Miten kauan vakava/vaikea masennuksesi kesti?

Sinähän olet jo parantunut tuolla viikko-ohjelmalla.

12 tuntia.

Ei se mikään dementikko ole. Bipo sillä on.

Vierailija kirjoitti:

Ei se mikään dementikko ole. Bipo sillä on.

Väärään ketjuun tuli tämä kommentti. Sori.

Ja olet mielestäsi vaikeasti masentunut?

Tohdin kyseenalaistaa "diagnoosisi" vaikka tokihan sitä korkean tason toiminnallista kun masennusta on.

Itselläni se vain ilmenee siten, että olen jo vuosikausien ajan vaikeasta masennuksestani (ei virallista diagnoosia, mutta BDI 36) huolimatta "jaksanut" hoitaa arkityöni, vaikka sitten itkun ja ahdistuksen kautta, joka on vieläpä totaalisosiaalista eikä helppoa. MUTTA mitään muuta en sitten jaksakaan, eikä oikein kiinnostakaan enää. Viikonloputkin makaan kotona paitsi jos kaupassa tulee käytyä.

Ei puhettakaan, että saisin riivittyä itseni mihinkään salille tai edes lenkille.

Siis 39p ei 36. Vaikka väliäkö tuolla.

-5-

Reilu vuoden. Minulla oli siinä lapset hoidettavana. Ja käytävä töissä.

Tein vain pakolliset. Nukuin niin paljon, kun voin. 

Mitä lääkäri tuumannut? Hoito? Sairauslomaa?

Tähän mennessä yhdeksän vuotta. Vaikea-asteinen masennustila ilman psykoottisia oireita. Joskus on parempia kausia jolloin yritän esim. urheilla. Yleensä ei ole.

Minulla auttoi ssri-lääke todella nopeasti. Pari kuukautta ja masennus- ja ahdistuspisteitä ei enää ollut. Vuoden ajan käytin lääkettä. 

Miksi kysyt?

Täällä myös yksi ensimmäistä kertaa masennuksesta kärsivä. Itse pystyn kyllä hoitamaan työni ihan suht kunnialla, kotikin tulee hoidettua kun ei pidä rimaa liian korkealla ja jonkun verran jaksan lenkkeilläkin. Itselläni masennus ilmenee niin, että itkettää monta kertaa päivässä ja en meinaa pystyä enää hymyilemään. Välttelen sosiaalisia tilanteita, vaikka masennukseni johtuu suurelta osin yksinäisyydestä, mutta kun ei vaan saa väännettyä naamalla edes neutraalia ilmettä, vaan suunpielet on koko ajan väkisin alaspäin. Mikään ei tuo enää iloa enkä nauti elämästä enää yhtään.  Lisäksi huomaan ajattelevani kuolemaa aika pelottavan usein ja välillä toivon jopa sairastuvani vakavasti, ,jotta pääsisi täältä "kunniakkaasti" pois.  Tähän asti olen väkisin sammuttanut nämä ajatukset, mutta kertoo varmasti tilastani karua kieltään. 

Sairastun ensin tosi vaikeaan masennukseen ollessani 16 mut en saanut vielä tuolloin apua. Muutin pois kotoa jo nuorena ja nyt olen 38 vuotias. Sairastuin 24 - vuotiaan vaikean asteiseen psoriin ja se tuhos mun elämäni. Lopetin 2011 työt ja pääsin kuntoutukseen. Tein töitä ihan sikana et mut se vain turrutti mut. Sairasloma jatkui 11 vuotta ja kokeilin kolmee eri koulua ja sairaus paheni stressistä joteb lopetin kaikki. Mä olen myös pahasti koulu kiusattu mut onneks on aina ollu ystävii etten ole koskaa ollut yksin. Olen aina saanu apua ongelmiini mut masennus vaan palasi takasi. Nyt vihdoin pääsin eläkkeelle ja koen et tää oli paras juttu mul koskaan. Kolme vuot sitte löyty harvinainen luusairaus ja sen jälkeen crhonin. Nyt sain viel ms tauti diagnoosin. Luulen etten ikinä tuu kuntoon mut biologiset lääkkeet tuonu pienen toivon pikinän. Menen hakemaan hoitoa ulkomailta koska täältä en saa reseptii kipuihini. Tsemppii kaikil ketkä taistelee masennulsen kanssa. Valoa ja iloa päiviinne. Ei tämä elämä nii vakavaa ole. Apua saa kun vaa hakee ja muistakaa kriisipuhelin. 

Muutama vuosikymmen meni. 

.

Vierailija kirjoitti:

Sairastun ensin tosi vaikeaan masennukseen ollessani 16 mut en saanut vielä tuolloin apua. Muutin pois kotoa jo nuorena ja nyt olen 38 vuotias. Sairastuin 24 - vuotiaan vaikean asteiseen psoriin ja se tuhos mun elämäni. Lopetin 2011 työt ja pääsin kuntoutukseen. Tein töitä ihan sikana et mut se vain turrutti mut. Sairasloma jatkui 11 vuotta ja kokeilin kolmee eri koulua ja sairaus paheni stressistä joteb lopetin kaikki. Mä olen myös pahasti koulu kiusattu mut onneks on aina ollu ystävii etten ole koskaa ollut yksin. Olen aina saanu apua ongelmiini mut masennus vaan palasi takasi. Nyt vihdoin pääsin eläkkeelle ja koen et tää oli paras juttu mul koskaan. Kolme vuot sitte löyty harvinainen luusairaus ja sen jälkeen crhonin. Nyt sain viel ms tauti diagnoosin. Luulen etten ikinä tuu kuntoon mut biologiset lääkkeet tuonu pienen toivon pikinän. Menen hakemaan hoitoa ulkomailta koska täältä en saa reseptii kipuihini. Tsemppii kaikil ketkä taistelee masennulsen kan

Voimia sinulle. 

Vierailija kirjoitti:

Ja olet mielestäsi vaikeasti masentunut?

Tohdin kyseenalaistaa "diagnoosisi" vaikka tokihan sitä korkean tason toiminnallista kun masennusta on.

Itselläni se vain ilmenee siten, että olen jo vuosikausien ajan vaikeasta masennuksestani (ei virallista diagnoosia, mutta BDI 36) huolimatta "jaksanut" hoitaa arkityöni, vaikka sitten itkun ja ahdistuksen kautta, joka on vieläpä totaalisosiaalista eikä helppoa. MUTTA mitään muuta en sitten jaksakaan, eikä oikein kiinnostakaan enää. Viikonloputkin makaan kotona paitsi jos kaupassa tulee käytyä.

Ei puhettakaan, että saisin riivittyä itseni mihinkään salille tai edes lenkille.

Minä en ole töissä ollenkaan, olen kuntoutustuella eli ollut pois töistä jo useamman vuoden. Siksi on aikaa käydä salilla ja lenkillä. En saa niistä mitään mielihyvää, mutta on pakko käydä, koska muuten olen niin ahdistunut, että tulee sekoamisen pelkoa. Voisi siis sanoa, että käyn olosuhteiden pakosta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Reilu vuoden. Minulla oli siinä lapset hoidettavana. Ja käytävä töissä.

Tein vain pakolliset. Nukuin niin paljon, kun voin. 

Kiitos vastauksestasi ja hyvä kuulla, että toivuit. Minä en saa nukuttua päivisin enkä öisinkään kunnolla, vaikka on kaksi eri lääkettä siihen. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä lääkäri tuumannut? Hoito? Sairauslomaa?

Lääkäri on tuumannut, että vaikea masennus ja olen kuntoutustuella eli useamman vuoden sairausloma takana. Käyn psykoterapiassa. Ihmettelen vain, kun auttavia lääkkeitäkään ei löydy, ollaan kokeiltu jo useampaa ja nytkin syön kolmea eri lääkettä, mutta masennus vain pahenee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tähän mennessä yhdeksän vuotta. Vaikea-asteinen masennustila ilman psykoottisia oireita. Joskus on parempia kausia jolloin yritän esim. urheilla. Yleensä ei ole.

Kiitos vastauksestasi ja tsemppiä! Hurjan kauan kestänyt, oletko pois työelämästä?