Lapsiperhe: Mitä jos puolisosi rakastuu suhteen ulkopuolelle?

Tulee puolisolle kalliiksi avioero, hänellä tällä hetkellä enemmän omaisuutta ja avioehtoa ei ole. Joten siitä vaan, jos muka lempi roihahtaa toisen kanssa. Elaritkin joutuisi maksamaan. Täytyy olla palavaa uusi rakkaus! :D

Täsmennäpä nyt, että onko kyse rakastumisesta vai rakastamisesta, kaksi ihan eri asiaa. Lisäksi on eri asia olla rakastumisen kuin rakastamisen kohteena.

Mahdotonta vastata kysymykseen, joka on noin epämääräinen.

Eihän rakkautta silloin riitä, jos rakastuu ulkopuoliseen. Silloinhan se on vähentynyt. 

Itse olen rakastunut avioliiton aikana, mutta avioliitto oli huono viimeiset vuodet. Lopulta kysyin  exältä rakastatko minua. Hän voinut sitä sanoa eikä pystynyt mitenkään näyttämään. Siihen hetkeen loppui minunkin rakkaus. Sen jälkeen annoin tunteilleni vallan ja se on menoa ja ero. Päivääkään en ole katunut. 

Jos puoliso siis todella rakastuisi ja pitäisi sivusuhdetta niin tietenkin haluaisin tietää. Kyllähän se suhde todennäköisesti siihen päättyisi. Yksittäisen hairahduksen voisin vielä antaa anteeksi, mutta sivusuhteen ylläpito vaatii jo sen verran vakaata harkintaa, että vaikea nähdä miten siitä jatkaisi. 

Menkööt rakkautensa kanssa. En mä rakkaudettomassa suhteessa suostu elämään. Seksittömässä kyllä hyvinkin, mutta ilman rakkautta ei ole mitään.

Vierailija kirjoitti:

Täsmennäpä nyt, että onko kyse rakastumisesta vai rakastamisesta, kaksi ihan eri asiaa. Lisäksi on eri asia olla rakastumisen kuin rakastamisen kohteena.

Mahdotonta vastata kysymykseen, joka on noin epämääräinen.

Täsmennetään niin, että suhteen ulkopuolelle ollaan rakastuneita ja vanhan suhteen sisällä rakastetaan.

Ole hyvä ap ja lue limerenssistä. Palaa sitten asiaan rakastumisesta ja sellaisen ihmisen suuresta rakastamisesta, jonka kanssa et ilmeisesti jaa elämääsi (paitsi töissä ehkä), ja päässäsi olevasta sisäsyntyisestä hormonimyrskystä. Sellaisen voi aikaansaada jopa pelkkä kuva, jos ihminen on otollisessa tilanteessa ja vastaanottavainen kemialliselle romanttiselle sekoamiselle. Siitäkin toipuu ja maailma kirkastuu kunhan joku viheltää pelin poikki ja heräät todellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Jos puoliso siis todella rakastuisi ja pitäisi sivusuhdetta niin tietenkin haluaisin tietää. Kyllähän se suhde todennäköisesti siihen päättyisi. Yksittäisen hairahduksen voisin vielä antaa anteeksi, mutta sivusuhteen ylläpito vaatii jo sen verran vakaata harkintaa, että vaikea nähdä miten siitä jatkaisi. 

Tuo on varmaan aika selkeä homma, mutta alkuperäisessä harjoituksessa mitään sivusihdetta ja pettämistä ei vielä ole olemassa. Mutta on kuitenkin olemassa kahden ihmisen rakkaus, joka tilaisuuden saadessaan heti etenisi suhteeksi kaikkine tykötarpeineen.

Miten suhtautuisit kysymyksiin tässä tapauksessa?

Tervemenoa

Vierailija kirjoitti:

Ole hyvä ap ja lue limerenssistä. Palaa sitten asiaan rakastumisesta ja sellaisen ihmisen suuresta rakastamisesta, jonka kanssa et ilmeisesti jaa elämääsi (paitsi töissä ehkä), ja päässäsi olevasta sisäsyntyisestä hormonimyrskystä. Sellaisen voi aikaansaada jopa pelkkä kuva, jos ihminen on otollisessa tilanteessa ja vastaanottavainen kemialliselle romanttiselle sekoamiselle. Siitäkin toipuu ja maailma kirkastuu kunhan joku viheltää pelin poikki ja heräät todellisuuteen.

Kävin lukemassa, ihan mielenkiintoista, mutta en tiedä auttaako se sitten vastaamaan näihin kysymyksiin? Jos nyt vaikkapa harjoituksen vuoksi ajatellaan, että tämä puoliso on nyt limerenssin pauloissa, niin mitkä olisivat vastauksesi alkuperäisiin kysymyksiin?

Ei kukaan rakastu ulkopuoliseen ellei parisuhteessa ole jotain ongelmaa. Jos omaan puolisoon on hyvä henkinen ja fyysinen yhteys, niin miten ihmeessä joku muu voisi ns. yrittää viedä sitä paikkaa? 

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan rakastu ulkopuoliseen ellei parisuhteessa ole jotain ongelmaa. Jos omaan puolisoon on hyvä henkinen ja fyysinen yhteys, niin miten ihmeessä joku muu voisi ns. yrittää viedä sitä paikkaa? 

Tuohan on se ideaali, mutta kenties vähän romanttinen tai naivi käsitys rakkaudesta. Totuus taitaa olla, että ihminen voi rakastaa ja rakastua samanaikaisesti. Se on varmaan harvinaisempaa, että useampia yhtäaikaisia (ensivaiheen) rakastumisia olisi päällekkäin, mutta ei varmasti sekään ole tavatonta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan rakastu ulkopuoliseen ellei parisuhteessa ole jotain ongelmaa. Jos omaan puolisoon on hyvä henkinen ja fyysinen yhteys, niin miten ihmeessä joku muu voisi ns. yrittää viedä sitä paikkaa? 

Tuohan on se ideaali, mutta kenties vähän romanttinen tai naivi käsitys rakkaudesta. Totuus taitaa olla, että ihminen voi rakastaa ja rakastua samanaikaisesti. Se on varmaan harvinaisempaa, että useampia yhtäaikaisia (ensivaiheen) rakastumisia olisi päällekkäin, mutta ei varmasti sekään ole tavatonta. 

Olen eri mieltä. Ihastumisia voi tulla, rakastumista ei. Pohjaan mielipiteeni omaan parisuhdekokemuksiini.

Rakastumisia tulee ja menee elämän mittaan, vaikka olisi löytänyt itselleen kuinka sopivan puolison eikä omassa liitossa olisi mitään erityistä vikaa. Elämä tuo eteen kaikenlaisia kiusauksia. Vain sillä on väliä, miten loppupeleissä päättää niiden suhteen toimia.

Vastaan siis aloittajalle 22 vuoden avioliiton kokemuksella: en haluaisi tietää mitään, jos mahdollista. Ketään kun ei voi väkisin pitää luonaan ja on raskasta joutua murehtimaan asioita, joihin ei voi vaikuttaa.

Toisaalta tiedän tällä elämänkokemuksella, ettei hullaantumisten tarvitse johtaa mihinkään, mikä oikeasti satuttaa omaa puolisoa. Ja perhe on ainakin itselleni niin tärkeä, etten kovin helposti lähtisi sitä rikkomaan, vaikka saisinkin tietää puolison olevan rakastunut toiseen. Tekisin ehkä enemmän asioita sen eteen, että puoliso tajuaisi miten paljon menettäisi, jos päättäisi lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole hyvä ap ja lue limerenssistä. Palaa sitten asiaan rakastumisesta ja sellaisen ihmisen suuresta rakastamisesta, jonka kanssa et ilmeisesti jaa elämääsi (paitsi töissä ehkä), ja päässäsi olevasta sisäsyntyisestä hormonimyrskystä. Sellaisen voi aikaansaada jopa pelkkä kuva, jos ihminen on otollisessa tilanteessa ja vastaanottavainen kemialliselle romanttiselle sekoamiselle. Siitäkin toipuu ja maailma kirkastuu kunhan joku viheltää pelin poikki ja heräät todellisuuteen.

Kävin lukemassa, ihan mielenkiintoista, mutta en tiedä auttaako se sitten vastaamaan näihin kysymyksiin? Jos nyt vaikkapa harjoituksen vuoksi ajatellaan, että tämä puoliso on nyt limerenssin pauloissa, niin mitkä olisivat vastauksesi alkuperäisiin kysymyksiin?

Olennainen kysymys, koska limerenssi perustuu oman kehon häiriötilaan eikä rakkauteen. Jos ymmärtää, että oma kroppa on sekaisin eikä voida puhua rakkaudesta tai rakastamisesta kun ei olla suhteessa eikä ole ollut seksiä, vaan kaikki perustuu vaaleanpunaisiin kuvitelmiin, niin voi olla helpompi itse irtautua tai ainakin päästä sille tielle.

Tietääkö vastapuoli tunteistasi? Ajattelisin, että jos tilanne pakottaa miettimään eroa, voisin keskustella ihastumisen kohteen kanssa ensin. Tällä tavalla voi pudota niin korkealta, että oma suhde alkaakin kiinnostaa ja suomukset putoavat omilta silmiltä. Jos toinen tuntee samoin, voi olla ratkaisu erota - ennenkuin aloittaa suhteen.

Love is blindissa ne aina rakastaa kahta samaan aikaan kihhih

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole hyvä ap ja lue limerenssistä. Palaa sitten asiaan rakastumisesta ja sellaisen ihmisen suuresta rakastamisesta, jonka kanssa et ilmeisesti jaa elämääsi (paitsi töissä ehkä), ja päässäsi olevasta sisäsyntyisestä hormonimyrskystä. Sellaisen voi aikaansaada jopa pelkkä kuva, jos ihminen on otollisessa tilanteessa ja vastaanottavainen kemialliselle romanttiselle sekoamiselle. Siitäkin toipuu ja maailma kirkastuu kunhan joku viheltää pelin poikki ja heräät todellisuuteen.

Kävin lukemassa, ihan mielenkiintoista, mutta en tiedä auttaako se sitten vastaamaan näihin kysymyksiin? Jos nyt vaikkapa harjoituksen vuoksi ajatellaan, että tämä puoliso on nyt limerenssin pauloissa, niin mitkä olisivat vastauksesi alkuperäisiin kysymyksiin?

Olennainen kysymys, koska limerenssi perustuu oman kehon häiriötilaan eikä r

Tämä menee nyt pikkuisen off-topic, kun kyse oli siitä miten se ei-suhteen-ulkopuolelle-rakastunut toimisi ja mitä hän haluaisi tietää tai olla tietämättä.

Itse näen asian jokseenkin niin, että jos se rakastunut osapuoli on jo tiedustellut uuden rakkauden halukkuutta parisuhteeseen, niin sitten ollaan jo niin pitkällä sillä polulla jossa alkuperäinen suhde on kakkosvaihtoehto, ettei sitä kannata jatkaa, oli tilanne uuden parisuhteen kannalta juupas tai eipäs.

Minusta ei ole reilua alkuperäistä kumppania kohtaan, jos hänen kanssaan jatketaan, vaikka hän on kakkosvaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole hyvä ap ja lue limerenssistä. Palaa sitten asiaan rakastumisesta ja sellaisen ihmisen suuresta rakastamisesta, jonka kanssa et ilmeisesti jaa elämääsi (paitsi töissä ehkä), ja päässäsi olevasta sisäsyntyisestä hormonimyrskystä. Sellaisen voi aikaansaada jopa pelkkä kuva, jos ihminen on otollisessa tilanteessa ja vastaanottavainen kemialliselle romanttiselle sekoamiselle. Siitäkin toipuu ja maailma kirkastuu kunhan joku viheltää pelin poikki ja heräät todellisuuteen.

Kävin lukemassa, ihan mielenkiintoista, mutta en tiedä auttaako se sitten vastaamaan näihin kysymyksiin? Jos nyt vaikkapa harjoituksen vuoksi ajatellaan, että tämä puoliso on nyt limerenssin pauloissa, niin mitkä olisivat vastauksesi alkuperäisiin kysymyksiin?

Olennainen kysymys, koska l

Varmasti kummallekin osapuolelle on iso merkitys sillä onko kyse pilvilinnojen rakentelusta vai todellisesta rakkaudesta ja sivusuhteesta. Limerenssi eli käytännössä hormonaalinen häiriötila ja pilvilinnojen rakentelu ei ole varmaankaan monelle syy lopettaa pitkää parisuhdetta, jossa on lapsia mukana. 

Tämä ns rakastunut henkilö voi oikeasti olla niin pihalla, että kun hän herää pilvestään, hän ymmärtää ettei kyse ollut mistään todellisesta ja tässä vaiheessa voi olla rikottu perhe jne tai sitten palataan pilvilinnoista tyytyväisinä omaan elämään ilman että kukaan kärsi, pikkuisen viisaampana. Eli asiaa kannattaisi hoitaa silloin ihmisen mielen näkökulmasta eikä todellisena rakkautena ja orastavana suhteena. Ihan varmasti on suuri merkitys puolisolle kummasta on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Täsmennäpä nyt, että onko kyse rakastumisesta vai rakastamisesta, kaksi ihan eri asiaa. Lisäksi on eri asia olla rakastumisen kuin rakastamisen kohteena.

Mahdotonta vastata kysymykseen, joka on noin epämääräinen.

Loppupelissä sama asia. Yhtä satuttavaa kuitenkin. Sanojen saivartelua. 

Vierailija kirjoitti:

Rakastumisia tulee ja menee elämän mittaan, vaikka olisi löytänyt itselleen kuinka sopivan puolison eikä omassa liitossa olisi mitään erityistä vikaa. Elämä tuo eteen kaikenlaisia kiusauksia. Vain sillä on väliä, miten loppupeleissä päättää niiden suhteen toimia.

Vastaan siis aloittajalle 22 vuoden avioliiton kokemuksella: en haluaisi tietää mitään, jos mahdollista. Ketään kun ei voi väkisin pitää luonaan ja on raskasta joutua murehtimaan asioita, joihin ei voi vaikuttaa.

Toisaalta tiedän tällä elämänkokemuksella, ettei hullaantumisten tarvitse johtaa mihinkään, mikä oikeasti satuttaa omaa puolisoa. Ja perhe on ainakin itselleni niin tärkeä, etten kovin helposti lähtisi sitä rikkomaan, vaikka saisinkin tietää puolison olevan rakastunut toiseen. Tekisin ehkä enemmän asioita sen eteen, että puoliso tajuaisi miten paljon menettäisi, jos päättäisi lähteä.

Hyvin elämänmakuinen ja tasapainoinen vastaus. Varmaan vähemmistö ihmisistä pystyisi tuota sitten käytännöntilanteessa noudattamaan. Vaatii silmää pitkälle pelille ja anteeksiantoa tilanteessa, jossa tuntee itsensä syvästi loukatuksi.