Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koetteko koskaan huonoa omatuntoa geenienne eteenpäin laittamisesta?
13.03.2024 |
Eli ei siis yleistä vihertuskaa maapallon liikakansoittamisesta, vaan omiesi ja hyvin tuntemiesi geeniesi sälyttämisestä seuraavan ihmisen riesaksi?
Tai jos olet onnistunut jonkun todellisen nilkin sikiämään, niin kenties tunnet häpeää siitä vaivasta, jonka jälkikasvusi aiheuttaa ympäristölleen.
Minulla on ihana ja hyväntahtoinen lapsi joka ei terrorisoi ympäristöään, mutta joka on jotenkin onnistunut perimään sekä minulta että puolisoltani aimo liudan molempien huonoimpia puolia. Siis sellaisia ominaisuuksia, jotka tekevät hänen oman elämisensä raskaaksi jo lapsena ja jotka tulevat olemaan ylimääräisenä riesana varsinkin sitten aikuisten maailmassa.
Pakko myöntää, että välillä tunnen huonoa omaatuntoa tästä asiantilasta. Lapsi ei ollut mikään vahinko, vaan ihan tekemällä tehty.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä lapsesi ymmärtää jo lapsesta pitäen tietyt elämän realiteetit, kun joutuu kohtaamaan hankaluuksia. Ehkä myös oppii arvostamaan pieniä asioita ja kouliintuu niin, ettei pienestä hätkähdä tai tule pinnalliseksi ja itsekkääksi? En tiedä. Miten hän kokee elämän?
Hän on elämäniloinen ja huumorintajuinen lapsi. Hänellä on paljon tulevaisuudensuunnitelmia ja suhtautuu siintävään aikuisuuteenkin toiveikkaasti.
Toisaalta hänellä on myös selvästi sellaista huonommuudentunnetta, kun hän vertaa itseään ikätovereihinsa. Alttiuden siihen hän on selvästi perinyt molemmilta vanhemmiltaan. Yritämme kovasti häntä kehua ja rakentaa hänelle sekä positiivista minäkuvaa että ihan todellisia taitojakin, joiden varassa seistä. Se on sydäntäsärkevää, kun oma lapsi sanoo olevansa tyhmä tai huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin kauan sitten olla laittamatta niitä eteenpäin. Päätös on pitänyt vaikka menin naimisiin ja vaimo itkeskelee asiasta säännöllisesti.
Hän kuvitteli voivansa muuttaa mieleni, ei tajunnut että seksi loppuu kun hän luopuu ehkäisystä. Vaadin tuplaehkäisyä koska "vahinkoja" sattuu epäilyttävän paljon.
Etkös sä voi teettää vasektomiaa? Sen jälkeen ei varmasti tapahdu vahinkoja.
Lainsäädäntö ei salli sitä ehdoitta, minusta vasektomia pitäisi sallia saman ikäisenä kuin naisille sallitaan abortti ja samoilla perusteilla.
Ei naisetkaan tarvitse miehen lupaa aborttiin, miksi naisia siis kuullaan vasektomian yhteydessä, muiden ehtojen täyttyessä.
Ei ole kuultu puolisoa sterilisaatioasioissa enää vuosikausiin.
Valitettavasti ei pidä paikkaansa. Lakia ja käytäntöä ei ole muutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti ihmisten tulisi tarkastella omia puutteitaan ja sitä, onko lapsella hyvät mahdollisuudet elämässä omilla geeneillä ja niissä puitteissa, joita lapselleen voi tarjota.
Köyhä elintaso, matala äo, rumat piirteet, turhauttavat luonteenpiirteet, alttius perinnöllisille sairauksille, kulttuurisen pääoman ja suhteiden puute vaikeuttavat kaikki lapsen elämää. Olisi kamalaa katsoa lapseni elävän samaa haastavaa elämää, jota itse olen elänyt.
Näistä syistä olen päättänyt olla lapselleni armollinen ja jättää hänet tekemättä.
Kannattaa tehdä lapsi luovutetulla munasolulla. Ei tarvitse jäädä lapsettomaksi.
Tuosta pitäisi velottaa naisilta se 200 000€
Voin rehellisesti myöntää, että jos olisin tiennyt autismistani, kun raskauduin niin en olisi lasta pitänyt. Olin onnellisen tietämätön vielä muutaman vuoden lapsen syntymän jälkeen ja vasta sitten aloin ajattelemaan, että ei taida kaikkien elämä olla tällaista. Lapsi peri autismini ja nyt koitan parhaani mukaan huolehtia itsestäni ja lapsestani.
En tunne. Lapseni on voittanut geenilotossa, kuten mekin. Olen kyllä kiitollinen siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, ovat fiksuja ja terveitä lapsia ja luultavasti tulevat tekemään vielä paljon hyvää.
Näin karkeasti sanottuna, lemmikkieläimillä keskiverrosti menee tässä suhteessa paremmin kuin ihmisillä. Kukaan vastuullinen kasvattaja ei halua periyttää jalostuksella huonoja geenejä eteenpäin, näin ollen jalostukseen valittavat yksilöt valitaan tarkasti. Ei kukaan vastuullinen ihminen halua teettää sairaita pentuja eli jalostetaan mahdollisimman terveistä vanhemmista ja/tai sukulinjasta jos kauemmaksi mennään.
Ihmislapsilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Ihmisten oikeuksiin lisääntyä ei voi -eikä ole hyvän tavan mukaista puuttua. Lisääntyminen on ihmisten oikeus, mikäli sitä halutaan. Tosin, tuntuu siltä että oikeus loppuu siihen jos lisääntymiseen tarvitaan ulkopuolista apua esim. hoitojen muodossa, siitä lähtien se on harkinnan varaista, ei oikeus koska kaikki halukkaat eivät hoitoja saa. Mainittakoon vaikka ikä yhtenä seikkana.
Sen näkökannan haluaisin kuulla, miksi ihmiset ottaa riskin siitä että heidän lapsensa voi syntyä sairaana tai saada sairaus myöhemmin, mikäli perinnöllisiä sairauksia on ja ne tiedetään. Onko se sairaudesta riippuva? Toivotaanko vain ettei tule? Vai ei vain ajatella koko asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin rehellisesti myöntää, että jos olisin tiennyt autismistani, kun raskauduin niin en olisi lasta pitänyt. Olin onnellisen tietämätön vielä muutaman vuoden lapsen syntymän jälkeen ja vasta sitten aloin ajattelemaan, että ei taida kaikkien elämä olla tällaista. Lapsi peri autismini ja nyt koitan parhaani mukaan huolehtia itsestäni ja lapsestani.
Onko sinun autismisi lievää laatua, jos se on ylipäätään havaittu vasta aikuisiällä? Pystytkö kuitenkin elämään jokseenkin normaalia aikuisen elämää?
Onko lapsesi samaa laatua kuin sinä, vai haasteellisempi?
Auttaako isä lapsenhoidossa, tai onko kuvioissa mukana millään tavalla?
Itselläni on huonot geenit mutta puolisona maailman paras mies ja saatiin maailman paras poika. Hyvät geenit sai isältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmettä nyt taas. Sinä olet sisäistänyt markkinakapitalismin ajatuksen, että ihmisen arvo mitataan sillä, miten produktiivinen ja ikuisesti terve hän on, ettei vaan ole muille "rasitteeksi". Ihminen on yhteisöllinen olento, jolla on empatiaa muita kohtaan. Jos ei ole, niin se on merkki diagnosoitavasta persoonallisuushäiriöstä. Kaikilla meillä on jotain ongelmia, geneettisesti, henkisesti tms. Elämässä voi ihan terveellekin tapahtua vaikka mitä, ja sitten ollaankin "muiden riippakivinä". Mutta kun elämä on myös sitä muista huolehtimista ja huolehtimisen kohteena olemista. En tiedä mitä sinun lapsellasi on, mutta aika kylmää ajatella, että hän ei saisi epätäydellisenä yksilönä olla olemassa.
Sitten mitä tulee siihen ajatukseen, että jokainen ihminen on taakka planeetalle, niin sekään ei ole välttämättä totta. Kulttuurimme tällä hetkellä on todella materialistinen ja kulutushulluus on viety äärimmilleen. Luonto ei kestä
TÄMÄ!
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on huonot geenit mutta puolisona maailman paras mies ja saatiin maailman paras poika. Hyvät geenit sai isältä.
Tuohan se on suvullisen lisääntymisen suola ja toisinaan kirous, että ikinä ei etukäteen tiedä millaisen mikstuuran vanhempiensa geenejä lapsi saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan nyt yläasteikään mennessä ole vielä ilmennyt mitään sellaista mitä pitäisi katua. Vaikuttaa olevan ihan nettoplussa maailmalle tämä minun lapseni, jos nyt joku sillä tavalla näitä asioita oikeasti miettii.
Väkilukuja on turha miettiä näin pikkuruisessa maassa, me emme tätä planeettaa ole kaatamassa vaikka yrittäisimme. Ihan naurettava ajatuslinja ja se onkin yleensä pelkkä tekosyy. Jos selittää jotain tällaista, niin oikea syy lapsettomuudelle on jotain sellaista jota ei vaan kehtaa sanoa.
Planeetan kannalta muutenkaan ei ole eduksi, että sivistysvaltioissa pidättäydytään lisääntymästä ja persläpimaissa sikiäminen vain kiihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tarvetta pohtia tuollaisia, kun on 64-vuotiaana vielä poikuus tallella.
Tuntisin huonoa omaatuntoa jos jatkaisin paskoja geenejäni. Kumpikaan vanhemmistanikaan ei olisi ollut sopiva vanhemmaksi vaan mielenvikaisia molemmat. Vituttaa kun menivät sikiämään mutta kaipa tällä olemassaolollani joku tarkoitus on. Itse olen tehnyt ainoan oikean ratkaisun omalla kohdallani ja käynyt sterilisaatiossa.
Olen vanhempieni esikoinen ja olen ollut koko ikäni sairas ja vähemmän menestyksekäs. Sisarukseni, joita tekivät enemmän kuin tarpeeksi, ovatkin sitten terveitä ja menestyneitä. Sinänsä kai hyvä, että tekivät niin monta sisarusta kompensoimaan surkeuttani.
Vierailija kirjoitti:
Päätin kauan sitten olla laittamatta niitä eteenpäin. Päätös on pitänyt vaikka menin naimisiin ja vaimo itkeskelee asiasta säännöllisesti.
Hän kuvitteli voivansa muuttaa mieleni, ei tajunnut että seksi loppuu kun hän luopuu ehkäisystä. Vaadin tuplaehkäisyä koska "vahinkoja" sattuu epäilyttävän paljon.
Kyllä vaan. Yhdelläkin tuntemallani miehellä on peräti kolme vahinkolasta! Hienoa luottamusta naiseltansa. No tätä nykyä vaimo mieleltään sairas, eli Karma iski. Ikävä kyllä lapset miehen hoidettavina koska exää ei sitten omat lapset kiinnostaneetkaan
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä liikakansoituspuheiden pitäjiä. Miksi eivät ole johdonmukaisia ja aloita itsestään. Aina joku muu on liikaa paitsi minä itse
Luetun ymmärtäminen?
Ei kai tässä tarvitse hävetä. Ei ole hyvät geenit, mutta on niitä huonompiakin geenejä, mitä levittää.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä. Erityisesti sitä, etten silloin kun lapset nuorena tein, ajatellut ollenkaan. Sitä vaan rakastumisen huumassa meni johonkin ajatukseen siitä, mitä kuuluu seuraavaksi tapahtua: naimisiin, pari lasta, omistusasunto, auto. Vasta neljänkympin lähestyessä tajusin, etten ollut ajatellut itsenäisesti ollenkaan sitä, minä MINÄ haluaisin, olin vain mennyt sen mukaan miten ajattelin että "kuuluu".
Ja ne geenit... Ei olisi minunkaan geenejäni kyllä tarvinnut jatkaa. Olen autisti ja ADD, sekä jumalattoman ruma. Miehellä taas on ollut ahdistuneisuushäiriötä ja masennusta teini-iästä asti ja syö lääkkeitä koko ajan. Molemmilla meidän lapsilla on samanlaisia vaikeuksia, esikoistyttärellä on jo ADHD-diagnoosi, ja poika taas kärsii ylettömästä stressiherkkyydestä ja paniikkikohtauksista kuten isänsäkin. Ei tule helppo elämä heille, toivon vain, että saavat riittävästi apua tukikeinoista ja lääkkeistä yms, että eivät koe että elämä on liian sietämätöntä.
Ja kyllä minä vähän sitäkin mietin, että jos nyt pitäisi valita hankkiiko lapsia, ympäristösyyt olisi yksi painava syy valita ei lapsia. Kyllä tämä planeetta on aika rankasti ylikansoitettu, eikä ne pienet ekoteot juuri auta, koska kukaan ei kuitenkaan ole merkittävästi tinkimässä länsimaisen elämän mukavuuksista. Yhteiskuntajärjestelmienkin pitäisi ennemminkin sopeutua supistuvaan väestöön, kuin yrittää väkisin vaikka ulkomailta ihmisiä tänne haalimalla pitää yllä pyramidihuijausta, joka perustuu aina kasvavaan väestöön ja aina kasvavaan talouteen.