Lue keskustelun säännöt.
Rekkakuski Viivi Kadeniuksen, 21v elämä tuhottiin
10.03.2024 |
Iltalehdessä juttu. En saa linkitettyä. Itsemurhan tekijä tiputti itsensä sillalta hänen rekkansa konepellilleen ja kuoli. Nyt ei nuori tyttö voi enää ajaa. Itsemurhan kun tekee, niin pitäisi miettiä ettei tuhoa muiden ihmisten elämää.
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miten oman elämänsä tuollaisesta pilaa. Ei mua kiinnostaisi muu asia, kuin se vaiva ja rahan menetys mikä tuosta aiheutuu. Vituttaisi korkeintaan.
Tämä. Miten siitä muka oma elämä pilalle menee jos uhri on täysin tuntematon? Eihän hänen tekonsa liity rekka/junakuskiin mitenkään. Tietysti ruumiin näkeminen voi ällöttää mutta kai siitä yli pääsee? Psyyke aika heikoissa kantimissa vissiin.
Mistä teitä sosiopaatteja oikein sikiää?
Olenko sosiopaatti, jos tuollaisessa tilanteessa ajattelen sitä ihmistä, joka täältä halusi pois? Ja että oma hetkellisesti järkyttävä kokemukseni ei ole yhtään mitään tämän ihmisen kärsimyksiin verrattuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin en tiedä. Sääliksi käy, ja toivottavasti hän toipuu työkykyiseksi.
Jotenkin pitäisi saada aidosti hyväksyttyä se, että ei itse ole millään tapaa syyllinen. Jos se kalvaa alitajunnassa, voi toipuminen olla vaikeaa. Soisi näitä koulutuksissakin käytävän läpi ja pohdittavan, koska onhan se ihan jopa todennäköistä, että pitkän uran aikana osuu kohdalle tällainen. Joko itselle tai työkaverille, jolloin kaivataan taas yhteisön tukea.
Ei taida ihan ajatuksen voimalla saada silmistään näkyä, kun nuori nainen lentää ylhäältä sillalta eteen ja on kohta palasina kerättävissä tieltä.
Ei varmasti, en niin väittänytkään. Silti on hyvä oppia elämässä hyväksymään se, että on asioita mihin omalla toiminnalla voi vaikuttaa ja asioita joihin ei. Näky ihan varmasti kummittelee loppuelämän, mutta järkiperäisellä ajattelulla voi yrittää erottaa sen oman tunnereaktion omasta toiminnasta.
"En saa linkitettyä. "
Miten avuttomia te olette? Kopioit sen linkin ja liität sen tähän.
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppinen Maija oli juuri jarruttamassa junaa asemalle tuloa varten perjantaina aamupäivällä, kun ihminen tuli junan eteen.
Pienikokoinen nuori nainen käveli sähkötolpan takaa. Ei hän edes hypännyt, vaan asetti päänsä suoraan raiteelle, Maija kertoo tapahtuneesta.
Maija suhtautuu tapahtuneeseen käytännönläheisesti. Hänen elämänsä on jatkuttava.
Elättelin toivetta, koska yliajosta ei kuulunut mitään ääntä. Ikkunasta näytti myös siltä, että hän olisi säilynyt ehjänä. Vaatteet olivat pysyneet päällä. Kun menin katsomaan, näin heti, että toivoni oli turha.
Maijaa kohtasi karu näky, jota hän joutuu jollakin tavalla sulattelemaan loppuelämänsä.
Minun on pakko ajatella niin, että se nuori nainen halusi itse mennä junan alle, eikä se ollut mitenkään minun hallinnassani. Alanvaihto ei ole käynyt mielessä kertaakaan. Maanantaina menen taas töihin.
Olisi ehkä parempi ettei menisi katsomaan mutta pakko kai se on, jos olisi hengissä... Toisaalta, mitä hyötyä näkemisessä on, kun tuskinpa siinä itse voi mitään tehdä. Pysyy vaan sisällä ja soittoa 112, voisi säästyä pahemmilta näyiltä.
Oliko tässä ap n tarkoittamassa jutussa niin että Viivin äiti sanoi että älä missään nimessä mene katsomaan. Viisas äiti! Mutta tuo näky tietysti kun tippuu aiheutti nyt tämän trauman ja silmät kiinni vaikea ajaa eikä nähtyä saa näkemättömäksi.
Itsellä nuorena kesäharjoittelijana tehtaalla on kokemus, jossa todistin erään vanhemman työntekijän viimeistä tekoa. Tai oikeastaan olin ensimmäinen paikalle tullut heti tapahtuman jälkeen. Aivan tietoisesti hän toimi erään koneen kanssa siten, että henki lähti. Vaikka tästä on jo lähes 30 vuotta, näky edelleen toisinaan palaa.
Elän ihan normaalia elämää ja olen ollut ensijärkytyksen jälkeen työkykyinen mutta en yhtään ihmettele, jos joku muu kokee eri tavalla. Se jättää ikuisen jäljen, jos täysin varoittamatta tuollaiseen tilanteeseen joutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä nuorena kesäharjoittelijana tehtaalla on kokemus, jossa todistin erään vanhemman työntekijän viimeistä tekoa. Tai oikeastaan olin ensimmäinen paikalle tullut heti tapahtuman jälkeen. Aivan tietoisesti hän toimi erään koneen kanssa siten, että henki lähti. Vaikka tästä on jo lähes 30 vuotta, näky edelleen toisinaan palaa.
Elän ihan normaalia elämää ja olen ollut ensijärkytyksen jälkeen työkykyinen mutta en yhtään ihmettele, jos joku muu kokee eri tavalla. Se jättää ikuisen jäljen, jos täysin varoittamatta tuollaiseen tilanteeseen joutuu.
Sillä erolla että sinä näit sen ruhjoontuneen ruumiin, Viivi ei. Kun kerran jotain näkee niin se ei mielestä lähde välttämättä koskaan. Herkimmille riittää pelkkä kuva tai video internetissä.
Jäljenhän se jättää, mutta kun sellaista elämä on. Jäljittä ja kolhuitta täällä harva porskuttaa. Niistä selvitään ja mennään eteenpäin. Kaikkeen emme voi itse vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella hirveää, että pitää mennä tappamaan itsensä toisen työpaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä nuorena kesäharjoittelijana tehtaalla on kokemus, jossa todistin erään vanhemman työntekijän viimeistä tekoa. Tai oikeastaan olin ensimmäinen paikalle tullut heti tapahtuman jälkeen. Aivan tietoisesti hän toimi erään koneen kanssa siten, että henki lähti. Vaikka tästä on jo lähes 30 vuotta, näky edelleen toisinaan palaa.
Elän ihan normaalia elämää ja olen ollut ensijärkytyksen jälkeen työkykyinen mutta en yhtään ihmettele, jos joku muu kokee eri tavalla. Se jättää ikuisen jäljen, jos täysin varoittamatta tuollaiseen tilanteeseen joutuu.
Sillä erolla että sinä näit sen ruhjoontuneen ruumiin, Viivi ei. Kun kerran jotain näkee niin se ei mielestä lähde välttämättä koskaan. Herkimmille riittää pelkkä kuva tai video internetissä.
Oletko varma ettei nähnyt? Aika moni muu näki, eiköhän hänkin nähnyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viivi on nuori ja aika korjaa kyllä. Se lisää tapahtuman traumaattisuutta, että työkokemusta oli vasta vähän. Nythän hän oli kai jutun mukaan äitiyslomalla, antaa ajan kulua.
Vierailija kirjoitti:
Jäljenhän se jättää, mutta kun sellaista elämä on. Jäljittä ja kolhuitta täällä harva porskuttaa. Niistä selvitään ja mennään eteenpäin. Kaikkeen emme voi itse vaikuttaa.
Eletty elämä on nimenomaan erilaisia jälkiä. Kuolemankaan ei pitäisi olla sellainen tabu kuin se on. Jos on sinut oman kuolevaisuutensa kanssa, niin asia ei tunnu muutenkaan kovin valtavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei heru mitään sympatiaa itsarin tekevälle joka tekee sen toisen työpaikalla ja näin pilaa toisen elämän. Naru kaulaan jos elämä ahdistaa!
Mietipä jos joku ottaa sun vinkin todesta ja laittaa narun kaulaan. Pakkoko tollasia on kirjotella sivuille jonne pääsee lapsetkin juttuja lukemaan.
Parempi se naru on lapsellekkin kuin että ajaisi vanhempiensa autolla toisia päin.
Missä mielessä parempi? Kivulias tapa kuolla, eikä kuole heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin en tiedä. Sääliksi käy, ja toivottavasti hän toipuu työkykyiseksi.
Jotenkin pitäisi saada aidosti hyväksyttyä se, että ei itse ole millään tapaa syyllinen. Jos se kalvaa alitajunnassa, voi toipuminen olla vaikeaa. Soisi näitä koulutuksissakin käytävän läpi ja pohdittavan, koska onhan se ihan jopa todennäköistä, että pitkän uran aikana osuu kohdalle tällainen. Joko itselle tai työkaverille, jolloin kaivataan taas yhteisön tukea.
Ei taida ihan ajatuksen voimalla saada silmistään näkyä, kun nuori nainen lentää ylhäältä sillalta eteen ja on kohta palasina kerättävissä tieltä.
Ei varmasti, en niin väittänytkään. Silti on hyvä oppia elämässä hyväksymään se, että on asioita mihin omalla toiminnalla voi vaikuttaa ja asioita joihin ei. Näky ihan varmasti kummittelee lo
Tämän kun ihmiset ymmärtäisivät. Vaikka tunne on aina kokijalleen todellinen, se ei välttämättä heijasta todellisuutta mitenkään. Esimerkiksi kohtuuttomasti itsensä syyttely. Hyviin tunnetaitoihin kuuluu myös kyky tarkastella tunteitaan ulkopuolisena, antaa niiden tulla ja mennä, eikä liikaa antaa niille painoarvoa jos ne tuntuvat ohjaavan elämää huonoon suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä nuorena kesäharjoittelijana tehtaalla on kokemus, jossa todistin erään vanhemman työntekijän viimeistä tekoa. Tai oikeastaan olin ensimmäinen paikalle tullut heti tapahtuman jälkeen. Aivan tietoisesti hän toimi erään koneen kanssa siten, että henki lähti. Vaikka tästä on jo lähes 30 vuotta, näky edelleen toisinaan palaa.
Elän ihan normaalia elämää ja olen ollut ensijärkytyksen jälkeen työkykyinen mutta en yhtään ihmettele, jos joku muu kokee eri tavalla. Se jättää ikuisen jäljen, jos täysin varoittamatta tuollaiseen tilanteeseen joutuu.
Sillä erolla että sinä näit sen ruhjoontuneen ruumiin, Viivi ei. Kun kerran jotain näkee niin se ei mielestä lähde välttämättä koskaan. Herkimmille riittää pelkkä kuva tai video internetissä.
Melko varmasti Viivikin on jotain nähnyt siirtyessään autostaan ambulanssin kyytiin.
Vierailija kirjoitti:
On todella hirveää, että pitää mennä tappamaan itsensä toisen työpaikalle.
On se hirveää tappaa itsensä omallakin työpaikallaan, kuten eräs virkamies teki lähiaikoina
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä nuorena kesäharjoittelijana tehtaalla on kokemus, jossa todistin erään vanhemman työntekijän viimeistä tekoa. Tai oikeastaan olin ensimmäinen paikalle tullut heti tapahtuman jälkeen. Aivan tietoisesti hän toimi erään koneen kanssa siten, että henki lähti. Vaikka tästä on jo lähes 30 vuotta, näky edelleen toisinaan palaa.
Elän ihan normaalia elämää ja olen ollut ensijärkytyksen jälkeen työkykyinen mutta en yhtään ihmettele, jos joku muu kokee eri tavalla. Se jättää ikuisen jäljen, jos täysin varoittamatta tuollaiseen tilanteeseen joutuu.
Sillä erolla että sinä näit sen ruhjoontuneen ruumiin, Viivi ei. Kun kerran jotain näkee niin se ei mielestä lähde välttämättä koskaan. Herkimmille riittää pelkkä kuva tai video internetissä.
Oletko varma ettei nähnyt? Aika moni
Jutusta selviää että äidin käskystä ei astunut ohjaamostaan ulos vaan odotteli että lanssi tulee noukkimaan.
Vierailija kirjoitti:
On todella hirveää, että pitää mennä tappamaan itsensä toisen työpaikalle.
Tiet on ihan julkiseen käyttöön kaikille. Eiköhän rekkakuskin fyysinen työpaikka ole lähinnä se auto koppi eikä kaikki Suomen tiet.
Tälläisten tapauksien takia Eutnasia pitäisi laillistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä nuorena kesäharjoittelijana tehtaalla on kokemus, jossa todistin erään vanhemman työntekijän viimeistä tekoa. Tai oikeastaan olin ensimmäinen paikalle tullut heti tapahtuman jälkeen. Aivan tietoisesti hän toimi erään koneen kanssa siten, että henki lähti. Vaikka tästä on jo lähes 30 vuotta, näky edelleen toisinaan palaa.
Elän ihan normaalia elämää ja olen ollut ensijärkytyksen jälkeen työkykyinen mutta en yhtään ihmettele, jos joku muu kokee eri tavalla. Se jättää ikuisen jäljen, jos täysin varoittamatta tuollaiseen tilanteeseen joutuu.
Sillä erolla että sinä näit sen ruhjoontuneen ruumiin, Viivi ei. Kun kerran jotain näkee niin se ei mielestä lähde välttämättä koskaan. Herkimmille riittää pelkkä kuva tai video internetissä.
No tuskin silmät kiinni käveli suoraan ambulanssin sisään
Kolmekymppinen Maija oli juuri jarruttamassa junaa asemalle tuloa varten perjantaina aamupäivällä, kun ihminen tuli junan eteen.
Pienikokoinen nuori nainen käveli sähkötolpan takaa. Ei hän edes hypännyt, vaan asetti päänsä suoraan raiteelle, Maija kertoo tapahtuneesta.
Maija suhtautuu tapahtuneeseen käytännönläheisesti. Hänen elämänsä on jatkuttava.
Elättelin toivetta, koska yliajosta ei kuulunut mitään ääntä. Ikkunasta näytti myös siltä, että hän olisi säilynyt ehjänä. Vaatteet olivat pysyneet päällä. Kun menin katsomaan, näin heti, että toivoni oli turha.
Maijaa kohtasi karu näky, jota hän joutuu jollakin tavalla sulattelemaan loppuelämänsä.
Minun on pakko ajatella niin, että se nuori nainen halusi itse mennä junan alle, eikä se ollut mitenkään minun hallinnassani. Alanvaihto ei ole käynyt mielessä kertaakaan. Maanantaina menen taas töihin.