Miten ajattelet?
Ystäväni kertoi minulle että ajattelee usein sanoina päässään... Minä taas enimmäkseen ajattelen abstraktilla tasolla, enemmän tunteita ja kuvia jne. Vaikuttaa aika isolta erolta meidän päänaisäiset elämät!
Miten muilla?
Kommentit (301)
En ajattele koko ajan mutta kun ajattelen, en näe minkäänlaisia kuvia tai kuule puhetta sisäisesti.
Miten ajattelette asioitanne mielessänne?
Vierailija kirjoitti:
Nostelen ketjua.
Uusi nostoyritys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostelen ketjua.
Uusi nostoyritys.
Kolmas kerta toden sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Menen paskalle
Yllätys :D
Kuvina ja kuulen ajatukseni + aiemmin näin esim kieliä opiskellessa lauseet kirjoitetuna mielessä (nyttemmin taito on kadonnut), tuoksumuistoina ja pystyn kuvitteleman mielessäni miltä mausteyhdistelmät ruuassa yms. maistuvat. Lisäksi musiikillinen ajattelu erinäisinä melodiapätkinä bassokuvioina yms.
Ajatteluni on yhdistelmä eli esimerkiksi, jos muistelen tuttua nousee mieleen heistä kuvavälähdyksiä, se miltä tuntui olla heidän seurassaan, tuoksumuistoja heidän äänensä jne.
Ajattelen enimmäkseen suomeksi, sisäinen ääneni on myös suomenkielinen.
Olen pikkutytöstä asti asunut ruotsissa, paljon ajattelen myös ruotsiksi. Varsinkin sillon kun liikun ruotsalaisissa piireissä, esm työpäivinä.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen enimmäkseen suomeksi, sisäinen ääneni on myös suomenkielinen.
Olen pikkutytöstä asti asunut ruotsissa, paljon ajattelen myös ruotsiksi. Varsinkin sillon kun liikun ruotsalaisissa piireissä, esm työpäivinä.
Sillon myös sisäinen ääneni muuttuu ruotsinkieliseksi.
Joskus saatan ajatella jotain sanaa, mietin mikä on myös englanniksi, ruotsin ja suomen lisäksi.
Hyvää aivojumppaa.
Tiedän siitä, että ajattelen sanoina, kun huomasin Saksassa asuessani ajattelevani saksaksi. Uniakin näin saksaksi. Tämä siinä vaiheessa, kun kieli on niin hyvin hallussa, ettei päivällä puhuessaankaan erityisemmin tajua puhuuko nyt saksaa vai suomea. Kirjoja lukiessa, siis kaunokirjallisuutta, näen silmissäni tapahtumapaikat, henkilöt ja tapahtumien kulun. Se ei kuitenkaan ole samanlaista näkemistä kuin tavallinen silmillä katselu, vaan jotenkin "himmeää". Tietokirjallisuutta lukiessa koetan ihan tietoisesti liittää tai verrata lukemaani ennestään tuttuihin asioihin; jos kirjat käsittelisivät jotain konkretian alaa, näkisin asiat kuvina. Jos aion lähteä jonnekin, näen välähdyksiä autosta, kaupungin keskustasta tms. Jos on jokin tunne päällä, alan usein puhua itselleni mielessäni asioista, jotka vaikuttavat tunteen syntyyn. En siis puhu itselleni, että olen niin surullinen tai vihainen tai olen änkyrärakastunut. Ajattelu voi olla sellaistakin, että muiden puheet tai teot palaavat mieleen pitkienkin aikojen takaa. Silloinkin näen itse tapahtuman, jonka yhteydessä jotakin on sanottu. En pääse tässä puusta pitkään, mutta kysymys oli tosi mielenkiintoinen.
Ajatukseni ovat kuin tietynlaisia ketjuja, joiden totuudenmukaisuuden pyrin jollain tapaa aina verifioimaan. Analysoin kaikkea informaatiota ja samalla tavalla pyrin verifioimaan siita sen mika on mielestani totuudenmukaista ja erottamaan oleellisen epaoleellisesta.
Abstrakti ajattelu kuulostaa haaveilulta, mika ei sinansa johda mihinkaan loogiseen johtopaatokseen missaan ongelmanratkaisussa, joka puolestaan voisi tuoda keskusteluun lisa-arvoa.
Ajatushäiriöistäkin voisi keskustella ketjussa.
Joko tänään sais pillua?
t. ratto pojat
Millaisia ajatuksia saat? Ovatko ne hyviä tai huonoja? Millainen persoona sinulla on, millaisia ajatuksia tästä asiasta sinulla on?
Nostelen ketjua kommentteja varten.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen lähes aina englanniksi.
Minulle oili suuri oivallus ja järkytyskin lapsena tajuta että kaikki eivät ajattele suomeksi, luulin englannin kielistenkin siis ajattelevan suomeksi :D Nyt kun osaan itse englantia hyvin huomaan usein ajattelevani englanniksi. Suomeksi ajatellaan kaikki ikävät ja tylsät asiat, englanti on mukavien asioiden kieli.
Nyt minäkin muistin tämän ketjun olemassaolon.