Anoppi sanoi että olen hänelle tytär jota hän ei koskaan saanut. En halua olla!

Vierailija kirjoitti:

Olet ikävä ihminen. En haluaisi tuollaista edes ystäväksi.

Se, että joku on jonkun äiti tai anoppi, ei tarkoita sitä että he ovat ystäviä.

Luonteet voivat olla täysin vastakohdat toisilleen, lisättynä vielä toisen osapuolen rajattomalla käytöksellä. Ihan painajaista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo tyttärenä pitäminen vaikuttaa käytännössä?

Anopin läsnäoloa 24/7/365.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän diagnoosi on ihmisellä joka menee tuollaisesta tolaltaan? 

Miksi olis diagnoosi? Ja miksi luulet että menis tolaltaan? 

En minäkään tykkäisi. Ehkä tosiaan olis vain anopin tapa ilmaista että tykkää. Mutta tulis jotenkin vaikutelma että haluaa puhua/jakaa "naisten asioita" eli perinteisesti ruokaan, lapsiin, neulomiseen liittyviä. Sellaisista minä en ymmärrä yhtään mitään eikä kiinnostakaan.

On aika yleinenkin asetelma että anoppi jolla on elämässä aikaa ja lapsenlapset tärkeintä maailmassa, haluaisi miniästä itselleen ystävän.

Oma anoppini soitteli ja soitteli eikä mulle vuorotyöläisenä sopinut puhua. Oli lisäksi utelias ja puhui kaikkien mieheni  sukulaisten kaikki asiat. Sain puhelut loppumaan kohteliaalla hivuttautumisella mutta nyt hän on suuttunut ja puhumaton minua kohtaan kun nähdään. En sitäkään halunnut. Haluaisin ystävälliset välit mutta ei liikaa tungettelua. Yleinen ongelma ja ymmärrän ap n kiusaantumisen. Onhan tytär nyt tosi läheinen ihminen.

Pojan vaimo "tytär jota ei koskaan saanut" ihan hullua. Moinen antaa kuvan,  että poika on nainut sisarensa. Toki tähän maailman aikaan Tanskan stonkasta jaetaan siihen malliin, että saattaa siskokin napsahtaa tietämättä ja pyytämättä. 

Jotain rajaa tähän kaistapäiseen menoon.

Oma anoppi ei ole tuommoista sanonut, mutta olisin hyvin otettu. Hän on minulle nykyään läheisempi kuin oma äitini ikinä on ollut. Teemme paljon yhdessä asioita ja voimme puhua käytännössä mistä vain luottamuksellisesti.

En siis kauhistuisi ollenkaan. Jos koet, että etäiset välit on ok, niin pidä se myös niin. Mutta tiedä se, että hän välittää ja pitää sinusta. Mieluummin niin kuin, että haluaisi sinut mahdollisimman äkkiä pois poikansa elämästä.

Huomaa, kyllä että osa kirjoittajista on ehkä hieman sosiaalisesti kädettömiä ihmisä. Tai sitten niitä autisminkirjon ihmisiä, kun ottavat kirjaimellisesti peruskohteliaisuudet.

Ap voi relata, koska anoppi sanoi vain kohteliaisuuden, joka ei käytännössä vaikuta mihinkään. Ei ole adoptoimassa sinua, eikä mitään muutakaan.

Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset sanovat tavatessaan "ihana nähdä sua!" tai "pitäis mennä lounaalle joskus", ei tarkoita mitään, eikä varsinkaan olla menossa lounaalle...

Joo toinen lapsista tekee tarpeensa toiseen.

No eikai tuo niin paha ole, jos jää tuohon?

Mun appivanhempien käsitykset miniöistä oli suoraan 1800-luvulta. Luulivat saaneensa kotiorjan, jota kyykyttää.

Ovat kovin takapajuisia, ei koulutusta eikä sivistystä. 

Ei meinaa vieläkään mennä jakeluun etten ole mikään kotitalous-orja, vaan käyn itse hyväpalkkaisessa asiantuntijatyössä sekä tienaan enemmän kuin mieheni. Mies myös joutuu tekemään 50% kotitöistä ja kaikki maksetaan puoliksi. Siksi en myöskään raada kotitöissä enempää kuin muutkaan.

Eivät tajua sitä, etten ole matalapalkka-alalla vuorotyössä. Aina saan uteluja työvuoroista yms.vaikka en ole koskaan tehnyt muuta kuin liukuvaa päivätyötä, ma-pe, yleensä etänä.

Vierailija kirjoitti:

No eikai tuo niin paha ole, jos jää tuohon?

Mun appivanhempien käsitykset miniöistä oli suoraan 1800-luvulta. Luulivat saaneensa kotiorjan, jota kyykyttää.

Ovat kovin takapajuisia, ei koulutusta eikä sivistystä. 

Ei meinaa vieläkään mennä jakeluun etten ole mikään kotitalous-orja, vaan käyn itse hyväpalkkaisessa asiantuntijatyössä sekä tienaan enemmän kuin mieheni. Mies myös joutuu tekemään 50% kotitöistä ja kaikki maksetaan puoliksi. Siksi en myöskään raada kotitöissä enempää kuin muutkaan.

Eivät tajua sitä, etten ole matalapalkka-alalla vuorotyössä. Aina saan uteluja työvuoroista yms.vaikka en ole koskaan tehnyt muuta kuin liukuvaa päivätyötä, ma-pe, yleensä etänä.

Kannattaa muuttaa oman katon alle, jos anoppi tai joku muua meinaa pitää kotiorjanaan.

Mitä taas tuohon, sai tytön höpötykseen tulee miniälläni on äiti, ei hän toista äitiä varmasti kaipaa ja tuskin isukkiakaan. Eika niitä boonuksiakaan.

Äh, minun olisi pitänyt avata kuviota vähän enemmän. 

Anoppi on tosi tungetteleva. Haluaisi jopa että sanoisimme yhdessä (en sauno edes oman äitini kanssa). Tulee fyysisesti liian lähelle muutenkin. Koskee hiuksiani ym., en tykkää. 

Hänellä on lisäksi tosi vanhanaikainen naiskuva. Haluaisi että tekisimme käsitöitä ja askarteluja yhdessä (en harrasta mitään käsitöitä, koulussakin minulla oli tekniset työt, en osaa enkä halua kutoa sukkia, ommella tms). Yritti saada minua jopa kanssaan Marttojen kokkauskurssille (oma miehensä ei laita ruokaa ikinä). Ollaan vaan ihan liian erilaisia. 

Ap

Kuika nykyihmiset oikein selviävät esim. työyhteisöissä kun kaikista sosiaalisista tilanteista ahdistutaan heti? Ei kaikista tarvitse pitää, mutta on ihan normaalia käytöstä sietää myös niitä erilaisia ihmisiä edes silloin tällöin. Tuskin anoppi alkaa riippumaan ap sinussa kiinni 24/7, hän nyt vain (pahaksi onnekseen) pitää sinusta. Ja jos alkaa, niin sitten vetoat kohteliaasti muihin kiireisiin. Vaikka sukulaisilla ei toki olekaan sijaan parisuhteessanne, niin en ymmärrä tätä nykykäsitystä, että kumppaninsa voi ikään kuin erottaa lapsuudenperheestään omaan parisuhdekuplaan. Kyllä niiden toisenkin sukulaisten kohtelias sietäminen edes sen pari kertaa vuodessa kuuluu pakettiin ihan jo puolison mielenterveyden kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Kuika nykyihmiset oikein selviävät esim. työyhteisöissä kun kaikista sosiaalisista tilanteista ahdistutaan heti? Ei kaikista tarvitse pitää, mutta on ihan normaalia käytöstä sietää myös niitä erilaisia ihmisiä edes silloin tällöin. Tuskin anoppi alkaa riippumaan ap sinussa kiinni 24/7, hän nyt vain (pahaksi onnekseen) pitää sinusta. Ja jos alkaa, niin sitten vetoat kohteliaasti muihin kiireisiin. Vaikka sukulaisilla ei toki olekaan sijaan parisuhteessanne, niin en ymmärrä tätä nykykäsitystä, että kumppaninsa voi ikään kuin erottaa lapsuudenperheestään omaan parisuhdekuplaan. Kyllä niiden toisenkin sukulaisten kohtelias sietäminen edes sen pari kertaa vuodessa kuuluu pakettiin ihan jo puolison mielenterveyden kannalta. 

Ymmärsitkö jotain väärin? Kyllä me kyläillään puolin ja toisin mutta en halua mitään kahdenkeskisiä "äiti-tytärjuttuja". Jos haluaisin, tekisin niitä oman äitini kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Älä ota sitä kirjaimellisesti. Ajattele mieluummin, että tämä on anopin tapa sanoa, että hän tykkää susta. Ja että hän pitää sinua perheenjäsenenä.

Samaa mieltä, hän pitää sinusta. ne anopit tuppaa usein olla semmoisia, että kukaan nainen ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen. olisit tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Äh, minun olisi pitänyt avata kuviota vähän enemmän. 

Anoppi on tosi tungetteleva. Haluaisi jopa että sanoisimme yhdessä (en sauno edes oman äitini kanssa). Tulee fyysisesti liian lähelle muutenkin. Koskee hiuksiani ym., en tykkää. 

Hänellä on lisäksi tosi vanhanaikainen naiskuva. Haluaisi että tekisimme käsitöitä ja askarteluja yhdessä (en harrasta mitään käsitöitä, koulussakin minulla oli tekniset työt, en osaa enkä halua kutoa sukkia, ommella tms). Yritti saada minua jopa kanssaan Marttojen kokkauskurssille (oma miehensä ei laita ruokaa ikinä). Ollaan vaan ihan liian erilaisia. 

Ap

Eikö nyt tämä äidin poika ärsyynny moisesta, vai onko hankimassa piikaa äidilleen?

On vain tapa kertoa, että pitää poikansa valintaa onnistuneena.

Hei, se on vain sanonta. Olet kuin oma tytär tai olet kuin oma äitini, olet kuin oma veljeni jne. Ja se on kohteliaisuus ja viesti, olet minulle tärkeä. 

Totta kait voit olla etäinen ja tavoittamattomissa, eikä anopin kanssa tarvitse jakaa samaa tunnetta, mutta sitä anopin tunnetta et voi ottaa pois, vaikka et samaa tuntisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo tyttärenä pitäminen vaikuttaa käytännössä?

Anopin läsnäoloa 24/7/365.

Kaikki miniät eivät ole sotajalalla anoppiaan vastaan, vaan on hienoja ihmis- ja ystävyyssuhteita anopin kanssa ja osataan olla hienotunteisia ja kunnioittaa toinen toisiaan. Minulla on ihana ja maailman paras anoppi ja jo seurustelu aikana tultiin hyvin toimeen. Käydään yhdessä shoppailemassa, matkoilla, konserteissa yhdessä ja vielä vapaaehtoisesti. Anoppi on hieno ja hyvä ihminen. 

Ja jokainen anoppi on myös ollut miniä. 

Ei nyt niin suoraan verrattavissa, mutta eräs työkaverini (mies) "adoptoi" minut firman kaljaillassa pikkuveljekseen. Alkoholi puhui, tietenkin, mutta vitsinä otin ja siinä hänen halatessa ja tätä julistaessa, nahisteltiin sitten kuin veljekset. Mainittakoon, että työkaverini on minua lyhyempi nelikymppinen perheenisä ja minä kolmikymppinen sinkkumies.

Poikien äideille täällä palstallakin lupaillaan, että ne pojat tuo tyttäriä. Minäkin olen ajatellut ostella miniälle Newbie vaatteita sitten joskus.