Yksin eläminen lamauttaa

Sanoppa muuta. Ihan sama mulla. Olen aika turha ihminen. Eikä ole edes rahaa että vois halutessaan lähteä jonnekkin.

No älkää eläkö yksin. 

Vierailija kirjoitti:

No älkää eläkö yksin. 

Niin, mitenhän en tuota itse tajunnut? Hyvä kun sanoit. 

Minä ainakin sinkkuna ollessani kävin kavereiden kanssa viihteellä, ulkomailla ja puuhasin kaikkea sitä, mitä nykyisin teen kumppanini kanssa. 

Kun aikoinaan muutin ulkomaille, laitoin yksin elävälle äidilleni deitti-ilmoituksen nettiin. Siihen vastasi kaiketi sopiva mies, koska äiti päätyi uusiin naimisiin viisikymppisenä.

Mikset tee samoin, jos olet kumppania vailla, eikä ravintolat kiinnosta?

Mä taas en jaksaisi puolisoa, jota pitäisi tuuppia tekemään jotain. Tai vetämään perässään kuin kivirekeä. Ei aktiivisia kumppaneita löydy kotona möllöttämällä eikä aktiivinen ihminen halua kumppaniksi kotona möllöttäjää. Aktivoidu niin voit kohdata aktiivisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin sinkkuna ollessani kävin kavereiden kanssa viihteellä, ulkomailla ja puuhasin kaikkea sitä, mitä nykyisin teen kumppanini kanssa. 

Kun aikoinaan muutin ulkomaille, laitoin yksin elävälle äidilleni deitti-ilmoituksen nettiin. Siihen vastasi kaiketi sopiva mies, koska äiti päätyi uusiin naimisiin viisikymppisenä.

Mikset tee samoin, jos olet kumppania vailla, eikä ravintolat kiinnosta?

Ei keski-ikäiset perheet halua mitään sinkkukaveria lomareissuilleen mukaan. Kolmantena pyöränä on ikävä olla muutenkin. 

Tuollainen on nuorempien elämää, heidät joilla ei ole vielä perheitä. 

Ärkele kun pääsisi tuohon aloittajaan käsiksi, niin kyllä minä lähdöt järjestäisin. Kaksi minuutta aikaa ilmestyä pihalle varusteissa ja hypätä autoon maakuntamatkalle.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en jaksaisi puolisoa, jota pitäisi tuuppia tekemään jotain. Tai vetämään perässään kuin kivirekeä. Ei aktiivisia kumppaneita löydy kotona möllöttämällä eikä aktiivinen ihminen halua kumppaniksi kotona möllöttäjää. Aktivoidu niin voit kohdata aktiivisia ihmisiä.

Sen huomaa sitten kun on yksin, miten helposti se aktiivinenkin ihminen passivoituu. Siitä toisesta saa yllättävän paljon energiaa ja intoa tehdä asioita. Ihan jo vaikka imurointiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin sinkkuna ollessani kävin kavereiden kanssa viihteellä, ulkomailla ja puuhasin kaikkea sitä, mitä nykyisin teen kumppanini kanssa. 

Kun aikoinaan muutin ulkomaille, laitoin yksin elävälle äidilleni deitti-ilmoituksen nettiin. Siihen vastasi kaiketi sopiva mies, koska äiti päätyi uusiin naimisiin viisikymppisenä.

Mikset tee samoin, jos olet kumppania vailla, eikä ravintolat kiinnosta?

Ei keski-ikäiset perheet halua mitään sinkkukaveria lomareissuilleen mukaan. Kolmantena pyöränä on ikävä olla muutenkin. 

Tuollainen on nuorempien elämää, heidät joilla ei ole vielä perheitä. 

Ei minun kaikki viisikymppiset kaverini ole suhteessa. Moni on ehtinyt erota ja perheellisetkin voivat matkustella kavereidensa kanssa, kuten minä juuri tein kaverini kanssa, vaikka olen aviossa.

Vapaudella on hintansa, se on yksinoloa ja kaiken maksamista itse mutta on myös lupa tehdä asiat just niin kuin parhaaksi näkee.

Mulla on sellainen elämänohje, että ole itse se sellainen kumppani, jota tarvitset. Harva haluaa olla passiivisen ruikuttajan kanssa. Kun otat aivan itse vastuun omasta viihtymisestäsi etkä odota jonkun toisen tekevän sitä sun puolesta (olethan jo aikuinen parhaassa iäsdä), niin se vauhdittaa mukavasti myös pariutumista.

Viehättävillä ihmisillä on yksi yhdistävä tekijä, he viihtyvät itsensä kanssa. Ja siksi muutkin haluavat olla heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin sinkkuna ollessani kävin kavereiden kanssa viihteellä, ulkomailla ja puuhasin kaikkea sitä, mitä nykyisin teen kumppanini kanssa. 

Kun aikoinaan muutin ulkomaille, laitoin yksin elävälle äidilleni deitti-ilmoituksen nettiin. Siihen vastasi kaiketi sopiva mies, koska äiti päätyi uusiin naimisiin viisikymppisenä.

Mikset tee samoin, jos olet kumppania vailla, eikä ravintolat kiinnosta?

Ei keski-ikäiset perheet halua mitään sinkkukaveria lomareissuilleen mukaan. Kolmantena pyöränä on ikävä olla muutenkin. 

Tuollainen on nuorempien elämää, heidät joilla ei ole vielä perheitä. 

Ei minun kaikki viisikymppiset kaverini ole suhteessa. Moni on ehtinyt erota ja perheellisetkin voivat matkustella kavereidensa kanssa, kuten minä juuri tein kaverini kanssa, vaikka olen aviossa.<

Hyvä, että sulla on näin. 

Suomalaisten vaisu lisääntyminen tuottaa myöhemmin yksin asuvia. N. vuosikymmenessä on jo toinen meininki. Kokoomusvalta on  tuhon lähettiläs. Suomalaiset myös kuolevat innokkaasti. nopeimmin toisen maailmansodan päätyttyä.

DAG-

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen elämänohje, että ole itse se sellainen kumppani, jota tarvitset. Harva haluaa olla passiivisen ruikuttajan kanssa. Kun otat aivan itse vastuun omasta viihtymisestäsi etkä odota jonkun toisen tekevän sitä sun puolesta (olethan jo aikuinen parhaassa iäsdä), niin se vauhdittaa mukavasti myös pariutumista.

Viehättävillä ihmisillä on yksi yhdistävä tekijä, he viihtyvät itsensä kanssa. Ja siksi muutkin haluavat olla heidän kanssaan.

Kun aloituksen lukee ihan ajatuksella, niin huomaa sanan välillä. Ei tarkoita, että siellä koko ajan istutaan ja odotetaan jonkun tulevan viihdyttämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en jaksaisi puolisoa, jota pitäisi tuuppia tekemään jotain. Tai vetämään perässään kuin kivirekeä. Ei aktiivisia kumppaneita löydy kotona möllöttämällä eikä aktiivinen ihminen halua kumppaniksi kotona möllöttäjää. Aktivoidu niin voit kohdata aktiivisia ihmisiä.

Sen huomaa sitten kun on yksin, miten helposti se aktiivinenkin ihminen passivoituu. Siitä toisesta saa yllättävän paljon energiaa ja intoa tehdä asioita. Ihan jo vaikka imurointiin. 

Ei oo totta tommonen. Olen nyt ollut leskenä jo pari vuosikymmentä ja elänyt yksin. En ole milläänlailla taantunut vaan menen minne haluan ja milloin haluan. Kumppania en etsi. En edes halua enää tässä iässä tottua kehenkään. Ap on saamaton löhöäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en jaksaisi puolisoa, jota pitäisi tuuppia tekemään jotain. Tai vetämään perässään kuin kivirekeä. Ei aktiivisia kumppaneita löydy kotona möllöttämällä eikä aktiivinen ihminen halua kumppaniksi kotona möllöttäjää. Aktivoidu niin voit kohdata aktiivisia ihmisiä.

Sen huomaa sitten kun on yksin, miten helposti se aktiivinenkin ihminen passivoituu. Siitä toisesta saa yllättävän paljon energiaa ja intoa tehdä asioita. Ihan jo vaikka imurointiin. 

Itaestä se on kiinni. Olen ollut sinkkuna jo 12 vuotta ja kaikkea kivaa tekemistä enemmän kuin aikoinaan parisuhteessa. Möllöttäjän seurassa passivoituu itsekin, kun pitäisi olla joku ohjelmatoimisto itsensä lisäksi möllöttäjällekin. Miksi et käy paikoissa, joissa käy sinkkujakin eikä vain perheellisiä? Mä pidän lomanikin eri aikaan kuin perheelliset. Tulee halvemmaksi ja tapaa silti muita ihmisiä.

"Välillä tuntuu, ettei mitään saa aikaiseksi, kun ei ole vieressä ketään joka tuuppais liikkeelle. "

Tuo motivaatio olisi kyllä hyvä löytyä muusta kuin siitä, että löytäisi vierelleen jonkun keksimään sinulle tekemistä.

On nimittäin aika iso taakka suunniteltu toiselle sälytettäväksi. Olen itse ollut jo parissa suhteessa, jossa lähes kaikki tekeminen ja muu on ollut yksin minun harteillani. Toinen lähti mielellään mukaan, kunhan olin suunnitellut ja järjestänyt kaiken yksinäni.

Siinä tulee ajan kanssa olo,ettei minua arvostettu pätkääkään. Kun nostin asioita esille, kerrottiin vain ettei keksi mitään. Kun itse toivoin,  että edes joskus olisi toinen kertonut esim.: "suunnittelin jos tänään mennään katsomaan leffaan se elokuva x, jonka olet halunnut nähdä, ja sen jälkeen ravintolaan syömää/lasillisille". Mutta ei. 

Näin nyt kerron kokemusta asiasta tältä puolelta. 

Seuran löytäminen esim. harrastuksiin on todella vaikeaa näin introverttinä. Kun sinne uuteen kiinnostavaankin harrastukseen meneminen vaatisi kaverin, jonka kanssa mennä.

Ei siksi, ettei uskaltaisi mennä yksin, vaan siksi, että tulisi lähdettyä, olisi ikään kuin velvollisuus mennä, ettei pettäisi kaveria. Kotiin on niin helppo jumittua.

Onneksi minulla on nyt kotona harrastuksia, joista saan tekemistä ja sisältöä elämään. Eivät seinät kaadu päälle niinkuin ensimmäisinä eläkekuukausina tuntui, mutta olisi kiva joskus käydä ihmistenilmoillakin tuulettumassa.

Olen huomannut ihan saman nyt kun lapseni muutti aikuistuttuaan kotoa ja jäin yksin. Usein iltaisin makaan passiivisena sohvalla selaamassa kännykästä palstaa ja katsomassa telkkaria. Vaikka tuolla olisi suuri maailma minua odottamassa! Ei jotenkin tiedä mihin sitä tarttuisi, mihin lähtisi kun toisaalta kiinnostuksen kohteita on niin paljon.

Mutta olen ollut myös siinä tilanteessa että löydän itseni reissulta joltain vieraalta paikkakunnalta ja lähestulkoon itken siellä ikävääni kun olen yksin. Ei ole ketään kenen kanssa jakaa tämä kokemus. Joten tiedän kyllä ihan tarkkaan mistä puhut ap.

Täytyisi saada itsestään irti edes sen Tinderin verran. Tai ulkomailta jos hakisi jotain juttukaveria mikä voisi kehittyä pidemmästikin.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut ihan saman nyt kun lapseni muutti aikuistuttuaan kotoa ja jäin yksin. Usein iltaisin makaan passiivisena sohvalla selaamassa kännykästä palstaa ja katsomassa telkkaria. Vaikka tuolla olisi suuri maailma minua odottamassa! Ei jotenkin tiedä mihin sitä tarttuisi, mihin lähtisi kun toisaalta kiinnostuksen kohteita on niin paljon.

Mutta olen ollut myös siinä tilanteessa että löydän itseni reissulta joltain vieraalta paikkakunnalta ja lähestulkoon itken siellä ikävääni kun olen yksin. Ei ole ketään kenen kanssa jakaa tämä kokemus. Joten tiedän kyllä ihan tarkkaan mistä puhut ap.

Täytyisi saada itsestään irti edes sen Tinderin verran. Tai ulkomailta jos hakisi jotain juttukaveria mikä voisi kehittyä pidemmästikin.

Ja unohdin tässä kesken syömisen tätä kirjoittaessani että olen myös miettinyt "fake it until you make it" eli kuvittele että vieressäsi on kumppani jakamassa kaikkea sitä mitä teet yksin! Tosin tässä tulee vastaan nuo surulliset yksinäiset matkat joihin lataa jotenkin liikaa odotuksia kun mitään ei tapahdu.