Mies alkanut kiukuttelemaan minulle siitä, ettei meillä ole omaisuutta eikä säästöjä

Itse hoidin lapset kotona kunnes nuorin 3v. Olisin mennyt töihin mutta eniten työpaikka meni juuri silloin konkurssiin. Sitten olen ollut työttömänä suurimman osan aikaa ja tehnyt joskus pätkätöitä kun niitä on sattunut olemaan. 

ollaan 50v ja omaisuutta on yhteensä noin 1,2 miljoonaa. Vanhemmilta saatu lahjoituksina noin 200 000. Muu omia säästöjä ennen lapsia, miehen palkkatuloja, sivutoimisesta yrittämisestä ja sijoituksista. Ollaan tehty muutamia todella loistavia sijoituksia joista parhaimmalla tienattiin omakotitaloon rahat (tosin vaan materiaaleihin mutta itse rakennettiin alusta loppuun talo niin että ammattilaiset kävi töissä meillä yhteensä alta 200 tuntia (räjäytys, LVI, sähkö ja kirvesmies). 

 

Aina on eletty säästeliäästi ja tykätään touhuta kotona. 20 vuotta miehen kanssa yhdessä ja pari lomamatkaa tehty sinä aikana ja nekin kotimaahan. Itse leikataan hiukset, baareissa ei käydä jne. Ravintolassa syödään ehkä kerran viikossa ja kaupasta ostetaan aika arvokasta ruokaa koska ruoka on niitä asioita joista ei haluta juurikaan säästää. Toki ostan punalaputettuja tuotteitakin jos meille mieluinen sattuu kohdalle mutta en erityisesti etsi niitä.

Meillä suurin tekijä omaisuudelle on lapsuudesta opittu säästäväinen elämäntapa, sijoittaminen ja rohkea asioiden tekeminen. Harrastuksistakin on ruvennut ajan kanssa tulemaan rahaa kun muut haluaa ostaa apua meiltä tiettyihin asioihin (esim juhliin kakkuja ym).

Parasta mitä voi taloudelleen tehdä, on ostaa omistusasunto mahd.nuorena. Kun se on maksettu, maksat enää yhtiövastiketta tai okt kuluja, et asuntolainaa tai korkoja. Vuokralla eläessä maksat kuolemaasi asti korkeaa vuokraa. 

Oletko veljeni vaimo?

Sulla on mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun miehesi kehotti sinua hakemaan töitä monet kerrat. 

Vierailija kirjoitti:

Parasta mitä voi taloudelleen tehdä, on ostaa omistusasunto mahd.nuorena. Kun se on maksettu, maksat enää yhtiövastiketta tai okt kuluja, et asuntolainaa tai korkoja. Vuokralla eläessä maksat kuolemaasi asti korkeaa vuokraa. 

Joo! Vuokra-asunto soveltuu niille, jotka elävät koko elämänsä valtion tuilla tai vaihtoehtoisesti niille, joilla on muuten niin iso varallisuus ja sen tuotot ja isot eläkkeet, että ei ole väliä ja ongelmia vuokraa ja sen korotuksia maksaa koko elämänsä. Keskiluokkaiselle henkilölle, omistusasunto on ainut mahdollisuus!

Mä olen viiskymppinen eikä mulla ole kuin velkaa. Sinkkutalous, pieni palkka ollut koko työuran. Yhden asunnon maksoin velattomaksi mutta halusin muuttaa huonosta taloyhtiöstä niin tuli otettua uusi laina. Sisarukset ja tutut joilla puoliso on aivan eri tilanteessa ja heillä on varallisuutta kertynyt. Vaikka osa puolisoineen onkin melko pienituloisia. Aiheesta on tehty tutkimusta, sinkkuna elävä jää omasuuden karttumisessa vääjäämättä jälkeen verrattuna parisuhteessa eläviin. Sanotaan suoraan, ilman lääkäin tai juristin tuloja sinkku jää köyhäksi. 

50vuotiaaksi mennessä kertynyt n 500 000e arvosta omaisuutta (asunto ja muuta), vähän lainaa ja saman verran sijoituksia, joten käytännössä nettovelaton.  

Trolli. Miksi päiväkoti-ikäinen lapsi olisi "tullut yksin kotiin". Ja aplla olisi ollut tosiaan ainakin 15v aikaa olla töissä. Keksitty juttu. 

Unohtaisin matkustelun ja ensimmäisenä kävisin katsomassa molempien Työeläkeotteelta, paljonko eläkettä on joskus luvassa. Se saattaa olla sen verran rankka herätys, että taloutta on pakko alkaa laittamaan kuntoon. Ensimmäisenä miettisin, onko vuokra-asuminen tosiaan paras vaihtoehto. Jos on mahdollisuus päästä kiinni omistusasuntoon, olisi se teille luultavasti edelleen hyvä päätös, vaikka lähdette takamatkalta. Normitilanteessa ihmisillä on omistuasasunto velattomaksi maksettuna nelikymppisenä ja hitaimmillakin viisikymppisenä.

Siitähän se miehen kiukku tulee, kun hän on yksin elättänyt pesueen eikä mitään ole jäänyt. Rouva menee nyt heti töihin ja säästää kaikki  tienaamansa rahat yhteiselle tilille. Miksi te naiset olette niin naiveja, että jäätte miehen elätettäväksi.  Se ei nykyaikana käy.

Eipä omilla vanhemmilla ollut talo maksettuna vielä 50-vuotiaana, eikä vielä 60-vuotiainakaan. Eikä ollut kesämökkiäkään. Matkustelivat jonkin verran mutta lähinnä kerran vuoteen kävivät jossain, kun saivat säästettyä. Tilellekään ei ollut kertynyt paljoa rahaa ja elivät suhteellisen säästäväisesti muutenkin, jotta pääsivät välillä lomailemaan. 

Noinhan se vuokralaisella yleensä menee. PERIAATTEESSA voisi säästää ja ostaa osakkeita, käytännössä kaikki menee mikä tulee. Omistusasunnossa on se asunto sentään maksettu tuossa iässä, niin meilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen viiskymppinen eikä mulla ole kuin velkaa. Sinkkutalous, pieni palkka ollut koko työuran. Yhden asunnon maksoin velattomaksi mutta halusin muuttaa huonosta taloyhtiöstä niin tuli otettua uusi laina. Sisarukset ja tutut joilla puoliso on aivan eri tilanteessa ja heillä on varallisuutta kertynyt. Vaikka osa puolisoineen onkin melko pienituloisia. Aiheesta on tehty tutkimusta, sinkkuna elävä jää omasuuden karttumisessa vääjäämättä jälkeen verrattuna parisuhteessa eläviin. Sanotaan suoraan, ilman lääkäin tai juristin tuloja sinkku jää köyhäksi. 

Sinulla on pelkkää velkaa? Minne se asunto varallisuus hävisi, jos olet ehtinyt kuitenkin elämässäsi maksaa yhden asunnon velattomaksi?

No nämä asiathan pitää miettiä itselle mieluisaan malliin siinä vaiheessa kun alkaa valitsemaan itselleen opiskelupaikkaa. Siinä vaiheessa yhdistellään kokonaisuus siitä mihin itsellä rahkeet riittää ja millainen tulotaso on se, jolla pystyy luomaan sellaiset (tolkulliset) raamit elämälleen jotka miellyttää. 

Pienipalkkaisena ei kovin paljon sellaista sisältöä elämäänsä kannata vaatia ja odottaa mikä vaatii rahaa vaan se palkka menee ihan siihen peruselämiseen eikä siltikään mitään hurjia säästöjä ehdi kerryttämään. Etenkin jos siinä on elätettävänä itsensä lisäksi vielä pari muksua ja puoliso.

Kukaan ei saa kaikkea, mutta mahdollista on aina se että omassa taloudessa rahaa on kulunut ihan päivittäin sellaiseen huomaamattomaan turhuuteen ja ns "arjen luksukseen" (noutokahvi, paistopisteen pulla, energiajuoma, suklaapatukka, ip-lehti jne)  joista sitten vuositasolla _saati vuosikymmenessä_ kertyykin aivan älytön summa. Joku toinen taas on pistänyt nuo "pikkuhilut" sukanvarteen. Puhumattakaan sitten siitä, jos tapoihin kuuluu kaljanjuonti ja röökinpoltto joihin saa hukattua hirmusumman jo ihan vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on miehen tehtävä tarjota perheelle omistusasunto sekä matkat. Miksi hän ei ole toiminut näin?

Missä on tällaisia miehiä Suomessa, jotka yksin maksavat :D Ap on todella marginaalitapaus pitkine kotiäitivuosineen.

Minulla on. Olin kotiäiti n. 13 vuotta. Ei se aluksi suunniteltua ollut noin pitkäksi.  En halunnut lasten olevan yksin kotona ja miehen työajat ja harrastukset tekivät arjen suunnittelusta hankalaa. 

Miehellä osake, josta vielä lainaa. Lähes joka kesä käytiin jossain reissussa.

Eihän se töihinpaluu iäkkäänä enää helppoa ollut ja eläkekin jää surkeaksi mutta näillä mennään. 

Vuokra-asuntoon jämähtäminen siinä kolmenkympin paikkeilla on elämän suurimpia taloudellisia munauksia. Siitä saa sitten 50+ ikäisenä (ja siitä eteenpäin ikuisesti) maksaa. On totta, että vuokralla saa yleensä nuorena isompaa ja/tai paremmalla paikalla olevaa asuntoa, mutta tämä kostautuu sitten.

Ap, et ole vieläkään vastannut kuinka kauan olet nyt ollut töissä.

Sinkku 53 v täällä. Ei kaikki ole maksanut 5-kymppisenä asuntolainaa pois. Itse otin asuntolainan 80.000 euroa viime vuonna. Vaihdoin vanhan asunnon parempaan. Asuntolainaa jäljellä 71.290 tismalleen. Asunto maksoi 212k. 

Säästöissä ja sijoituksissa yli 150k. Sinkkuna kaikki hankittu. Tosin perintönä sain jotain 80 000. 

Eli kyllä meitä velallisia 50-vuotiaitakin on. Tosin nettovarallisuus on plussan puolella.

Vierailija kirjoitti:

Naisen ei koskaan pidä jäädä miehen elätettäväksi. Olisit AP vain tehnyt enemmän töitä ja jakanut kasvatusvastuuta ja ja taloudellista vastuuta  miehesi kanssa.

Niin siis totuus tässä olisi se, että silloin ap olisi hoitanut työt, kodin sekä lapset. Ero olisi tullut viimeistään nelikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Siitähän se miehen kiukku tulee, kun hän on yksin elättänyt pesueen eikä mitään ole jäänyt. Rouva menee nyt heti töihin ja säästää kaikki  tienaamansa rahat yhteiselle tilille. Miksi te naiset olette niin naiveja, että jäätte miehen elätettäväksi.  Se ei nykyaikana käy.

No ap:lle on käynyt ihan hyvin. Häntä ei ilmeisesti kiinnosta työnteko eikä häiritse miehen rahoilla eläminen, joten hän on saanut viettää sellaista elämää kuin haluaa. Mies tässä on mokannut, kun on mahdollistanut vaimon laiskottelun ja nyt perhe on köyhä. Ap ilmeisesti ei muuta haluakaan kuin olla toimettomana, rahan puute ei haittaa häntä.

Jos taloudessa on yksi palkansaaja, niin eipä niitä säästöjä lomailuun tai muuhun extraan tietenkään kerry.

Ymmärrän myös miestäsi, eli nyt teillä on elämänvaihe kun lapset muuttaneet kotoa ja olisi aikaa tehdä jotain.Mutta mitään ei voi tehdä ilman rahaa. Lapsellistahan on toki tässä vaiheessa sinua syyttää rahan puutteesta. Onko miehesi yleensä määräilevä? Mikä on miehesi rooli tuossa kuviossa kun et mennyt työelämään? Puhuuko mies rahasta humaltuneena vai selvinpäin? 

Miehellä on selvästi kriisi. Hän miettii tässäkö tämä oli. Miltä sinusta tuntuu juuri nyt? Oletko tyytyväinen elämääsi? Mitä elämäsi on nyt, kun sinulla ei oke enää kotiäidin roolia?

Helposti elämä menee omassa kuplassa ja sitä voi kuvitella, että kaikilla on samanlaista kuin itsellä.