Anoppi sanoi että olen hänelle tytär jota hän ei koskaan saanut. En halua olla!

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin ollut todella otettu tuosta.

Minä olin aikoinaan. Minun ihana anoppini sanoi minulle juuri näin. Ihana tunne kun oman äitini menetin nuorena. Meillä anopin kanssa kohtasi meidän molempien lämmin luonne. Harvoin nähtiin kun välimatka liian pitkä. Niin kauan kun elän , sydämessäni suurena aarteena häntä ja hänen sanomaansa kannan. Ikävä on suunnaton.

Olen anoppi kahdelle miniälle. Mulle ei olisi koskaan tullut mieleenikään sanoa heille noin. Minusta se olisi ollut tungettelevaa ja loukkaavaa, koska molemmilla on ihan omat äidit. Molempien kanssa on myös hyvät välit, mutta en tunge itseäni kummankaan lapseni perheeseen.

Oma anoppini tämän oma tytär -möläyksen minulle aikanaan sanoi. Käytännössä tarkoitti ja valitettavasti tarkoittaa edelleen rajattomuutta, asioihin sotkeutumista ym. Ohimennen on aina arvostellut pisteliäästi omaa äitiäni.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ymmärrettävää. Jotenkin sairasta tuollainen anoppien harrastama tyttären adoptointi. Anoppi on miehen äiti, ei miniän. 

Miestä ei ole niin helppo ohjailla tai töniä väkisin itse haluamaansa suuntaan. Tyttäret enemmän tyrannien ohjailtavissa.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän diagnoosi on ihmisellä joka menee tuollaisesta tolaltaan? 

Typerien provojen tehtailu. Joko se on tautiluokituksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo tyttärenä pitäminen vaikuttaa käytännössä?

Anopin läsnäoloa 24/7/365.

 

Kaikki miniät eivät ole sotajalalla anoppiaan vastaan, vaan on hienoja ihmis- ja ystävyyssuhteita anopin kanssa ja osataan olla hienotunteisia ja kunnioittaa toinen toisiaan. Minulla on ihana ja maailman paras anoppi ja jo seurustelu aikana tultiin hyvin toimeen. Käydään yhdessä shoppailemassa, matkoilla, konserteissa yhdessä ja vielä vapaaehtoisesti. Anoppi on hieno ja hyvä ihminen. 

Ja jokainen anoppi on myös ollut miniä. 

Anoppini jätti miniänsä rauhaan juurikin siksi, että hänellä itsellään oli ollut painaijaisanoppi. 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki äidit tykkää tyttärestään. Olen itse esimerkki siitä. Miehistäni piti aina. 

Ehkäpä siihen on ollut syynsä. Kaverini ei pidä pojastaan, mutta ei siitä pojasta pidä kukaan muukaan, sietämätön itsekeskeinen moukka, muut lapset siinä perheessä ovat ihan normaaleja. Johonkin perheeseen ne narsistit ja muut moukat syntyvät, ei ne ilmasta putoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei sentään sanonut että olet hänelle kuin tytär jota hän ei halunnut saada.

 

 

Tällaisetkin välit on monilla.

Esim. minulla, yksi miniöistäni on sietämätön ääliö, enkä ole suvussa ainoa, joka ei tämän miniäni kanssa halua olla tekemisissä. Poikani säälittää, elävät hyvin yksinäistä elämään, edes miniäni vanhemmat eivät tyttönsä kanssa halua olla tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän diagnoosi on ihmisellä joka menee tuollaisesta tolaltaan? 

Typerien provojen tehtailu. Joko se on tautiluokituksessa. 

Kiire olisi lisätä päätellen tämän palstan provoääliöistä. 

Minua harmittaa kuinka ap saa nyt niskaansa arvostelua. Itsekin pistin lusikkani soppaan, anteeksi.

  Oliko niin ap että sulla on etäiset välit omaan äitiisi vai luinko väärin. Minä rakastan poikaani yli kaiken ja teen kaikkeni että hänellä olisi hyvä. Meillä on poikani kanssa tosi läheiset välit.

Olen sanomattoman onnellinen siitä että tulemme juttuun hänen vaimonsa kanssa. Jäin nyt miettimään, että huomioinko ehkä liikaakin tykkääkö miniä siitä ja siitä ruasta tms. 

Tiedän että miniällä ja hänen äidillään on ollut väliin hyvin haasteellista, en tarkalleen tiedä miksi. Etten vain vaikuta liian lässyltä :( 

Oma äitini ei taas tykännyt koskaan veljeni valinnoista ja sitä oli surullista seurata. Sieltäkö tämä oma käytökseni juontaa, veljeni oli surullinen tilanteestaan.

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki äidit tykkää tyttärestään. Olen itse esimerkki siitä. Miehistäni piti aina. 

Aivan, joillekin äideille miniäkin näyttää olevan parempi kuin oma epämieluisa tytär. Tyttären miestä jopa halveksitaan. Lempipoika perheineen on sydäntä lähellä ja miniäkin samalla nauttii suosiosta.   

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaa kuinka ap saa nyt niskaansa arvostelua. Itsekin pistin lusikkani soppaan, anteeksi.

  Oliko niin ap että sulla on etäiset välit omaan äitiisi vai luinko väärin.

En ole AP, mutta taisit lukea väärin! Eli AP:lla hyvät välit omaan äitiinsä.

Se että rakastaa poikaansa yli kaiken, tarkoittaa kyllä sitä, että pysyy sopivalla etäisyydellä poikansa perheestä. 

Kääntäkääpäs "sinä olet minulle kuin oma tytär" toisinpäin. Eli "minä olen nyt sinulle kuin oma äiti. Olet alisteisessa asemassa minuun". Valitettavasti viesti on usein todellisuudessa juuri tuo. Bonuksena vielä, että omistushaluinen äiti ei ole halunnut irrottaa näppejään aikuisesta pojastaan.

Omasta mielestä kuulostaa kyllä sympaattiselta ja on vaan kohtelias osotus että tykkää sinusta. Oisin todella otettu.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestä kuulostaa kyllä sympaattiselta ja on vaan kohtelias osotus että tykkää sinusta. Oisin todella otettu.

Sanoisin, että suorastaan ylitsevuotava kohteliaisuus, kun todellisuus yleensä tulee vastaan viimeistään eron yhteydessä, jolloin tämä "oma tytär" ei sitten olekaan enää oma tytär. 

Meillä kumpikin hoitaa omat suhteensa omiin lapsuudenperheisiinsä. Olisi painajaista, jos joutuisin vastailemaan anopin pakkopuheluihin, oman äidin jatkuvat tenttaamisetkin ovat jo liikaa.

Äitini ei juuri soitellut, kun oli vielä töissä ja aika meni kaikkeen muuhun. Pikkuhiljaa eläkkeelle jäännin myötä nämä puhelut yleistyivät ja niiden sisältö oli lähinnä valitusta ja tenttausta. 

Vierailija kirjoitti:

Olet ikävä ihminen. En haluaisi tuollaista edes ystäväksi.

Eikä ole. Hänellä on omat rajansa ja hän saa ne pitää. Et ole oikeutettu vaatimaan mitään.

Täällä on nyt paljon kommenttia missä iloitaan ja ylistetään omaa anoppisuhdetta ja toivotaan anopilta tyttäreksi kutsumista. Teillä vaan jäi yksi asia ymmärtämättä. Teidän anoppisuhteenne oli kehittynyt täysin toisenlaiseksi kuin ap:lla. Siksi teille tyttäreksi nimittäminen on tervetullutta ja anoppinne ymmärsi voivansa sanoa niin.

Ap:n tilanne on erilainen. Hän haluaa pitää etäisyyttä ja anoppi on nähnyt sen. Eikä välitä. Vaan yrittää väkipakolla tehdä suhteesta oman mielensä mukaisen. Se on epäkunnioittavaa ja rajatonta käytöstä.

Tämä oli yksi hyvin monista syistä miksi ajattelin että en milloinkaan halua seurustella enkä varsinkaan muuttaa yhteen. Koska silloin jostain ilmestyy joukko miehen sukulaisia esittämään minulle vaatimuksia ja viemään aikaani, enkä itse haluaisi olla missään tekemisissä. Ja yhteiskunta vaatii vihasta huutaen minua tekemään heille mieliksi, koska se kuuluu Hyviin Tapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei sentään sanonut että olet hänelle kuin tytär jota hän ei halunnut saada.

 

 

Tällaisetkin välit on monilla.

Esim. minulla, yksi miniöistäni on sietämätön ääliö, enkä ole suvussa ainoa, joka ei tämän miniäni kanssa halua olla tekemisissä. Poikani säälittää, elävät hyvin yksinäistä elämään, edes miniäni vanhemmat eivät tyttönsä kanssa halua olla tekemisissä. 

Tai sitten elävät ikäistensä kanssa eli omien kavereiden eikä vanhusten 

Mun ystävällä on sellainen anoppi, että ette tiedä anopista vielä mitään. Anoppi ei esim. tiedä, että he ovat olleet jo n. viitisen vuotta naimisissa. Alusta asti on moittinut miniäänsä, ei osaa tehdä mitään oikein. Kirjoittelee pitkiä haukkumakirjeitä miniälle. Poikakin on jo monta vuotta sitten katkaissut välit äitiinsä mutta ei äiti vaan luovuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei sentään sanonut että olet hänelle kuin tytär jota hän ei halunnut saada.

 

 

Tällaisetkin välit on monilla.

Esim. minulla, yksi miniöistäni on sietämätön ääliö, enkä ole suvussa ainoa, joka ei tämän miniäni kanssa halua olla tekemisissä. Poikani säälittää, elävät hyvin yksinäistä elämään, edes miniäni vanhemmat eivät tyttönsä kanssa halua olla tekemisissä. 

Onneksi poikasi haluaa.