Mitkä asiat yhteiskunnassa tai omassa elämässäsi pitäisi muuttua jotta tekisit lapsia?

Juttelin juuri isäni kanssa lapsettomuudesta ja hän kertoi ymmärtävänsä täysin miksi en tee lapsia. Suomesta on tullut todella paha paikka tällä vuosituhannella. Lapsiin kohdistuu kadulla väkivaltaa, huumeita on joka puolella ja niitä on helppo hommata. Työttömyyttä, sodan pelkoa, köyhyyttä. Miksi kukaan tekisi lapsia tänne?

Vierailija kirjoitti:

Lainaan tuosta toisesta keskustelusta mielenkiintoisen vastauksen, joka on aika lähellä omaa tilannettani. Ensin pitäisi löytää kumppani, että voisi edes alkaa haaveilemaan lasten hankkimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani uskottelivat minulle koko nuoruuteni, että kun kasvan aikuiseksi, minun tulee olemaan helppo perustaa perhe, koska kiinnostuneita naisia tulee olemaan jonoksi asti. Uskoin tähän, sillä olinhan tasapainoinen, kiva ja raitis, suorittamassa korkeakoulutukintoa, sekä harrastin maratonjuoksua, osallistuin yhdistystoimintaan, ja niin edespäin.

Kun olin 28-vuotias, yksikään nainen ei ollut vielä koskaan kiinnostunut minusta. En ollut koskaan yrittänyt erityisen kovasti, koska luulin, että asiat vain tapahtuvat kuten minulle oltiin uskoteltu, mutta tutustuin kuitenkin aina tilaisuuden tullen uusiin ihmisiin. Aloin tässä vaiheessa epäilemään minulle opetettuja asioita, ja ryhdyin etsimään aktiivisemmin seuraa netistä ja kaikenlaisista tapahtumista. Pyysin kavereilta apua, ja yritin jopa iskeä kadulla satunnaisia vastaantulijoita, kun keinot alkoivat loppua.

Etsimisen aikana hankin oman talon, joka olisi sopiva tulevalle perheelleni, etenin urallani, ja aloin harrastaa tavoitteellisemmin sellaisia urheilulajeja, joiden vaikutukset pystyi huomaamaan kehossani. Jatkoin tätä 5 vuotta, mutta en päässyt edes kertaakaan treffeille. Nyt minusta alkaa pahasti tuntua siltä, että en tule ikinä saamaan puolisoa tai lapsia. Tilanne on masentava, ja olen vihainen vanhemmilleni ja muille minua neuvoneille läheisille ihmisille siitä, että he valehtelivat minulle koko ikäni.

Eniten kaipaan kumppanuutta ja kosketusta, joita elämässäni ei ole lainkaan. Haluaisin löytää jonkun, jonka kanssa voisin jakaa kehoni ja mieleni, ja joka haluaisi tehdä kanssani samoin. Jatkan etsimistä, mutta tämä on syy sille miksi minulla ei ole tai luultavasti koskaan tulekaan olemaan lapsia.

Tää. Ensiksi tarvitaan tyttöystävä. Sitten voi harkita lasten hankkimista. Ei taida onnistua enää tämän elämän aikana.

1. Hoitoa pahaan raskaus- ja synnytyspelkoon (voisiko sairaaloihin mennä tiettyinä päivinä vuodesta tutustumuskäynnille ja kätilö selittäisi prosessin, ei tarvitsisi olla itse vielä raskaana)

2. Muutoinkin lupaus hyvästä synnytyksestä ja jälkihoidosta: sama kätilö koko ajan, sairaalaan mahtuu, on kylpyamme ym, mahdollisuus synnytyksen jälkeiseen lyhytterapiaan)

3. Mielenterveys paremmaksi. Ei masentuneella ole voimia lapsen hoitoon. En myöskään haluaisi lapseni perivän melankoliaani. Yleiseen näköalattomuuteen toivoa 

4. Ylipainoa pois. Masennusvuosinani olen lihonut suuresti. Paino nostaa raskauden riskejä ja luo uusia uhkakuvia.

5. Jos minulla tai puolisollani olisi voimakas vauvavietti. Mutta ei. Kumpikaan ei ole koskaan voimallisesti haaveillut jälkikasvusta. Päinvastoin, ajatus on tuntunut vieraalta. Ehkä jos joku läheinen ystävä, kaltaiseni ei-äiti, olisi saanut lapsen, olisin voinut alkaa visioida itsenikin sellaisena

Minulla on kaikki hyvin. Pitäisi vain löytää nainen, jolla on myös kaikki hyvin. Vaikuttaa siltä, että nykyään kaikki naiset ovat joko reilusti ylipainoisia, pahasti mielenterveysongelmaisia tai varattuja.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaikki hyvin. Pitäisi vain löytää nainen, jolla on myös kaikki hyvin. Vaikuttaa siltä, että nykyään kaikki naiset ovat joko reilusti ylipainoisia, pahasti mielenterveysongelmaisia tai varattuja.

Kolmekymppisenä niitä ei vaikuta enää olevan jäljellä.

Nämä tuunatuilla bemareilla ajavat tatuoidut ikiteinilippispäät eivät sovi sen enempää kumppaneiksi kuin isiksi. Entisiä lähiöiden lapsia itsekin. Äiti ei ole opettanut siistimään suutaan, eikä elämäntaitoja muutenkaan. Nainen on näille näyttelykappale ja kohde. Onneksi kuitenkin mukavat ja tavalliset naiset näiltä samalla välttyvät! Hyviä seuraavia teinivuosikymmeniä teille. Kiitos kun ette lisäänny. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaan tuosta toisesta keskustelusta mielenkiintoisen vastauksen, joka on aika lähellä omaa tilannettani. Ensin pitäisi löytää kumppani, että voisi edes alkaa haaveilemaan lasten hankkimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani uskottelivat minulle koko nuoruuteni, että kun kasvan aikuiseksi, minun tulee olemaan helppo perustaa perhe, koska kiinnostuneita naisia tulee olemaan jonoksi asti. Uskoin tähän, sillä olinhan tasapainoinen, kiva ja raitis, suorittamassa korkeakoulutukintoa, sekä harrastin maratonjuoksua, osallistuin yhdistystoimintaan, ja niin edespäin.

Kun olin 28-vuotias, yksikään nainen ei ollut vielä koskaan kiinnostunut minusta. En ollut koskaan yrittänyt erityisen kovasti, koska luulin, että asiat vain tapahtuvat kuten minulle oltiin uskoteltu, mutta tutustuin kuitenkin aina tilaisuuden tullen uusiin ihmisiin. Aloin tässä vaiheessa epäilemään minulle opetettuja asioita, ja ryhdyin etsimään aktiivisemmin seuraa netistä ja kaikenlaisista tapahtumista. Pyysin kavereilta apua, ja yritin jopa iskeä kadulla satunnaisia vastaantulijoita, kun keinot alkoivat loppua.

Etsimisen aikana hankin oman talon, joka olisi sopiva tulevalle perheelleni, etenin urallani, ja aloin harrastaa tavoitteellisemmin sellaisia urheilulajeja, joiden vaikutukset pystyi huomaamaan kehossani. Jatkoin tätä 5 vuotta, mutta en päässyt edes kertaakaan treffeille. Nyt minusta alkaa pahasti tuntua siltä, että en tule ikinä saamaan puolisoa tai lapsia. Tilanne on masentava, ja olen vihainen vanhemmilleni ja muille minua neuvoneille läheisille ihmisille siitä, että he valehtelivat minulle koko ikäni.

Eniten kaipaan kumppanuutta ja kosketusta, joita elämässäni ei ole lainkaan. Haluaisin löytää jonkun, jonka kanssa voisin jakaa kehoni ja mieleni, ja joka haluaisi tehdä kanssani samoin.

 

Toimisivatpa Tinder tai Suomi24 vielä seuran hakemiseen. En ole päässyt niiden kautta yhdenkään naisen kanssa treffeille vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaan tuosta toisesta keskustelusta mielenkiintoisen vastauksen, joka on aika lähellä omaa tilannettani. Ensin pitäisi löytää kumppani, että voisi edes alkaa haaveilemaan lasten hankkimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani uskottelivat minulle koko nuoruuteni, että kun kasvan aikuiseksi, minun tulee olemaan helppo perustaa perhe, koska kiinnostuneita naisia tulee olemaan jonoksi asti. Uskoin tähän, sillä olinhan tasapainoinen, kiva ja raitis, suorittamassa korkeakoulutukintoa, sekä harrastin maratonjuoksua, osallistuin yhdistystoimintaan, ja niin edespäin.

Kun olin 28-vuotias, yksikään nainen ei ollut vielä koskaan kiinnostunut minusta. En ollut koskaan yrittänyt erityisen kovasti, koska luulin, että asiat vain tapahtuvat kuten minulle oltiin uskoteltu, mutta tutustuin kuitenkin ai

 

Toimisivatpa Tinder tai Suomi24 vielä seuran hakemiseen. En ole päässyt niiden kautta yhdenkään naisen kanssa treffeille vuosiin. 

Mikä toimii nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaan tuosta toisesta keskustelusta mielenkiintoisen vastauksen, joka on aika lähellä omaa tilannettani. Ensin pitäisi löytää kumppani, että voisi edes alkaa haaveilemaan lasten hankkimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani uskottelivat minulle koko nuoruuteni, että kun kasvan aikuiseksi, minun tulee olemaan helppo perustaa perhe, koska kiinnostuneita naisia tulee olemaan jonoksi asti. Uskoin tähän, sillä olinhan tasapainoinen, kiva ja raitis, suorittamassa korkeakoulutukintoa, sekä harrastin maratonjuoksua, osallistuin yhdistystoimintaan, ja niin edespäin.

Kun olin 28-vuotias, yksikään nainen ei ollut vielä koskaan kiinnostunut minusta. En ollut koskaan yrittänyt erityisen kovasti, koska luulin, että asiat vain tapahtuvat kuten mi

 

Mikä toimii nykyään? 

Ei mikään.

En halua rasittaa valmiiksi kriisissä olevaa terveyspalvelua enkä varhaiskasvatusta.

Elämisen kustannukset ovat nousseet niin korkeaksi, että minulla ei olisi varaa jäädä vanhempainvapaalle.

Tämä maa on niin turvaton paikka nykyään, lapset tappavat toisiaan ja kiusaajat saavat rellestää vapaana ilman vastuuta tekemisistään.

Pitäisi saada iästä kolmekymmentä vuotta pois! 

Ikää pitäisi olla yli puolet vähemmän ja pitäisi varmaan olla edes nimellisesti kiinnostunut lapsista

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaikki hyvin. Pitäisi vain löytää nainen, jolla on myös kaikki hyvin. Vaikuttaa siltä, että nykyään kaikki naiset ovat joko reilusti ylipainoisia, pahasti mielenterveysongelmaisia tai varattuja.

Naisella ei ole kaikki hyvin jos on ylipainoinen? Sinä vissiin määrittelet sopivan painon ja samalla mielenterveyden tason? Sattuu sopivasti, että juuri tällaisia miehiä me naiset vältämme. Emme siis tule kohtaamaan, pitkään ainakaan, mikä sinänsä on iloista molemmille. Mutta ihmiskunnan näkökulmasta tähän miesten tarkkaan artikuloituun ja jopa solvaavaan kritiikistöön on saatava loppu. Syntyvien määrän hurja lasku kertoo tätä samaa tarinaa. Naiset eivät halua mulkkuja puolisoikseen, saati lapsensa isiksi. Sorry sinulle, jolla kaikki muu on niin hyvin. 

Tarttis vaihtaa aivoja Jumalan kanssa koska hän on tähän mennessä rakentannut ja suunitellut kaikki ihmisset

Lapset on jo tehty.  Onneksi.  Olen 32 vuotias nainen, mieheni on 35 vuotias.

Hyvin menee.  Tai ainakin on mennyt toistaiseksi. Meillä molemmilla on koulutusta vastaava työ, ja asuntovelkaa maksettavana vielä vuosikausia.

Elämä on.

Pitäisi ensinnäkin olla hyvä ja vakaa parisuhde. 

Ja sitten sijaissynnyttäjä (tärkeä!!). Lastenhoitaja, joka vastaisi lapsesta öisin ja pääosin päivisinkin. Sellainen mitä joissain elokuvissa tai sarjoissa, on nähnyt aikoinaan kuninkaallisilla ja rikkailla olevan. Lapsilisät tietenkin saisin, koska lapsesta tulisi kuitenkin lisäkuluja. Voisin hankkia näin kaksi lasta.

Nuortua reipas 40 v, olen nyt 69 joten. Kaksi lastakin on, molemmat jo yli 40 v. Yli 30 v ei lapsia enää kannata tehdä. 

Minun pitäisi olla ainakin 30-35 v. nykyistä ikääni nuorempi.

Vierailija kirjoitti:

- koulukiusaaminen loppuisi

-työpaikkakiusaaminen loppuisi

-väkivalta loppuisi

-ihmiset arvostaisivat luontoa ja vaalisivat elinmahdollisuuksia

-ihmiset arvostaisivat toisiaan

-ihmiset suhtautuisivat toisiin lähtökohtaisesti ystävinä

-kaikille olisi palkkatöitä

80 luvun valkoisessa suomessa nämä oli kaikki kunnossa, ihan jokainen asia näistä

"Toki myös nykyaikainen isyys on sellainen asia mikä ei houkuttele koska onko joku vaippojen vaihto tai kotona norkoilu kivaa? Vähän sama että miksi söisin sitä pahaa ruokaa kun voin myös syödä sitä hyvää ruokaa. "

Näin ajattelevat nykymiehet ei ainakaan motivoi lapsentekoon. Kaiken pitäisi olla kivaa ja vaipanvaihtoa ei saisi olla.