Mitä muistatte pappojenne sotakertomuksista?
Minä muistan tarinat, että mentiin tahallaan väärään junaan viivästystarkoituksessa.
Muistan myös, kun veteraanikaverit kävi kylässä ja mummo halusi häätää ne hiiteen. Ei jaksanut kuunnella sotajuttuja.
Kommentit (95)
Ongelma oli palauttaa sotavanki takaisin. Hänestä tykättiin ja se itse näytti, mitä sille tapahtuu palauttamisen jälkeen.
Oli vetänyt viivan kädellään kaulan ohi. Oli kuitenkin käsky palauttaa. Ei kuultu jälkikäteen mitään.
Salaa olen kuunnellut veteraanitapaamisia. Ymmärsin jo nuorena, ettei mun pidä kuulla.
Eipä tuo isoisä mitään kertonut.Kerran vuodessa kokoontuvat veljekset (4) muistelemaan rintama-aikaa peräkammariin,johon oli haettu korillinen kossua.Satuin vanhempieni kanssa mummolaan kerran sinä viikonloppuna kylään ja olin alle kouluikäisenä tiirannut oven raosta menoa kammarissa ja olin tullut silmät suurena kertomaan äidille että:'No nyt se Väinö-setä tippui tuolilta!'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kuinka listi kuusi ruskirottaa konepistoolilla kun meni tarkastamaan jotain latoa jossa olivat piilossa ja heillä vartiomies torkkui, rukiverh johti tulitaisteluuun. Viimeinen ehti ampua häntä reiteen mutta voimat riittivät listimään senkin kunnes pimeni. Muut suomalaiset juoksivat paikalle, pikaensiapu, JSPlle ja sieltä sotasairaalaan toipumaan.
No ei aivan kymmentä vastannut mutta kuutta ainakin.
Saattoi olla mun isoisä. Se haki loukkaantuneita vaikeissa tilanteissa perääntymisvaiheissa.
Nopea on isoisäsi ollut kun, on ehtinyt hakea kymmeniä- ja taas kymmeniätuhansia miehiä. Ettei vaan ukkisi olisi Joulupukki?
Sodalla on tapana traumatisoida.
Ulos tulee murhamiehiä, sekä raiskareita.
Kuulemma rintamalta palaavien poikien oli vaikeaa syödä samassa pöydässä venäläisten sotavankien kanssa.
Oli nälkä, pieni ryhmä oli löytänyt kellarin ja sieltä säilykkeitä. Alkoivat syödä, tarjolla oli matoisia sieniä. Sai joltain nuorelta naiselta rintamalle pitsinenäliinan ja virsikirjan.
Eipä tuo muuta kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Mun isoisä ei ollut sotimassa vaikka iän puolesta (s. 1912) olisi kuulunut. En tiedä miksi vapautettiin. Olikohan juoppous syynä?
Höh. Sodathan on käyty perinteisesti kännissä. Ensimmäinen maailmansota käytiin miltei poikkeuksetta umpitunnelissa ja toisessakin viina virtasi usein joka kansakunnassa, joka siihen osallistui.
Toinen pappa kuoli ennen syntymääni, toinen oli väkivaltainen alkoholisti. Lapsia ei jätetty koskaan hänen seuraansa. Sellaiset sotatraumat.
Vierailija kirjoitti:
Sodalla on tapana traumatisoida.
Ulos tulee murhamiehiä, sekä raiskareita.
Lähinnä juoppoja ja hermoraunioita. Ei sieltä kukaan tule täysin terveenä.
Vierailija kirjoitti:
Oli nälkä, pieni ryhmä oli löytänyt kellarin ja sieltä säilykkeitä. Alkoivat syödä, tarjolla oli matoisia sieniä. Sai joltain nuorelta naiselta rintamalle pitsinenäliinan ja virsikirjan.
Eipä tuo muuta kertonut.
Ilmeisesti komea mies.
Vierailija kirjoitti:
Sodalla on tapana traumatisoida.
Ulos tulee murhamiehiä, sekä raiskareita.
Kotikylällä oli sellainen puliukkoporukka. Istuivat päivä kaupan vieressä mäntykankaalla ja joivat kaljaa. Ne oli sodankäyneitä miehiä. Voihan niiltä reissuilta jäädä kaikenlaisia traumoja kummittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Toinen pappa kuoli ennen syntymääni, toinen oli väkivaltainen alkoholisti. Lapsia ei jätetty koskaan hänen seuraansa. Sellaiset sotatraumat.
Tyypillinen sodan käynyt mies. Pitäisi olla ilmiselvää, miksi rajalaki täytyy nyt saada voimaan.
Ukrainaa tulisi tukea enemmän ja Suomen olisi nostettava omaa puolustuskykyään. Emme halua tänne enää yhtään sotaa!
Vierailija kirjoitti:
Se mummo oli joskus hyvännäköinen nainen, kuten sinäkin.
Eihän tuo ole mikään sotatarina.
Edvin Laineen "Tuntematon Sotilas" on niin paska sotaelokuvana kuin vain olla ja voi. Sinne vaan mennään iloiselle metsäretkellä, jos siitä elokuvasta voi mitään sanoa. Saksalaiset ovat tehneet realistisimmat.
Pappa istui talon rappusilla ja poltti norttia.
Hänelle ei vittuiltu ja vielä vähemmän hänen vaikealle vaimolleen.
Vierailija kirjoitti:
Edvin Laineen "Tuntematon Sotilas" on niin paska sotaelokuvana kuin vain olla ja voi. Sinne vaan mennään iloiselle metsäretkellä, jos siitä elokuvasta voi mitään sanoa. Saksalaiset ovat tehneet realistisimmat.
Olet siis lukenut Sven Hasselit.
Muistan tarinan, että pappa löi nyrkillä pöydän poikki hävittyään korttipelin. Pöytä oli kokopuuta.
Meillä ei pappa suostunut sodasta kummosesti puhumaan. Sen verran siitä sanoi, ettei se ihmisen paikka ole. Luvatkaa lapset, ettette koskaan mene armeijaan. Tätä maata on ihan turha puolustaa, kusetuspaikka.
Pappa katkeroitui. Värväytyi 15 vuotiaana. Sotimaan kyllä kelpas nuoresta iästään huolimatta. Sitiä oli ihan viralliset paperitkin, että lapsi on armeijan leivissä. Sodan loputtua kävi selväksi, että virhe on tapahtunut. Ei voi ottaa huomioon esim veteraanina.