Mitä muistatte pappojenne sotakertomuksista?

Vierailija kirjoitti:

Ei pappa puhunut sodista yhtään mitään,ei kuulemma edes isän lapsuudessaan koskaan. Eikä käynyt missään veteraanitapahtumissa,tms.

Mitä luultavammin sai sodista tarpeeksi aikoinaan ihan riittävästi

Sama täällä, kumpikaan pappa ei puhunut mitään sodasta. Toinen kävi veteraanitapahtumissa joskus. 

Pappani ei juurikaan sodasta kertonut koska ei luultavasti halunnut muistella sitä. Kerran kertoi tippa linssissä miten pakenivat venäläisiä ja joku kaveri jäi sinne taakse suohon kiinni eikä tiedä miten kävi.

1950-luvulla syntyneenä olen tavannut paljon veteraaneja. Näiden vuosikymmenten aikana olen kuullut vain muutaman veteraanin kertoman jutun ja voin kertoa teille ne kaikki, olkaa hyvä:

Oli kaadettu rintamalla hirvi, joka oli harvinainen saalis. Se oli suolattu, mutta tuli pikainen lähtö johonkin pahempaan paikkaan.

Haavoittui ja joutui sairaalaan. Siellä oli kaksi hoitajaa: tumma hoitaja oli Musta Surma ja vaaleatukkainen Kultaleijona.

"Tuolla tunturissa oli kova paikka" muisteli sallalainen tuntureita katsellessaan.

Nämä kaikki eri henkilöitten kertomia. Eivät tämän seudun veteraanit sotajuttuja kertoneet.

Toista pappaa en ole ikinä nähnyt. Toinen pappa on ulkomaalainen ja kuoli kun olin noin 10-vuotias.

Toinen kuoli, toinen vaikeni. Mummo puhui ojassa olleista ruumiista järkyttyneeseen sävyyn ja aina muisteli siskoaan, joka ammuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodalla on tapana traumatisoida.

Ulos tulee murhamiehiä, sekä raiskareita.

Lähinnä juoppoja ja hermoraunioita. Ei sieltä kukaan tule täysin terveenä.

Pappani ei ollut juoppo eikä hermoraunio. Soti kuitenkin joka yö niin levottomasti, että mummo nukkui avioliiton alkuajoista alkaen kaikki seuraavat vuosikymmenet eri sängyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodalla on tapana traumatisoida.

Ulos tulee murhamiehiä, sekä raiskareita.

Kotikylällä oli sellainen puliukkoporukka. Istuivat päivä kaupan vieressä mäntykankaalla ja joivat kaljaa. Ne oli sodankäyneitä miehiä. Voihan niiltä reissuilta jäädä kaikenlaisia traumoja kummittelemaan.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Mun paappa oli rintamalla kahdessa sodassa. Hän ei ikinä puhunut niistä mitään. Kuvia olen nähnyt kyllä. Yhdessä kuvassa on paappa ja rintamaveljiä talon edessä. Seinässä näkyy veriroiskeilta näyttäviä tummia läiskiä pitkä rivi. Päättelin, että siellä oli teloitettu ihmisiä.

Isänisä kertoi meille lapsille joitakin juttuja, joissa lähinnä kävi ilmi miten turhana ja julmana hän piti sotaa, vaikka myös muistutti meitä, että vapaasta Suomesta pitää muistaa olla onnellinen. Aikuisten kesken sitten kertoi muutakin, joista jotain kantautua meidän uteliaiden serkusten korviinkin. Ainakin olivat joutuneet teloittamaan kaksi oman kotikylänsä poikaa karkuruudesta, ja tämä muisto ei ilmeisesti koskaan jättänyt rauhaan. Äidinisä haavoittui kahdesti ja vaikka kykeni työelämään sotien jälkeen, kärsi hän fyysisistä vaivoista koko elämänsä. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että hänellä oli myös vakavia psyykkisiä traumoja.

Ukki joutui sotaoikeuteen tjsp kun ampui pystykorvalla joutsenen ruuaksi kun huolto ei oikein toiminut. Puolustukseksi oli sanonut jotta onhan se nyt hitto kun joku joutsen on rauhoitettu kun ihminenkään ei sitä siellä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V 1918 tapahtumista kertoivat että valkoiset tulivat ja ampuivat lapsiakin selkään pakoon juostessa. 

Ja tänään niiden lapsenlapset on hallituksessa. 

Kävin viime kesänä paikassa jossa valkoiset olivat teloittaneet 15-20 v. tyttöjä, käsittääkseni n 20 kpl, paikalla on muistokivi.

Pappa varoitti kun menet armeijaan niin panssarijoukot ovat itsemurha, valitsin muun.

Tarkoittaako pappa isoisää?

Isäni syntynyt 1895. Oli 58 vuotias kun minä synnyin.Kuoli kun oli 69v,syöpä.Itse olin silloin 11 vuotias. Joten ei minulle puhunut sodista yhtään mitään.Jäin muuten orvoksi silloin:Isäni oli ainut huoltajani.Äitinki kun otti ja lähti miestään 22 vuotta nuorempana ja jätti perheensä,Minun olessa noin 2 vuotias.Silti en itken traumat ymm.Elämää ja pärjännyt ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Sodalla on tapana traumatisoida.

Ulos tulee murhamiehiä, sekä raiskareita.

Isäni oli sodassa ja kertoi, että olivat kerran törmänneet naiseen (rajan takana). Kostivat tälle siviilille kaiken oman kärsimyksensä. Kaiken tekivät, mitä miehet naiselle voivat, ennen kuin päästivät päiviltä. Kyllä ne suomalaisetkin osasivat pahojaan tehdä. Isä ei uskaltanut puuttua, mutta asia jäi hänen mieltään painamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaako pappa isoisää?

Eiks se oo isä? Ruåttia.

Isä oli liian nuori sotaan ja papat liian vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodalla on tapana traumatisoida.

Ulos tulee murhamiehiä, sekä raiskareita.

Lähinnä juoppoja ja hermoraunioita. Ei sieltä kukaan tule täysin terveenä.

Minun toinen ukkini oli jos ei tervepäinen niin ei myöskään alkoholisti eikä väkivaltainen, vaikka vuosia oli sotimassa ennen kuin haavoittui sen verran pahasti, että invalidisoitui. Oli omissa maailmoissaan usein, mutta kuitenkin turvallinen aikuinen niin omille lapsilleen kuin lapsenlapsilleenkin. Ainoa mitä muistan hänen kertoneen sodasta oli, että siellä oli nälkä ja olivat joskus syöneet perunoita suoraan pellosta.

Toinen isoisäni taas soti koko sodat alusta loppuun, oli 1939 vasta 17-vuotias. Hänellä paljon kunniamerkkejä ja jatkoikin jossain supo-hommissa sodan jälkeen. Oli tunnetusti erittäin ikävä ihminen ja piti kovan kurin. Lapset pelkäsivät eikä hänestä kukaan suvussa ole ikinä mitään hyvää sanonut, paitsi että kuoli nuorena. Alkoholisti ja arvaamaton. Kuoli ennen kuin synnyin. Olisi ihan mielenkiintoista tietää hänen puolensa tarinasta.

Ei isoisäni ollut sodassa. Hän oli sota-aikaan varhaisteini.

Vanhemmat olleet pieniä sodan aikana. Isovanhempia en juuri muista, paitsi saksalaisia oli kuulemma hiippaillut navetan takana. Sensijaan vanhempien henkinen, emotionaalinen köyhyys, sairasta paskaa ainakin isän taholta, ylisukupolvista traumaa. Että joku oli aina huonosti. Sodalla on kerrannaisvaikutuksia.