Sinä pitkässä suhteessa elävä, miksi et halua mennä naimisiin?
... tai muuten virallistaa liittoa? En sano että pitäisi, kiinnostaa vain ihmisten perustelut. Tuntuu olevan yllättävän yleistä tänä päivänä.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei naimisiin menosta ole miehelle mitään hyötyä, pelkästään haittaa kun maksut, velvollisuudet ja maksuvelvollisuudet vain kasvaa. Vai pystytkö sanomaan mitä mies hyötyy jos suhde muuttuu avoliitosta avioliitoksi?
Hyötyy tai haittaa ihan sama kuin naisellekin. Ei ole suomessa sukupuolijuttu.
No sittenhän kun noin varmasti pystyt sanomaan niin pystyt myös nimeämään niitä hyötyjä jota miehelle tulee kun vertaa avoliittoa ja avioliittoa?
Tilastollisesti aviossa olevat miehet elävät pidempään kuin naimattomat. En sitten tiedä onko se hyöty....
Missä tämmöinen tilasto on julkaistu että pääsee katsomaan miten se on saatu aikaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole 15 vuoden aikana koskaan edes halunnut keskustella asiasta tosissaan. Olin tyhmä, kun olen hyväksynyt asian. Nyt on lapsia, olen suunnitellut lähteväni, kun he ovat omillaan. Testamentista mies ei ole myöskään ole koskaan halunnut keskustella. Omapa on häviönsä, olen varakkaampi.
"Yhyy mies ei halua sitä mitä minä haluan. Tympii koko mies. Minun pitää aina saada haluamani"
Kaikki pitkät parisuhteeni ovat olleet LAT-suhteita eli erillissuhteita: Sellaisia joissa ei koskaan asuta yhdessä, vaan ollaan pitkässä sitoutuneesssa suhteessa siten, että molemmilla on oma asunto. Tykkään asua yksin, myös parisuhteessa ollessani, sillä työpäivän aikana täyttyy jo sosiaalinen kapasiteetti niin, että arki-illat täytyy saada olla yksin. Viikonloppuna sitten tapaan seurustelukumppania ja/tai ystäviä.
Ja olen vapaaehtoisesti lapseton. Miksi mennä naimisiin, kun ei ole aikomustakaan koskaan asua yhdessä tai hankkia lapsia?
Miksi pitäisi mennä naimisiin? Oltiin pitkään avoliitossa eikä ajatustakaan mistään muusta, koska emme nähneet siihen mitään syytä. Elämäntilanteen hieman muuttuessa kuitenkin huomasimme, että on verotustekninen asia jonka takia meille oli edullista solmia avioliitto joten käytiin maistraatissa. Muuten ei oltaisi tätä tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole 15 vuoden aikana koskaan edes halunnut keskustella asiasta tosissaan. Olin tyhmä, kun olen hyväksynyt asian. Nyt on lapsia, olen suunnitellut lähteväni, kun he ovat omillaan. Testamentista mies ei ole myöskään ole koskaan halunnut keskustella. Omapa on häviönsä, olen varakkaampi.
"Yhyy mies ei halua sitä mitä minä haluan. Tympii koko mies. Minun pitää aina saada haluamani"
Eikö ole ihan normaalia, että puoliso vähän tympii, jos ei parisuhteen isoista asioista päästä yksimielisyyteen?
Vierailija kirjoitti:
No ap, oletko nyt saanut tarpeeksi mielipiteitä ja ajatuksia?
Ei ap halunnut mielipiteitä vaan halusi kertoa oman mielipiteensä ihmisistä, jotka eivät mene naimisiin kuten kuuluisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään syytä/hyötyä/tarvetta/ kiinnostusta.
15 vuoden jälkeen, saadessani perintöä, tarjosin miehelle tasinkoa kuolemantapauksessa. Ei ollut kiinnostunut. Tehtiin keskinäinen testamentti uusiksi. Meillä on yhteinen lapsi, joten puolison veroprosentilla tulee menemään.
24 vuotta ollaan oltu yhdessä.
Avio-oikeuden perusteella omaisuus siirtyisi ilman veroa.
Ehkä jotkut vaan kokevat sen tärkeäksi olla virallisesti lain edessä kumppani
Miksi olet mennyt naimisiin - - - harvoin kukaan kysyy tuollaista, joten miksi ihmeessä pitäisi perustella sitä, että ei ole mennyt naimisiin? Avioliitto on taloudellinen sopimus, ei mitään muuta, ja sen voi olla solmimatta, jos ei katso tarvetta sopimukselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei naimisiin menosta ole miehelle mitään hyötyä, pelkästään haittaa kun maksut, velvollisuudet ja maksuvelvollisuudet vain kasvaa. Vai pystytkö sanomaan mitä mies hyötyy jos suhde muuttuu avoliitosta avioliitoksi?
Hyötyy tai haittaa ihan sama kuin naisellekin. Ei ole suomessa sukupuolijuttu.
No sittenhän kun noin varmasti pystyt sanomaan niin pystyt myös nimeämään niitä hyötyjä jota miehelle tulee kun vertaa avoliittoa ja avioliittoa?
Tilastollisesti aviossa olevat miehet elävät pidempään kuin naimattomat. En sitten tiedä onko se hyöty....
Missä tämmöinen tilasto on julkaistu että pääsee katsomaan mi
Tilastokeskus tuon kertoo
Vierailija kirjoitti:
En oikein tiedä mitä hyötyisimme avioliitosta näin 19 vuoden jälkeen. Asunto omistetaan puoliksi ja olemme tehneet toistemme hyväksi testamentit. Rintaperillisiä ei ole.
Verohyöty. Puolison kuolinhetkellä kuulutte 2.perintöveroluokkaan ja maksatte enemmän perintöveroa kuin mitä maksaisitte jos olisitte naimisissa. Lisäksi työnantajalla voi olla ryhmähenkivakuutus, josta avioleski saa korvausta, avoleski ei (jos ei ole lapsia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään syytä/hyötyä/tarvetta/ kiinnostusta.
15 vuoden jälkeen, saadessani perintöä, tarjosin miehelle tasinkoa kuolemantapauksessa. Ei ollut kiinnostunut. Tehtiin keskinäinen testamentti uusiksi. Meillä on yhteinen lapsi, joten puolison veroprosentilla tulee menemään.
24 vuotta ollaan oltu yhdessä.
Avio-oikeuden perusteella omaisuus siirtyisi ilman veroa.
Mistä tuon keksit? Ei avioliitossa omaisuus ole yhteistä, joten kyllä tasingon yli menevästä osuudesta joutuu maksamaan veroja.
Jos ajattelee avioliittoa naisen tasa-arvon kehittymisen kautta Suomessa, ei avioliittoa vaadita siihen, että nainen voisi käydä työssä isänsä tai puolisonsa luvalla ja omistusoikeutta. Näin ollen avioliittoa voidaan sopia juridisesti helpottamaan yhteisen omaisuuden omistamista, mutta toisaalta sen voi tehdä myös lakiteitse, kuten myös avoliitossa elävät voivat sen tehdä.
Romanttisesta rakkaudesta avioliittoon meneminen on tottakai se, mihin meillä länsimaissa on myös mahdollisuus, joten en vähättele sen tarvetta lainkaan. En vain itse näe tarvetta sitoa itseäni instituution hyväksynnällä toiseen ihmiseen. Ei se avioliitto ole estänyt tähänkään mennessä avioliiton ulkopuolisia suhteita, joten ihmisen omistamisen näkökulmasta katsoen en näe avioliittoa vaihtoehtona. Myös avoliitossa valitsen elää puolisoni kanssa vuodesta toiseen, ja 8 vuotta ei ole pitkä parisuhde, mutta alkuhuuma on takana jo ollut hetken aikaa. Naimisiin tuskin aiomme tulevaisuudessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menisin? Ajattelutapasi on ihan nurinkurinen.
Niinpä. Ap asettaa avioliiton oletusarvoksi ja sitten vaatii perusteluja, miksi joku rikkoo sääntöjä. Naimisiin menneiltä ei tivata syytä, miksi he niin tekivät. Joten ap ei varsinaisesti kysy tässä mitään, vaan tuo esiin näkemyksensä että tietyt ihmiset toimivat sopimattomasti.
Sitä vaan ei voi nykyään sanoa suoraan, joten pitää vilpittömästi ihmetellä jotta "ymmärtäisi erilaisia ihmisiä".
Et nyt tainnut ymmärtää aloitusta! Ap kysyi kysymyksen mutta sinulla se meni tunteisiin! Mutta miksi?
Koska mielestäni avioliittoon mennään rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole 15 vuoden aikana koskaan edes halunnut keskustella asiasta tosissaan. Olin tyhmä, kun olen hyväksynyt asian. Nyt on lapsia, olen suunnitellut lähteväni, kun he ovat omillaan. Testamentista mies ei ole myöskään ole koskaan halunnut keskustella. Omapa on häviönsä, olen varakkaampi.
"Yhyy mies ei halua sitä mitä minä haluan. Tympii koko mies. Minun pitää aina saada haluamani"
Eikö ole ihan normaalia, että puoliso vähän tympii, jos ei parisuhteen isoista asioista päästä yksimielisyyteen?
Onko avioliitto iso asia? Sehän on vain tahroja paperilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menisin? Ajattelutapasi on ihan nurinkurinen.
Niinpä. Ap asettaa avioliiton oletusarvoksi ja sitten vaatii perusteluja, miksi joku rikkoo sääntöjä. Naimisiin menneiltä ei tivata syytä, miksi he niin tekivät. Joten ap ei varsinaisesti kysy tässä mitään, vaan tuo esiin näkemyksensä että tietyt ihmiset toimivat sopimattomasti.
Sitä vaan ei voi nykyään sanoa suoraan, joten pitää vilpittömästi ihmetellä jotta "ymmärtäisi erilaisia ihmisiä".
Et nyt tainnut ymmärtää aloitusta! Ap kysyi kysymyksen mutta sinulla se meni tunteisiin! Mutta miksi?
Taas yksi konservatiivi menetti hermonsa kun hänen sääntöjään ei noudateta.
Menin naimisiin siksi että näin kuuluu tehdä. En ole koskaan osannut enkä halunnutkaan miettiä asioita itse, joten katson miten muut tekevät ja teen samoin. Tämä sopii minulle.
Se kyllä aiheuttaa ahdistusta kun näen yhä enemmän erilaisia valintoja, koska sitten en enää tiedä ketä matkia. Siksi esitän passiivis-aggressiivisia kysymyksiä palstalla.
Julkinen paine naimisiin menemiselle on poistunut, niin se on menettänyt lähestulkoon arvonsa.
Ymmärrän aidon tasa-arvon mutta en feminististä tasa-arvoa jossa nainen on huomattavasti arvokkaampi kuin mies. Minulle tarkoittaa tasa-arvo sitä että vastuut, velvoitteet ja oikeudet on kaikille samat eikä mihinkään noista kolmesta vaikuta sukupuoli. Naisille se vastuiden ja velvoitteiden kantaminen edes tasa-arvon nimissä on mahdoton kun naiset haluavat pelkät oikeudet ja edut tasa-arvona.
En ole yhtään aitoa tasa-arvoa kannattavaa naista tavannut enkä ole missään edes lukenut että naiset haluaisivat aitoa tasa-arvoa vaan ihan joka nainen haluaa vain sitä feminististä tasa-arvoa missä naiselle haetaan lisää etuja ja oikeuksia samalla kun miehille siirretään kaikki vastuut ja velvoitteet