä? Surullista.

Suosittelen myös, että yrität saada kaverikyläilyt toimimaan. Vaikka olisivat teillä niin sekin on vaihtelua, kun lapsella on kaveri yökylässä jonka kanssa touhuta, ja kun on kaverilla niin saat omaa aikaa. Kavereiden perheiden kanssa kannattaa ihan avoimesti jutella omasta tilanteesta. Itse ainakin olisin auttanut, ja olen auttanutkin, mielelläni lapsen kaverin perhettä.

Ja muista, että aika kuluu nopeasti. Parin vuoden päästä pärjää jo pienen hetken kotona yksinkin. Tulet seuraavina kymmeninä vuosina olemaan ylpeä, että hoidit nämä muutamat perusluottamuksen vuodet näin kunnialla. Veikkaan myös, että teini-ikä tulee menemään teillä keskimääräistä paremmin läheisten välienne takia. Nyt on varmasti raskasta, mutta kiinnitin huomiota miten nätisti kuitenkin kirjoitat tilanteesta moneen muuhun verrattuna. Lapsi on onnekas, kun olet hänen äitinsä. Isän ja muide

Tukiperheisiin taitaa olla vuosien jonot.

Ota yhteys lapsen isään. Kerro tilanteesta rehellisesti. Jos ei ole ihan vähä-älyinen niin ymmärtää auttaa. Ja ehkä hän pärjäisikin jo paremmin vähän isomman lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Minä oon oppinut tykkäämään leikkipuistoista kesäisin ja talvisin (viikonloppuisin) käyn esim. Kahvilassa / sellaisessa jossa on myös leikkinurkka. Jos leikkinurkkaa ei ole otan mukaan lapselle jotain tekemistä. Riippuu lapsesta mutta esim. Puhelimesta saa katsoa omia ohjelmia tai joku värityskirja ja kynät mukaan. Käyn usein ennen kahvilaa kaupassa ja annan lapsen valita jonkun karkin (yleensä ostaa kindermunan tai jonkun uuden karkin mitä ei ole ennen maistanut) siihen sillä menee vähän aikaa. Mä itse nautin siitä kahvista ja pullasta sitten. Joskus sovin kaverin kanssa että tavataan silloin. Yhden lapsen kanssa pystyy tekemään paljon kaikkea helpommin kuin kahden kanssa. 😅

Meillä kaksi lasta ja mies on ma-la töissä ja pää hajoaa jos täytyy koko lauantai viettää vaan lasten ehdoilla. Arki pyörii muutenkin lasten ympärillä koko ajan, ja olen päättänyt että he saa tarpeeksi virikettä siellä päiväkodissa joka päivä joten mun ei

Ohis, mutta tavallaan kahden lapsen kanssa pystyy helpommin saamaan pieniä hetkiä yksin kuin yhden lapsen äitinä. Kahdella lapsella on seuraa välillä toisistaan ja esim ravintoloiden leikkinurkkauksiinkin kaksi sisarusta uskaltautuu kaksin helpommin ja pysyy siellä keskenään leikkien kuin se ainoa lapsi, joka haluaa äidib seuraksi joka paikkaan, myös sinne leikkinurkkaukseen, yksin ei siellä halua olla. Sama kotona. Susarukset viihtyy välillä vaikka legoissa keskenään, ainoa lapsi haluaa seurakseen aina äidin.

Lastenhoito on toki kallista ja pääkaupunkiseudulla varmasti rahat vähissä, mutta tiedäthän että hoidosta saa kotitalousvähennyksen? MLL:n hoitajien perustaksa on 11 € tunnissa ja siitä saa muistaakseni 30 % pois (kun eivät ole rekisterissä), muitakin melko edullisia palveluita on. Eihän se ilmaista lystiä silti ole, mutta jos pystyisit edes pari tuntia kuukaudessa maksamaan hoidosta auttaisi sekin kummasti. Oletko kokeillut esim. Facebookissa josko joku haluaisi ryhtyä hoitorinkiin?

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteys lapsen isään. Kerro tilanteesta rehellisesti. Jos ei ole ihan vähä-älyinen niin ymmärtää auttaa. Ja ehkä hän pärjäisikin jo paremmin vähän isomman lapsen kanssa?

Kaunis ajatus. Kokemuksesta voin sanoa, että turha toivo. 

Vierailija kirjoitti:

Lastenhoito on toki kallista ja pääkaupunkiseudulla varmasti rahat vähissä, mutta tiedäthän että hoidosta saa kotitalousvähennyksen? MLL:n hoitajien perustaksa on 11 € tunnissa ja siitä saa muistaakseni 30 % pois (kun eivät ole rekisterissä), muitakin melko edullisia palveluita on. Eihän se ilmaista lystiä silti ole, mutta jos pystyisit edes pari tuntia kuukaudessa maksamaan hoidosta auttaisi sekin kummasti. Oletko kokeillut esim. Facebookissa josko joku haluaisi ryhtyä hoitorinkiin?

Miten nuo hoitoringit käytännössä toimii? Meidän alueen faceryhmissä jotkut joskus kyselee niiden perään, että olisiko jossain hoitorinki johon pääsisi mukaan tai löytyisikö joku kiinnostunut ryhtymään hoitorinkiin. Niihin ei kukaan koskaan vastaa mitään ja se aloittaja jää kyselemään uudelleen löytyisikö ketään ja lopulta joutuu pettymään, ei saa vastauksia. Yksi Suomen isoimmista kaupungeista kyseessä.

Eikö ap:lla ole yhtään kaveria, jolta pyytää apua joskus? 

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap:lla ole yhtään kaveria, jolta pyytää apua joskus? 

On minulla muutama kaveri, mutta ei heistä kukaan halua auttaa, ovat kiinni omassa kiireisessä elämässään. Yrittävät yhdistää uran, lapset ja perheen sekä apua tarvitsevat ikääntyvät vanhemmat, kukaan heistä ei edes asu ihan lähellä vaan noin tunnin bussimatkan päässä, mikä toki täällä Pk-seudulla on ihan tavallinen välimatkan pituus, mutta aikaa siihen kuluu jos valmiiksi päivä on jo aikataulutettu ihan täyteen muuta. Voi olla muitakin syitä miksi eivät halua auttaa vahtimalla lastani, mutta en minä siitä heille katkera ole, moni ei halua vahtia toisten lapsia ja ihan sen ymmärränkin.



Ap

Isä tekee puolet kotitöistä. Enintään kaksi lasta ja riittävän iso ikäero. Osa-aikainen työ. Näillä me pärjätään. Teen mieluummin muusta elämästä helppoa kuin elän ilman perhettä. Lapset ei ole se mikä kuormittaa, vaan se kaikki muu. Ja se kaikki muu pidetään minimissään. 

Googlaa pienperheyhdistys. Sieltä löytyy samassa tilanteessa muita.

Isompana lapsi partioon ja tuetuille viikonloppuleireille.

Minä hyödyntäisin päiväkotia. Kaikilla on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja sinulla on oikeus viedä lapsesi hoitoon myös vaikka arkivapaana. Tässä tapauksessa se olisi erittäin oikeutettua, saisit levätä ja saisit lisää voimavaroja arkeen. Yksi vapaapäivä silloin tällöin tekee ihmeitä!

Myös neuvolasta kannattaa kysyä apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap:lla ole yhtään kaveria, jolta pyytää apua joskus? 

On minulla muutama kaveri, mutta ei heistä kukaan halua auttaa, ovat kiinni omassa kiireisessä elämässään. Yrittävät yhdistää uran, lapset ja perheen sekä apua tarvitsevat ikääntyvät vanhemmat, kukaan heistä ei edes asu ihan lähellä vaan noin tunnin bussimatkan päässä, mikä toki täällä Pk-seudulla on ihan tavallinen välimatkan pituus, mutta aikaa siihen kuluu jos valmiiksi päivä on jo aikataulutettu ihan täyteen muuta. Voi olla muitakin syitä miksi eivät halua auttaa vahtimalla lastani, mutta en minä siitä heille katkera ole, moni ei halua vahtia toisten lapsia ja ihan sen ymmärränkin.



Ap

Voisitko tutustua uusiin ihmisiin samassa elämäntilanteessa ja samalla alueella? Aloittakaa yhteisestä puistoilusta, sitten kaverikyläilystä ja ehkä jossain kohtaa voitte ottaa lapsia kylään ilman vanhempaa.

Mulla on ollut tismalleen sama tilanne vuosia sitten. Muutin lapsen ollessa alle vuoden ikäinen toiselle paikkakunnalle kauas vanhemmistani koulun perässä. Toiveena oli saada näin parempi tulevaisuus meille. Toisin kävi. Lopulta uuvuin niin pahasti, että vein vain lapsen hoitoon ja en mennyt enää kouluun vaan kotiin nukkumaan kunnes oli aika hakea lapsi hoidosta. Tätä jatkui pitkään kunnes lapsi oli annettava omille vanhemmilleni asumaan että saisin koulun käytyä loppuun. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, en olisi muuttanut koulun perässä pienen lapsen kanssa minnekkään vaan jäänyt sinne missä tukiverkkoja on. Olin nuori ja luulot itestä kovat, eikä kukaan viisaampi varoittanut. Sinun kannattaa aktiivisesti etsiä itsellesi mies joka huolehtii teistä tai vähentää työvuoroja tai lopettaa työt ja jäädä kotiin lapsen kanssa ja viedä päivähoitoon jotta saat omaa aikaa. Uupuminen on niin vakava asia että siihen ei tosiaankaan ole varaa eikä lastenhoito apua saa vaikka se olisi ratkaisu monen vanhemman tilanteeseen. Pahimmat ajat on siihen asti kunnes lapsi menee kouluun ja alkaa käymään kavereiden luona kylässä ja sen voi laittaa kesäleireille moneksi yöksi jne. Sitten vasta normalisoitui meidän tilanne. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta tavallaan kahden lapsen kanssa pystyy helpommin saamaan pieniä hetkiä yksin kuin yhden lapsen äitinä. Kahdella lapsella on seuraa välillä toisistaan ja esim ravintoloiden leikkinurkkauksiinkin kaksi sisarusta uskaltautuu kaksin helpommin ja pysyy siellä keskenään leikkien kuin se ainoa lapsi, joka haluaa äidib seuraksi joka paikkaan, myös sinne leikkinurkkaukseen, yksin ei siellä halua olla. Sama kotona. Susarukset viihtyy välillä vaikka legoissa keskenään, ainoa lapsi haluaa seurakseen aina äidin.

Kyllä yhden lapsen kanssa asiat on huomattavasti helpompi järjestää niin, että saa joskus omaa aikaa. Siinä kohtaa, kun se yksi lapsi harrastaa tai sillä on omia kavereita, joille menee kylään, niin siinähän on suoraan omaa aikaa.

Ja sit taas jos on niin pieni, että ei ole vielä harrastuksia, niin ei sitä sen pari vuotta vanhemman isosisaruksen kanssakaan voi jättää ilmaan valvontaa. 

Yhdelle lapselle voi myös kutsua kaverin kylään, tappelevat paljon pienemmällä todennäköisyydellä kuin sisarukset.

Sanoit, että lapsi olisi jo neljä vuotias? Olisiko hänelle sopivaa harrastusta lähettyvillä, jossa lapsi voisi harrastaa yksin? Esim joku muskari tai satujumppa? Perhepartio voisi olla myös hyvä aloittaa, parin vuoden päästä käy jo yksin ja sitten alkaa leirit yms, niin saat omaa aikaa. Pienryhmä tyyppisissä perheharrastuksissa saattaa myös tutustua muihin vanhempiin ja lapsiin ja ystävystyä -> potentiaalisia kyläilyjä ja pieniä hengähdystaukoja. 

Laita lapsi johonkin harrastukseen. Saat harrastuksen ajaksi omaa aikaa.

Kuntosalilla on lapsiparkkeja. Sinun ei tarvitse edes kuntoilla, jos sinulla vasn on kortti tuollaiseen niin lapsi voi olla lapsiparkissa.

Oletko harkinnut tukiperhettä? Silloin saisit omaa aikaa jopa viikonlopun kuukaudessa.

Varaa tarpeeksi punaviiniä jota sillon tällön siemailet mutta vain sen verra että olet pöhnässä etkä kännissä

Mikä oma aika? Nyt on sulla menossa lapsiaika ja siitäkin jo pahin takana kun ilmeisesti jo 4- vuotias. Kyllä sä kerkeät niitä omia juttuja harrastaa sitten tulevaisuudessa. Kun keskityt nyt vaan äitinä olemiseen harrastuksena ja unohdat noi negatiiviset ajatukset.