Teineille ei kelpaa mikään.

Vierailija kirjoitti:

Ei j u m a lauta jos mulla ois puhelimensa tahallaan rikkova penska. Se ei kyllä sais enää koskaan mitään.

Sivusta seuranneena... Yks lapsi sai lahjaksi play-kaupan lahjakortin, mutta ei osannut käyttää sitä siellä, vaati vanhempien apua. Vanhemmat ei auttaneet. Lapsi laittoi siitä ns.kostona puhelimen lavuaariin veteen, väitti sen olleen vahinko. Viikkoa myöhemmin sai uuden puhelimen. Tän lapsen sisarus ei saanut uusinta puhelinmallia itelleen, joten karkaili kotoa toistuvasti, hakeutui hankaluuksiin poliisin kanssa ja jatkoi tätä niin kauan että toiset ihmiset puuttui toimintaan, jotta lapsi pääsi kotoa pois. Tollasta lapset päättää-sirkusta tuli tässä tapauksessa seurattua useamman vuoden, kunnes lasu puuttui peliin ja nykyään ks.lapsukaiset asuvat kodin ulkopuolella. Vanhemmat ei koskaan huolehtineet näistä kunnolla, vaan oli sitä mieltä että 7v lapsikin on jo pian aikuinen niin ei se vanhempia mihinkään tarvii... 

Vierailija kirjoitti:

Miksi et osta, jos on mahdollisuus? Suomessa on ihmeellinen pakko hävetä varakkuutta, mitä enemmän on rahaa, sitä vähemmän sitä saa käyttää.

Järkevää kuluttamista kannattaa harrastaa, vaikka rahaa olisikin. Ihan vaikka ympäristön takia. Miksi ihmeessä ostaa toimivan, uudehkon puhelimen tilalle uusi vain siksi, että kaverillakin on? 

Nykyaika on kuin jotain scifi-elokuvaa katsoisi. Ihmiset elää vähintään 25 % hereilläoloajastaan jossain virtuaalimaalimassa ja ihmetellään, kun teini-ikäiset ovat henkiseltä tasoltaan taaperoiässä. Ja ei se valitettavasti niiden lasten vika ole.

Meidänkin teini ei halua millään uutta puhelinta. Olisimme hommanneet hänelle iphonen, mutta kuulema ikivanha samsung on ihan vielä käyttökelpoinen, ei halua uutta.

Vierailija kirjoitti:

Ensin kerrot kuinka lapset ovat pääsääntöisesti aina saaneet kaiken haluamansa ja sen jälkeen ihmettelet, kun lapset nyt kiukuttelevat kun eivät saakkaan haluamaansa. Olisko kenties noilla kahdella asialla syy-seuraus-suhde?

Ei missään sanota, että lapset olisivat saaneet kaiken haluamansa. Aloituksessa sanotaan, että lapset ovat saaneet kaiken TARVITSEMANSA ja erityisesti korostetaan, että turhissa asioissa, kuten uudessa puhelimessa toimivan tilalle ei ole annettu koskaan periksi. Huolellisuutta lukemiseen.

Olen rutiköyhästä perheestä ja sain kaiken tarvitsemani ja suurimman osan haluamistani asioista jollain aikataululla. 

Omilleni olen kertonut, että on kaksi vaihtoehtoa. Voivat saada ikäisensä lapsen toimeentulotuen perusosaa vastaavan summan rahaa ja hommaavat sillä kaiken sen, mitä sillä kuuluu kattaa omien valintojensa mukaan, tai sitten me vanhemmat maksamme asiat huomioiden paitsi heidän toiveensa myös järkevyyden ja kohtuullisuuden. Tajuavat aika pian, että jälkimmäinen vaihtoehto on rahallisesti huomattavasti parempi diili, vaikka sen mukana tulee ikävä ei-sana, jota emme säästele koskaan, kun se on tarpeen. Emme todellakaan osta lapselle tonnin puhelinta, kun meillä molemmilla on parin sadan euron puhelimet. Samassa kategoriassa olevasta puhelimesta voidaan keskustella, jos edellinen on ollut pidemmän aikaa ja sitä on kohdellut asiallisesti. Tahallisella toiminnalla ei saa yhtään mitään. 

Sano, että pitää nyt pärjätä ilman. Tai sitten omilla rahoillaan

Vierailija kirjoitti:

. . . Lapset voivat myös itse tienata rahaa esim. kotitöitä tekemällä, jos kesätöihin tms. ei vielä pääse ja säästää siihen, mitä haluavat. 

 

Vihoviimeinen idea että kotitöistä saisi rahaa! Meillä on hyvätuloinen perhe ja lapsilla kotityövuorot, joiden tekeminen rahatta kuuluu kasvatukseen! Luulisi, että tyhminkin olisi jo tämän ymmärtänyt! 

 

No en vähättelisi jotain puhelimen rikkomista tahallaan, mutta monen tänne huutelevan kannattaisi ehkä tutustua siihen millaisessa ympäristössä jotkut lapset ovat esim. koulussa. Oma kuopuspoikani alkoi 11-vuotiaana kipeästi haluta merkkivaatteita, ei mitään ylettömän kalliita, mutta Prisman Cheetah ei enää houkutellut. Syynä oli tasan se, että idyllisen pikkukoulun luokka oli täynnä kiusaavia häiriköitä, jotka ottivat hampaisiinsa kaikki "vääränlaiset". Opettaja yritti puuttua kiusaamiseen, mutta ei sen luokan ilmapiiriä parantanut mikään. Poika sinnitteli sen pari vuotta ja tilannetta oikeasti vähän helpottivat muutama Niken ja Adidaksen vaate. Huolestuneena mietin millaista meno mahtaa olla yläkoulussa, mutta sillä luokalla merkkivaatteet eivät yllättäen merkinneetkään mitään. Ei se mikään unelmaluokka ollut, mutta kiusaamista siellä ei ollut. 

Totta kai on hienoa opettaa lapselle järkeviä periaatteita ja ylpeyttä perheen valinnoista, mutta ei se ehkä ennestäänkin vähän syrjitty ja epävarma lapsi ala kymmenpäiselle kiusaajalaumalle ylpeyttä hehkuen selittämään perheensä arvovalinnoista. Se vain kärsii. Tietenkään oikea ratkaisu ei ole kilpavarustelukaan ja ylipäänsä elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa. Mutta lapsilla ja nuorilla onkin usein niin, että lapselle ITSELLEEN se tavara ei ehkä ole suoraan tärkeä, mutta sillä voi välttää kiusatuksi tulemisen. En tiedä miten nämä tilanteet fiksuimmin ratkaisisi, mutta aina ne lapset eivät kuitenkaan ole yksioikoisen p*koja pikku tyranneja, vaan taustalla voi olla jotain ihan muuta. Kannattaa miettiä tällaista mahdollisuutta ennen kuin huutelee.

Vierailija kirjoitti:

Ei j u m a lauta jos mulla ois puhelimensa tahallaan rikkova penska. Se ei kyllä sais enää koskaan mitään.

Jos minun lapseni tahallaan rikkoisi puhelimensa niin seuraava olisi sellainen vanhuksille tarkoitettu suurinäppäiminen selkopuhelin. 

Minua ihmetyttää että miten tulette toimeen noin pienellä summalla kuussa jos kaks harrastavaa teiniä ja omakotitalo?

Ap. Miten tämä jatkuu? Teit aloituksen ja häivyit paikalta. 

Meillä samat nettotulot kuin ap:n perheessä ja olen kyllä onnellinen, ettei lapset (13 v ja 16 v) ole koskaan halunneet oikein mitään ihmeellisyyksiä. Eivät kinua uusia puhelimia (perus samsung riittää) tai ikinä välittäneet mistään merkkivaatteista. Ollaan aina puhuttu järkevän rahankäytön puolesta, mutta vaikea sanoa, onko sillä ollut mitään merkitystä, sillä luulen, että myös lapsen persoona vaikuttaa. Ja mahdollisesti myös asuinalue, asutaan ihan perusalueella, missä ei ole kilpavarustelua. 

Asutteko Ap ns. "hyvällä" asuinalueella? Siellä helpommin tulee nuorten normiksi tuollainen ylikulutus kuin vaikka kerrostaloalueella.