Auttaako mikään terapia jos elämän pituinen yksinolo katkeroittaa?

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa käyminen on nykyajan muoti-ilmiö, kaikkihan siellä käy. En usko siitä mitään apua olevan, rahastusta.

Olipas taas yleistys. Ei todellakaan käy "kaikki". Eivätkä käy edes kaikki he, joilla siihen olisi tarvetta.

Terapia voisi auttaa löytämään syyn elämänpituiseen yksinoloon ja sen hyväksymiseen.

En kyllä tiedä varmaksi, tarttis mennä itsekin.

Psykoterapia ei ole mikään pilleri, joka ratkaisee kaikki ongelmat, eikä se myöskään sovellu ihan kaikille. Parhaan arvion tilanteesta saat pyytämällä tk:sta lähetteen erikoissairaanhoitoon psykiatrin arvioon. Jos varallisuus riittää, niin mene suoraan yksityiselle psykiatrille ja varaa vähintään tunnin aika. Sieltä saat vastauksen soveltuisiko psykoterapia sinun tilanteeseesi (psykiatrin ei kyllä pitäisi edes ottaa uutta asiakasta lyhyemmälle ajalle). 

Psykoterapia ei todellakaan auta kaikkia, esimerkiksi lääkehoito oikean diagnoosin jälkeen voi auttaa enemmän. Ryhmäpsykoterapia soveltuu hyvin ihmissuhdeongelmiin kuten yksinäisyyteen, mutta sinne on myös haastattelu, missä arvioidaan soveltuuko henkilö ryhmässä toimimiseen, sen sääntöihin ja onko hänen psyykkinen tilanteensa kyseiseen ryhmään sopiva.

Älä mene sellaiselle terapeutille, joka väittää ehdottomasti parantavansa kaikki vaivasi. Psykoterapiaan hakeutuvan kannattaa myös muistaa se, että vointi saattaa terapian edetessä myös heikentyä eli heilahdella, kun aletaan käsitellä vaikeampia asioita, jolloin osa lopettaa hoidon kesken vahvojen puolustusmekanismien takia.

Psykiatri voi myös arvioida minkä tyyppinen psykoterapia olisi vastaanotolla ilmenneisiin diagnooseihin sopivin hoito.

jos olet nainen täällä olisi yksi assburger mies vailla elämänsä suurta rakkaustarinaa. tai vaikka ihan harraste/pano seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia ei ole mikään pilleri, joka ratkaisee kaikki ongelmat, eikä se myöskään sovellu ihan kaikille. Parhaan arvion tilanteesta saat pyytämällä tk:sta lähetteen erikoissairaanhoitoon psykiatrin arvioon. Jos varallisuus riittää, niin mene suoraan yksityiselle psykiatrille ja varaa vähintään tunnin aika. Sieltä saat vastauksen soveltuisiko psykoterapia sinun tilanteeseesi (psykiatrin ei kyllä pitäisi edes ottaa uutta asiakasta lyhyemmälle ajalle). 

Psykoterapia ei todellakaan auta kaikkia, esimerkiksi lääkehoito oikean diagnoosin jälkeen voi auttaa enemmän. Ryhmäpsykoterapia soveltuu hyvin ihmissuhdeongelmiin kuten yksinäisyyteen, mutta sinne on myös haastattelu, missä arvioidaan soveltuuko henkilö ryhmässä toimimiseen, sen sääntöihin ja onko hänen psyykkinen tilanteensa kyseiseen ryhmään sopiva.

Älä mene sellaiselle terapeutille, joka väittää ehdottomasti parantavansa kaikki vaivasi. Psykoterapiaan hakeutuvan ka

Joo, mutta tässä aloituksessahan ei puhuta mistään psykiatria ja diagnooseja tarvitsevista mt-ongelmista, vaan normaaliin ihmiselämään kuuluvista kipuiluista ja taisteluista oman tunne-elämän kanssa. Ei semmoisiin psykiatrilta apua saa. Terapiasta voi kyllä hyvinkin saada. Itsekin olen joskus lyhyehkön sarjan psykoterapiaa ottanut, kun omat ajatukset ja tilanne ahdisti. Mutta heti tiesin, että en minä mitään lääkkeitä tai diagnooseja tarvi, vain keskustelukumppanin jolla on tietoa ihmismielen toiminnasta.

65. Hyvä, että sait apua.

Psykiatri arvioi tilanteen, joskus oikea diagnoosi avaa täysin uuden näkymän tilanteeseen, jolloin siitä on suuri apu aivan kuten muutenkin lääketieteessä. Oikea hoito edellyttää oikeaa diagnoosia.

En tiedä minkälainen terapia auttaa, mutta itselläni on auttanut yksinäisyyteen kun on kuunnellut mitä itse oikeasti haluaa, tarvitsee ja kiinnittänyt huomiota muihin hyviin asioihin elämässä. Myös vertaisten ihmisten löytäminen esimerkiksi jo täällä voi helpottaa yksinäisyyttä.