Te 70 luvulla tai aijemmin syntyneet. Puhuitteko koskaan kavereiden kanssa menkoista?

Olen -72 syntynyt.

Kaverien kanssa lähinnä pohdittiin, miten kuljettaa paksu side luokasta vessaan, kun niiden ylikireiden farkkujen taskuun ei mahtunut ja tärkeilevä välituntivalvoja (mies tietenkin) kielsi viemästä reppua vessaan.

Kotona äiti näytti vaan siivouskomerosta hyllyn, mistä siteet löytyvät. Kaappi ja roskis saatiin vessaan aika pian sen jälkeen. 

Kyllä jonkun verran.

-70

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jonkun verran.

-70

Siis kaverin kanssa.

Äidin kanssa en ollenkaan. Äiti ei puhunut siitä mulle.

Mitä siinä olisi puhuttavaa? Ihan selkeä asia.

Koulussa oli valistusta, mutta siihen se sitten jäikin. Ensin kiusattiin niitä varhaiskypsiä, joilla menkat alkoivat aikaisemmin kuin muilla. Pari vuotta myöhemmin rääkättiin sitten niitä, joilla menkat alkoivat myöhään.

Äitini, sairaanhoitaja, vihasi kaikkea naisuteen liittyvää ja suuttui, kun menkkani alkoivat 11 vuotiaana. Tämä oli ainoa kerta, kun puhuin menkoista äitini kanssa. Siteitä en saanut enkä kehdannut pyytää niihin rahaa, joten käytin vessapaperituppoja.

Vm -73. Ja kyllä olen tästä katkera.

Vierailija kirjoitti:

60-70 luvulla muijat käytti sanaa -paskatauti- lapsena luulin pitkään, että se on ripuli. mutta myös sanaa kuukautiset käytettiin ja ehkä enemmän -moonikset. ne jotka käytti sitä olivat muka oppineisempia, maalaisemännät eivät sitä sanaa omaksuneet,eli olen kaupunkilainen moonisten kanssa ja parempaa väkeä.

siteet usein lakanoista leikattuja, vanhoissa alumiinipotissa kloritilla valkaistuja riepuja joiden imukyky nolla, narulla kuivuivat salaa. tuoksu oli verinen naisissa. pesut harvakseltaan, 2x viikko sauna ja väliajoilla pesuvadissa. ei ollut pidettä. kun tuli tampax,, lapset salaa näkivät yhteisellä ulkohuusireissulla mitä äitee teki- eli huusivat  kaiken kuulten. äitee työnsi kynttilän peppuun

Silloin kuljettiin sanomalehdet housuissa. Se oli sellaista mustavalkoista aikaa.

-70 syntynyt ja äitini oli lähes vihainen kun hänen piti ostaa minulle siteitä. Kk alkoivat 11 vuotiaana ja joskus 14 vuotiaana lopetti niiden oston, vaikka minulla oli vain hyvin vähän rahaa käytössä. Sai todella tuntemaan minut häpeää ja syyllisyyttä kun minulla oli sellainen "vaiva". Tampooneja en saanut kuulemma käyttää, koska ne oli vain saastaisten naisten käyttämiä.  Hänellä loppui myös kk tosi nuorena. Kun hän täytti 40, niin kuulin kun kertoi tuttavalleen, että lääkäri oli todennut, että ne ovat hänen kohdaltaan ohi. Itse opin vasta 50 vuotiaana käyttämään tamoneja, koska niin syvälle minussa oli juurtunut se ajatus, että ne oli saastaisten naisten juttu. Hän ei myöskään ymmärrä, että minulla olisi vielä kuukautiset. Olen joutunut kieltäytymään ulkohuusi mökkivierailusta sen takia, koska sotkisin koko paikan teuraspaikaksi.

Puhuin ja koulussa puhuttiin. Kotona puhuttiin myös. Isän kanssa koska isä jäi yksinhuoltajaksi kun olin 11. Meitä oli kolme tyttöä joten kuukautiset ei ollut mikään vieras aihe. Ei tarvinut piilotella siteitä mutta monista kaverien perheistä muistan että niin piti tehdä. Äidinkin kanssa puhuin kuukautisista joskus lapsena ja niiden alkaessa ollessani 12 tiesin niistä. Olen -78.

Syntynyt 50-luvun lopulla. Ensi valistuksen sain varmaan 5-6-vuotiaana. Olin sisarusteni kanssa kotona ja tarvitsimme vanua, sitä otettiin siteestä. Äitini kertoi myöhemmin. Kyllä me liikuntaryhmässä puhuimme ja tiesimme vaikeimmista kärsivien kierronkin. Eivät minun aikani ole olleet tabu.

Kaverin kanssa kyllä, äitini kanssa en. 

Synnyin 1967. Silloin miehillä ei ollut menkkoja.

Sekä äitini että kouluterveydenhoitajan kanssa juteltiin.

Äidille kerroin, että alkoi, sanoi jaa. Ja siitähän se h*lvetti alkoikin, koska äiti ei ostanut mitään suojia ja niiden ostamiseen ei oma rohkeus riittänyt. Jos joku näkee. Oli järkyttävän stressaavaa käyttää suojana talouspaperia. Kärsin myös kovista kuukautiskivuista, mutta ei ollut kipulääkettä. Hirviö äiti. Kavereiden kanssa ei puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Syntynyt -74, puhuin alku-ujostelun jälkeen myös äitini kanssa, kaverien kanssa vähemmän, mutta joskus. Yläasteen liikkatuntien uinnithan pystyi kaikki jättämään aina väliin vedoten kuukautisiin ja sitä käytettiin paljon. :)

Meillä uintitunnit joutui korvaamaan silloin kun ei ollut menkkoja, ei pystynyt välttämään uintia.

Synnyin vuonna 1956 ja (Kekkonen valittiin silloin presidentiksi).

Kuukautisista ei puhuttu, Meille tytöille annettiin 6. luokalla vihkonen, jossa vaivihkaa annettiin ymmärtää, että sellaiset on tulossa.



Varsinkaan en tiennyt mitään. koska asuin mummoni kanssa. 

Nuoren tytön maailma 

En saa laitettua hyperlinkkiä.



- mummo67v -

Ei, ei äidin eikä kavereiden, onneksi koulussa oli puhuttu, äiti kyllä piti huolen että kuukautissiteitä oli, itse käytti tamponeja, mutta vessaan ilmestyi siteitä kun minulla alkoi kuukautiset.

Tätä sitten viisastuneena ajattelin, että kyllä luonnollisesta  asiasta pitää lapsille ajoissa puhua, 2v pakeni kauhuissaan vessasta kun vaihdoin veristä sidettä, toinen lapsi onkin poika ja oli vähän vanhempi kun kerroin tamponien käyttötarkoituksen, eipä olisi 5v voinut vähempää kiinnostaa.

Vm 60

Ei puhuttu äiskän kanssa. Hän oli asian kanssa aika estoinen, vaikea teema ( miten ja missä asiasta aloittaa puhumaan) ja samaistuin täysin häneen, mummo oli samaa maata.

Sitten kun menkat alkoi, kerroin äiskälle ja hän alkoi ostaa juuri niitä siteitä ja tamponeja joita halusinkin, mutta muuten vaiettiin. Toisaalta kun asia alkoi lutviutumaan, ns. pieni seuraavien vuosikymmenten riesa, halusinkin olla rauhassa enkä kuunnella uteluja. Mulla oli ns. amazonmenkat ( runsas vuoto) ja epäsäännöllinen kierto - onneks sain pillerit ja clotamit vuotoja pienentämään, mutta minusta tuli menkkojen myötä mustahousuinen nainen ja olen tähän ikään asti ihmetellyt jatkuvasti vaaleissa housuissa kulkevia nuoria, nuorehkoja naisia, eiks kellään muulla oo menkkoja vai onko ne vaan muutaman tipan keikkoja...