Sellainen olo, että elämällä ei ole enää mitään hyvää minulle koskaan annettavana,
tuntuu, etten jaksa enää. Ainoa huoli on, miten lapsiini vaikuttaisi jos tekisin itselleni jotain.
Kommentit (24)
Silloku elämä ei oo enää sulle mitään annettavaa niin anna sä sille.
Elämänon antanut elämän. Loppu on omassa kädessä.
Sama olotila. Tosin tein itse vahingossa jotain niin hirveää, etten ansaitsekkaan mitään hyvää enää ikinä. Yritän hyvittää tekoni pitämällä kaltoinkohdelluista eläimistä huolta ja antamalla joka kuukausi ylimääräiset rahani hyväntekeväisyyteen. Odotan kuolemaa.
Mulla aika sama fiilis. Pettymyksiä ja menetyksiä toisen perään, itseni ruoskimista, olen huonompi kuin muut. Tätäkö tää nyt vaan on. Mut lapsen ja äitini vuoksi en itseäni vahingoita fyysisesti mut mielessä on välillä käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Elämänon antanut elämän. Loppu on omassa kädessä.
Loppu on omassa kädessä = itsari??
Vamhemman itsemurha olis aikuisilleki lapsille traumaattista. Ei sitä tiedä etukäteen mitä elämässä vielä tapahtuu, voi olla hyvääkin. Ootko masentunut tai uupunut? Jos nii se kannattaa hoitaa.
Hei, katsokaa tulevaisuuteen. Tehkää haavekuva 5-10 vuoden päähän. Kirjoittakaa ylös millaisena näette elämänne tuolloin 5-10 vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Hei, katsokaa tulevaisuuteen. Tehkää haavekuva 5-10 vuoden päähän. Kirjoittakaa ylös millaisena näette elämänne tuolloin 5-10 vuoden päästä.
Ja siis tarkoitan positiivista haavekuvaa. Hyviä asioita. Näistä voi tulla tavoitteita.
Ei mitään hyvää saa vaan olemalla, pitää itse hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään hyvää saa vaan olemalla, pitää itse hankkia.
Ei sen tarvitse olla materiaalista välttämättä. Myös saavutukset ja kokemukset, kuten taiteen tekeminen ja liikunta tukevat itsetuntoa ja antavat sisältöä elämään. Ala juosta,nostaa rautaa, säveltää, ohjata tuolijumppaa kunnan jumppasalissa, vedä kävelyryhmää, mene savityökurssille, maalaa tauluja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään hyvää saa vaan olemalla, pitää itse hankkia.
Ei sen tarvitse olla materiaalista välttämättä. Myös saavutukset ja kokemukset, kuten taiteen tekeminen ja liikunta tukevat itsetuntoa ja antavat sisältöä elämään. Ala juosta,nostaa rautaa, säveltää, ohjata tuolijumppaa kunnan jumppasalissa, vedä kävelyryhmää, mene savityökurssille, maalaa tauluja jne.
Niin,toivoa vaan sopii että ne täyttävät sen tyhjyyden tunteen,joka joillakin vallitsee koko elämänsä ajan. Ihan kuin sisätlä löytyy semmoinen musta aukko,joka imee kaiken ilon maailmasta.Jää väin kylmä tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, katsokaa tulevaisuuteen. Tehkää haavekuva 5-10 vuoden päähän. Kirjoittakaa ylös millaisena näette elämänne tuolloin 5-10 vuoden päästä.
Ja siis tarkoitan positiivista haavekuvaa. Hyviä asioita. Näistä voi tulla tavoitteita.
Hyvä kun tietää missä on 5-10kk päästä.Miten ihmiset voivat tietää missä ovat 5-10 vuoden päästä?
Miten voi sanoa että elämä ei anna mitään jos on saa nut lapsia? Katso niitä lapsia ja huomaa miten rikas ja etuoikeutettu olet. Auta niitä niin siinä on elämälle riittävsti tarkoitusta
Vierailija kirjoitti:
Onhan sulla lapset.
Joo rupea elämään lapsien kautta.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään hyvää saa vaan olemalla, pitää itse hankkia.
Mitä eikö hallitus hoida elämää ihmisten puolesta. Nyt mä masennun.
Joka tuntee tai ajattelee noin, on masentunut.
Mitä annettavaa elämällä pitäisi olla? Ei elämä "anna" kenellekään toisellekaan yhtään mitään.
Voisit koittaa kiinnittää huomiosi kaikkiin hyviin asioihin. Katsoa lapsiasi, iloita heidän kasvustaan. Katsoa taaksepäin, miten olet jo lapsiasi kasvattanut, ja muistella niitä ilon hetkiä. Seurata kevään etenemistä. Leipoa jotain hyvää. Laittaa kotia keväiseksi (siivota, pestä verhot, jos on useampia,vaihtaa ne toisiin, vaihtaa nätit lakanat jne) mieti vaikka jotain hyvää pääsiäisleipomista, käveleskele hakemaan pajunoksia maljakkoon. itse ainakin saan vastaavista asioista suurta iloa. Ja ennenkaikkea, nämä pienet arkiset jutut luovat sitä jatkuvuuden tunnetta elämään. Sitä, että aina on jotain pientä hyvää elämässä, silloinkin, kun on raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, katsokaa tulevaisuuteen. Tehkää haavekuva 5-10 vuoden päähän. Kirjoittakaa ylös millaisena näette elämänne tuolloin 5-10 vuoden päästä.
Ja siis tarkoitan positiivista haavekuvaa. Hyviä asioita. Näistä voi tulla tavoitteita.
Hyvä kun tietää missä on 5-10kk päästä.Miten ihmiset voivat tietää missä ovat 5-10 vuoden päästä?
Kukaan meistä, ei kukaan, voi tietää missä on vaikka viikon päästä. Monenlaista voi sattua ja tapahtua! Mutta haaveilla voi ja pitääkin.
Tuo 5-10 vuoden haavekuva, jonka pyysin tekemään on todellakin fantasiaa. Jos on vaikea lähteä liikkeelle haaveilussa, niin mieti edes yksi asia ensin, josta voisit lähteä liikkeelle.
No ei hallitustakaan kiinnosta sun murheet. Elämä tulee olemaan vaikeaa ja masentavaa jatkossakin. Töitä ei saa ja köyhiä sorretaan jatkossa. Sisällissota syttyy 10 vuoden sisällä.