Rekkakuski Viivi Kadeniuksen, 21v elämä tuhottiin

Itsemurha päin rekkaa saattaa pakottaa rekkakuskin ammatinvaihtoon

https://autotoday.fi/itsemurha-pain-rekaa-saattaa-pakottaa-rekkakuskin-…

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tapauksessa sekä rekan kuljettaja että kyseisen rekan alle hypännyt nuori nainen olivat lähes saman ikäisiä.

Tuttu kertoi kun hänen ystävä pariskunta oli uuden rekan hakeneet ja olivat kotiin tulossa, kumpikin ajoi rekkaa mies ja vaimo. Noin 40 kilometriä kotiin sillä uudella rekalla ja eräs äiti otti keulaan kyydissä pieni vauva, tämä pariskunta joutui vaihtamaan alaa kun eivät enää pystyneet ajamaan, sanoivat että olisi ollut helpompi jos vauva ei olisi ollut sen naisen kyydissä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei heru mitään sympatiaa itsarin tekevälle joka tekee sen toisen työpaikalla ja näin pilaa toisen elämän. Naru kaulaan jos elämä ahdistaa! 

Mietipä jos joku ottaa sun vinkin todesta ja laittaa narun kaulaan. Pakkoko tollasia on kirjotella sivuille jonne pääsee lapsetkin juttuja lukemaan. 

Jokaisen palstamiehen unelma. Jyrätä nainen eikä saa siitä edes mitään tuomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miten oman elämänsä tuollaisesta pilaa. Ei mua kiinnostaisi muu asia, kuin se vaiva ja rahan menetys mikä tuosta aiheutuu. Vituttaisi korkeintaan.

Tämä. Miten siitä muka oma elämä pilalle menee jos uhri on täysin tuntematon? Eihän hänen tekonsa liity rekka/junakuskiin mitenkään. Tietysti ruumiin näkeminen voi ällöttää mutta kai siitä yli pääsee? Psyyke aika heikoissa kantimissa vissiin.

Mistä teitä sosiopaatteja oikein sikiää?

Niin en tiedä. Sääliksi käy, ja toivottavasti hän toipuu työkykyiseksi.

Jotenkin pitäisi saada aidosti hyväksyttyä se, että ei itse ole millään tapaa syyllinen. Jos se kalvaa alitajunnassa, voi toipuminen olla vaikeaa. Soisi näitä koulutuksissakin käytävän läpi ja pohdittavan, koska onhan se ihan jopa todennäköistä, että pitkän uran aikana osuu kohdalle tällainen. Joko itselle tai työkaverille, jolloin kaivataan taas yhteisön tukea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei heru mitään sympatiaa itsarin tekevälle joka tekee sen toisen työpaikalla ja näin pilaa toisen elämän. Naru kaulaan jos elämä ahdistaa! 

Mietipä jos joku ottaa sun vinkin todesta ja laittaa narun kaulaan. Pakkoko tollasia on kirjotella sivuille jonne pääsee lapsetkin juttuja lukemaan. 

Parempi se naru on lapsellekkin kuin että ajaisi vanhempiensa autolla toisia päin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla itsemurhan tehneillä ei myöskään välttämättä ole masennus, voi olla myös vaikka skitsofrenia tai psykoosi, eikä oikeasti pysty ajattelemaan sitäkään vähää selkeästi. 

Luin jostain että ne jotka ovat selvinneet im yrityksestä ovat kertoneet että se päätös on ollut hetken mielijohde, ei yhtään suunniteltu. Yksi kertoi että päässä vaan pimeni. Ei mikään ihme ettei siinä ajatella muiden traumoja mitä voi tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla itsemurhan tehneillä ei myöskään välttämättä ole masennus, voi olla myös vaikka skitsofrenia tai psykoosi, eikä oikeasti pysty ajattelemaan sitäkään vähää selkeästi. 

Luin jostain että ne jotka ovat selvinneet im yrityksestä ovat kertoneet että se päätös on ollut hetken mielijohde, ei yhtään suunniteltu. Yksi kertoi että päässä vaan pimeni. Ei mikään ihme ettei siinä ajatella muiden traumoja mitä voi tulla.

Voin hyvin kuvitella. Olen itse joskus väsyneenä kurjan työpäivän jälkeen ihan vakavasti pohtinut, että rysäytän vaan autolla seinään tai alas sillalta tai jotain. Aina on järki tullut peliin, mutta joskus vaan on mustennut mielessä hetkeksi, että nyt ei vaan pysty.

Ja jos nyt joku huolestui, tämä oli edellisessä työssäni, jossa oli oikeasti aika kamalaa. Nykyään näitä ajatuksia ei ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en tajua sitä, että jos joku tekee itsemurhan hyppäämällä ajamani rekan, linja-auton tai junan eteen, niin miksi se minun elämäni tuhoaisi. Enhän minä asialle mitään mahda: mikä tapahtuu, se tapahtuu. Jos kyseessä ei ole tuntemani henkilö, vaikutus omaan elämääni jää vähäiseksi.

Sen ymmärtää sitten jos on tuollainen osunut kohdalle että millaisia miettii sen jälkeen. 

Monesti sitä tulee mietittyä vähäpätöisempiäkin asioita ja tuumittua että olisko tilanteessa ollut vielä jotakin tehtävissä että ei olisi tapahtunut.

. Yleensä ei, koska liika varovaisuus ja ennakointi vaan ei toimi noissa asioissa kovinkaan usein koska yllättäviä tilanteita.

Ei noissa itseänsä pitäisi mitenkään ainakaan syyllistää ja siksi menettää mielenrauhaansa. Vaikka kyllä sitä väkisinkin miettii ja moneen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en tajua sitä, että jos joku tekee itsemurhan hyppäämällä ajamani rekan, linja-auton tai junan eteen, niin miksi se minun elämäni tuhoaisi. Enhän minä asialle mitään mahda: mikä tapahtuu, se tapahtuu. Jos kyseessä ei ole tuntemani henkilö, vaikutus omaan elämääni jää vähäiseksi.

Tässä ketjussa tätä ajattelutapaa paheksutaan jotenkin "epäinhimilliseksi". Mun mielestäni on inhimillistä, että suunnattomasti kärsivä ihminen pääsee tavalla tai toisella pois tästä maailmasta kärsimästä. Surullista on tietenkin tuollaiseen ratkaisuun päätyminen, mutta mikään pakko täällä ei ole olla. Paljon enemmän surua itsessäni herättävät onnettomuuksissa ja sairauksiin ennenaikaisesti kuolleet, jotka olisivat itse halunneet elää vielä pitkään.

Sellaista se on kun tunkee miesten aloille naiset.

Elämäni varmasti tuhoutuisi, jos itse ajaisin huolimattomuuttani jonkun ihmisen hengiltä. Jos joku päättää elämänsä omasta vapaasta tahdostaan niin, ettei minulle jää mitään reagoimisen mahdollisuutta edes, niin miksi sen pitäisi tuhota elämä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei heru mitään sympatiaa itsarin tekevälle joka tekee sen toisen työpaikalla ja näin pilaa toisen elämän. Naru kaulaan jos elämä ahdistaa! 

Mietipä jos joku ottaa sun vinkin todesta ja laittaa narun kaulaan. Pakkoko tollasia on kirjotella sivuille jonne pääsee lapsetkin juttuja lukemaan. 

Ite oot jonne

Kun on elänyt syvästi masentuneen omaisena ja saanut osansa jatkuvaa itsem*rhalla uhkailua, jotenkin on mennyt empatia näitä kohtaan. Jos joku haluaa päivänsä päättää, ollos hyvä, ja jos tekotavaksi nyt valikoituu rekan tai junan alle meneminen, niin kuskille toivon kylmää rationaalisuutta. Teosta on vastuussa vain ja ainoastaan tekijä, ei kukaan muu. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei heru mitään sympatiaa itsarin tekevälle joka tekee sen toisen työpaikalla ja näin pilaa toisen elämän. Naru kaulaan jos elämä ahdistaa! 

Mietipä jos joku ottaa sun vinkin todesta ja laittaa narun kaulaan. Pakkoko tollasia on kirjotella sivuille jonne pääsee lapsetkin juttuja lukemaan. 

Parempi se naru on lapsellekkin kuin että ajaisi vanhempiensa autolla toisia päin.

Kiitos vinkeistä, naruostoksille. ->

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen palstamiehen unelma. Jyrätä nainen eikä saa siitä edes mitään tuomiota.

Minä olen kai sellainen tarkoittamasi palstamies koska olen mies ja olen tällä palstalla. Haluaisin ensin huomauttaa että olen mies kyllä muuallakin kuin palstalla. Sitten haluan huomauttaa että minulla ei ole mitään tuollaisia psykopaattisia unelmia. Taidat itse olla jollain tapaa päästäsi vialla kun tuollaisia väität.

Vierailija kirjoitti:

Niin en tiedä. Sääliksi käy, ja toivottavasti hän toipuu työkykyiseksi.

Jotenkin pitäisi saada aidosti hyväksyttyä se, että ei itse ole millään tapaa syyllinen. Jos se kalvaa alitajunnassa, voi toipuminen olla vaikeaa. Soisi näitä koulutuksissakin käytävän läpi ja pohdittavan, koska onhan se ihan jopa todennäköistä, että pitkän uran aikana osuu kohdalle tällainen. Joko itselle tai työkaverille, jolloin kaivataan taas yhteisön tukea. 

Ei taida ihan ajatuksen voimalla saada silmistään näkyä, kun nuori nainen lentää ylhäältä sillalta eteen ja on kohta palasina kerättävissä tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin en tiedä. Sääliksi käy, ja toivottavasti hän toipuu työkykyiseksi.

Jotenkin pitäisi saada aidosti hyväksyttyä se, että ei itse ole millään tapaa syyllinen. Jos se kalvaa alitajunnassa, voi toipuminen olla vaikeaa. Soisi näitä koulutuksissakin käytävän läpi ja pohdittavan, koska onhan se ihan jopa todennäköistä, että pitkän uran aikana osuu kohdalle tällainen. Joko itselle tai työkaverille, jolloin kaivataan taas yhteisön tukea. 

Ei taida ihan ajatuksen voimalla saada silmistään näkyä, kun nuori nainen lentää ylhäältä sillalta eteen ja on kohta palasina kerättävissä tieltä.

Afantasia on hyödyllinen ominaisuus, kun minnekään "silmiin" ei jää minkäänlaisia "kuvia".

Oon nähnyt vanhan miehen hirttonuora kaulassa ja poliisit kantoi kotoa poliisiautoon. Ei tullut traumaa ja olin aika nuori.