Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun naimisiinmenosta on tullut suhteen elefantti?
18.03.2024 |
Meillä on perinteinen asetelma: ikää molemmilla 30+, yhdessäoloa takana vuosissa 7+. Ei lapsia, yhteinen talolaina.
Naimisiinmeno on ollut miehelle aina asia jota tämä on vältellyt tai vaihtanut puheenaihetta. Ystäväpariskunnille ja sukulaisille mies on usein puhunut meidän tulevista häistä ja viitannut asiaan monin tavoin mutta mies ei ole koskaan ottanut asiaa konkreettisesti puheeksi kanssani. Olen yrittänyt olla aloitteellinen, mutta mies vaihtaa nopeasti puheenaihetta. Tämä on aiheuttanut minussa paljon katkeruutta vuosien aikana. Hyväksyin kuitenkin asian ja sen että naimisiinmenoa on käytännössä turha odottaa vaikkei mies koskaan sitä ääneen suostunut toteamaan. Saimme kuitenkin makean riidan aikaan kun sukulaisen tiedustellessa avioliittoaikeista totesin rauhallisesti että meillä on hyvä näin emmekä koe suhteen virallistamista avioliiton kautta tarpeellisena. Vihjaisin myös että odottelin kyllä aikani, mutta eiköhän se juna mennyt jo.
Miesystäväni suuttui tästä totaalisesti ja sanoi että nolasin hänet tuossa tilanteessa. Mies otti vielä lisää kierroksia kun kerroin (taas kerran) että en edes halua mennä naimisiin enää tässä vaiheessa sillä monta vuotta yritin ajaa asiaa aktiivisesti enkä koskaan saanut muuta vastetta kuin kädenlämpöisen toteamuksen että joojoo mennään joskus naimisiin. Naimisiinmeno nyt tuntuisi siltä että väsytystaistelun perästä mies suostuu pitkinhampain ja en tietysti halua solmia liittoa tuollaisissa olosuhteissa.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ollut 5v kihloissa, mies kyllä itse pyysi, mutta naimisiin menosta ei ole tietoa. Hän ajatteli, että sormus sormessa olisi se mihin olisin tyytyväinen ja pääsisi luikertelemaan loppuosasta. Itselle riittäisi maistraattihäät ja avioehtokin tehtäisiin kun miehelle kertynyt enemmän omaisuutta.
Väittää vaan, ettei oikein tiedä mistä siinä avioliitossa on kysymys, vaikka olen selittänyt monta kertaa miksi itse haluan naimisiin ja Googlekin toimii varmasti ihan hyvin, jos ei muka ole mitään tietoa ja haluaa asiaan tutustua. Sanoo kuitenkin asioita että "sitten jos minä kuolen niin näille tavaroille voi blaablaa". No ei minulla ole mitään oikeutta koskea hänen tavaroihin hänen kuolemansa jälkeen lapsettomana avioparina ja lennän kuin leppäkeihäs ulos omasta kodistani, joka on miehen nimissä.
Eniten ärsyttää tuo tietämättömyyteen vetoaminen aikakautena, kun kaikki info
Hän vetoaa tietämättömyytensä siis siinä, että ei tiedä mitä avioliitto käytännössä on - siis mitkä on ne juridiset asiat, mitä sen myötä tulee. Ihan googlaamalla tämä selviäisi lakipykäliä myöden, tai jos ei siltikään ymmärrä niin palkatkoon asianajajan.
Mutta niin, voisinpa sanoa että olen nuori ja tyhmä ja siksi tässä tilanteessa, mutta näillä kilometreillä en ole enää edes kovin nuori, pelkästään tyhmä näköjään. Perus "suhde on muuten ihan hyvä nönnönöö"-tilanne, niin vaikealta tuntuu nostaa kytkintä ilman sitä varsinaista kuoliniskua, menetetyn pääoman harha jne. Oikeassa silti olet, vaikka kitkerältä maistuukin minun vanhan piian suussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihminen kun on Se Oikea, asiat tapahtuu. Yhdessä halutaan asua viimeistään vuoden kuluttua seurustelun alkamisesta, mennä samalla kihloihin ja siitä kohtuullisessa ajassa naimisiin. "
Kyllä. Lähes aina vastaus näihin "miksi ei tuo toinen jo" tai "miksi tämä on niin vaikeaa" kysymyksiin on se että et ole hänelle se oikea. Tämä on varmasti aika kova totuus monille jotka kyllä haluavat uskoa sen sunteen olevan heillä hyvä. Mutta kuten laulussakin sanotaan: "ei riitä että on mukavaa, pitää olla jotain parempaa".
Itsekin tuskailin aikoinani monen suhteen ja viritelmän kanssa että miksi mistään ei tule koskaan lopulta mitään. Sitten eteen tuli se oikea. En edes heti sitä tajunut mutta sitten kun kaikki vain sujui ja eteni äkkiä uskomattoman luontevasti ja kaikki vain tuntui koko ajan niin helpolta niin oli pakko tajuta että tässä on jotain enemmän.
Lainaukset ei pelitä, tämä oli kommentille 147.
Vierailija kirjoitti:
"Ihminen kun on Se Oikea, asiat tapahtuu. Yhdessä halutaan asua viimeistään vuoden kuluttua seurustelun alkamisesta, mennä samalla kihloihin ja siitä kohtuullisessa ajassa naimisiin. "
Kyllä. Lähes aina vastaus näihin "miksi ei tuo toinen jo" tai "miksi tämä on niin vaikeaa" kysymyksiin on se että et ole hänelle se oikea. Tämä on varmasti aika kova totuus monille jotka kyllä haluavat uskoa sen sunteen olevan heillä hyvä. Mutta kuten laulussakin sanotaan: "ei riitä että on mukavaa, pitää olla jotain parempaa".
Itsekin tuskailin aikoinani monen suhteen ja viritelmän kanssa että miksi mistään ei tule koskaan lopulta mitään. Sitten eteen tuli se oikea. En edes heti sitä tajunut mutta sitten kun kaikki vain sujui ja eteni äkkiä uskomattoman luontevasti ja kaikki vain tuntui koko ajan niin helpolta niin oli pakko tajuta että tässä on jotain enemmän.
Juuri näin! Tottakai jos on korviaan myöten rakastunut ja toinen tuntuu oikealta, niin haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan. Haluaa jakaa kodin ja sitoutua menemällä naimisiin. Kyllä näissä ihan kiva- suhteissakin jotkut pysyvät, mutta jos vastaan sattuu kävelemään oikealta tuntuva henkilö niin kyllä se suhde jää kuin nalli kalliolle. Ja se sitten vasta sattuukin. Ei kannata odotella niin kauaa. Kaikki me ansaitsemme olla rakkaudellisessa suhteessa.
Hän vetoaa tietämättömyytensä siis siinä, että ei tiedä mitä avioliitto käytännössä on - siis mitkä on ne juridiset asiat, mitä sen myötä tulee. Ihan googlaamalla tämä selviäisi lakipykäliä myöden, tai jos ei siltikään ymmärrä niin palkatkoon asianajajan.
No realistisestihan on totta, että ei avioliitolla ole mitään sellaisia juridisia etuja, joita ei muutoin olisi mahdollista saavuttaa. Eli kerropa hänelle, että tämä ok, mulla on asianajajalle sovittu ensi viikon keskiviikkona aika ja menen itse ensin juttelemaan, miten ne edut, joita aviolitto ei minulle tässä liitossa tarjoa, toteutuu. Että miten ammattilainen näkee meidän taloudellisen suhteen ja minun asemani siinä.
Sen jälkeen sitten voidaan jutella siitä, minkä joka tapauksessa juridisesti taloudelliselta kannalta täytyy muuttua. Ton avioliiton olen jo minäkin yliviivannut listalta, se tosiaan ei kiinnostakaan enää. Koska itselleni siinä on niin paljon muutakin kuin juridiset asiat - joita emme siis enää sivuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vieläkään ihan sisäistänyt, mitä eroa on sillä, että on naimisissa siihen, että on yhteinen lapsi ja mahdollisesti myös testamentti?
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on tärkeämpää?
1. Hyvä parisuhde
2. Joku piippahattu sanoo, että olette parisuhteessa
Ei parisuhde ole hyvä, jos toinen ei halua sitoutua. Ymmärrätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tältä säästyisi jos antaisi vasta aamenen jälkeen. En tajua miksi muut naiset eivät tee näin. Auttaa löytämään ihan varmasti sitoutumiskykyisen - ja naimisiin haluavan miehen.
Lisäksi sillä naimisiinmenolla olisi oikeasti myös jotakin merkitystä ja juhlan aihetta. En osaa itse kuvitella ankeampaa lähtökohtaa mennä naimisiin kuin jo pitkän yhdessäolon jälkeen yhtäkkiä päätetääkin vielä käydä siellä alttarilla. Ajatuskin tuntuu niin arkiselta ja väsähtäneeltä.
No mä en haluaisi mennä naimisiin ennen koeajoa. Suurin osa kuitekin on surkeita sängyssä, joten kamalaa että tämä kävisi ilmi vasta avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
En ole vieläkään ihan sisäistänyt, mitä eroa on sillä, että on naimisissa siihen, että on yhteinen lapsi ja mahdollisesti myös testamentti?
No lapsia voi tehdä kenen kanssa vaan, mutta naimisiin meno on sitoutuminen siihen parisuhteeseen/henkilöön. Rakkauden osoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on vuosi 2024 Suomessa. Miksi kukaan menee enää naimisiin, varsinkaan tuollaisissa ap:n olosuhteissa? Painostuksesta naimisiin ei nyt varsinkaan pidä mennä tai näyttääkseen jollekin jotakin. Yhteinen asuntolaina ja yhdessä asuminen sekä erityisesti ne yhteiset lapset niitä suurempia ja merkityksellisempiä sitoumuksia oikeasti ovat.
Paitsi etteivät ole. Kaikissa juridisissa tilanteissa lapseton avopari on kuin 2 vierasta ihmistä.
Niinpä. Sen talon perivät avopuolison kuollessa hänen vanhempansa - jos ovat vielä elossa - tai sisarukset. Jos avopuolisot siis eivät ole tehneet testamenttia toistensa hyväksi.
Ja perinnönjaossa ei koskaan tunteilla. Siinä lentää avopuoliso pihalle kuin leppäkeihäs ja talo menee myyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vai nolasit sukulaisten edessä 😂 miehesi taitaa olla tuollainen tyypillinen muiden mielistelijä, joka mielistelee kaikkia muita kuin omaa kumppaniaan. Valitettavan yleinen piirre miehissä. Oma kumppani on yks hailee, kunhan kulissina roikkuu mukana, ei sen mielipiteillä ja haluilla ole mitään väliä. Mutta muiden edessä pitää näyttää jotain muuta.
Mulla oli tällainen exä. Muiden tunteet ja ajatukset olivat tärkeämmät kuin minun. Ärsyttää, että tuli koskaan edes tuhlattua aikaa siihen idioottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sen jälkeen sitten voidaan jutella siitä, minkä joka tapauksessa juridisesti taloudelliselta kannalta täytyy muuttua. Ton avioliiton olen jo minäkin yliviivannut listalta, se tosiaan ei kiinnostakaan enää. Koska itselleni siinä on niin paljon muutakin kuin juridiset asiat - joita emme siis enää sivuuta."
Tämä. Iso osa miehistä ei halua naimisiin etenkään niissä tilanteissa, joissa heillä on isompi omaisuus kun yhteen mennään. Heille käy hyvin, että otetaan tulevat lainat yhteisiä hankintoja varten yhdessä, mutta he pelkäävät, että heidän rakas kallis omaisuutensa häviää, että katala nainen sen vie.
Monella, noh useammalla, tuskin tätä pelkoa on, mutta etenkin vanhemmassa polvessa on jo äidit kuiskinut ja varoitellut miten joku nainen sulta sitten vie tuhkatkin pesästä. Ja tästä äkkiä onkin seurauksena, että nainen maksaa kaikesta puolet ja vähän enemmän, yleensä pienituloisempana, kun mies jatkaa omaisuutensa kartuttamista.
Vaikka nainen kuinka sanoo, että avioehto on ok ei se sitä miehen atavistista pelkoa karkota, että joku koukku tässä on kumminkin.
Sitä sopii sitten kyllä kysellä, että jos miehelle ne eurot on niin paljon tärkeitä, että millään järkipuheella ja avioehdoilla jne ei mieltä muuteta niin onko moista saalista sitten miten paljon järkeä jahdata.
Vierailija kirjoitti:
Me asumme omakotitalossa ja olemme avoliitossa. Välillä pelkään mitä käy,jos mies kuolee kun emme ole naimisissa ja talo on miehen nimissä.
Avoliitto sopii molemmille,mutta välillä miettii käytännön asioita.
Pelkosi on aiheellinen. Mikäli miehesi kuolee, menee miehen omaisuus ja talo omaisille. Sinulla ei ole mitään oikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sen jälkeen sitten voidaan jutella siitä, minkä joka tapauksessa juridisesti taloudelliselta kannalta täytyy muuttua. Ton avioliiton olen jo minäkin yliviivannut listalta, se tosiaan ei kiinnostakaan enää. Koska itselleni siinä on niin paljon muutakin kuin juridiset asiat - joita emme siis enää sivuuta."
Tämä. Iso osa miehistä ei halua naimisiin etenkään niissä tilanteissa, joissa heillä on isompi omaisuus kun yhteen mennään. Heille käy hyvin, että otetaan tulevat lainat yhteisiä hankintoja varten yhdessä, mutta he pelkäävät, että heidän rakas kallis omaisuutensa häviää, että katala nainen sen vie.
Monella, noh useammalla, tuskin tätä pelkoa on, mutta etenkin vanhemmassa polvessa on jo äidit kuiskinut ja varoitellut miten joku nainen sulta sitten vie tuhkatkin pesästä. Ja tästä äkkiä onkin seurauksena, että nainen maksaa kaikesta puolet ja vähän enemmän, yleensä pienituloisempana, kun mies jatkaa omaisuutensa kartutt
Tämä. Mun exälle raha oli rakkaampaa kuin minä. Joskus jopa säälittää exän nyxä, kun ei taida vielä tietää, että mies rakastaa rahaa enemmän kuin ihmistä.
Sama täällä. Enää en avioituisi ainakaan tämän kanssa.
En halua olla elatusvelvollinen omaishoitajakaan.
Muuttaisin omaan asuntooni.
Onko tässä enää rakkautta? Ehkä ei. Kiintymystä? On. Toisaalta erossa on kaameesti hommaa. Mukavuudenhalua? Sitä se voi olla. Kunnioitusta toista kohtaan? Ainakin itseä kohtaan on. Omanarvontunnetta. Kohteliaisuutta toista kohtaan.
Jos joskus avioidun, haluan avioehtosopimuksen joka sulkee täysin pois avio-oikeuden toisen omaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Hän vetoaa tietämättömyytensä siis siinä, että ei tiedä mitä avioliitto käytännössä on - siis mitkä on ne juridiset asiat, mitä sen myötä tulee. Ihan googlaamalla tämä selviäisi lakipykäliä myöden, tai jos ei siltikään ymmärrä niin palkatkoon asianajajan.
No realistisestihan on totta, että ei avioliitolla ole mitään sellaisia juridisia etuja, joita ei muutoin olisi mahdollista saavuttaa. Eli kerropa hänelle, että tämä ok, mulla on asianajajalle sovittu ensi viikon keskiviikkona aika ja menen itse ensin juttelemaan, miten ne edut, joita aviolitto ei minulle tässä liitossa tarjoa, toteutuu. Että miten ammattilainen näkee meidän taloudellisen suhteen ja minun asemani siinä.
Sen jälkeen sitten voidaan jutella siitä, minkä joka tapauksessa juridisesti taloudelliselta kannalta täytyy muuttua. Ton avioliiton olen jo minäkin yliviivannut listalta, se tosiaan ei kiinnostakaan enää. Koska itselleni siinä on nii
Oikeasti tässä on pointtia. Jos kuitenkin yhteen jäädään, tekisin siis sen päätöksen, niin todella hyvä neuvo, että lakkaa keskustelemasta kokonaan avioliitosta ja sen eduista ja miksi sitä tahtoo ja siirtyy varmistamaan muut taloudelliset etunsa. Niillä on väliä, jos ja kun se ero tulee ja etenkin siinä tilanteessa, jos jää nallina kalliolle kun se oikeampi astuu kuvioon. Hyvä neuvo!
Lisäksi jos mies ei sinuun halua sitoutua niin todellakin sitä suuremmalla syyllä varmista, että et jää tyhjän päälle!
Vierailija kirjoitti:
En ole vieläkään ihan sisäistänyt, mitä eroa on sillä, että on naimisissa siihen, että on yhteinen lapsi ja mahdollisesti myös testamentti?
Oma exäni suostui hyvin lapsen hankitaan, mutta ajatus avioliitosta oli "No en kyl nyt tiiä...".
Liitto päättyi, kun se parempi tuli viimein vastaan. Exälle siis.
Mikään ei ole suurempi rakkauden osoitus, kuin se, että puolisosi haluaa olla puolisosi myös yhteiskunnan edessä. Nimenomaan ne juridiset asiat on tärkeitä. Perimys, edunvalvonta ym. Naimisiinmeno ei takaa rakkautta tai ikuista "onnea". Sitä ei mikään takaa. Turha sitä on avioliiton vastaisten mussuttaa, että "me ollaan yhdessä rakkaudesta, ei me tarvita mitään paperia.." Sitten, kun jotain sattuu, se paperi voi olla erittäinkin tärkeä...
Aloittajalle sanon vaan tämän. Joka ikinen naimisiinmenohaluton mies (tai nainen), on mennyt naimisiin erittäinkin pikaisella aikavälillä, kun on kohdannut sen oikean. Sinä et ole se oikea. Mies haluaa kyllä naimisiin, mutta ei sinun kanssasi. Olen pahoillani :(
Se onkin naisena vähän vaikea tajuta, että moni mies ei ota lastentekoa minään lopullisena sitoutumisena, mutta naimisiin meno onkin eri asia. Tämmöiselle miehelle lapset ovat joka tapauksessa naisen projekti lopulta. Ja avioliitto merkitsee heille sitä sitoutumista, jota he tälle naiselle eivät halua luvata.
Asia on niin, että jos mies haluaa naiseen sitoutua, hän haluaa myös naimisiin tai ainakaan ei koe, että asiasta kannattaa tehdä kynnyskysymys liitolle, jos nainen haluaa. Ja miehetkin välittää siitä, haluaako nainen hänen kanssaan naimisiin vai ei.
Ei sitä välttämättä tiedosta, että ei rakasta niin paljon. Se on vain pieni tunne takaraivossa ja ehkä sitä myös toivoo että ajan kanssa vaikka jotenkin haluaisikin syvemmin sitoutua. Vaikka toisaalta tietää että niin ei tule tämän henkilön kanssa tapahtumaan.