Mitä tehdä kun naimisiinmenosta on tullut suhteen elefantti?

Vierailija kirjoitti:

On jännä huomata, että monille naisille tuntuu olevan äärettömän tärkeää "virallistaa" suhde, niin että kaikki tietävät meidän olevan tosissaan yhdessä, rakastuneita. 

Oletteko koskaan kysyneet: Miksi? Miksi on tärkeää, että naapurin Liisa tietää teidän olevan naimisissa? Vakuuttaako sormus työkaverin teidän upeasta rakkaudentäyttämästä suhteesta? Sama (yleensä) miehen sukunimi sanoo lapsen valmentajalle, että tässä hyvät vanhemmat? Mulle vaan herää tuhansia kysymyksiä. 

 

Minulle vaan herää kysymys, että miksi kuvittelet tuollaisten asioitten olevan niitä olennaisia? Miksi "suhteen virallistaminen" tarkoittaa sinun mielestäsi naapurille ja työkavereille leuhkimista ja itseään parempana pitämistä? 

En ymmärrä tällaisia suhteita. Isot asiat pitää puhua selväksi eikä pelata mitään kissahiirileikkiä. Jos mies haluaa nykyään naimisiin ja sinä myös, niin riisu marttyyriasenteesi ja alkakaa suunnittelemaan häitä.

En ole sama, mutta tuollahan aiemmin monessa viestissä toisteltiin mantraa, kuinka aviolitto näyttää meidän olevan tosissaan. Tässä näkee kommentoijien yksisilmäisyyden. Käytetään vaan niitä asioita, jotka omaan pirtaa sopii. 

Jatkakaa tyhjänpäiväistä argumentointia. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ehkä tuossa ole avioliitto, vaan se, että ette puhu asioista suoraan. Onhan tuo nyt v*ttuilua sanoa kavereille, että se juna meni jo. Tai että odottelit aikasi. Ihan suoraa syyllistämistähän tuo on. Ja olethan sinäkin tuossa valintasi tehnyt, mikset itse ole kosinut?

Nainen EI kosi. 

Kuka mies tuntisi tuolloin olevansa MIES. 

Naurettavaa.

Tolkun ihminen ja tolkun elämä.

Tällaisista asioista pitää puhua etukäteen. Me ainakin olimme jo puhuneet tulevasta naimisiinmenosta ja häistä, joten miehen kosinta oli vain muodollisuus ja seremonia aloittaa hääsunnittelu virallisesti. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä suoraan, eikä nolata toista jonkun kaverin kanssa puhuessa.

Vierailija kirjoitti:

241, teillä on yhteiset lapset perijöinä. Mitä merkitystä kustannustenjaolla on edes silloin?

Jos olemme yhdessä hautaan asti, mikä meillä on tavoite ja 30 vuotta onkin mennyt hyvin, ei ole merkitystä. Mutta jos ajattelee tilannetta, että olisin laittanut kymmeniä tai jopa satoja tuhansia saaren rustaamiseen, ja erottaisiin, en omistaisi siitä mitään. (Toki tiedän että avioerossa tehdään ositus, mutta sijoituskohteena en näe mökkiä kovin hyvänä minulle tässä tilanteessa). Toki olen siihen varmaan 5-numeroisen summan ja tuhansia työtunteja laittanut vuosien saatossa ja se on minusta oikein kohtuullista, kun siellä olen niin paljon aikaakin viettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

241, teillä on yhteiset lapset perijöinä. Mitä merkitystä kustannustenjaolla on edes silloin?

Jos olemme yhdessä hautaan asti, mikä meillä on tavoite ja 30 vuotta onkin mennyt hyvin, ei ole merkitystä. Mutta jos ajattelee tilannetta, että olisin laittanut kymmeniä tai jopa satoja tuhansia saaren rustaamiseen, ja erottaisiin, en omistaisi siitä mitään. (Toki tiedän että avioerossa tehdään ositus, mutta sijoituskohteena en näe mökkiä kovin hyvänä minulle tässä tilanteessa). Toki olen siihen varmaan 5-numeroisen summan ja tuhansia työtunteja laittanut vuosien saatossa ja se on minusta oikein kohtuullista, kun siellä olen niin paljon aikaakin viettänyt.

Niin. Ja mulle taas kävisi niin, että maksaisin yksin käytännössä mun ja miehen mökkeilyn ja kun miehellä ei ole penniäkään liossa mökissä, eikä olla naimisissa, eikä hän ole lapseni isä, niin hän voisi erotessa lähteä vihellellen eteenpäin mukavat mökkimuistot mielessään ja minulle langenneet ja eteenpäinkin lankeavat kulut olisivat kaikki poissa lapsen perinnöstä. 

Tai jos mies sijoittaisi mökkiin, sanotaan nyt vaikka 50'000 euroa, jotta hänkin tulisi osallistuneeksi ja sitten tulisi ero, eikä minulla olisi tätä 50'000 euroa hänelle maksaa takaisin niin hänhän voisi vaatia yhteisomistuksen purkua eli mökin myyntiä. Ja taas lapseni olisi menettänyt jotain, perheen vanhan yhteisen mökin.

Tai sitten hän eron jälkeen lähtisi tyhjin käsin, jonka jälkeen minä kokisin ansiottomasti hyötyneeni hänen sijoituksestaan.

siksi haluaisin yhteisen mökkisijoituksen vasta avioliitosta, että tuntuisi, ettei mökistä mene omistusta perheen ulkopuolelle. Riski tuntuisi pienemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää mennä naimisiin, mitä sillä voittaa (kirkkoon kuulumattomat)?

Naimisiin voi mennä ilman kirkkoa.

Kyse on suhteen virallisestamista, lesken eläkkeestä, lesken asumisoikeudesta omassa kodissaan, lasten syntyminen avioliittoon jne.

Sitoutumisesta myös lain edessä.

 

Tämä! Avioliitto juridisena sopimuksena ja hääjuhla ovat kaksi eri asiaa. Sopimuksen voi kyllä allekirjoittaa ilman suuria seremonioita ja järjestämättä juhlia. Sekä uskonnottomasti että uskonnollisesti. Kestää ehkä vartin, jos sitäkään. Tämä tekosyy, ettei voi mennä naimisiin, koska ei halua  kirkkoseremonuaa tai suuria juhlia, ei päde.

 

mua aina hämmentää että mikä vika on juhlissa? Itse juhlin pitkin vuotta kaikenlaista, kuten nyt joulua ja itsenäisyyspäivää, juhannusta etc. Päälle läheisten lasten synttärit& muut mihin kutsutaan. Meillä on pari kertaa vuodessa myös miehen sisarusten ja puolisoiden ja lasten(aikuisia) kanssa pippaloita.

en ottaisi miestä joka ei voi ikinä juhlia mitään, vaan istuu vain pimeässä mököttämässä jos omalla lapsella olisi lakkiaiset tai sisko menisi naimisiin. Ehdoton turnoff moinen ankeuttaja.

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini eli avoliitossa yli 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli kaksi aikuista perheellistä lasta edellisestä avioliitosta. Mies ei suostunut menemään naimisiin eikä tekemään juridisesti minkäänlaista asumisjärjestelyyn liittyvää sopimusta. Yritettiin puhua työkaverille järkeä töissä mutta hän ei nähnyt tätä tarpeellisena eikä oikein ymmärtänytkään asian tärkeyttä, luotti mieheen. Kesken työpäivän tuli puhelu miehen siskolta, jonka mies oli antanut lähiomaiseksi terveystietokantaan, ja ilmoitti miehen saaneen sydäninfarktin. Työkaveri pääsi avomiehen siskon kanssa katsomaan miestä sairaalaan, jonne tuli myös miehen lapset. Mies menehtyi viikon sisällä ja siitä ei mennyt kuin pari viikkoa kun työkaveri laitettiin pihalle miehen lasten toimesta omakotitalosta, jonka työkaveri oli jakanut yli 20 vuoden ajan. Työkaveri siis muutti isosta omakotitalosta muutamin huonekalujen kanssa kaupungin vuokra-asuntoon. Hautajaisiin sentään pääsi m

Mun ystävälle kävi näin aikoinaan. Heillä ei ollut lapsia, mutta olivat asuneet miehen omistamassa talossa 10vuotta. Miehen vanhemmat ilmoittivat että pois pitää muuttaa välittömästi ja omista tavaroistakin pitäisi olla kuitit tallella ettei vie kuolleen tavaroita mukanaan. 

Sairaalaan kyllä pääsee avopuoliso katsomaan kumppaniaan, se on vale ettei pääsisi.

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään en ymmärrä avioliiton etuja tai hyötyjä. Molemmilla tulee olla oma omaisuus, eikä koskaan pitäisi kenenkään asua toisen kämpässä. Avioliittokaan ei takaa mitään leskenoikeuksia yms. 

Tuntuu hurjalta, että monilla naisilla omien lapsuustraumojen takia on vakaa uskomus siihen, että avioliitto olisi jotenkin heille hyödyllinen. Omaisuudesta siinä vaan sovitaan, jokaisella pitäisi kuitenkin olla omansa. 

Eihän sinun kannatakaan mennä naimisiin jos et halua tehdä avioliittosopimusta toisen kanssa. Tässä on kuitenkin kyseessä tilanteet joissa toinen sumuttaa toista valehtelemalla että haluaa tuon sopimuksen tehdä, vaikka ei tosiasiassa aiokaan.

Vierailija kirjoitti:

On jännä huomata, että monille naisille tuntuu olevan äärettömän tärkeää "virallistaa" suhde, niin että kaikki tietävät meidän olevan tosissaan yhdessä, rakastuneita. 

Oletteko koskaan kysyneet: Miksi? Miksi on tärkeää, että naapurin Liisa tietää teidän olevan naimisissa? Vakuuttaako sormus työkaverin teidän upeasta rakkaudentäyttämästä suhteesta? Sama (yleensä) miehen sukunimi sanoo lapsen valmentajalle, että tässä hyvät vanhemmat? Mulle vaan herää tuhansia kysymyksiä. 

 

Mulle ei herää kuin yksi kysymys mikäli toinen ei halua kertoa olevansa yhdessä toisen kanssa, ja se on: miksi ei halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pidä avioliittoa sellaisena periaatteellisena kysymyksenä, jonka vuoksi jättäisin rakastamani miehen. Nyt on vaan niin, että koska emme ole aviossa, on itselle tärkeä hanke jäissä. Perin perheeni rakkaan kesämökin joka vaatisi remonttia, jotta se olisi minun ja kumppanini toiveiden mukainen. Minulla on lapsi, yhteisiä ei ole. En halua yksin ottaa sellaista rahoitusvastuuta jonka mökin remontoiminen mieleiseen kuntoon vaatisi, koska mielestäni se ei olisi reilua kun mökkiä yhdessä käytämme. Käyttök

Avioliitto ei tätä mökkiongelmaa ratkaise, vaan sinun omistajana täytyy päättää miten haluat omistuksen ja kunnostusvelvollisuudet jakaa.

Aviomeheni on perinyt saaren ja vanhan mökin, jossa minä myös vietän kaikki kesät. Olen jonkin verran osallistunut r

 

Ei liiton aikana hommattu omaisuus mene 50/50. Perijät perii, ei puolisot.

Vierailija kirjoitti:

"Kun yleensä ei ole kyse siitä, ettei mies halua naimisiin ollenkaan. Hän ei vain halua sinun kanssa naimisiin. Menee kyllä naimisiin sitten, kun sopiva nainen osuu kohdalle!"

Ihmisillä on kyllä ihan henkilökohtaisia syitä karttaa avioliittoa.

Itse nuorempana koin vastenmielisyyttä kaikenlaisia instituutioita kohtaan. ajattelin, että suhteen kuuluu perustua vapaaseen tahtoon, eikä mihinkään paperiin. Iän myötä mieli on vähän muuttunut. Tosin en vieläkään suostuisi valkoiseen mekkoon ja kirkkoon.

Mieheni ei halunne enää avioon, koska on kerran ollut jo. Sekään ei toiminut ja mikä klishee olla moneen kertaan nainut jne..

No niinpä. Tuskinpa tekään yhdessä pysytte kun ei miea pysynyt eksänkään kanssa. Turha teidän tilanteessa mennä naimisiin, kun se kuitenkaan ei onnostuisi.

"Ei liiton aikana hommattu omaisuus mene 50/50"

meneehän, ellei ole avioehtoa tai omaisuudelle muulla sopimuksella määritelty eritavalla omistajaa.

Kirjoitin tosta mökkiasiasta. Jos minä ja mies herra paratkoon kuoltaisi vaikka auto-onnettomuudessa. Sitä ennen ois laitettu mökki oikein viimeisen päälle minttiin,  molemmat sijoitettu siihen vaikka sen 50k. Lapseni perisi mun 3/4 omistusoikeudesta ja jotkut miehen serkut jossain toisella paikkakunnalla 1/4 kun heillä olisi esittää asiakirja että mies on sijoittanut remppaan rahaa 8 vuotta aiemmin. Nää serkut sitten hommaisi väittäjän joka arvioisi, että kyyyyllä se on niin, että arvo on noussut remonttien jälkeen ja korkeasuhdanteessa tuonne 320'000 euroon. Parikymppinen opiskelijalapseni saisi jostain kaivaa näille serkuille sen 80k tai mökki menisi myyntiin.

Tämän vuoksi mökkiä ei nyt sitten saada remontoitua ja tilanne seisoo. Ärsyttää. Alan periä mieheltä siitä käyttövuokraa ja remppaan itse, perhana.

Käske puntsikumppaniasi laihduttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on melkein sama tarina. Lapsia yksi, yhteisiä vuosia noin 15.

Kosin parikin kertaa, sain rukkaset. Nyt en enää kosi, ja puoliso ihmettelee enkö rakasta enää.

P.skaa elämää. Mitä tollanen keskinäinen jänkkääminen on?

Kämppissuhde. Asumiskulut, sähkö, vesi ja ruokalaskut.

Hurmaavaa, uuuhhhh.

Naimisiin menosta ei ole miehelle mitään hyötyä, pelkästään haittaa. Ymmärrän kyllä naisten näkökulman miksi avioliittoa vaaditaan kun sillä kaadetaan naisen elatusvastuu miehelle ja nainen saa käyttöönsä lain perusteella miehen keräämän varallisuuden. Miehille ei tule kuin velvoitteita ja maksuja avioliitosta ja kaikki hyödyt valuu pelkästään naisille

Mä en haluaisi mieheltä mitään, jos mentäisiin naimisiin niin ehdottomasti poissulkeva avioehto. Molemmat pitäisi oman omaisuutensa, perintönsä, jne.

Mulle avioituminen olisi tärkeää sitoutumisen näkökulmasta, ymmärrän myös että kaikki eivät näe asiaa samalla tavalla.

Nämä nyt kuitenkin ovat täysin teoreettisia pohdintoja, koska mies ei halua minun kanssani naimisiin mennä. Enkä minä toisaalta halua pakottaa ketään vastentahtoisesti sitoutumaan itseeni. Elämän jatkaminen erillään lienee siis ainoa vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei liiton aikana hommattu omaisuus mene 50/50"

meneehän, ellei ole avioehtoa tai omaisuudelle muulla sopimuksella määritelty eritavalla omistajaa.

Kirjoitin tosta mökkiasiasta. Jos minä ja mies herra paratkoon kuoltaisi vaikka auto-onnettomuudessa. Sitä ennen ois laitettu mökki oikein viimeisen päälle minttiin,  molemmat sijoitettu siihen vaikka sen 50k. Lapseni perisi mun 3/4 omistusoikeudesta ja jotkut miehen serkut jossain toisella paikkakunnalla 1/4 kun heillä olisi esittää asiakirja että mies on sijoittanut remppaan rahaa 8 vuotta aiemmin. Nää serkut sitten hommaisi väittäjän joka arvioisi, että kyyyyllä se on niin, että arvo on noussut remonttien jälkeen ja korkeasuhdanteessa tuonne 320'000 euroon. Parikymppinen opiskelijalapseni saisi jostain kaivaa näille serkuille sen 80k tai mökki menisi myyntiin.

Tämän vuoksi mökkiä ei nyt sitten saada remontoitua ja tilanne seisoo. Ärsyttää. Alan periä mieheltä siitä k

Mies maksaa koko yhteisen elämän sisältäen naisen ja mahdollisen lapsen elämän ja erossa menettää vielä puolet itse tienaamassa omaisuudesta joka luovutetaan naiselle joka ei tikkua ole ristiin laittanut sen varallisuuden eteen

Vierailija kirjoitti:

Naimisiin menosta ei ole miehelle mitään hyötyä, pelkästään haittaa. Ymmärrän kyllä naisten näkökulman miksi avioliittoa vaaditaan kun sillä kaadetaan naisen elatusvastuu miehelle ja nainen saa käyttöönsä lain perusteella miehen keräämän varallisuuden. Miehille ei tule kuin velvoitteita ja maksuja avioliitosta ja kaikki hyödyt valuu pelkästään naisille

Älä viitti marmattaa, naisten työllisyysaste on jo miehiä korkeampi, joten eiköhän nuo elatusasiat mene vähän toisin päin.

Naiset on perinteisesti olleet niin luottavaisia, on jääty töistä pois lasten tekoa varten ja jätetty ylityöt ja projektit ottamatta vastaan kun lapset on tarvinneet huoltoa. Miehet on hoitaneet perheen tilejä ja heidän nimet kirjattu kauppakirjoihin. Naisten palkat on menneet lasten tarpeisiin ja ruokaan. Tuo yksikin maksaa miehensä mökkeilyt ja varmaan ei tule pennin pyörylää näkemään jos ero tulee.