Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kaveri matkii kaikessa. Onko normaalia?
11.03.2024 |
11-vuotiaista kyse tällä hetkellä, mutta tätä on jatkunut koko alakoulun koko ajan enenevässä määrin. Harrastukset on ainoa, joissa ei matki, mutta muuten tekee kaiken perässä. Tavallaan ymmärrän sen yhteenkuuluvuuden pointin, että halutaan olla samanlaisia, mutta on outoa, miten tämä tyttö hankkii kaikki samat jutut aina meidän tytön perässä kerta toisensa jälkeen. Pari kertaa olisi voinut mennä sattumana, mutta ei kaikki nyt kun tätä on jatkunut vuosia. Ja osa jutuista on tosi kalliitakin ja saa ne aina muutama viikko meidän lapsen jälkeen. Esim. nyt ostettiin lapselle hajonneen tilalle uusi puhelin(iPhone 14) ja meni vain pari viikkoa, kun tällä kaverilla oli tasan sama puhelin saman värisenä ja samoilla kuorilla.
Miten vanhemmat voivat olla ok tällaisen kanssa ja vaan ostella aina kaikkea mitä lapsensa keksii pyytää heti, kun kaverilla on?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Ei ne teidän nuoret varmaan ole edes itse mitään muodin / sisustuksen / elektroniikan edelläkävijöitä, vaan ne kulloisetkin vaatteet sun muut on jotain nuorten seuraamissa somekanavissa jo valmiiksi trendaavia ja ne on ollu jo jollakin muulla ensin, sitten teillä ja seuraavana kavereilla
On eri asia inspiroitua somesta tai kaverin tyylistä ja hankkia samanlaisia/samantyylisiä juttuja. Siihen trendit ja muoti perustuu. Mutta matkiminen on eri juttu. Jos pitää saada AINA perässä sama juttu kuin kaverilla, niin onko omaa persoonaa lainkaan?
Esim. nyt tuon ikäisillä on muotia ns. preppy. Meillä lapsi haluaa sen tyylisiä vaatteita ja asusteita, mutta ei tasan samoja mitä jollain kaverilla on. Ymmärrätkö eron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla varmaan aika tavallista, ikään ja kehitykseen kuuluvaa. Aika hullua oli kun mulla oli aikanaan naapuri joka matki mua kaikessa mahdollisessa. Ja oltiin siis 30-40v naisia. Sisustus, lapsen harrastus, puutarha. Jopa joissain isoissa asioissa kuten teki samanlaisen rempan kun me. Tai yritti, koska oli vain kuullut asiasta. Mutta kun näki meidän rempan tuloksen niin oli pettynyt koska oli ymmärtänyt väärin ja olikin itse tehnyt eri tavalla. Kyseessä seinän siirto. Ensin tämä matkiminen oli vähän rasittavaa mutta ajan mittaan se alkoi huvittaa. Mies ehdotti että lainataan jostain joku tosi ruma iso patsas tai iso puutarhakoriste, odotetaan että naapuri hankkii samanlaisen ja sitten palautetaan meidän lainakappale. No, niin pitkälle ei koskaan menty. Olikohan tämä nainen jäänyt jollain tavalla 11-vuotiaan tasolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 11 vuotiaalla käy kavereita. Tiedän vain etunimet tai joskus kysyn kuka toi oli. Enkä tiedä tai katsele millaisia puhelimia niillä on, minkä merkkiset kengät tai takit. Outoa olisi kyylätä. Kerran yks kaveri unohti puhelimen meille. Valikosta löyty vanhemman numero, soitin ja kerroin et puhelin on meillä tallessa, lapseni tuo sen seuraavana päivänä kouluun. Enkä tähän päivään muista minkä merkkinen puhelin tai minkä värinen.
No, mun 11-vuotias nykyisin kommentoi, että tällä kaverilla oli taas heti joku sama juttu. Kyllä se vaan häiritsee, kun ihan kaikessa matkitaan. Kukaan muu kaveri ei tällä mittapuulla tee samaa. Ap
Eik
Osa aikuisistakin on tällaisia. Muistan lapsuuden naaurit. Kun meille rakennettiin grillikatos pihamaalle, naapurin piti yllättäen rakentaa myös grillikatos, ja tismalleen samoissa väreissä ja muodossa. Kun vaihdettiin auto, naapurilla vaihtui auto myös 2 viikon päästä. Kun meille tuli tietokone, naapurillakin oli tietokone kohta. Lapsena sain uuden pyörän vanhan rämän tilalle, naapurin lapsella oli viikon päästä myös uusi pyörä. Ostettiin joku VHS-kasetti ja jos naapuri kuuli siitä, osti samanlaisen heti perään. Meille tuli koira ja naapurikin oli yllättäen miettinyt koiran hankintaa jo hiiiiirveän pitkään ja sopivasti löysi sopivan koiran heti pikimmiten meidän Mustin jälkeen.
Meillä myös tytön kaveripiirissä tällainen kaveri. Välillä tuntuu, että matkivat meitä perheenä ja tekevät hämmentävän paljon samoja juttuja kuin me tehdään perheenä. Matkustavat samoihin kohteisiin, ostavat samanlaisen auton, ottavat koiran jne. ja lapset saavat aina kaikki samat perässä kuin meidän lapsi. En oikein osaa sanoa, että matkiiko lapset tai vanhemmat, mutta epäilyttävän paljon tekevät kanssamme samoja asioita ja aina meidän jälkeen. Toki vähän imarteleekin, että joku tekee tällaista, mutta enimmäkseen huvittaa. Aikuisilla ihmisillä pitäisi olla jo oma maku ja riittävän vahva itsetunto elämään sen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella halpa vinkki ap:lle. Lopettakaa se jatkuva ostelu. Ostakaa vain tarpeellinen ja sekin kirpparilta. Loppuu se ostoksien matkiminenkin. Lisäksi säästätte rahaa ja luontoa ja opetatte lapselle oikeita arvoja.
Viekää lapsi vaikka lintujen kevätmuuttoa katsomaan. Jos kaveri menee viikon päästä perheensä kanssa perässä, voivat vertailla mitä lintuja näkyi.
Tämä ehdotus sai sitten kolme alapeukkua. Vastaavasti ehdotus, että lapselle ostetaan aina vain vaikeammin saatavissa olevia tavaroita, sai kolme yläpeukkua.
Kuluttamassako me tässä maailmassa olemme? Siitäkö minuutemme muodostuu?
Luitko ketjua? Kyse ei ole rahasta. Siksi sait alapeukkuja. Lapseni matkijakaveri olisi mm. halunnut samalla lailla otetun, vähän erikoisemman, kuvan kuin
Kyllä se vaan on itseltä pois, jos joku haluaa tehdä itsestään juuri samanlaisen kuin itse olet vastoin tahtoasi. Se ei ole kivaa millään tavalla. Huomaa, ettei sinulla ole kokemusta ilmiöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli lapsena 90-2000-luvun vaihteessa tällainen kaveri. Alkuun se oli hauskaa, kun oltiin samanlaisissa vaatteissa. Mitä lähemmäs teini-ikää tultiin, sitä enemmän minua alkoi ärsyttää, kun kaveri ei keksinyt mitään omaa vaan kopioi minua kaikessa. Onneksi isäni kävi paljon työmatkoilla, joten hän alkoi tuomaan minulle vaatteita esim. Lontoosta, Pariisista ja Kaliforniasta. Matkiminen loppui siihen, mutta myös välimme viilenivät, kun kaveri otti tästä nokkiinsa.
Itselläni jäi varmaan joku trauma, koska en edelleenkään osta vaatteita tai asusteita mistään perus vero modasta tai lindexiltä, kun niitä on joka toisella. Ostan vaatteeni merkeiltä, jotka eivät ole kovin suosittuja Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli lapsena 90-2000-luvun vaihteessa tällainen kaveri. Alkuun se oli hauskaa, kun oltiin samanlaisissa vaatteissa. Mitä lähemmäs teini-ikää tultiin, sitä enemmän minua alkoi ärsyttää, kun kaveri ei keksinyt mitään omaa vaan kopioi minua kaikessa. Onneksi isäni kävi paljon työmatkoilla, joten hän alkoi tuomaan minulle vaatteita esim. Lontoosta, Pariisista ja Kaliforniasta. Matkiminen loppui siihen, mutta myös välimme viilenivät, kun kaveri otti tästä nokkiinsa.
Itselläni jäi varmaan joku trauma, koska en edelleenkään osta vaatteita tai asusteita mistään perus vero modasta tai lindexiltä, kun niitä on joka toisella. Ostan vaatteeni merkeiltä, jotka eivät ole kovin suosittuja Suomessa.
Samaistun tähän. Tilaan nettikaupoista ja sellaisia, mitä muut eivät kehtaa tai pysty käyttämään. Miksi pitää pukeutua samoin, puhua samoin ja olla kuin yhtä persoonaa? Jotenkin ymmärrän tämän vielä avioliitossa, että on samanlaiset tuulipuvut jne., kun on kirjaimellisesti tultu yhdeksi lihaksi. Mutta tuo että tytöt leimaantuvat toisiinsa (lapsuusiän jälkeen) ja yrittävät olla kuin joku toinen, on outoa. Varsinkin jos matkija on jotain 60v+ niin huhhuh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat itse 11- vuotiaalta kun noin paljon harmittaa ja ottaa päähän!🙄😅
Voi kauhea minkälaisia vanhempia sitä onkaan. Ihan oikeasti sinä, jo tuon ikäisen lapsen oletettavasti äiti, kirjoittelet täällä kuinka joku matkii lastanne kun on hankkinut jopa samanlaisen puhelimen. Ei oikeasti voi olla totta.
Useinhan nuo puhelimet on sellainen juttu, että halutaan samaa mitä kavereilla tai kaveiporukassa. Ehkäpä puhelimen vaihto oli nyt ajankohtainen asia, ehkäpä tuon lapsen vanhemmat eivät edes tiedä, miksi lapsi haluaa jotain. Ethän sinäkään voi varmuudella sanoa, mistä oma lapsesi on omat haluamisensa ammentanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap mennyt lapsen lapselliseen harmitukseen mukaan täysillä 😅
Normaalia, olin itse lapsena tällainen, toki en siis matkinut koko ajan ja kaikkea. Mutta otin vaikutteita. Mulla oli myös sisko, ja meille monesti ostettiin kaikkea samanlaista, joten opin sen siitä ja pidin normaalina.
Paitsi että eräs kaveri suuttui tästä tavasta ja alkoi kiukuttelemaan, niin sen jälkeen yritin tavasta eroon. Ajatella, että lapsi haluaa vaan kuulua joukkoon ja hankkia asioita mitä muutkin, jotta ei erottuisi joukosta, ihan normaalia. Sellaiset ihmiset jotka vetävät tästä herneen nenään ovat heikkoitsetuntoisia. Hauska miten jotkut äiditkin (AP) tästä oikein pöyristyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ikävältä ja liialliselta tuo matkiminen. Tiettyyn rajaan asti samanlaista kuin muilla on ok, mutta jos on jatkuvaa, niin ei hyvä. Toisaalta kuulostaa ihailulta. Ite taas oon aina halunnut olla omanlainen enkä mennä muiden mukaan. Siksi ihmetyttää vastaukset, jotka tuntuu enimmäkseen ymmärtävän matkijaa. Onko tosiaan kodeissa keskustelut sitä tasoa, että sillä on tätä ja tätä, munkin täytyy saada ja sit hankitaan? Jos olis oma lapsi ja lapselle aika ostaa puhelin ja tietäisin matkimisesta, niin sanoisin että ainakin kuoren pitää olla eri värinen. Mutta tietääkö tuo vanhempi, että lapsi matkii? Toisaalta elämässä tapahtuu kaikenlaista että parempi päästä yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 11 vuotiaalla käy kavereita. Tiedän vain etunimet tai joskus kysyn kuka toi oli. Enkä tiedä tai katsele millaisia puhelimia niillä on, minkä merkkiset kengät tai takit. Outoa olisi kyylätä. Kerran yks kaveri unohti puhelimen meille. Valikosta löyty vanhemman numero, soitin ja kerroin et puhelin on meillä tallessa, lapseni tuo sen seuraavana päivänä kouluun. Enkä tähän päivään muista minkä merkkinen puhelin tai minkä värinen.
No, mun 11-vuotias nykyisin kommentoi, että tällä kaverilla oli taas heti joku sama juttu. Kyllä se vaan häiritsee, kun ihan kaikessa matkitaan. Kukaan muu kaveri ei tällä mittapuulla tee samaa. Ap
Itselläni on ystävä, joka vuosien varrella alkoi matkia kaikkia harrastuksiani. Olen aikuinen. Ajan mittaan tuo alkoi ärsyttää ja muutenkin se tuntui oudolta. Yksi harrastus jäi minulta kokonaan. En pystynyt enää iloitsemaan siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä meneekin hankalaksi, kun ihastutaan samoihin poikiin.
Joillekin tulee sellainen vaihe lapsena milloin matkii toista. Toisilla vahvemmin kuin toisilla, mutta ei kaikilla.
Ihan normaalia, esimerkiksi joku ostaa jotain joka on toisenkin mielestä hieno niin miksei saisi samanlaista? Kyllä sitä on aina ollut, kaikilla samanlaiset vaatteet jne.
Alue: Aihe vapaa
Sää nyt kuitenkin on erilainen, ja samoin linnut. Eikä se ole keneltäkään pois, jos kaveri ottaa samantapaisen valokuvan. Ihmisten pitäisi päästä eroon omasta erityisyyden illuusiostaan, jotta he voisivat nähdä maailman ympärillään koko ihmeellisyydessään.