Miksi olla töykeä uudelle työntekijälle?

No sehän tipahti nopeasti

Joo. Tuttua on. Eilen viimeksi jouduin kysymään "työkaverilta" neuvoa uudessa paikassa ja voi sitä huokailun ja silmien pyörittelyn määrää. Tauolla haukuttiin edellistä pitkäaikaista työpaikkaani, jossa siis ei kukaan näistä kolmesta ole ollut, mutta jonka kanssa joutuvat tekemään yhteistyötä ajoittain. Tuskin oli vahinko. Voi kunpa tämä viikko menisi nopeasti ja sijaisuus loppuisi. On joukossa mukaviakin työntekijöitä, mutta viiden kopla on ottanut minut hampaisiinsa ja aina niistä joku osuu samaan vuoroon :( ja minä tyhmä luulin, että vaihtelu virkistäisi. Nyt joudun jatkuvasti olemaan varpaillani ja olen väsyneempi kuin koskaan...

On joo kokemusta, ravintolat on ehkä pahimpia paikkoja asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Tuttua on. Eilen viimeksi jouduin kysymään "työkaverilta" neuvoa uudessa paikassa ja voi sitä huokailun ja silmien pyörittelyn määrää. Tauolla haukuttiin edellistä pitkäaikaista työpaikkaani, jossa siis ei kukaan näistä kolmesta ole ollut, mutta jonka kanssa joutuvat tekemään yhteistyötä ajoittain. Tuskin oli vahinko. Voi kunpa tämä viikko menisi nopeasti ja sijaisuus loppuisi. On joukossa mukaviakin työntekijöitä, mutta viiden kopla on ottanut minut hampaisiinsa ja aina niistä joku osuu samaan vuoroon :( ja minä tyhmä luulin, että vaihtelu virkistäisi. Nyt joudun jatkuvasti olemaan varpaillani ja olen väsyneempi kuin koskaan...

Juuri näitä tälläsiä ihmisiä... En voi käsittää! Onneksi teet vain sijaisuuden niin pääset pois heidän vaikutuspiiristään.

Burnout ja siihen päälle jouduin vielä lapsenvahdiksi oman töiden ohelle, eikä siitä edes makseta mitään.

Juu, en tiedä noista passiivisaggressioista, taitaa olla jonkun heikkoitsetuntoisen keksimä muotisana. Mutta sen tiedän että tökeryyksiä osataan suoltaa, tilanne se, että monta sijaista ja kauhea pelko että joku menee edelle kun pysyvämpää työsuhdetta tarjolla.

Esimerkkejä: mitäs tänne tulit, onko sulla siteitä tähän paikkakuntaan, kato toi nn:kin tuli muualta mutta hänellä on tänne srntään siteitä.

Monen henkilön työhuoneessa yksi on jäänyt eläkkeelle ja yhden sijaisen pitäs sitte tulla siihen huoneeseen ainakin toviksi, no, yllättäen, kun hän sinne tulee, niin se työpiste on ympäröity sermeillä.

Sama työhuone, nyt kolme sijaista paikalla, yksi kysyy jotain työhön liittyvää, ihan ilmaan heitetty kysymys, se jonka istuinpaikka myöh sermitetty vastaa. No, kahvitunnin jälkeen esiin nousevat kysymykset osoitetaan nimellä mainiten sille joka aiemmin jäi kakkoseks vastaamisessa, eli ei ehtinyt vastata.

Sitte on näitä että esimies lähettää sijaiseksi jollekin osastolle, ja se avunpyyntö eli tarpeen ilmaisu on tullut sen osaston palvelemilta tyypeiltä, osasto oli niin pahasti jäljessä töissään että palveltavia oli ruvennut häiritsrmään. No, ei siellä pitkään mennyt, kun yks uuno tulee sanomaan et mitä se tänne mitään sijaisia lähetti, ei me tarvita! Ei siis mennyt sille lähettäjälle kertomaan, vaan just sille joka sinne lähetettiin! Ja itse olivat jonouttaneet työnsä!

Sitte on ollu sekin, että kun samaa työtä tekevistä jollakulla on vähän korkeampi palkka, niin yks sijainen käy etukäteen sopimassa hommat itselleen niin että saa mm sen korkeamman palkan. No, sitte se on huolissaan siitä että esimies menis kuitenkin antamaan niitä hänelle sovittuja sijaisuuksia jollekin muulle. Joten ensin se rupeaa samassa työhuoneessa ollessaan tivaamaan että ethän vaan tuonut tuolle sitä mikä oli hänelle sovittu määräyskirja kun joku muu sijainen saa jatkokirjan. No, eikä luota jatkossakaan, nyt hänen on itsensä saatava nähdä se kirja, joten se on hän kun tuo paperin allekirjoitettavaksi! Hah!

Todella törkeää kohtelua, sekä esimiehiltä että samanarvoisilta työntekijöiltä! Leikkimistä ihmisten kanssa!

Todellakin, muualla on yleisesti saanut kokea olevansa tervetullut, ja jo silloin kun oli vasta-alkaja niin sai kuulla että on svuksi. Tuolla josta kerroin, todella työilmapiirissä vikaa, esimies ei ole esimies joka vastaa ja ohjaa osastoaan, yksi tai kaksi pxrua hommailee hänen puolestaan.

Yhden jutun huomasin yhdistäväksi näissä katkeran kilpailun paikoissa joissa pelätään että joku tulee ja kiilaa eteen. Ne jotka pahiten tönivät olivat ulkonäöllisesti toisiaan muistuttavia... Rumia naamaltaan, oma naamanikaan ei ole näteimmästä päästä, ylipainoisia, homssuisia olemukseltaan, no, se kyllä tiedetään, että mitä köyhemmältä näyttää sitä helpompi on työsuhde pitää. Varaa niillä toki parempiinkin ulkoasuihin olis. Mut köyhältä näyttäminen tuo lisäpisteitä.

Hyvä alotus! Toihan on melkein työssä kuin työssä se raskain asia, sosiaaliset kuviot työkavereiden kanssa. Osittain tossa on varmaan sitä, että väsyttää tutustua ja perehtyä aina uuteen ja uuteen tyyppiin, joka sit saattaakin lähtee kohta pois, jotain itsen suojelemista sosiaaliselta rasitukselta. Jolloin unohtuu se vastapuolen tilanne, jolle ihan jokainen ympärillä oleva on uusi ihminen, ja jolle tilanne on tietty heittämällä hankalampi. Ja mullakin ne on tosi usein ollut huomattavasti itseä vanhempia naisia. Ei tosin homssuisia tai mitenkään pahannäköisiä, viitaten edellisiin kommentteihin.

Ja osittain tota samaa ilmiöö on lapsilla, kun luokalle tulee uus oppilas, ja äärioikeistolaisilla, kun niiden maahan tulee uus tyyppi jne, epäluuloisuus herää. Jotkut voi vaan aluks olla varuillaan ja tarkkailuasemissa, katella, et onks toi ok ja jääköhän toi ees tänne. Mikä toki voi vaikuttaa siihen, ettei jää. 

Ja muuten passiivisaggressiivisuus on ihan validi psykologinen käsite, mutta eihän kaikki sellaista hahmota. Edellyttää sosiaalista lukutaitoa jo huomattavasti. 

Nazzit on pahimpia...

Monilla työpaikoilla ihmiset on puristettu niin loppuun, että voimia mihinkään ylimääräiseen, edes small talkiin , ei enää ole. Se ei ole agressiivisuutta eikä ilkeyttä eikä edes sitä, että yrittää pitää kiinni omasta duunistaan kovassa kilpailussa, vaan ihan vain väsymystä ja energian puutetta. Ei enää jaksa. Tekee vain työnsä ja menee kotiin, jossa hyvässä lykyssä saa levätä, mutta todennäkösiesti ei, koska perheen asiat pitää myös hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä alotus! Toihan on melkein työssä kuin työssä se raskain asia, sosiaaliset kuviot työkavereiden kanssa. Osittain tossa on varmaan sitä, että väsyttää tutustua ja perehtyä aina uuteen ja uuteen tyyppiin, joka sit saattaakin lähtee kohta pois, jotain itsen suojelemista sosiaaliselta rasitukselta. Jolloin unohtuu se vastapuolen tilanne, jolle ihan jokainen ympärillä oleva on uusi ihminen, ja jolle tilanne on tietty heittämällä hankalampi. Ja mullakin ne on tosi usein ollut huomattavasti itseä vanhempia naisia. Ei tosin homssuisia tai mitenkään pahannäköisiä, viitaten edellisiin kommentteihin.

Ja osittain tota samaa ilmiöö on lapsilla, kun luokalle tulee uus oppilas, ja äärioikeistolaisilla, kun niiden maahan tulee uus tyyppi jne, epäluuloisuus herää. Jotkut voi vaan aluks olla varuillaan ja tarkkailuasemissa, katella, et onks toi ok ja jääköhän toi ees tänne. Mikä toki voi vaikuttaa siihen, ettei jää. 

Ja muuten passiivisaggressiivisuus on ihan validi psykologinen käsite, mutta eihän kaikki sellaista hahmota. Edellyttää sosiaalista lukutaitoa jo huomattavasti. 

Olen se joka kirjoitti homssuisista olemuksista ja rumista naamoista. Ikäluokka samaa kaikilla, eli en ole nuorempi enkä vanhempi... Joten se siitä. Minkäs minä sille voin, että ne tosiaan muistuttivat toisiaan ulkonäöltään. En minä sille mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Monilla työpaikoilla ihmiset on puristettu niin loppuun, että voimia mihinkään ylimääräiseen, edes small talkiin , ei enää ole. Se ei ole agressiivisuutta eikä ilkeyttä eikä edes sitä, että yrittää pitää kiinni omasta duunistaan kovassa kilpailussa, vaan ihan vain väsymystä ja energian puutetta. Ei enää jaksa. Tekee vain työnsä ja menee kotiin, jossa hyvässä lykyssä saa levätä, mutta todennäkösiesti ei, koska perheen asiat pitää myös hoitaa.

Olen se joka kirjoitti siitä kilpailusta, mutta tilannehan oli että työosastolla on monta sijaista, ja näiden keskuudessa sellaisia jotka eivät luota esimieheen ja siihen, että vakipaikat jaetaan järjestyksessä sen mukaan kuka on ollut pisimpään. Näin se käytäntö menee, mutta joku vaan ei luota. Aina joku joka on viemässä jotakin joka kuuluu juuri tälle huolestujalle.

Missähän utopiassa pitää elää, että uudet työntekijät edes esittäytyisivät muille? Lätkällä sisään ja yhteisissä tiloissa tuijotetaan vaan älyluurin näyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä alotus! Toihan on melkein työssä kuin työssä se raskain asia, sosiaaliset kuviot työkavereiden kanssa. Osittain tossa on varmaan sitä, että väsyttää tutustua ja perehtyä aina uuteen ja uuteen tyyppiin, joka sit saattaakin lähtee kohta pois, jotain itsen suojelemista sosiaaliselta rasitukselta. Jolloin unohtuu se vastapuolen tilanne, jolle ihan jokainen ympärillä oleva on uusi ihminen, ja jolle tilanne on tietty heittämällä hankalampi. Ja mullakin ne on tosi usein ollut huomattavasti itseä vanhempia naisia. Ei tosin homssuisia tai mitenkään pahannäköisiä, viitaten edellisiin kommentteihin.

Ja osittain tota samaa ilmiöö on lapsilla, kun luokalle tulee uus oppilas, ja äärioikeistolaisilla, kun niiden maahan tulee uus tyyppi jne, epäluuloisuus herää. Jotkut voi vaan aluks olla varuillaan ja tarkkailuasemissa, katella, et onks toi ok ja jääköhän toi ees tänne. Mikä toki voi vaikuttaa siihen, ettei jää. 

Ja muuten passiivisaggressiivisuus on ihan validi psykologinen käsite, mutta eihän kaikki sellaista hahmota. Edellyttää sosiaalista lukutaitoa jo huomattavasti. 

Niin, on hyvin helppo heitellä näitä valideja käsitteitä, mutta pitäs varmaan sitten tietää myös sen toisen ihmisen oikeat motiivit olla vastaamatta tai tekemättä jotain. Aina ei syy ole välttämättä se, että halveksuu tai vähättelee tai jotain muuta sitä toista kohtaan. Voi olla myös ihan omassa itsessä jotain, joka saa käyttäytymään niin kuin käyttäytyy.

Näette jonkin asian aina hyökkäyksenä itseänne kohtaan. Jos joku ei vastaa morjestukseen, niin passiivista aggressiota teitä kohtaan, heti ja suoralta kädeltä. No, olen ollut työpaikassa, jossa yhteiseen työtilaan tullessa minua ei tervehditty vaikka olisin tullut aiemmin kuin muut, minä sain tervehtiä silloinkin ensin. Samaten pois lähtiessä, minulle ei moikattu, itse toki moikkasin pois lähtiessä ja toisten jälkeen töihin tullessa. Mutta, jotenkin en jaksanut tuosta kohtelusta ottaa itseeni. Vaikkei se hyvää ja asiallista työkäyttäytymistä edustakaan. Koin niin, että ok, minut on tänne otettu töihin, teen työni, ja jos sinä et mua moikkaa niin oma asias ja häpeäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä alotus! Toihan on melkein työssä kuin työssä se raskain asia, sosiaaliset kuviot työkavereiden kanssa. Osittain tossa on varmaan sitä, että väsyttää tutustua ja perehtyä aina uuteen ja uuteen tyyppiin, joka sit saattaakin lähtee kohta pois, jotain itsen suojelemista sosiaaliselta rasitukselta. Jolloin unohtuu se vastapuolen tilanne, jolle ihan jokainen ympärillä oleva on uusi ihminen, ja jolle tilanne on tietty heittämällä hankalampi. Ja mullakin ne on tosi usein ollut huomattavasti itseä vanhempia naisia. Ei tosin homssuisia tai mitenkään pahannäköisiä, viitaten edellisiin kommentteihin.
Ja osittain tota samaa ilmiöö on lapsilla, kun luokalle tulee uus oppilas, ja äärioikeistolaisilla, kun niiden maahan tulee uus tyyppi jne, epäluuloisuus herää. Jotkut voi vaan aluks olla varuillaan ja tarkkailuasemissa, katella, et onks toi ok ja jääköhän toi ees tänne. Mikä toki voi vaikuttaa siihen, ettei jää. 
Ja muuten passiivisaggressiivisuus on ihan validi psykologinen käsite, mutta eihän kaikki sellaista hahmota. Edellyttää sosiaalista lukutaitoa jo huomattavasti. 

Niin, on hyvin helppo heitellä näitä valideja käsitteitä, mutta pitäs varmaan sitten tietää myös sen toisen ihmisen oikeat motiivit olla vastaamatta tai tekemättä jotain. Aina ei syy ole välttämättä se, että halveksuu tai vähättelee tai jotain muuta sitä toista kohtaan. Voi olla myös ihan omassa itsessä jotain, joka saa käyttäytymään niin kuin käyttäytyy.
Näette jonkin asian aina hyökkäyksenä itseänne kohtaan. Jos joku ei vastaa morjestukseen, niin passiivista aggressiota teitä kohtaan, heti ja suoralta kädeltä. No, olen ollut työpaikassa, jossa yhteiseen työtilaan tullessa minua ei tervehditty vaikka olisin tullut aiemmin kuin muut, minä sain tervehtiä silloinkin ensin. Samaten pois lähtiessä, minulle ei moikattu, itse toki moikkasin pois lähtiessä ja toisten jälkeen töihin tullessa. Mutta, jotenkin en jaksanut tuosta kohtelusta ottaa itseeni. Vaikkei se hyvää ja asiallista työkäyttäytymistä edustakaan. Koin niin, että ok, minut on tänne otettu töihin, teen työni, ja jos sinä et mua moikkaa niin oma asias ja häpeäs.

Tollanen moikkamattomuus aivan eri asia kuin suoranainen eristäminen, josta kirjoitettu yhdessä kommentissa. Eristäminen, sermien taa piiloon laittaminen, jonkinlainen kyykyttäminen puhelinkäyttäytymisessäkin... 

No, jatkakaa keskenänne.

Ensimmäisenä työpäivänä ilmoitetaan että naamasi ei sitten miellytä.  Sanotaan suoraan päin

naamaa.  Ei puhuta mitään,  kyräillään.  Itse olen aina yrittänyt olla ystävällinen kaikkia kohtaan,

mutta ei auta lokaa vaan päin näköön.

Ihmiset yrittäkää olla ihmisiksi ja asiallisesti työyhteisöissä.

Vierailija kirjoitti:

Monilla työpaikoilla ihmiset on puristettu niin loppuun, että voimia mihinkään ylimääräiseen, edes small talkiin , ei enää ole. Se ei ole agressiivisuutta eikä ilkeyttä eikä edes sitä, että yrittää pitää kiinni omasta duunistaan kovassa kilpailussa, vaan ihan vain väsymystä ja energian puutetta. Ei enää jaksa. Tekee vain työnsä ja menee kotiin, jossa hyvässä lykyssä saa levätä, mutta todennäkösiesti ei, koska perheen asiat pitää myös hoitaa.

Ei silti tarvitse olla töykeä. Vaikka olisi mitä väsymystä se ei anna oiketta olla muille ilkeä. Me emme voi valia työkavereitamme, mutta kaikkia kohtaan tulee käyttäytyä asiallisesti. Uskon, että takana on pelko siitä, että uusi työntekijä yleensä nuorempi vie sun paikan.

Naiset, joilla on huono itsetunto ja -luottamus on yleensä tuollaisia. Pitää muita naisia vihollisina ja pyrkii aina mollaamaan selän takana. Sitten luulevat, että saisivat sillä tavoin pönkitettyä omaa asemaansa, mutta kuten kaikki muut ovat jo oppineet ala-asteelta, tuollaiset ihmiset vain myrkyttävät koko työpaikan ilmapiirin eikä kukaan halua olla selkäänpuukottajan ystävä.

Olin ollut talossa jo pidempään sijaisena, muutamalla osastolla, tehtävät samat kaikissa.

No, sitten tulee tilanne jossa yksi tyyppi lähtee ihan toisiin tehtäviin talossa, ja hänen paikkansa on tulossa hakuun. No, mut siirretään tämän tyypin istumapaikalle, kahden henkilön työhuone, kummallakin sama tehtävä. 

No, tuli jokin kysymyksen paikka meikäläisella jonkin työhön liittyvän seikan suhteen ja kysyin siltä toiselta ihmiseltä. Arvatkaapa mitä se vastasi? 

No, niinkin tyylikkään vastauksen antoi, että "ota itse selvää!"

Mielestäni yritinkin ottaa selvää, kyse oli jostakin kummankin käyttämään tietokoneohjelmaan liittyvästä seikasta. Mutta "ota itse selvää".

Tästä ei sitten montaa päivää kulunut, niin työhuoneeseen ilmaantui jotain porukkaa kameroiden ja jalustojen ja niin edespäin kanssa. Olin ihan äimänä että mitä tää on... Nooo, ne olivat tulossa kuvaamaan sitä toista ihmistä, joka ei ollut tästäkään asiasta mitään sanonut huonekaverilleen eli minulle. 

HIeman outoa käytöstä kyllä hänen taholtaan!

Mutta ongelma oli hänen, ei minun, minulla ei ollut mitään närää häntä kohtaan, hänellä sen sijaan jokin käsittämätön asenne meikäläiseen päin. Ihan hänen oma juttunsa. Asiasta olisi toki voinut mennä kertomaan esimiehelle. Jäi menemättä.

En ole törmännyt, mutta edellisestä työpaikan vaihdoksestani onkin jo 15 vuotta. Ja tässä nykyisessä työpaikassani otetaan uudet työntekijät oikein hyvin vastaan. It-alan pk-yritys kyseessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä alotus! Toihan on melkein työssä kuin työssä se raskain asia, sosiaaliset kuviot työkavereiden kanssa. Osittain tossa on varmaan sitä, että väsyttää tutustua ja perehtyä aina uuteen ja uuteen tyyppiin, joka sit saattaakin lähtee kohta pois, jotain itsen suojelemista sosiaaliselta rasitukselta. Jolloin unohtuu se vastapuolen tilanne, jolle ihan jokainen ympärillä oleva on uusi ihminen, ja jolle tilanne on tietty heittämällä hankalampi. Ja mullakin ne on tosi usein ollut huomattavasti itseä vanhempia naisia. Ei tosin homssuisia tai mitenkään pahannäköisiä, viitaten edellisiin kommentteihin.
Ja osittain tota samaa ilmiöö on lapsilla, kun luokalle tulee uus oppilas, ja äärioikeistolaisilla, kun niiden maahan tulee uus tyyppi jne, epäluuloisuus herää. Jotkut voi vaan aluks olla varuillaan ja tarkkailuasemissa, katella, et onks toi ok ja jääköhän toi ees tänne. Mikä toki voi vaikuttaa siihen, ettei jää. 
Ja muuten passiivisaggressiivisuus on ihan validi psykologinen käsite, mutta eihän kaikki sellaista hahmota. Edellyttää sosiaalista lukutaitoa jo huomattavasti. 

Niin, on hyvin helppo heitellä näitä valideja käsitteitä, mutta pitäs varmaan sitten tietää myös sen toisen ihmisen oikeat motiivit olla vastaamatta tai tekemättä jotain. Aina ei syy ole välttämättä se, että halveksuu tai vähättelee tai jotain muuta sitä toista kohtaan. Voi olla myös ihan omassa itsessä jotain, joka saa käyttäytymään niin kuin käyttäytyy.
Näette jonkin asian aina hyökkäyksenä itseänne kohtaan. Jos joku ei vastaa morjestukseen, niin passiivista aggressiota teitä kohtaan, heti ja suoralta kädeltä. No, olen ollut työpaikassa, jossa yhteiseen työtilaan tullessa minua ei tervehditty vaikka olisin tullut aiemmin kuin muut, minä sain tervehtiä silloinkin ensin. Samaten pois lähtiessä, minulle ei moikattu, itse toki moikkasin pois lähtiessä ja toisten jälkeen töihin tullessa. Mutta, jotenkin en jaksanut tuosta kohtelusta ottaa itseeni. Vaikkei se hyvää ja asiallista työkäyttäytymistä edustakaan. Koin niin, että ok, minut on tänne otettu töihin, teen työni, ja jos sinä et mua moikkaa niin oma asias ja häpeäs.

Eli sun mielestä normaalia, ettei aikuiset ihmiset osaa edes alkeellisimpia käytöstapoja? Ymmärrätkö, että tuollainen ettei vastaa tervehdykseen on kiusaamista! Taidat itse olla näitä kiusaajia. Asenteesi kertoo sen.