Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko outo? Lapseni kuoli
17.01.2007 |
ollessaan kahden viikon ikäinen. Kolmas ja viimeinen lapseni siis.
Suru tuska ja ahdistus on tietysti valtava, mutta silti jotenkin ihmettelen miten niin moni kokee ettei mun silmien eteen saa tai voi tuoda vauvoja tai raskausmahoja.
Ymmärrän että jotkut vastaavassa tilanteessa ahdistuisivat näkemästään vielä enemmän, mutta olenko outo, kun minua ne eivät sillä tavoin häiritse? Päinvastoin koen lohtua toisten onnesta. Ja onhan mullakin vielä sentään kaksi lasta syliteltävänä.
Haikeutta vauvat ja odottajat tietenkin mussa herättävät mutta mitään synkkiä ajatuksia en tunne. Enkä todellakaan toivo kenellekkään samaa kohtaloa kuin itselle, vaikka kyllähän sitä hetkittäin miettii kummia, kun joku puolituttu tulee " lohduttamaan" minua sanoin: " ajattele miten paljon rahaa säästyy kun on vain kaksi lasta"
tai " et olisi varmasti edes jaksanut kolmen lapsen kanssa, kun näytit odotusaikana niin väsyneelle" yms samaa ratkirimusta linjaa...
mä vaan
Kommentit (22)
Ja kun siitä ei ole vielä paria kuukauttakaan, niin sanonpa tältä pohjalta, että toipumusesi etenee hyvin. Sinnittele taas tämä päivä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tosin voin vannoa että olen tätä asiaa työstänyt niin päässäni kuin kirjoittamalla ja siitä puhumalla, aina tuosta kuolinpäivästä alkaen lähestulkoon 24 tuntia vuorokaudessa. Pyöritellyt asiaa mielessä ja koittanut saada elämän kokoon edes jotenkin tämän jälkeen.
Toivon todella etten sekoa missään vaiheessa.
ap