Koulun epäoikeudenmukaisuus

Ottakaa huomioon, että erityiskykyjä omaavia huonommin tai keskivertaisesti pärjäävistä ei löydetä nykyisin menetelmin. Eikä oikeastaan keneltäkään. Siksi yhteiskuntakaan ei hyödy siitä, saati yksilö.

Nykykoulun ajatus siitä että lapset ovat itseohjautuvia robotteja vailla tarvitsevuutta, haasteita, henkilökohtaisia ominaisuuksia, keskeneräisyyttä jne on ihan sairas. Ison osan opettajistakin- varsinkin niistä nuorista ovat mitkä lie konsultit aivopesseet noudattamaan "metodeja", vähän niinkuin tuo terveysalan kammottava uudistuskin. Tuollainen yksin pärjäävän robotin ihanne sopii varmaan joillekin yksin pärjäämään oppineille lapsille, mutta iso osa lapsista tarvitsee ennen kaikkea nähdyksi tulemista omana itsenään, kanssasäätelyä toisten ihmisten kanssa, riittävää rauhaa ja vähäistä ärsyketulvaa, ja opastusta kasvuunsa, niin oman identiteettinsä ja tarpeidensa suhteen kuin myös toisten kanssa toimimiseen. Nämä koulu-uudistukset, mitä tosiaan on tehty ihan muista lähtökohdista kuin lasten tarpeista käsin, eivät suurinta osaa lapsista palvele. Käsittämätöntä minusta on, että pahoinvointi senkun lisääntyy, mutta ketään ei kiinnosta muuttaa olosuhteita radikaalisti sen katkaisemiseksi. Tietoa toki on ja paljon siitä mikä tukee ja mikä heikentää niin kasvua kuin oppimistakin. Olemme rakentaneet varsin epäinhimillistä yhteiskuntaa ja tämä näkyy myös kouluissa. Siellä keskiössä pitäisi olla tunneälykkään opettajan ja oppilaiden kohtaaminen. Ja sen päälle opetus. Näinhän ei enää ole juuri missään. Että kyllä ne hätähuudot oman koululaisen puolesta ovat todellakin oikeutettuja ja aiheellisia. Mitä varten edes olemme rakentaneet tällaista yhteiskuntaa... ja miksi täällä ylipäätään pyöritään. Ai niin, joidenkin voittojen maksimoinnin tähden... 

Tämä on ongelmallista, mutta ei voi kaikille tarjota henkilökohtaisesti räätälöityä opetusta. Esimerkiksi minulla on erityislapsi, jolla ei vielä ole lopullisia diagnooseja, koska tutkimukset ovat kesken. Hän aloitti 1.luokan viime syksynä pienerityisluokalla, jossa on luokkakavereina syvästi autistisia lapsia ja syvästi Down-syndroomainen, vain pari mainitakseni. En usko, että he tulevat koskaan oppimaan koulussa mm. laskemista jne. 

Olen ihmetellyt, kun reissuvihon mukaan he vain leikkivät kaikki päivät koulussa ja yksi pieni nopea tehtävä tehdään päivässä, esim. tunnistetaan yksi aakkonen tmv. Oma lapseni ei ole näin "ongelmallinen", jos niin voi sanoa. Hänellä on ongelmia keskittymisessä ja puheen tuotossa, jonka takia meni tälle luokalle, jotta sai henk.kohtaisen avustajan luokkaan. Nyt kuitenkin olemme isän kanssa huomanneet, että opetuksen taso on huono lapsellemme, koska tottakai se pitää säätää sopivaksi jäljessä tuleville. Normaali luokka taas ei olisi hyvä ison koon ja luultavasti liian vauhdikkaasti etenevän opetuksen takia. 

Tällä hetkellä tilanne on korjattu niin, että lapsemme saa omia läksyjä kotiin ja opettelee nyt lukemaan ja laskemaan, tunnistaa numeroita ja kirjaimia ja osaa kirjoittaa oman nimensä. Hän on siis täysin eri tasolla luokkatovereidensa kanssa, mutta myös täysin eri tasolla normaalien ikäistensä tasolla, putoaa ikäänkuin näiden kahden vaihtoehdon väliin. Ymmärrän silti paremmin kuin hyvin, että niin se nyt vain on, ei kaikille voi tarjota täydellistä opetusta juuri omiin tarpeisiin. Paljon paikkaamme kuitenkin kotona vajavaista opetusta koulussa, ehkä joskus vielä voi siirtyä paremmin sopivalle luokalle, jos vaikka koulussa yhdistettäisiin samantyyppisiä ongelmia omaavia lapsia, ettei olisi näin päästä päähän ja erilaisilla ongelmilla olevia. 

Kouluissa tulusi ottaa vanhat mallit käyttöön uudelleen.

Jos oppilas ei 1 ja 2 luokalla selviä oppimisesta niin siirto apukouluun jossa tehostettua opetusta.

Luokalle pitää voida jättää oppilas joka ei saavuta kyseisen luokan oppimäärää. Muuten vaikeudet oppimisessa kasautuvat suuremmiksi.

Käytöksen arvostelu palautettava, samoin huolellisuus ja tarkkaavaisuus.

Selvä numeroarvostelu ensimmäiseltä lukukaudelta alkaen. Kahdella viimeisellä lukuvuodella väliarvostelu numeroilla.

Koulun tulee tunnistaa oppilaat jotka eivät selviä normaalista opetuksesta ja siirtää ne samanlaisten oppilaiden ryhmään.

Samoin oppilaat jotka ovat muita lahjakkaampia jossain aineessa heidän opetuksensa tunnistettava ja mahdollistettava etteivät pitkästy.

Koulukiusaajat siirrettävä pois ensin toiselle luokalle ja lopuksi toiseen kouluun. Tai erotettava koulusta lukuvuodeksi aluksi.

Väärin on myös niitä lahjakkaita oppijoita kohtaan, että opetus keskittyy vain huonoimpien taitotason mukaan. Paljon potentiaalia jää hyödyntämättä kun fiksut kyllästyvät opetukseen.

En tarkoittanut huonosti pärjääviä, en hyvin pärjääviä, en erityisoppilaita yms. Tarkoitin kykyjä ja taitoja, joita ei kirjasta voi oppia. Sellaisiakin ominaisuuksia on ihmisillä vaikka kuinka paljon. Ne pitäisi löytää koulussa. Nyky koulu on lähinnä ulkoaoppimista. 

Ihmiselämä on pitkä. Turha itkeä että lapsena käyty koulu antaa jonkun elämän mittaisen lopullisen tuomion. Mahdollisuuksia on tehdä "parannus" myöhemminkin.

Kouluissa on myös rajalliset resurssit.