Uusi perhekuva miehen entisestä perheestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sivusta kommentoida että tuommosta en tajua yhtään! Ei tulisi mieleenkään rajoittaa mistä mun mieheni saa veljensä ja hänen vaimon kanssa puhella.

 

Huomaa, että tässä kukaan ei rajoita yhtään ketään muuta kuin itseään. Kukaan ei ole laittanut toisille sääntöjä. Se kaveri ihan itse osaa olla tilannetajuinen. Kukaan ei ole häneltä sitä pyytänyt, mutta se tuntuu mukavalle. Ja kyllä, tiedän että hienotunteisuus ja tilannetaju ovat monille vaikeita. Ei niitä kaikki ymmärrä.

 

Näinhän se on. Ja juuri siksi se ajatustyö on hyvä tehdä ennen kuin muuttaa. Kun kaikki eivät ole täydellisiä. Mieskin unohtaa mainita, että kun lasten kanssa tavattiin lasten äitiä kaupungilla niin poikettiin porukassa mäkkärissä. Kun oli nälkä, eikä kiirettä mihinkään, kun rakkaanikin oli 400 kilometrin päässä eikä kotona nauttimassa yhteist

No näinpä. Jokainen onneksi saa valita seuransa ja puolisonsa. Muistelija jäisi minulle lyhyeksi tuttavuudeksi. Ja se on ihan ok, ei hänkään kanssani varmasti haluaisi olla. Samoin jäisivät matkalle ei-täydellinen sottapytty ja elämäntapatyötön. Kas kun itse olen uraorientoitunut ja korkeasti koulutettu sekä hyvin siisti. Täydellinen ei tarvitse olla, mutta sosiaalisissa taidoissa rima on puolison suhteen aika korkealla. Olen ollut nykyisen kanssa yli 10 vuotta, joten onneksi sellainen tyyppi on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

"Mutta ymmärrä, että tuolla samalla lauseella myös kerrot, ettei kyseessä ole uuden kumppanin koti, vaikka hän asuisi siellä. "

sovitaan sitten niin, ettei tarvitse jatkaa inttämistä. Ja lisään samalla, että unohdin mainita myös että Mustin, Miirun ja aloittajan iäkkään äidin koti, joka muuttaa mukana länsisiipeen. Pointti oli, että se on se koti, missä mies ja lapsensa olivat jo vuosia aiemmin, joten siellä voi hyvin olla kaikenlaista pientä pahan mielen aiheuttajaa nurkissa ja komeroissa.

Tämä on siinä mielessä ollut todella silmiä avaava keskustelu, että ymmärrän nyt mitä omalta mieheltäni on vaatinut elää minun ja lapseni kanssa. Monesti nauretaan pojan kanssa vedet silmissä jotain lapsuuden höpöjuttuja. Lapsi purkaa mulle tuntojaan toisen kodin asioista ja keskustellaan sitten niistä. Mies joutuu kuuntelemaan kun puolustelen ex puolisoani ja ruodin hänen persoonaansa ja kokemuksiaan, kun koitan vakuuttaa lasta siitä,

Sinun pitää opettaa sille lapselles ettei ole huomaavaista puhua isästään äidin puolison kuullen.

Sinun pitää opettaa sille lapselles ettei ole huomaavaista puhua isästään äidin puolison kuullen.

 

Ei toisesta vanhemmasta puhuminen saa kiellettyä olla, mutta kun oma lapseni alkoi kysellä siitä kuinka tapasimme isänsä kanssa ja nykyiseni oli paikalla, sanoin lapselleni, että jutellaan tästä hieman myöhemmin. En usko, että nyxäni olisi mitenkään suuttunut, vaikka olisimme puhuneet hetikin, mutta silti. Pidin lupaukseni ja puhuimme kahden kesken myöhemmin samana päivänä.

Lapseni ovat saaneet usein koulusta palautetta, että he ovat niitä, jotka osaavat huolehtia, että kaikki pääsevät mukaan ja osaavat huomioida toiset. Mielestäni tilannetajun opettaminen heille ei siis ole ollut lainkaan turhaa. Päinvastoin, se on heille mahtavaa sosiaalista pääomaa. Minua järkyttää tässä keskustelussa se kuinka monen mielestäni tilannetaju ja hienotunteisuus ovat ihan turhia.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää opettaa sille lapselles ettei ole huomaavaista puhua isästään äidin puolison kuullen.

 

Ei toisesta vanhemmasta puhuminen saa kiellettyä olla, mutta kun oma lapseni alkoi kysellä siitä kuinka tapasimme isänsä kanssa ja nykyiseni oli paikalla, sanoin lapselleni, että jutellaan tästä hieman myöhemmin. En usko, että nyxäni olisi mitenkään suuttunut, vaikka olisimme puhuneet hetikin, mutta silti. Pidin lupaukseni ja puhuimme kahden kesken myöhemmin samana päivänä.

Lapseni ovat saaneet usein koulusta palautetta, että he ovat niitä, jotka osaavat huolehtia, että kaikki pääsevät mukaan ja osaavat huomioida toiset. Mielestäni tilannetajun opettaminen heille ei siis ole ollut lainkaan turhaa. Päinvastoin, se on heille mahtavaa sosiaalista pääomaa. Minua järkyttää tässä keskustelussa se kuinka monen mielestäni tilannetaju ja hienotunteisuus ovat ihan turhia.

Toivottavasti tuo oli provo, keskustelun pohjalta ei voi olla ihan varma.

Mutta kommenttiisi sanoisin, että minulle tämän tason "herkkyys" jostain vanhojen juttujen muistelemisista ei ole tuttua omassa ystävä -ja perhepiirissäni, mutta jälleen kerran ihmiset ovat erilaisia. Siellä työpaikan kahviossakin aina puhuvat vanhojen työntekijöiden hauskoista kommelluksista tai ihan työhön liittyvistä päivittäistapahtumista ajalta kun en ollut siellä töissä. Vaikeapa siellä olisikaan puhua oikein mistään kun uusia työntekijöitä tulee kahviporukkaan ihan säännöllisesti ja vanhoja poistuu, eläköitymistahti kun on metsäteollisuudessa aika kiivas. Sallittakoon vanhojen muistelu siis heille kenelle se ei tuota mielipahaa tai ulkopuolisuutta.

Saakohan työpaikan kahvihuoneessa puhua laskettelusta jos joukossa on joku joka ei laskettele? Tai lomasuunnitelmista jos jollekin ei ole vielä kertynyt lomaa.

Jos saisin päättää niin siellä ei puhuttaisi koko ajan autoista, koska mulla ei ole mitään lisättävää aiheeseen, eikä kiinnosta pätkääkään. Luen yksin hiljaa sanomalehteä kun muut jaksaa jaarata sähköauton käyttösäteestä.

Ja tuskin viitsin edes aloittaa ystävistä! Urheilukellon ominaisuudet, siitä ne jaksoi jauhaa joskus ihan loputtomiin, vaikkei mulla edes ole sellaista. Miksei puhuttu koirista, mun lempiaiheesta :( Jaa, niin ehkä siksi, että ystävilläni ei ole koiraa. Niin monella tasolla voi ihminen välillä tuntea pienen ikävän ulkopuolelle jäämisen tunteen. 

Siellä työpaikan kahviossakin aina puhuvat vanhojen työntekijöiden hauskoista kommelluksista tai ihan työhön liittyvistä päivittäistapahtumista ajalta kun en ollut siellä töissä. Vaikeapa siellä olisikaan puhua oikein mistään kun uusia työntekijöitä tulee kahviporukkaan ihan säännöllisesti ja vanhoja poistuu, eläköitymistahti kun on metsäteollisuudessa aika kiivas. 

 

Itse olen it-alalla. Tulee paljon uusia koko ajan. Firma kasvaa ja meitä on toimistolla n. 20 eri kansallisuutta. Ehkäpä tässä sitten oppii ottamaan muut huomioon vähän herkemmällä. Olemme saaneet uusilta työntekijöiltä paljon hyvää palautetta siitä, että heidät on otettu paremmin vastaan kuin missään muualla ja, että meillä ei ole kuppikuntia. Tämä ei ole vain mystisesti tapahtunut. On ihan arvovalinta ja tietoista toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Saakohan työpaikan kahvihuoneessa puhua laskettelusta jos joukossa on joku joka ei laskettele? Tai lomasuunnitelmista jos jollekin ei ole vielä kertynyt lomaa.

Jos saisin päättää niin siellä ei puhuttaisi koko ajan autoista, koska mulla ei ole mitään lisättävää aiheeseen, eikä kiinnosta pätkääkään. Luen yksin hiljaa sanomalehteä kun muut jaksaa jaarata sähköauton käyttösäteestä.

Ja tuskin viitsin edes aloittaa ystävistä! Urheilukellon ominaisuudet, siitä ne jaksoi jauhaa joskus ihan loputtomiin, vaikkei mulla edes ole sellaista. Miksei puhuttu koirista, mun lempiaiheesta :( Jaa, niin ehkä siksi, että ystävilläni ei ole koiraa. Niin monella tasolla voi ihminen välillä tuntea pienen ikävän ulkopuolelle jäämisen tunteen. 

Ei saa.

Löisinpä vetoa, että kirjoittajista 90% puhuu sujuvasti joka ikisessä seurassa lapsista /lapsenlapsista. Eikä käy mielen vieressäkään että se hiljaa vieressä kuunteleva ei koskaan saanut lasta toiveesta huolimatta. Että se siitä huomaavaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Siellä työpaikan kahviossakin aina puhuvat vanhojen työntekijöiden hauskoista kommelluksista tai ihan työhön liittyvistä päivittäistapahtumista ajalta kun en ollut siellä töissä. Vaikeapa siellä olisikaan puhua oikein mistään kun uusia työntekijöitä tulee kahviporukkaan ihan säännöllisesti ja vanhoja poistuu, eläköitymistahti kun on metsäteollisuudessa aika kiivas. 

 

Itse olen it-alalla. Tulee paljon uusia koko ajan. Firma kasvaa ja meitä on toimistolla n. 20 eri kansallisuutta. Ehkäpä tässä sitten oppii ottamaan muut huomioon vähän herkemmällä. Olemme saaneet uusilta työntekijöiltä paljon hyvää palautetta siitä, että heidät on otettu paremmin vastaan kuin missään muualla ja, että meillä ei ole kuppikuntia. Tämä ei ole vain mystisesti tapahtunut. On ihan arvovalinta ja tietoista toimintaa.

Mistä te puhutte? Töistä vissiin? Entä ystävien kanssa, säästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saakohan työpaikan kahvihuoneessa puhua laskettelusta jos joukossa on joku joka ei laskettele? Tai lomasuunnitelmista jos jollekin ei ole vielä kertynyt lomaa.

Jos saisin päättää niin siellä ei puhuttaisi koko ajan autoista, koska mulla ei ole mitään lisättävää aiheeseen, eikä kiinnosta pätkääkään. Luen yksin hiljaa sanomalehteä kun muut jaksaa jaarata sähköauton käyttösäteestä.

Ja tuskin viitsin edes aloittaa ystävistä! Urheilukellon ominaisuudet, siitä ne jaksoi jauhaa joskus ihan loputtomiin, vaikkei mulla edes ole sellaista. Miksei puhuttu koirista, mun lempiaiheesta :( Jaa, niin ehkä siksi, että ystävilläni ei ole koiraa. Niin monella tasolla voi ihminen välillä tuntea pienen ikävän ulkopuolelle jäämisen tunteen. 

Ei saa.

Löisinpä vetoa, että kirjoittajista 90% puhuu sujuvasti joka ikisessä seurassa lapsista /lapsenlapsista.

🐚

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saakohan työpaikan kahvihuoneessa puhua laskettelusta jos joukossa on joku joka ei laskettele? Tai lomasuunnitelmista jos jollekin ei ole vielä kertynyt lomaa.

Jos saisin päättää niin siellä ei puhuttaisi koko ajan autoista, koska mulla ei ole mitään lisättävää aiheeseen, eikä kiinnosta pätkääkään. Luen yksin hiljaa sanomalehteä kun muut jaksaa jaarata sähköauton käyttösäteestä.

Ja tuskin viitsin edes aloittaa ystävistä! Urheilukellon ominaisuudet, siitä ne jaksoi jauhaa joskus ihan loputtomiin, vaikkei mulla edes ole sellaista. Miksei puhuttu koirista, mun lempiaiheesta :( Jaa, niin ehkä siksi, että ystävilläni ei ole koiraa. Niin monella tasolla voi ihminen välillä tuntea pienen ikävän ulkopuolelle jäämisen tunteen. 

Ei saa.

Löisinpä vetoa, että kirjoittajista 90% puhuu sujuvast

 

<3 

Vierailija kirjoitti:

Saakohan työpaikan kahvihuoneessa puhua laskettelusta jos joukossa on joku joka ei laskettele? Tai lomasuunnitelmista jos jollekin ei ole vielä kertynyt lomaa.

Jos saisin päättää niin siellä ei puhuttaisi koko ajan autoista, koska mulla ei ole mitään lisättävää aiheeseen, eikä kiinnosta pätkääkään. Luen yksin hiljaa sanomalehteä kun muut jaksaa jaarata sähköauton käyttösäteestä.

Ja tuskin viitsin edes aloittaa ystävistä! Urheilukellon ominaisuudet, siitä ne jaksoi jauhaa joskus ihan loputtomiin, vaikkei mulla edes ole sellaista. Miksei puhuttu koirista, mun lempiaiheesta :( Jaa, niin ehkä siksi, että ystävilläni ei ole koiraa. Niin monella tasolla voi ihminen välillä tuntea pienen ikävän ulkopuolelle jäämisen tunteen. 

Tässähän nimenomaan alleviivaat pointtini. Et puhu koirista, koska ystävälläsi ei ole koiraa. Otat siis hänet huomioon! Jäät pois seurasta, koska autot eivät kiinnosta. Ei muita ole pakko huomioida, mutta jos haluaa, että nykyisellä puolisolla on mukavaa, että hänen ei tarvitse tuntea itseään ulkopuoliseksi tai jäädä pois seurasta, niin sitten voi vähän katsoa mitä puhuu ja tekee. Minä luulin, että ihmiset haluavat puolisonsa parasta, että hänellä on mukavaa ja että hän tuntee olevansa täysivaltainen osa porukkaa. Näin itse haluan. Ilmeisesti moni muu ei halua. Tai jos haluaa, se ei konkretisoidu toimintana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saakohan työpaikan kahvihuoneessa puhua laskettelusta jos joukossa on joku joka ei laskettele? Tai lomasuunnitelmista jos jollekin ei ole vielä kertynyt lomaa.

Jos saisin päättää niin siellä ei puhuttaisi koko ajan autoista, koska mulla ei ole mitään lisättävää aiheeseen, eikä kiinnosta pätkääkään. Luen yksin hiljaa sanomalehteä kun muut jaksaa jaarata sähköauton käyttösäteestä.

Ja tuskin viitsin edes aloittaa ystävistä! Urheilukellon ominaisuudet, siitä ne jaksoi jauhaa joskus ihan loputtomiin, vaikkei mulla edes ole sellaista. Miksei puhuttu koirista, mun lempiaiheesta :( Jaa, niin ehkä siksi, että ystävilläni ei ole koiraa. Niin monella tasolla voi ihminen välillä tuntea pienen ikävän ulkopuolelle jäämisen tunteen. 

Ei saa.

Löisinpä vetoa, että kirjoittajista 90% puhuu sujuvasti joka ikisessä seurassa lapsista /lapsenlapsista.

Jos tiedän, että työkaveri on lapseton tahtomattaan, en puhu hänen seurassaan lapsista. Kiireiselle pienten lasten äidille en hehkuta kuinka mahtavaa on,kun omat on jo isompia ja omatoimisia. Jestas, miten tällaiset perusasiat ovat noin vaikeita monille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä työpaikan kahviossakin aina puhuvat vanhojen työntekijöiden hauskoista kommelluksista tai ihan työhön liittyvistä päivittäistapahtumista ajalta kun en ollut siellä töissä. Vaikeapa siellä olisikaan puhua oikein mistään kun uusia työntekijöitä tulee kahviporukkaan ihan säännöllisesti ja vanhoja poistuu, eläköitymistahti kun on metsäteollisuudessa aika kiivas. 

 

Itse olen it-alalla. Tulee paljon uusia koko ajan. Firma kasvaa ja meitä on toimistolla n. 20 eri kansallisuutta. Ehkäpä tässä sitten oppii ottamaan muut huomioon vähän herkemmällä. Olemme saaneet uusilta työntekijöiltä paljon hyvää palautetta siitä, että heidät on otettu paremmin vastaan kuin missään muualla ja, että meillä ei ole kuppikuntia. Tämä ei ole vain mystisesti tapahtunut. On ihan arvovalinta ja tietoista toimintaa.

Mistä te puhutte? Töistä vissiin? Entä y

Monista eri asioista. Se riippuu siitä ketä on paikalla. Sitähän se tilannetaju on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saakohan työpaikan kahvihuoneessa puhua laskettelusta jos joukossa on joku joka ei laskettele? Tai lomasuunnitelmista jos jollekin ei ole vielä kertynyt lomaa.

Jos saisin päättää niin siellä ei puhuttaisi koko ajan autoista, koska mulla ei ole mitään lisättävää aiheeseen, eikä kiinnosta pätkääkään. Luen yksin hiljaa sanomalehteä kun muut jaksaa jaarata sähköauton käyttösäteestä.

Ja tuskin viitsin edes aloittaa ystävistä! Urheilukellon ominaisuudet, siitä ne jaksoi jauhaa joskus ihan loputtomiin, vaikkei mulla edes ole sellaista. Miksei puhuttu koirista, mun lempiaiheesta :( Jaa, niin ehkä siksi, että ystävilläni ei ole koiraa. Niin monella tasolla voi ihminen välillä tuntea pienen ikävän ulkopuolelle jäämisen tunteen. 

Tässähän nimenomaan alleviivaat pointtini. Et puhu koirista, koska ystävälläsi ei ole koiraa. Otat siis hänet huomioon!

Miksi sulle on niin vaikeaa ymmärtää sitä, että monelle se ei ole mikään harmistuksen aihe, että seurueessa puhutaan tilanteesta liittyen ihmiseen jota ei itse tunne?

mitä ihmettä nyt taas? Joku on menossa Italiaan lomalle ja toinen kertoo matkastaan Italiaan kolmannen osapuolen kanssa, ja neljäs ei ole menossa Italiaan tai koskaan siellä käynytkään. Ihan tavallista keskustelua. Jos joka kerran puhutaan vain ja ainoastaan sellaisesta aiheesta joka koskettaa henkilökohtaisesti jokaista pöydän ääressä istuvaa, kun muutenhan ei olla huomaavaisia, niin sitten siellä työpaikan kahvihuoneessa ei puhuta mistään muusta kuin yhtiön ylätason asioista tässä hetkessä ja säästä.

En puhu koirista koska se aihe ei kiinnosta ketään ystävistäni. Ystäväni puhuvat tilanteesta viime keskiviikon jumpassa, vaikka minä en ollut siellä, koska se kiinnostaa niitä muita. Minä selviän kyllä siitä, etten johonkin osaan keskustelua voi osallistua muuten kuin kuuntelijana ihan tiedon puutteessa.

Ja tuntemani ihmiset selviävät myös henkisesti siitä, että keskustelussa mainitaan tapahtuma, jossa Minna oli mukana, vaikka Minna on paikalla olevan Jennan miehen entinen tyttöystävä! Aika kieli keskellä suuta saisi ystävät olla, ettei Minnan, Sirpan, Päivin tai Eeron nimeä, tai heihin liittyvää anekdoottia tulisi mainittua, Jennan mies kun oli nuorena ehtiväistä sorttia.

Huoh. Selviäähän siitä. Itse vaan en halua kenenkään tuntevan itseään ulkopuoliseksi, jos voin sen välttää. Mun aivokapasiteetti riittää siihen. Jonkun toisen näköjään ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saakohan työpaikan kahvihuoneessa puhua laskettelusta jos joukossa on joku joka ei laskettele? Tai lomasuunnitelmista jos jollekin ei ole vielä kertynyt lomaa.

Jos saisin päättää niin siellä ei puhuttaisi koko ajan autoista, koska mulla ei ole mitään lisättävää aiheeseen, eikä kiinnosta pätkääkään. Luen yksin hiljaa sanomalehteä kun muut jaksaa jaarata sähköauton käyttösäteestä.

Ja tuskin viitsin edes aloittaa ystävistä! Urheilukellon ominaisuudet, siitä ne jaksoi jauhaa joskus ihan loputtomiin, vaikkei mulla edes ole sellaista. Miksei puhuttu koirista, mun lempiaiheesta :( Jaa, niin ehkä siksi, että ystävilläni ei ole koiraa. Niin monella tasolla voi ihminen välillä tuntea pienen ikävän ulkopuolelle jäämisen tunteen. 

Ei saa.

Löisinpä vetoa, että kirjoittajista 90% puhuu sujuvast

 

 Jos tiedän, että työkaveri on lapseton tahtomattaan, en puhu hänen seurassaan lapsista.

Vieno toive naisvaltaiselta alalta: ei puhuttaisi lapsista koko ajan muutenkaan. En ole lapseton tahtomattani enkä vela, mutta lapseton yhtäkaikki. Tuttua on ulkopuoliseksi jääminen keskusteluissa ihan päivittäin. Eikä koske pelkästään töitä vaan kaikkia sosiaalisia suhteita. On helppoa vaatia hienotunteisuutta muilta milloin missäkin asiassa, mutta kokemukseni mukaan tässä asiassa se puuttuu valtaosalta naisia kokonaan. Ja täysin tahallisesti, koska yrityksillä vaihtaa keskustelunaihetta ei ole mitään vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää opettaa sille lapselles ettei ole huomaavaista puhua isästään äidin puolison kuullen.

 

Ei toisesta vanhemmasta puhuminen saa kiellettyä olla, mutta kun oma lapseni alkoi kysellä siitä kuinka tapasimme isänsä kanssa ja nykyiseni oli paikalla, sanoin lapselleni, että jutellaan tästä hieman myöhemmin. En usko, että nyxäni olisi mitenkään suuttunut, vaikka olisimme puhuneet hetikin, mutta silti. Pidin lupaukseni ja puhuimme kahden kesken myöhemmin samana päivänä.

Lapseni ovat saaneet usein koulusta palautetta, että he ovat niitä, jotka osaavat huolehtia, että kaikki pääsevät mukaan ja osaavat huomioida toiset. Mielestäni tilannetajun opettaminen heille ei siis ole ollut lainkaan turhaa. Päinvastoin, se on heille mahtavaa sosiaalista pääomaa. Minua järkyttää tässä keskustelussa se kuinka monen mielestäni tilannetaju ja hienotunteisuus ovat ihan turhia.

Aina riittää puhuttavaa ainakin omasta erinomaisuudesta korkeakoulutuksineen ja kiitettävää palautetta saaneine lapsineen 😉

Aina riittää puhuttavaa ainakin omasta erinomaisuudesta korkeakoulutuksineen ja kiitettävää palautetta saaneine lapsineen 😉

 

Ja näin hän meni henkilökohtaisuuksiin ja alkoi v****ilemaan, kun argumentit loppuivat. Hienoa! Taputa itseäsi olalle.

Vierailija kirjoitti:

Aina riittää puhuttavaa ainakin omasta erinomaisuudesta korkeakoulutuksineen ja kiitettävää palautetta saaneine lapsineen 😉

 

Ja näin hän meni henkilökohtaisuuksiin ja alkoi v****ilemaan, kun argumentit loppuivat. Hienoa! Taputa itseäsi olalle.

Luehan uudelleen omat läksytyksesi passiivissa esitettyine piikittelyineen. Harpoin lähes koko ketjun läpi ja sinun kommenttisi on helppo tunnistaa joukosta. Sain aika kuvaavan käsityksen persoonasta enkä näe tarvetta aloittaa ajatusten jakamista kanssasi. Hyvää ja ennenkaikkea juuri sun näköistä kevättä sinulle ja koko Bucket'n perheelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina riittää puhuttavaa ainakin omasta erinomaisuudesta korkeakoulutuksineen ja kiitettävää palautetta saaneine lapsineen 😉

 

Ja näin hän meni henkilökohtaisuuksiin ja alkoi v****ilemaan, kun argumentit loppuivat. Hienoa! Taputa itseäsi olalle.

Luehan uudelleen omat läksytyksesi passiivissa esitettyine piikittelyineen. Harpoin lähes koko ketjun läpi ja sinun kommenttisi on helppo tunnistaa joukosta. Sain aika kuvaavan käsityksen persoonasta enkä näe tarvetta aloittaa ajatusten jakamista kanssasi. Hyvää ja ennenkaikkea juuri sun näköistä kevättä sinulle ja koko Bucket'n perheelle!

En ole kommentoinut koko ketjuun, vasta tähän loppuun :/ Muuta ihan kuinka vain.