Lue keskustelun säännöt.
Puoliso haluaisi, että kannan sen huolia, mutta en jaksa
09.03.2024 |
Puolisollani on työelämään, terveyteen ja ylipäätään elämäänsä liittyen huolia. Osa hänen asioista on hänen mielestä huonosti, on masennustakin kai. Hän toivoo, että kuuntelen hänen huolia, kannustan häntä, autan häntä ja otan jotenkin kantaakseni ne hänen huolet. Mutta kun en jaksa. Olen itse uupunut ja itsellänikin on huolia, monet omat asiani on huonommin kuin hänen esimerkiksi työelämään liittyen (olen työtön, hän ei). Itse en kuitenkaan ole mitenkään masentunut, olen vain huolien uuvuttama. Ja hän on pettynyt, vihainen ja katkera siitä, kun en jaksa kantaa hänen huoliaan. Hän on sitä mieltä, että minua ei kiinnosta hänen huolet, ja että liittomme on käytännössä pilalla ja siitä on vain olemattomat rippeet jäljellä, koska minua ei kiinnosta tukea häntä kuten puolison kuulemma pitäisi. Hän ei ymmärrä minun puolta asiassa ollenkaan, hän kuulemma jaksaa tukea minua, mutta en minä ole häneltä mitään tukea toivonut kun en sitä koe tarvitsevani. Kumpi meistä on tässä väärässä? Pitäisikö minun jotenkin omien huolieni uuvuttamana revetä vielä kantamaan hänenkin huolet?
Kommentit (47)
Nuorempana kaipasin kiihkeästi parisuhdetta ja nyt kun olen naimisissa, mietin että miksi ihmeessä hinkusin parisuhteeseen. Mieheni on osallistuva ja hyvä mies, ei siinä mitään. Mutta, mieheni tekee vuorotyötä ja yövuoroja on suhteellisen usein. No senhän tietää mitä jatkuva valvominen tekee keski-ikäiselle. Nyt kuuntelen nurinaa kun mieheni ei saa nukuttua jne. Olen sanonut että pyydä päivävuoroon, mutta ei, yövuoroja on vaan tehtävä. En jaksa enää lohduttaa tai kommentoida tai muutakaan, kun ei löydy kuitenkaan halua muuttaa tilannetta parempaan suunta itselle, meille. Tsemppiä aloittajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No antaessaan saa.Jos tuet toista voit nähdä asioita eri näkökulmista ja sulle tulee myös parempi mieli.Puolisoa täytyy tukea aina ku hän tarvitsee.50v nainisissa
Miksi tämä koskee vain ap:tä, ei hänen puolisoaan?
Vierailija kirjoitti:
Mitä AP tarkoitat huolien kantamisella?
Minusta suhteeseen, myös ystävyyteen, ei vain parisuhteeseen, kuuluu, että asioista puhutaan. Että toiselle voi kertoa ne huolet. En minä ainakaan odota ratkaisuja, vaan sitä, että voin kertoa huoleni, ja he minulle. Harvoin asioihin on selkeitä ratkaisuja, vaan asiat selkenevät ajallaan.
En siis ymmärrä tuota huolien kantamista. Etkö jaksa tai halua kuunnella toisen huolia? Miksi et? Saako sinulle puhua vain iloisia asioita? Oletko itsekäs?
Ei minua kuormita toisten huolet mitenkään. Ei minun tarvitse niitä "kantaa". Eivät ne minun huoliani ole, enkä voi niille mitään. Voin kuunnella ja ymmärtää. Sanoa, että kyllä se aikanaan järjestyy.
Mitä sinä tarkoitat tuolla kantamisella. Kyse ei nyt taida ollakaan toisen huolista, vaan sinun omasta sairaudestasi.
Luitko aloitusta?
Itse erosin vastaavassa tilanteessa kun parisuhdetta oli noin 10 v takana. Huolet vaihtuivat vuosien varrella, eikä koskaan tuntunut olevan sellaista aikaa että kaikki olisi hyvin. Taustalla hoitamaton masennus jne. Itsellä tämä aiheutti myös haluttomuutta, kun toinen oli jatkuvasti joko kiukkuinen, stressaantunut, yltiömasentunut eikä se ihminen johon joskus rakastuin.
Olen empaattinen ihminen ja toisen ihmisen tunnetila tarttuu helposti itseeni, minkä vuoksi en pystynyt ulkoistamaan itseäni tilanteesta vaikka jossain vaiheessa niin päätin. Lopulta huomasin, että aloin olla varjo itsestäni ja kotiin meno ahdisti, sillä pahaa oloa projisoitiin myös minuun. Sinänsä positiivista että ero herätteli häntä hakemaan apua tilanteeseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni kumppanien kuuluu auttaa toisiaan huolien kantamisessa, olla henkisenä tukena ja yrittää auttaa toista löytämään ongelmia ratkaisuihin. Mutta yhtälailla sen sinun puolison tulisi auttaa niiden sinun huolien kanssa.
Olen samaa mieltä, että puolisoiden pitäisi yrittää olla tukena. Mutta jos on itse ihan romuna eikä pysty, kun on niin uupunut, niin minkä sille voi? Ap
Minkälaista tukea kumppanisi kaipaa ?Mitäpä jos ihan varaisitte aikaa sille, että joku viikonloppu keskustelisette perusteellisesti kummankin mieltä painavista asioista ja yhdessä kehittäisitte suunnitelman, miten voitte käsitellä näitä ongelmia? Voitte esimerkiksi laatia listan kaikista kohtaamistanne haasteista ja miettiä yhdessä kuhunkin ongelmaan yhtä konkreettis
Iso osa hänen huolista ja ongelmista on sellaisia, joita ei voi ratkaista eikä poistaa. Hän vain haluaa että jotenkin kannan osan siitä hänen pahasta olosta. Vaikea selittää. En itsekään ihan ymmärrä mitä hän toivoo minun tekevän. Mutta on jo niin paljon omaa kannettavaa, että ei vain mahdu sinne kannettavaksi yhtään enempää. Ap
No jos hän toivoo yksinkertaisesti, että voi puhua jollekin läheiselle, jolta saa myötätuntoa ja ymmärrystä. Ei useinkaan ole kyse siitä, että tarvisi varsinaisesti neuvoja tai ratkaisuja toiselta, vaan sitä kanssakulkijaa tässä elämässä, iloissa ja suruissa.
Koetko ap olevasi empaattinen ihminen ylipäätään? Kerroit, ettet itse koe tarvitsevasi tukea puolisoltasi vaikka olet uupunut, odotatko toiseltakin pärjäämistä asioissa yksin? En ihan nyt saa kiinni, onko kyse siitä, että koet ylipäätään vaikeaksi tukea puolisoa ongelmissa (ja olet ehkä vähän itsekkään puoleinen), vai oletko tehnyt jo sitä niin paljon, että olet siihen uupunut kun on omiakin ongelmia. Vai onko ehkä kyse vähän olemmista asioista? Tuntuu kuitenkin vähän oudolta, että sinulle tuo empaattinen kuunteeminen jo itsessään tuntuu vieraalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni kumppanien kuuluu auttaa toisiaan huolien kantamisessa, olla henkisenä tukena ja yrittää auttaa toista löytämään ongelmia ratkaisuihin. Mutta yhtälailla sen sinun puolison tulisi auttaa niiden sinun huolien kanssa.
Olen samaa mieltä, että puolisoiden pitäisi yrittää olla tukena. Mutta jos on itse ihan romuna eikä pysty, kun on niin uupunut, niin minkä sille voi? Ap
Minkälaista tukea kumppanisi kaipaa ?Mitäpä jos ihan varaisitte aikaa sille, että joku viikonloppu keskustelisette perusteellisesti kummankin mieltä painavista asioista ja yhdessä kehittäisitte suunnitelman, miten voitte käsitellä näitä ongelmia? Voitte esimerkiksi laatia listan kaikista kohtaamistanne haasteista ja mi
Jos nyt vaan lopettaisit tässä ketjussa.
Mitä AP tarkoitat huolien kantamisella?
Minusta suhteeseen, myös ystävyyteen, ei vain parisuhteeseen, kuuluu, että asioista puhutaan. Että toiselle voi kertoa ne huolet. En minä ainakaan odota ratkaisuja, vaan sitä, että voin kertoa huoleni, ja he minulle. Harvoin asioihin on selkeitä ratkaisuja, vaan asiat selkenevät ajallaan.
En siis ymmärrä tuota huolien kantamista. Etkö jaksa tai halua kuunnella toisen huolia? Miksi et? Saako sinulle puhua vain iloisia asioita? Oletko itsekäs?
Ei minua kuormita toisten huolet mitenkään. Ei minun tarvitse niitä "kantaa". Eivät ne minun huoliani ole, enkä voi niille mitään. Voin kuunnella ja ymmärtää. Sanoa, että kyllä se aikanaan järjestyy.
Mitä sinä tarkoitat tuolla kantamisella. Kyse ei nyt taida ollakaan toisen huolista, vaan sinun omasta sairaudestasi.