Lue keskustelun säännöt.
Puoliso haluaisi, että kannan sen huolia, mutta en jaksa
09.03.2024 |
Puolisollani on työelämään, terveyteen ja ylipäätään elämäänsä liittyen huolia. Osa hänen asioista on hänen mielestä huonosti, on masennustakin kai. Hän toivoo, että kuuntelen hänen huolia, kannustan häntä, autan häntä ja otan jotenkin kantaakseni ne hänen huolet. Mutta kun en jaksa. Olen itse uupunut ja itsellänikin on huolia, monet omat asiani on huonommin kuin hänen esimerkiksi työelämään liittyen (olen työtön, hän ei). Itse en kuitenkaan ole mitenkään masentunut, olen vain huolien uuvuttama. Ja hän on pettynyt, vihainen ja katkera siitä, kun en jaksa kantaa hänen huoliaan. Hän on sitä mieltä, että minua ei kiinnosta hänen huolet, ja että liittomme on käytännössä pilalla ja siitä on vain olemattomat rippeet jäljellä, koska minua ei kiinnosta tukea häntä kuten puolison kuulemma pitäisi. Hän ei ymmärrä minun puolta asiassa ollenkaan, hän kuulemma jaksaa tukea minua, mutta en minä ole häneltä mitään tukea toivonut kun en sitä koe tarvitsevani. Kumpi meistä on tässä väärässä? Pitäisikö minun jotenkin omien huolieni uuvuttamana revetä vielä kantamaan hänenkin huolet?
Kommentit (47)
Ei ole puolison tehtävä kannatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tuollainen naisystävä joskus, joka halusi koko ajan vuodattaa minulle kaikkia huoliaan, joka päivä. Yritin alussa kuunnella ja tarjota ratkaisuja, mutta hän ei halunnut ratkaisuja, halusi vain että kuuntelen ja kannan niitä ongelmia, ihan loputtomiin. Oli pakko lopettaa se suhde, en voi olla toisen huolien roskakori.
Kyllä mielestäni kumppanien kuuluu auttaa toisiaan huolien kantamisessa, olla henkisenä tukena ja yrittää auttaa toista löytämään ongelmia ratkaisuihin. Mutta yhtälailla sen sinun puolison tulisi auttaa niiden sinun huolien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni kumppanien kuuluu auttaa toisiaan huolien kantamisessa, olla henkisenä tukena ja yrittää auttaa toista löytämään ongelmia ratkaisuihin. Mutta yhtälailla sen sinun puolison tulisi auttaa niiden sinun huolien kanssa.
Olen samaa mieltä, että puolisoiden pitäisi yrittää olla tukena. Mutta jos on itse ihan romuna eikä pysty, kun on niin uupunut, niin minkä sille voi? Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni kumppanien kuuluu auttaa toisiaan huolien kantamisessa, olla henkisenä tukena ja yrittää auttaa toista löytämään ongelmia ratkaisuihin. Mutta yhtälailla sen sinun puolison tulisi auttaa niiden sinun huolien kanssa.
Ei tarvitse loputtomiin olla tukena ja kuunnella, rajansa kaikella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole puolison tehtävä kannatella.
miehen pitää selvitä omista asioistaan, naisen kuuluu kaataa kaikki miehen niskaan.
Hän ja minä. Miksi kukaan ei sano me?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni kumppanien kuuluu auttaa toisiaan huolien kantamisessa, olla henkisenä tukena ja yrittää auttaa toista löytämään ongelmia ratkaisuihin. Mutta yhtälailla sen sinun puolison tulisi auttaa niiden sinun huolien kanssa.
Olen samaa mieltä, että puolisoiden pitäisi yrittää olla tukena. Mutta jos on itse ihan romuna eikä pysty, kun on niin uupunut, niin minkä sille voi? Ap
Minkälaista tukea kumppanisi kaipaa? Mitäpä jos ihan varaisitte aikaa sille, että joku viikonloppu keskustelisette perusteellisesti kummankin mieltä painavista asioista ja yhdessä kehittäisitte suunnitelman, miten voitte käsitellä näitä ongelmia? Voitte esimerkiksi laatia listan kaikista kohtaamistanne haasteista ja miettiä yhdessä kuhunkin ongelmaan yhtä konkreettista askelta, jonka voitte ottaa sen helpottamiseksi. Aloittakaa vaikka omasta jaksamisestanne ensimmäinen askel voisi olla ajan varaaminen lääkärille ja keskustella hänen kanssaan omasta jaksamisesta. Jos on rahaongelmia, niin ensimmäinen askel voi olla vaikka budjetin laadinta. jne.
Sitä se muija aina sanoo viikonloppuisin ettei jaksaisi kantaa mun huolia. Reppana kun hänellä on niin paha tuo ärrävikakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni kumppanien kuuluu auttaa toisiaan huolien kantamisessa, olla henkisenä tukena ja yrittää auttaa toista löytämään ongelmia ratkaisuihin. Mutta yhtälailla sen sinun puolison tulisi auttaa niiden sinun huolien kanssa.
Olen samaa mieltä, että puolisoiden pitäisi yrittää olla tukena. Mutta jos on itse ihan romuna eikä pysty, kun on niin uupunut, niin minkä sille voi? Ap
Minkälaista tukea kumppanisi kaipaa? Mitäpä jos ihan varaisitte aikaa sille, että joku viikonloppu keskustelisette perusteellisesti kummankin mieltä painavista asioista ja yhdessä kehittäisitte suunnitelman, miten voitte käsitellä näitä ongelmia? Voitte esimerkiksi laatia listan kaikista kohtaamistanne haasteista ja miettiä yhdessä kuhunkin ongelmaan yhtä konkreettista askelta, jonka voitte ottaa sen helpottamiseksi.
Iso osa hänen huolista ja ongelmista on sellaisia, joita ei voi ratkaista eikä poistaa. Hän vain haluaa että jotenkin kannan osan siitä hänen pahasta olosta. Vaikea selittää. En itsekään ihan ymmärrä mitä hän toivoo minun tekevän. Mutta on jo niin paljon omaa kannettavaa, että ei vain mahdu sinne kannettavaksi yhtään enempää. Ap
Työterveyteen olisi hänen aika mennä. Sieltä ohjaavat oikeaan suuntaan.
Tuskin suostuu mutta jos ei, voit sinäkin hakea itsellesi apua jaksaaksesi (mikäli liitossa on syitä jatkaa)
Jokaisessa (ainakin melkein) pari-työ-ystävyyssuhteissa tulee vastaan nämä kysymykset: pitääkö minun, onko oikein, miten jaksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni kumppanien kuuluu auttaa toisiaan huolien kantamisessa, olla henkisenä tukena ja yrittää auttaa toista löytämään ongelmia ratkaisuihin. Mutta yhtälailla sen sinun puolison tulisi auttaa niiden sinun huolien kanssa.
Olen samaa mieltä, että puolisoiden pitäisi yrittää olla tukena. Mutta jos on itse ihan romuna eikä pysty, kun on niin uupunut, niin minkä sille voi? Ap
Minkälaista tukea kumppanisi kaipaa? Mitäpä jos ihan varaisitte aikaa sille, että joku viikonloppu keskustelisette perusteellisesti kummankin mieltä painavista asioista ja yhdessä kehittäisitte suunnitelman, miten voitte käsitellä näitä ongelmia? Voitte esimerkiksi laatia listan kaikista kohtaamistanne haasteista ja miettiä yhdessä kuhunkin ongelmaan yhtä konkreettista askelta, jonka voitte ottaa sen helpottamiseksi.
Jatkan vielä vastaustani sen verran, että puolisoni ei halua mennä lääkäriin eikä muillekaan ulkopuolisille puhumaan huolistaan. Odottaa vain minusta kuuntelijaa ja kannattelijaa. Ap
No antaessaan saa.Jos tuet toista voit nähdä asioita eri näkökulmista ja sulle tulee myös parempi mieli.Puolisoa täytyy tukea aina ku hän tarvitsee.50v nainisissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni kumppanien kuuluu auttaa toisiaan huolien kantamisessa, olla henkisenä tukena ja yrittää auttaa toista löytämään ongelmia ratkaisuihin. Mutta yhtälailla sen sinun puolison tulisi auttaa niiden sinun huolien kanssa.
Olen samaa mieltä, että puolisoiden pitäisi yrittää olla tukena. Mutta jos on itse ihan romuna eikä pysty, kun on niin uupunut, niin minkä sille voi? Ap
Minkälaista tukea kumppanisi kaipaa? Mitäpä jos ihan varaisitte aikaa sille, että joku viikonloppu keskustelisette perusteellisesti kummankin mieltä painavista asioista ja yhdessä kehittäisitte suunnitelman, miten voitte käsitellä näitä ongelmia? Voitte esimerkiksi laatia listan kaikista kohtaamistanne haasteista ja miettiä yhdessä kuhunkin ongelmaan yhtä konkreettis
Menkää nyt molemmat ainakin ihan alkuun lääkärille puhumaan tuosta omasta jaksamisestamme. Kuulostaa siltä, että kumpikaan teistä ei voi nyt oikein hyvin.
Niin puolisoni ei suostu menemään lääkäriin. Itse olen käynytkin, ja tulos oli että ei masennusta mutta uupumus. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni kumppanien kuuluu auttaa toisiaan huolien kantamisessa, olla henkisenä tukena ja yrittää auttaa toista löytämään ongelmia ratkaisuihin. Mutta yhtälailla sen sinun puolison tulisi auttaa niiden sinun huolien kanssa.
Olen samaa mieltä, että puolisoiden pitäisi yrittää olla tukena. Mutta jos on itse ihan romuna eikä pysty, kun on niin uupunut, niin minkä sille voi? Ap
Minkälaista tukea kumppanisi kaipaa? Mitäpä jos ihan varaisitte aikaa sille, että joku viikonloppu keskustelisette perusteellisesti kummankin mieltä painavista asioista ja yhdessä kehittäisitte suunnitelman, miten voitte käsitellä näitä ongelmia? Voitte esimerkiksi laatia listan kaikista kohtaamistanne haasteista ja miettiä yhdessä kuhunkin ongelmaan yhtä konkreettissta askelta, jonka voitte ottaa sen helpottamiseksi.
Iso osa hänen huolista ja ongelmista on sellaisia, joita ei voi ratkaista eikä poistaa. Hän vain haluaa että jotenkin kannan osan siitä hänen pahasta olosta. Vaikea selittää. En itsekään ihan ymmärrä mitä hän toivoo minun tekevän. Mutta on jo niin paljon omaa kannettavaa, että ei vain mahdu sinne kannettavaksi yhtään enempää. Ap
Jos et ymmärrä mitä hän tarkkaan ottaen sinulta toivoo, hän huomaa sen kyllä, ja se lisää hänen taakkaansa. On raskasta kokea suhteessa, että toinen ei ymmärrä eikä edes haluta ymmärtää. Näinhän sinäkin koet, joten asia yhdistää teitä.
Kerro hänelle, ettet hahmota mitä hän sinulta toivoo. Pyydä häntä täsmentämään ja ottamaan esimerkkejä. Tuskin hän yrittää ja haluaa sinua mukanaan vetää toivottomuuteen kuitenkaan. Myötätunto on kuitenkin ilmaista. Sitä on vain vaikea kokea jos ei itsekään osaa kuunnella ottamatta väärällä tapaa toisen huolia omaksi ristiksi. Auttaisiko se, jos muistutat itseäsi, että hänen huolensa ei vähene siitä, että sinä et niistä tiedä.
Jos oikeasti tarvitset etäisyyttä hänen asioihinsa, sopikaa tapoja, joilla voit irtautua niistä välillä. Ja sitten voisitte yrittää sopia päiviä, jolloin mitään ei vatvota jos talo ei ole tulessa. Vaan tehdään mukavia asioita. Jos tämä ei onnistu, puoliso on masentunut ja tarvitsee muuta apua.
Vierailija kirjoitti:
No antaessaan saa.Jos tuet toista voit nähdä asioita eri näkökulmista ja sulle tulee myös parempi mieli.Puolisoa täytyy tukea aina ku hän tarvitsee.50v nainisissa
Miten tämä vastaus hyödyttää minua tai puolisoani? Jos en vain uupumukseltani jaksa tukea häntä, vaikka ennen olen tukenut ja yrittänyt jaksaa tukea. En pysty enempään. Ap
Totta kai kumppaninkin huolia tulee kantaa yhdessä kumppanin kanssa. Mutta ei se voi olla mikään loputon velvollisuus. Kuten joku jo sanoi, niin rajansa kaikella.
Eikä aloituksesta ihan selviä, että mitä ne huolet ovat. Jos ne ovat vaikkapa miehen omaan yritykseen liittyviä huolia, niin voi ajatella niinkin, että niiden ratkominen voi onnistua paremmin yhdessä kuin yksin. Mutta jos kyse on miehen omista töistä, mitkä eivät liity sinuun mitenkään, niin työjuttujen puiminen kuuluu työpaikalle, ei kotiin. Siellä on työkaverit ja esimiehet, jotka ymmärtävät mistä on kysymys.
Jos miehellä on jotain historiaa, josta hänen on vaikea päästä yli ja joka nostaa katkeruutta, niin hän voi kyllä jakaa asiaa sinun kanssasi, mutta ei loputtomasti. Jossain vaiheessa hänen on ymmärrettävä, että hänen on käsiteltävä omat tunteensa itse, ei kukaan muu voi sitä hänen puolestaan tehdä.
Niin ja tietysti puoliso voi vain olla niin taantuneessa tilassa, että sinä muutut puolisosta vanhemmaksi, ja hän yrittää saada sinulta kaikkea sitä, mitä vaille on lapsena jäänyt. Tähän auttaa se, että hän ottaa välillä aikuisen roolin vaikka vain pätkiksi, ja jos se ei onnistu seurassasi edes tieten tahtoen harjoittelemalla ja vaihtamalla rooleja ynnä muuta, niin sitten teidän pitää viettää enemmän aikaa erillänne.
Jos ei jaksa niin ei jaksa. Turha siitä on suuttua.