Anoppi sanoi että olen hänelle tytär jota hän ei koskaan saanut. En halua olla!

Et ole anopin tytär. Faktat pöytään. 

Vierailija kirjoitti:

Olet ikävä ihminen. En haluaisi tuollaista edes ystäväksi.

Olen aikuinen nainen jolla ON JO ÄITI. Lopeta houriminen, myötähävettävää.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, kyllä että osa kirjoittajista on ehkä hieman sosiaalisesti kädettömiä ihmisä. Tai sitten niitä autisminkirjon ihmisiä, kun ottavat kirjaimellisesti peruskohteliaisuudet.

Ap voi relata, koska anoppi sanoi vain kohteliaisuuden, joka ei käytännössä vaikuta mihinkään. Ei ole adoptoimassa sinua, eikä mitään muutakaan.

Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset sanovat tavatessaan "ihana nähdä sua!" tai "pitäis mennä lounaalle joskus", ei tarkoita mitään, eikä varsinkaan olla menossa lounaalle...

 

"Jos et ole samaa mieltä kanssani olet autisti tai joky nepsy" Ette van olisi itse autisti?

hohhoijaa...

Vierailija kirjoitti:

On aika yleinenkin asetelma että anoppi jolla on elämässä aikaa ja lapsenlapset tärkeintä maailmassa, haluaisi miniästä itselleen ystävän.

Oma anoppini soitteli ja soitteli eikä mulle vuorotyöläisenä sopinut puhua. Oli lisäksi utelias ja puhui kaikkien mieheni  sukulaisten kaikki asiat. Sain puhelut loppumaan kohteliaalla hivuttautumisella mutta nyt hän on suuttunut ja puhumaton minua kohtaan kun nähdään. En sitäkään halunnut. Haluaisin ystävälliset välit mutta ei liikaa tungettelua. Yleinen ongelma ja ymmärrän ap n kiusaantumisen. Onhan tytär nyt tosi läheinen ihminen.

Jos käy harvinainen onni, niin voi olla että anopissa ja miniässä kohtaa hyvinkin samanhenkiset ihmiset ja ystävystytään siksi, että oikeasti ollaan saman tyyppisiä ihmisiä eikä siksi, että ollaan anoppi ja miniä.

Äitini ja minä olemme kovin erilaisia sekä arvoiltamme että luonteiltamme, emmekä ole ystäviä, olemme äiti ja tytär.