Mitä muistatte pappojenne sotakertomuksista?

Venäläinen sotavanki oli talossa apupoikana ja oli ihana ja komea. Kova panomies, sain myöhemmin kuulla. 

Kumpikaan pappa ei ollut sodassa koska toinen oli liian nuori ja toinen ei ole suomalainen, joten pappojen sotakerromuksia ei ole. Pappa puhuu joskus sota-ajasta, miten piti säästää kaikesta.

Mummo joutui evakkoon Lapin sodan aikana ja he kävelivät ja menivät ties millä kyydeillä Ruotsin puolelle.

Mun isoisä ei ollut sotimassa vaikka iän puolesta (s. 1912) olisi kuulunut. En tiedä miksi vapautettiin. Olikohan juoppous syynä? 

Vierailija kirjoitti:

Mun isoisä ei ollut sotimassa vaikka iän puolesta (s. 1912) olisi kuulunut. En tiedä miksi vapautettiin. Olikohan juoppous syynä? 

Juoppoudella ei vapautuksia jaeltu. Olisiko ollut jotenkin vaivainen, eli keuhkot paskana tai länkisääret.

Paras poika meni.

En mitään. Kukaan suvustani ei puhunut sanaakaan tuon ajan kokemuksista. Olivat luultavasti saaneet aiheesta tarpeekseen. Sodan jälkeen isäni ei koskenut loppuelämänsä aikana minkäänlaiseen aseeseen.

Muistan ajaneeni pappani veteraanitapaamiseen, Pappaani oli kehuttu komeasta naiskuskista.

Oli kapteeni ja majuri sotien aikana mutta ei koskaan puhunut sotajuttuja sotien jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Venäläinen sotavanki oli talossa apupoikana ja oli ihana ja komea. Kova panomies, sain myöhemmin kuulla. 

Venäläisiä sotavankeja oli taloissa. Ei heitä pidetty renkejä huonoimmassa asemissa.

Mummoni tosin kertoi tapauksesta. Oli kyse ohjaimista hevoskärryissä. Mummoni otti ohjaimet. Oli myös joku juttu venäläisten kanssa. Siitä selvittiin näyttelemällä kaunista jakivaa.

Eihän ne nyt lapsille mitään kertoneet yleensä. Mutta sodassa sattuneita juttuja olen kuullut toiselta mummoltani joka eli hyvin vanhaksi, semmoisia aika dramaattisiakin sattumuksia koskien häntä itseään, muita sukulaisia, ystäviä, tuttavia, muita evakkoja. Mummon äiti jotenkin sekosi siitä moneksi vuodeksi kun mummon molemmat veljet kaatuivat. Mummo itse on ollut vasta semmoinen 12v silloin joten kyllä on karua ollut ja luulen että pienemmistä siskoista on joutunut kantamaan tosi ison vastuun. Mummo olikin tosi läheinen siskojensa kanssa loppuun saakka. 

Isä haavoittui Kiestingissä, kuoli -80. Sanoi, että vangiksi joutumista pelkäsi eniten. Paljoa ei kertonut. Kerran oli ollut latumiinan langan päällä, mutta latu kesti pakittaa takaisin. Kerran otti vangin, jota ei muistanut tarkistaa, sillä oli 3 käsikranaattia taskuissa.

Ei kertonut mitään. Konekivääriampujana oli jatkosodassa.

Mummo puhui, pappa ei sanaakaan.

Kuulemma nyt osa alokaserästä menee Ukrainaan. Ainut kuulemani selitys on, että sota jäi päälle.

Perusrivimiehiä olivat. Eivät koskaan puhuneet minulle, mutta kuuntelin veteraanitapaamisia.

Asuimme lähellä mummolaa.

Vierailija kirjoitti:

Paras poika meni.

Ja paska jäi? 

Vierailija kirjoitti:

Isä haavoittui Kiestingissä, kuoli -80. Sanoi, että vangiksi joutumista pelkäsi eniten. Paljoa ei kertonut. Kerran oli ollut latumiinan langan päällä, mutta latu kesti pakittaa takaisin. Kerran otti vangin, jota ei muistanut tarkistaa, sillä oli 3 käsikranaattia taskuissa.

Kiestinki oli kauhea paikka. Suomalaiset oli motissa ja tuli isoja tappioita. Kalle Päätalokin sai siellä luodin vatsaansa.

Toinen isoisäni saattoi olla siellä Venäjän joukoissa, varmaksi en tiedä. Toinen isoisäni ei mitään sotajuttuja kertonut, en tiedä oliko hän edes koko sodassa.

Isäni oli kyllä sodassa eturintamalla kranaatinheittäjäryhmän johtajana. Hän kertoi, että joskus olivat rintamalinjat niin lähekkäin, että venäläiset huutelivat sieltä heille: "Suomi poika heitä aseesi metsään ja tule syömään puna-armeijan lihakeittoa!" tai jotain tämän suuntaista. Kuitenkin kaikki venäläiset vangit, joita he saivat, olivat todella nälkäisiä.

Kaikki muut sotajutut isä säästi sotakavereilleen, joiden kanssa tapasivat silloin tällöin vuosien varrella. Isän hautajaisiinkin tuli muutama sotaveteraani, arvostin kovasti.

Tuollaiseen sotaveteraanien tapaamiseen isä livahti myös ristiäispäiväni aamuna. Keittiön pöydälle hän oli jättänyt lapun, mihin hän oli kirjoittanut mikä nimi minulle pitäisi antaa toiseksi nimeksi, saksalaisen sotilasmarssin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistan ajaneeni pappani veteraanitapaamiseen, Pappaani oli kehuttu komeasta naiskuskista.

Vanhat paapatkin näkee komean daamin. 

Minua vähän ärsyttää nämä sotamuisteloiden kertojat. Kun aika usein niissä on suoraan päästä keksittyjä tarinoita ja se oma isoisä nostetaan sankarin statukselle. Tosiasia kuitenkin on se että aika vähän noista jutuista aikanaan puhuttiin. Tai itseasiassa ei juuri ollenkaan. Sekin vähän ärsyttää, että näiden kovimpien sotamuistelijoiden suvussa ei oikeastaan ole sen isompia suruja. Meidän suvusta kaatui kolme ja haavoittui kaksi, toinen pahasti. Kaikki työläisiä joita ei varmaan pahemmin homma kiinnostanut, mutta pakko oli. Ihan eri todellisuus kuin näissä uusisänmaallisissa satupiireissä uskotellaan. Kukaan ei kuulunut suojeluskuntaan ja äänestivät todella vasemmalle.