13 vuotta pian täyttävä tyttöni on kaveriensa kanssa heitellyt eskarilaisten pipoja koulun vessanpyttyihin.

Pitää olla yli tuplasti tytön ikäiset. Eli kolmekymppiset miehet vois vähän mukavasti leikkiä sen kanssa...

Enkä nyt todellakaan leikkimisellä tarkoita kyseistä typerää ja kamalaa pipotemppua - se oli todella tyhmästi tehty. Kyllä normaalilla 13-vuotiaalla on kyky " suojella" pienempiään!



Mutta kyllä tässä yhteiskunnassa ollaan menossa ihan väärään suuntaan, jos 13-vuotiaita pidetään lapsellisina jos he leikkivät! Ja itse leikeillä tarkoitan pallopelejä yms.

mutta ap muista että 2h on enimmäismäärä istumista per kerta

Toivottavasti tilanne saadaan selvitettyä.



Huomaan että ap. häipy kun hänen suhtatuminen sai kritiikkiä. Valitettavan usein on että häirikön perhe vähättälee ja pienentää asiaa ja antaa häirikkölapselle viestin ettei tuo tekosi kovin paha ollut.



Välittyy viesti että jatkossakin voi toimia noin. Siellä on taas joku väärinymmärretty nero tehnyt temppujaan.



Kantaakohan tämä äiti lapsen kouluun vielä 13-vuotiaana jos ei pue kenkiä jalkaan.

13-vuotias jo tietää mitä tekee. Jos olet oikea vanhempi, pidät puhuttelun lapsellesi. Lapsesi ei näytä tietävän mikä on oikein ja mikä väärin.



Rangaistus oli oikeudenmukainen ja sinunkin pitäisi ymmärtää se.



Itse olisin kyllä aivan maani myyni, jos lapseni olisi syyllistynyt tuollaiseen alhaiseen pienempien kiusaamiseen.

Ap:lle tiedoksi, etten ole mikään turhan hempeä nainen, vaan yli satakiloinen mies. Olen harrastanut nuoruudessani mm. nyrkkeilyä, vaikka yleisurheilun pikamatkat olivatkin ¿leipälajini¿. Tämä vain alustuksena, etten minä pienistä kauhistele.



Sinun tyttäresi teko osoittaa huomattavaa empatiakyvyn ja syy-seuraus-suhteiden tuntemisen heikkoa tasoa. Mielestäni tyttäresi on selvästi häiriintynyt tai kasvanut täysin kurittomasti: Tuntuva rangaistus ei ehkä ole seurannut pahoistakaan teoista.



Kaikkein huolestuttavinta tyttäresi tekemässä teossa on se, että kiusaaminen on kohdistunut erittäin huomattavasti tytärtäsi nuorempiin, tyttäreesi ja hänen tovereihinsa nähden, täysin puolustuskyvyttömiin lapsiin. Aikuisten maailmaan suhteutettuna tyttäresi tekemän teon kaltainen teko olisi esim. vakava henkirikos.



Voit olla todella helpottunut rehtorin lievästä menettelystä tyttäresi suhteen. Tarkoitan, että hän olisi aivan hyvin saattanut lähteä ajamaan voimakkaasti sitä, että tyttäresi siirrettäisiin erityiskouluun muiden häiriintyneiden lasten pariin ja tiukemman valvonnan alaiseksi.



Todennäköisesti rehtori ja opettajakunta ovatkin miettineet em. vaihtoehtoa tyttärellesi, mutta ovat päätyneet kuitenkin siihen, että ¿katsotaan nyt vielä, jos ojentuisi jälki-istunnoista¿.



Mutta voi surku sinun tytärtäsi, sinä murennat asenteellasi sen hyvän kasvun kohti vastuullista aikuisuutta, jota opettajat koettavat saada aikaan tyttäresi kohdalla.

Koska pidät ansaittua ja lievää rangaistusta epäoikeudenmukaisena, niin saatat tartuttaa tyttäreesi katkeruuden. Hänen myöhemmissä elämän vaiheissaan, tämä katkeruus saattaa ilmetä esim. poliisin ja muun virkavallan vastustuksena.



Ilmeisesti sinun itsesikin tulisi ponnistella empatiakyvyn ja syy-seuraus-suhteiden tuntemisen kanssa. Sinun kommenttisi ¿ Tyttöni teki tuon enemmänkin mukavana leikkinä¿, kuvastaa kanssaihmisistä piittaamattomuutta. Jos vielä kuvaisin asiaa konkreettisemmin, niin sinulla näyttäisi olevan asenne: ¿Meidän lapset ja muiden kakarat¿ ja ¿Mitä väliä sillä on, että pienet esikoululaiset ¿vähän¿ kärsivät. Tärkeintä on, että MINUN lastani ei kohdella epäoikeudenmukaisesti¿ ja vielä: ¿Heti kaikki mulle tänne nyt. Minä eka.¿ Muiden ¿ hengen ja ruumiin koskemattomuudella¿ ei ole väliä, kun vain MINUN lastani ei kohdella epäoikeudenmukaisesti.¿



Jos koettaisin ennustaa tyttäresi tulevaisuutta, niin en näe sitä valoisana juuri SINUN asenteesi johdosta.



Mitä sitten voit tehdä asian hyväksi?

Kerro aivan rauhallisessa keskustelussa tyttärellesi, että koska hän teki väärin, on hänen rangaistuksensa TÄYSIN oikeutettu. Jos tekee pahaa, niin siitä pitääkin seurata rangaistus. Jos ei näin olisi, niin kaikki roistot terrorisoisivat rauhallisia ihmisiä, jotka jäisivät täysin ilman (lain) suojaa.

Ja onko tyttäresi yhtään ajatellut, miltä hänestä tuntuisi, jos joku aikuinen tekisi jotain vastaavaa hänelle, kun hän olisi vastaavasti täysin puolustuskyvytön?!

Sano tyttärellesi myös, että mitä se häneen koskee, jos hänen ystävänsä saivat pienemmän rangaistuksen? Tyttäresi saama rangaistus on kuitenkin tekoon nähden lievä ja TÄYSIN ansaittu sekä oikeudenmukainen.

Rehtori ja opettajakunta olisivat voineet passittaa hänet yhtä hyvin erityiskouluun muiden käyttäytymishäiriöisten kanssa ja varmasti tekeekin sen, jos tyttäresi tavat eivät muutu.

Mutta huolehdi siitä, että lapsesi myös kuuntelee (paikallaan ollen) sinun nuhtelusi.



Huomaa vielä.

Tällä kirjoituksella minä pyrin auttamaan sinua ja tytärtäsi onnellisempaan elämään ja parempaan huomiseen.

" Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa."



Ei kun remmistä oikein isän kädestä, niin paha ajettaisiin ulos:



" Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä - ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan."



Niin se on poijaat. Kurilla opetetaan lapset tielle, vaik' ei sitä psykologit ymmärrä. Luulevat, että kaikki vanhemmat vain hulluina hakkaisivat lapsiaan. - Ei niin, vaan sanotaanhan raamatun sananlaskussa:" ...joka häntä rakastaa..." Siis tekojemme motiivin tulee olla kasvattajina ja kurittajina rakkaus.



Se ei ole rakkautta, että huonoa kasvusuuntaa ei käännetä oikeaksi, vaan annetaan lapsen kasvaa " kuin sika pellossa" , jopa rikolliseksi saakka. Kunnolla remmistä, niin varoo tekemästä pahaa ainakin niin kauan, kun muistaa kivun takamuksessa.



" Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa."



" Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie ..."

6v tyttareni on ekalla luokalla ja kerran valitunnilla iso 5 luokkalainen poika pelotteli tytartani ja paria muuta ekaluokkalaista tyttoa. Tytot pelastyivat kovasti, rupesivat itkemaan. Onneksi pari isompaa tyttoa puuttui asiaan ja veivat tytot kansliaan kertomaan tapahtuneesta. Tama iso poika loi tilanteeseen puuttunutta miesopettajaa mahaan.



Tytto kertoi tapahtuneesta, rehtori soitti meille kotiin ja halusi vakuuttaa tyttarellamme etta han on turvassa koulussa. Rehtori kertoi pojan olevan erikoisoppilas ja etta asiaan puututaan. Tytto ei olisi uskaltanut menna kouluun seuraavana paivana, isa joutui jaamaan kouluun mukaan. Monen viikon ajan hanella oli pelkotiloja ja han halusi varmistaa ettei tuo poika paase meille kotiin ja tietaako han missa me asumme. Keskustelimme asiasta ja teimme " turva" suunnitelman.

Vielakin han puhuu tasta pojasta, mutta ei pelkaa samallalailla.



Tuskin ap uskaltaa tata ketjua enaa lukea, mutta viestina haluaisin valittaa; mika meista aikuisista voi tuntua leikilta voi olla todella pelottavaa noille pienille. Nyt keskustelua kehiin, opettajat, eskarilaiset vanhempineen ja kiusaajat vanhempineen poydan aareen. Antakaa tyttojen suunnitella ryhmassa sopivaa anteeksipyyntoa. Todella tarkeaa etta asiaan puututaan. Tuntuva rangaistus myos kotona, tama on vakava ja iso asia.



Ala anna periksi viela, kylla tyttaresi oikealla ohjauksella tuon yli nousee. Vaatii vaan paljon sinulta. Jalki-istunto on vain pintarangaistus, ala keskity siihen.

Vai löi vielä opettajaa vatsaan... O tempore, o mores!



Muistan erään kerran, kun kuljin koulun verkkoaidan ohitse ja näin, kun kaksi n. 13...15 vuotiasta poikaa olivat ahdistaneet saman ikäisen pojan aitaa vasten niin, ettei ahdistettu päässyt juoksemaan pakoon.



Sitten he alkoivat kiusaamisen...

Minä käskin heitä heti lopettamaan. Se oli kuin tyhjää. Mutta seuraavaksi sanoin, että ellei kiusaaminen loppuisi heti paikalla, tulisin aidan yli ojentamaan kiusaajia.



Hepä keksivät, etten uskaltaisi, koska he ovat alaikäisiä. Mutta vastasin, ettei minua (huono) laki pidättele yhtään, vaan ellei kiusaaminen loppuisi heti, niin tulisin kyllä. Samalla lähdin juosten kohti aitaa ja aikomukseni oli todella mennä siitä yli. Mutta siihen se kiusaaminen sitten loppuikin.

Huusin pojille vielä, että jos näen heidät vielä kiusaamassa, niin puutun varmasti asiaan.



Pihalla oli kauempana myös opettaja välituntivalvojana, mutta ei hän ehtinyt, eikä lasten mekastukselta kuullutkaan, kuin havainnoimaan ihan lähipiiriään.



Olen sitä mieltä, että armeijasta tulevia " alikessuja" voisi palkata kouluihin pitämään piiska kädessä kuria, niin kyllä olisi rauhallista. Kun itsekin olin komppanian " vittumaisin" alikessu, niin voitte arvata, että minua kyllä toteltiin. Yhden kerran annoin periksi, kun kaveri sanoi, ettei jaksa ryömiä raskaan kantamuksen kanssa piikkilankaesteen alitse. Takoituksena oli, että koko joukko ryömii, koska yhtä miestä ei saanut simputtaa.

Kapinallisen ampumisesta taisi vielä siihen aikaan saada " kuntsarin" , kuntoisuusloman.

Lasta pitää ohjata ja kasvattaa ihan pienestä alkaen jo alle vuoden ikäinen meillä ainakin n. 10 kk ikäinen ymmärsi sanan EI. Kukkapurkki kiinnosti mutta aina painokkaan Ein jälkeen pysähtyi ja katsoi, riittävästi toistoja niin touhu loppui.



Kasvattajan pitää olla tiukka eikä lepsuilla. Tänä päivänä kielletty asia on sitä huomennakin. Johdonmukaisuus ja toistot tuottavat hyvää tulosta.



Monet aikuiset ei ymmärrä sitä vaikkei lapsi tuota vielä puhetta hän kuulee ja ymmärtää, kehonkielestä voi päätellä paljon lapsen ymmärryksen tasosta. Lapsen ymmärrystä voi testata pienillä pyynnöillä ja jos toimii pyynnön mukaisesti niin viesti on ymmärretty.



Lapset on viisaita ja jos vanhempi antaa tapahtua käy niin että lapsi tekee päätökset ja käyttää valtaa aikuiseen pompottaen tätä mennen tullen.



Perheessä vanhemmat ohjaa laivaa samaan suuntaan. Tekisi terää näiden häiriköiden vanhempien katsoa ohjelmia Pikkujulmurit ja Nanny

niistä saa vinkkiä kasvatukseen ja aivan holtittomat lapset saadaan hyvin käyttäytyviksi viikossa jos kasvatustyyli muutetaan.



Havaintoni on näistä ohjelmista, että lapsi tarvitsee



- säännöllisen rytmin (uni, ruokailu)

- tilan leikkiä

- yhteistä aikaa vanhemman kanssa

- säännöt

- rangaistuksen huonosta käytöksestä

- sopiminen ja anteeksipyyntö rangaistuksen jälkeen

- yksinkertainen jämäkkä ohjeistus (ei pitikiä neuvotteluja ja jaaritteluja)

- vanhempien täytyy toimia samalla tavoin



Olin siinä uskossa, että tämä olisi itsestäänselvyys kaikille mutta näin ei valitettavasti ole.

äiti soittaa kouluun rehtorille ja kysyy kenen hattuja tyttö on heitellyt.

Pyytää osoitteet ja kiertää jokaisen kodin oven ja pyytää anteeksi niin pikkusilta, kuin heidän vanhemmiltaan.



Sitäkin kautta oppii ottamaanvastuuta teoistaan.



2 vuotta eteenpäin hänet voidaan haastaa oikeuteen kiusaamisesta jos meno tuomoisena jatkuu.

Kirjoitit paljon asiaa mutta tuskin tuota tytön käytöstä silti henkirikokseen voi verrata?? T

Toivotaan että lukee.



Teko ei todellakaan ole henkirikokseen verrattavissa. Aikuisten maailmassa vertaisin tuota työpaikkakiusaamiseen.

Mieti ja kunnolla, miltä niistä pienistä 6v:stä tuntuu, kun kaksi kertaa vanhemmat pelottelee niitä oikein isolla joukolla. Tästä eteenpäin joissain perheissä voi olla tosi vaikeita aamuja, kun eskareita pelottaa lähteä isompien kiusalle alttiiksi. Tiedän tapauksia, joissa 1-2 luokkalaisetkin ovat saaneet pitkäaikaisia pelkoja joukkokiusaamisesta, esim. koulumatkalla. Siihen on riittänyt ihan sellainen kadulla huutelu ja kulkemisen estäminen yms, mielestäni tuo pipo vessaan on todella outoa, siinähän on pitänyt ottaa pikkulapset kiinni, että saa sen pipon pois ja vessaan.

Mitäs jos menisit viikoksi sinne kouluun katsomaan, miten lapsesi oikeasti käyttäytyy välitunneilla ja iltapäivisin? Vikahan ei aina ole vain naapurin lapsissa. Tuon ikäisenä pitää oppia, ettei lähde joukon mukana tekemään typeryyksiä, tai ongelmat vain pahenee isompana. Älä usko sokeasti, mitä lapsi kertoo, kuten huomaat omasta reaktiostasi, ihmisellä on taipumus katsoa asioita oman etunsa mukaisesti.

Miten suhtautuisit, jos omaa lastasi selkeästi vanhempien ( 16-20 v) nuoriso kiusaisi samalla tavalla jengissä, naurattaisiko vieläkin?

Olen itse toiminut monta vuotta opettajana ja tiedän, että jotkut äidin kullannuput ovat kaikkea muuta koulussa. Oli syy siihen mikä hyvänsä (huono itsetunto useimmiten) ei tuollaista voi eikä koskaan tule hyväksyä. On kamalaa, jos vanhemma ovat niin sokeita, etteivät näe mitään vikaa lastensa anteeksiantamattomassa käyttäytymisessä.



Haluaisin kyllä nostaa pöydälle myös opettajien vastuun oppilaiden valvomisessa. En tarkoita, että tässä tapauksessa mielestäni opettajissa on vikaa välttämättä, mutta kyllä esim. suuremmat lukumäärät välituntivalvojia olisivat paremmat. Tai että esim. osa opettajista edes vaivautuisi välituntivalvontaan. Ainakin niissä kouluissa, joissa itse olen tehnyt töitä on aina joukkio opettajia, jotka eivät koskaan hoida välitunti/ruokalavalvontojaan. Rehtorit ovat täysin tietoisia asiasta, mutta eivät uskalla tehdä asialle mitään. Raukkamaista aikuisilta.

Tietenkään lapsia ei voi valvoa jokaikinen hetki, mutta jos valvonnassa on suuria puutteita niin juuri tällaiset empatia- ja moraalitasoltaan heikommat lapset pääsevät kyllä viljelemään epätoivottua käytöstään ympärilleen. Ja tekevät sillä lähtemätöntä hallaa toisille ihmisille.



Mitä tulee " hauskanpitoon" ja " leikkiin" . Mikäli yksilön mielestä toisten simputus ja kiusaaminen, isomman vääränlainen vallankäyttö pienempiä kohtaan on " hauskaa" ja " leikkiä" olisi syytä katsoa tarkkaan peiliin, että millaisessa kodissa nämä " kullannuput" kasvavat. Mistä moinen kieroutunut käsitys hauskuudesta on kehittynyt?

Itse jouduin kahden miehen raiskausyrityksen (luokkakaverini lukiossa) kohteeksi luokkaretkellä. Toinen ilmoitti, että " hei, raiskataan toi!" . Toinen pojista piti minua aloillaan ja toinen otti kalunsa esille. Pääsin karkuun, koska pojat olivat humalassa.

Jälkeenpäin he sanoivat, että " sehän oli vain vitsi ja hauskanpitoa." Voin kertoa, että minulla ei ollut hauskaa ja tapaus vaikuttaa yhä elämääni.



Voin myös kertoa (lähde Eliel Wiesel, Yö), että natsit pitivät hauskaa leikkimällä maalitauluharjoittelua konekiväärien kanssa maalitauluinaan vastasyntyneet juutalais-vauvat.



Milloin kaikki tämä hauskanpito loppuu?

Vierailija:

Mitä tulee " hauskanpitoon" ja " leikkiin" . Mikäli yksilön mielestä toisten simputus ja kiusaaminen, isomman vääränlainen vallankäyttö pienempiä kohtaan on " hauskaa" ja " leikkiä" olisi syytä katsoa tarkkaan peiliin, että millaisessa kodissa nämä " kullannuput" kasvavat. Mistä moinen kieroutunut käsitys hauskuudesta on kehittynyt?

Itse jouduin kahden miehen raiskausyrityksen (luokkakaverini lukiossa) kohteeksi luokkaretkellä. Toinen ilmoitti, että " hei, raiskataan toi!" . Toinen pojista piti minua aloillaan ja toinen otti kalunsa esille. Pääsin karkuun, koska pojat olivat humalassa.

Jälkeenpäin he sanoivat, että " sehän oli vain vitsi ja hauskanpitoa." Voin kertoa, että minulla ei ollut hauskaa ja tapaus vaikuttaa yhä elämääni.

Voin myös kertoa (lähde Eliel Wiesel, Yö), että natsit pitivät hauskaa leikkimällä maalitauluharjoittelua konekiväärien kanssa maalitauluinaan vastasyntyneet juutalais-vauvat.

Milloin kaikki tämä hauskanpito loppuu?

Jos kuusivuotiaiden kiusaaminen ja simputus on 13-vuotiaan mielestä hauskaa leikkiä, olisin äitinä erittäin huolissani siitä, että kasvatan sosiopaattia. Hakisin ammattiapua, todellakin, ennen kun on liian myöhäistä.