Miltä elämä tuntuu nelikymppisenä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan parasta aikaa. Lapset jo omillaan. On aikaa ja rahaa tehdä mitä itse haluaa eli mm. liikkua päivittäin. Ruuhkavuodet ohi ja nyt saa nauttia. 

Joo siinähän sitä onkin nautintoa kerrakseen, että saa lenkkeillä ja jumpata joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta aikaa mulle, lapset mukavia teinejä ja kaikkea kivaa saa heidän kanssa tehdä ja yhdessä harrastaa. Erosta selvitty ja uusi ihana miesystävä jota rakastan syvästi.

Töissä arvostetaan ja palkka on vähintäänkin riittävä ja mahdollistaa mukavan elämän. Ura on hyvässä nosteessa ja olen löytänyt lopulta sen parhaan työnantajan itselleni. 

 

Ulkonäkö vähän rapistunut tottakai mutta sille paljon voi vielä tehdä elintavoilla ja tilanne kuitenkin vielä ihan hyvä JA siitä stressaamisen on lähes loppunut vs. nuorempana kun olin oikein nätti tunsin itseni rumaksi jostain syystä suuren osan ajasta.

En olis ajatellut että tämä on näin mukava elämänvaihe! 

N46

Millä tavalla vasta 46-vuotiaat ovat rapistuneet ?  Kerro!  Jenni Haukio 46. On normi nelikutonen, kun ei syö kuuden edestä ja kurtistele kulmiaa

Totta tosiaan. Tohtoriksi väitellyt ex-presidentin puoliso onkin ihan perusnormaali 46-vuotias jollaisen elämää kaikkine mahdollisuuksineen kaikki muutkin 46-vuotiaat voi elää..

Voi voi kun nää ei oo ikään sidonnaisia.

esim. Ero 45-vuotiaissa on valtava, osa painaa 130 kg eikä liiku. Osa on nuorekkaita urheilullisia.

on Heli Palsanmäkeä, Hanna wassejamonenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan parasta aikaa. Lapset jo omillaan. On aikaa ja rahaa tehdä mitä itse haluaa eli mm. liikkua päivittäin. Ruuhkavuodet ohi ja nyt saa nauttia. 

 

 

 

 

Joo siinähän sitä onkin nautintoa kerrakseen, että saa lenkkeillä ja jumpata joka päivä.

Sisällöstä puhumattakaan, mutta mikäs siinä jos ei elämältään muuta halua kuin liikkua ja notkua palstalla.

Jossain määrin paremmalta kuin koskaan, mutta toisaalta kuopanpohjiakin on. Olen väsynyt ja tuntuu ettei elämässä oikein ole sisältöä,  enkä toisaalta edes jaksa sellaista tavoitellakaan. Jotain muutosta kaipaisi, mutta selityksiä piisaa miksi ei kuitenkaan...

Sitten ne hyvät asiat. Alan tuntea olevani niin paljon minä itse kuin mahdollista ja se tekee aiempaa vahvemmaksi. Tietyt asiat on balanssissa eivätkä aiheuta jokapäiväistä murhetta kuten raha, perhe ja terveys. 

Oikeasti tuntuu tosi hyvältä. Vaikka olenkin nykyisin yh ja talouskin suht tiukilla. Ekaa kertaa elämässä tuntuu, että pystyn nauttimaan siitä että olen vapaa. Nuorena oli ihan kamala tarve olla suhteessa ja ihastunut & miettiä koko ajan tulevaisuutta. Nyt tuntuu tosiaan ekaa kertaa siltä, että pystyn elämään täysin hetkessä ja mun oma seura on mulle tarpeeksi. Hirveän hyvä elämänvaihe! N47

Ei sen erilaisemmalta kuin kaksi tai kolmekymppisenä. Edelleen teen samoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Toosan valta on murrettu. Jos tekee mieli niin ei se kuitenkaan pakota mihinkään eli voi setämieheillä ihan vain ilokseen! Ei ole ikävä sitä kun oli 16-vuotias.

M41

Ja kuitenkin ensimmäinen asia mikä sinulla tulee nelikymppisenäkin mieleen, on juurikin toosa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäiseltä, tyhjältä ja tarpeettomalta.

 

 

Jep. Nelikymppiseksi asti sitä pystyi elättelemään niitä samoja tavoitteita, unelmia ja haaveita joita elämälle oli nuoresta asti, mutta nyt se sitten on lävähtänyt kunnolla päin näköä ettei tule koskaan saavuttamaan yhtään mitään itselle tärkeää.

Nyt sitten pitäisi kyetä hyväksymään se tosiasia että on ikuisesti / pysyvästi lapseton ja perheetön ikisinkku pätkä- ja silpputyökierteessä ilman minkäänlaista sosiaalista elämää. 

 

 

 

N48

 

Sama täällä. Sillä erolla, että mulla on vakituinen pitkä työsuhde, joka käy koko ajan joka tavalla pas....maksi. Mä olen jo aika syvästi masentunut enkä tiedä miten kiskoisin itseni takaisin elämään. Ei löydy mitään syytä miksi keikkuisin täällä vielä 40 vuotta enkä löydä enää mistään elämäniloa ja sisältöä. 

T: pari vuotta  sinua nuorempi nainen

Elämä on ohi. Ei ole enää mitään koettavaa. En tarkoita etteikö voisi olla mutta se ei ole mahdollista taloudellisesti eikä ammatillisesti. Jos olisi varakkaampi ja lahjakkaampi niin ehkä olisi parempi elämä.

Oudolta. Vaihdevuosihikoilua ja muuta pikkukivaa. Onneksi jossain on hyvääkin tapahtunut, että tietää mikä taas voisi auttaa johonkin toiseen juttuun. Talous pelottaa. Luonto vaikuttaa mielenkiintoiselta, ne hyvät puolet, nuorena ei tiennyt luonnosta juuri mitään. Ulkomaita jännä tutkia kartalta ja muuten, kielet.

Nelikymppisenä olin vielä lapsiarjessa kiinni, nyt viiskymppisenä on paljon rennompaa ja vapaampaa kaikin tavoin. Aloitin kuntosalin ja nuorten ajo-opetuksen ym. Ja töitäkin on riittänyt hyvin.

mukavan leppoisalta (oon 15)

Olen 44 ja elämä on ihanaa. Olen ollut ulkosuomalainen jo reilun vuosikymmenen ja löytänyt paikkani täältä paremman ilmaston ja elintason maasta.

Lapsia ei ole ja olen hyvätuloinen joten taloudellisia huoliakaan ei ole.

Olen terve, lääkkeetön ja normaalipainoinen. Ulkoilen, pyöräilen, uin, ja melon, venyttelen sekä käyn hierojalla säännöllisesti. Tapaan ystäviä hyvän ruoan merkeissä, baareissa notkuminen onnillut taaksejöönyttä elämää jo kauan.

Ehkä jossain vaiheessa siirryn tekemään lyhyempää viikkoa ja pyrkimys on jäädä aikaisin eläkkeelle säästöjen turvin.

Vierailija kirjoitti:

Olen 44 ja elämä on ihanaa. Olen ollut ulkosuomalainen jo reilun vuosikymmenen ja löytänyt paikkani täältä paremman ilmaston ja elintason maasta.

Lapsia ei ole ja olen hyvätuloinen joten taloudellisia huoliakaan ei ole.

Olen terve, lääkkeetön ja normaalipainoinen. Ulkoilen, pyöräilen, uin, ja melon, venyttelen sekä käyn hierojalla säännöllisesti. Tapaan ystäviä hyvän ruoan merkeissä, baareissa notkuminen onnillut taaksejöönyttä elämää jo kauan.

Ehkä jossain vaiheessa siirryn tekemään lyhyempää viikkoa ja pyrkimys on jäädä aikaisin eläkkeelle säästöjen turvin.

Unohtui mainita että en aio eläkkeelläkään palata suomeen! Minulle sopii paremmin ilmasto jossa päivälämpötila on yli 10 astetta ympäri vuoden. Jos kaipaan lunta voin hakeutua hetkeksi vuorille.

Nelikymppisenä erot ovat paljon suuremmat mitä kolmikymppisten kohdalla. Osa jo räjähtäneet täysin ulkonäöllisesti ja osa taas urheilun ja geenien ansiosta vielä nuorekkaita. Sama tulee uraan ja rahoihin. Myös alkaa olemaan porukkaa joko haudassa, linnassa tai sairaalassa hyvällä prosentilla.

Olen päälle 40v ja enkä ole jaksanut tehdä yhtään töitä vaikka on kysytty töihin useita kertoja, viimex tein töitä kolmekymppisenä.

Olen varmaan manchild eikä yhtään haittaa koska on varakkuutta. Samoin olen paljon nuoremman näköinen varmaan koska en ole koskaan polttanut ja 10 vuoteen en ole pahemmin juonut alkoholia. Teen ruokaa, pelaillen, näen tuttuja aina kun mahdollista ravintoloissa, käyn ravintolaissa yksinkin usein syömässä ja siivoan kämppään. Tähän olen täysin tyytyväinen koska en halua käydä töissä.

Harrastelen omia bisneksia ja perintöjä tulossa useita satoja tuhansia jotka jätän seuraaville polville (ei omia mutta sukulaisten lapset...)

Jos rahat loppuu niin ihan sama jos on köyhä yli 60v koska sitä on muutenkin jo haudassa.

Ihanaa :) Rakastuin oikeastaan ekaa kertaa elämässäni vasta nelikymppisenä. Se oli ihan kuin olisin saanut toisen elämän, eikä se ekakaan mitenkään huono ollut. Olen saanut niin paljon, olen onnellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuuko elämä paremmalta kuin parikymppisenä?

Siinä mielessä, että elämän suuret valinnat on jo tehty. Opiskelut, ala, vaimo, lapset, asuntolainat, avioerot yms. Epävarmuutta vähemmän. M44

 

Mikä estää eroamasta uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuuko elämä paremmalta kuin parikymppisenä?

Siinä mielessä, että elämän suuret valinnat on jo tehty. Opiskelut, ala, vaimo, lapset, asuntolainat, avioerot yms. Epävarmuutta vähemmän. M44

 

Toihan on just se huonoin puoli. Se paska mikä on nyt kädessä, on se paska joka sulla on loppuelämän. Parikymppisenä oli kuitenkin optimisti. Vaikka meni huonosti, oli kuitenkin usko että tulevaisuudessa menisi paremmin.

Ei mitään ole tapahtunut. Täytän 50v. ja odotan tässä koko ajan, että milloin se ihana harmonia alkaa. Samaa duubaa vuodesta toiseen, elämä on;)