Luuletteko, että on mahdollista, että rakastumisesta tulee mahdotlnta, koska herkkyyskausi siihen menee ohi, jos ei tarpeeksi

Luulen näin! Itselläni vähän samoja fiiliksiä.

siis mikä???

herkkyyskausi?

Niin, että kaikki käy? Upeaa.

Sanoisin että kyllä se rakastuminen on mahdollista milloin tahansa, mutta se tapahtuu oikeasti vain kerran.

En luule, että menee ohi. Rakastuminen on osa ihmisten syvempää olemusta.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että kyllä se rakastuminen on mahdollista milloin tahansa, mutta se tapahtuu oikeasti vain kerran.

Miksi vain kerran? Voi vaatia pitkällisen prosessin suunnata uudelleen aivonsa, mutta kyllä sekin voi onnistua. Muistaa hyvät ja huonot puolet ja sen jälkeen päästää vain irti vanhasta.

Vierailija kirjoitti:

En luule, että menee ohi. Rakastuminen on osa ihmisten syvempää olemusta.

Helppo ihastuminen ja fyysisen vetovoiman vietävissä oleminen on ihmisen perusolemusta, mutta todellinen syvä rakastuminen on harvinaista.

m28 kirjoitti:

herkkyyskausi?

Moni kokee ensirakkauden nuorena tai nuorena aikuisena. Jos sitä ei silloin koe tottuu olemaan ilman rakkautta ja on vaikea rakastua, kun ei edes tiedä mitä se on.

Rakastuminen on se hetken huuma ja rakastaminen sitten myöhemmin tuleva. Itselle sanottu, että kun se rakastumisen hetki meni ohi niin suhde ei jatku. Eiköhän kyse ole ollut ihan muusta. Rakastuminen vie aikaa ja sen että oppii tuntemaan ihmisen. Kiintyy ja välittää.

Vierailija kirjoitti:

En luule, että menee ohi. Rakastuminen on osa ihmisten syvempää olemusta.

niin, siis on kemiallinen reaktio. ei muuta.

Ne jotka uskovat ihmisiin ja omiin mahdollisuuksiinsa ovat avoimempia uusille ihmisille ja heillä on paremmat mahdollisuudet rakastua. Päinvastaisessa tilanteessa oma asenne toimii ihmisten karkottimena ja esteenä rakastumiselle. Ikä ei sinänsä liity asiaan mitenkään, paitsi iän myötä voi kertyä paljon huonoja kokemuksia ja sitten on jälkimmäisessä tilanteessa. Toki nuorella voi olla yhtä paljon huonoja kokemuksia kuin vanhemmallakin.

Ei, vaan huono itsetunto karkottaa mahdolliset kumppanit pois. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan huono itsetunto karkottaa mahdolliset kumppanit pois. 

En koe et mulla olisi huono itestunto, vaikka en koskaan ole ollut rakastunut tai parisuhteessa. Ainakin se on selkeästi parempi kuin monella parisuhteessa olevalla ystävälläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että kyllä se rakastuminen on mahdollista milloin tahansa, mutta se tapahtuu oikeasti vain kerran.

Miksi vain kerran? Voi vaatia pitkällisen prosessin suunnata uudelleen aivonsa, mutta kyllä sekin voi onnistua. Muistaa hyvät ja huonot puolet ja sen jälkeen päästää vain irti vanhasta.

Kyllä silti moni sen ensirakkautensa muistaa sellaisena ainoana ja erikoisempana kuin muut.

En usko. Hormonitoimintaa ei varmaan voi tuolla tavalla sammuttaa.

No jotain tämäntapaista minulle on käynyt. Ihastuin nuorena pari kertaa, olisinko ollut jotain 10-15v. Oli perhosia vatsanpohjassa ja syke nousi taivaisiin kun näin ihastuksen kohteen. Näiden kahden ihastumisen jälkeen en ole ikinä ihastunut tai kokenut mitään edes siihen suuntaan olevia tunteita.

Luulen, että tuossa on jonkinlaista perää, mutta se ei ole niin yksioikoista. Seuraavat kyllä ovat minusta mahdollisia vaikuttajia:

1 Hormonitoiminta on voimakkainta nuorena, sanotaan vaikka alle 25-vuotiaana. Silloin siis on todennäköisintä, että tulee tehtyä omaan elämään suurempiakin muutoksia tunnemyrskyjen pohjalta.

2 Toistuvat toimintamallit muuttuvat rutiineiksi. Jos löytää tavan toimia niin, että ei reagoi omiin tunnemyrskyihin eikä ylläpidä niitä, se alkaa vähitellen tapahtua rutiininomaisesti. Vaikka uusia rakastumisia tapahtuisi, vahvaksi opittu välttelykäyttäytyminen estää niitä voimistumasta.

Jos ehtii siis kypsempään ikään ja hormonimyrskyt tasaantuvat, voi olla että ei enää tule tilanteita joissa rakastuisi omasta tahdosta riippumatta.

Se valmius toki jokaisella on ja pysyy, jos päättääkin avautua ja antaa itselleen mahdollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tuossa on jonkinlaista perää, mutta se ei ole niin yksioikoista. Seuraavat kyllä ovat minusta mahdollisia vaikuttajia:

1 Hormonitoiminta on voimakkainta nuorena, sanotaan vaikka alle 25-vuotiaana. Silloin siis on todennäköisintä, että tulee tehtyä omaan elämään suurempiakin muutoksia tunnemyrskyjen pohjalta.

2 Toistuvat toimintamallit muuttuvat rutiineiksi. Jos löytää tavan toimia niin, että ei reagoi omiin tunnemyrskyihin eikä ylläpidä niitä, se alkaa vähitellen tapahtua rutiininomaisesti. Vaikka uusia rakastumisia tapahtuisi, vahvaksi opittu välttelykäyttäytyminen estää niitä voimistumasta.

Jos ehtii siis kypsempään ikään ja hormonimyrskyt tasaantuvat, voi olla että ei enää tule tilanteita joissa rakastuisi omasta tahdosta riippumatta.

Se valmius toki jokaisella on ja pysyy, jos päättääkin avautua ja antaa itselleen mahdollisuuden.

Miksi se valmius pysyisi, jos se on aina ohitettu ja se ei aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tuossa on jonkinlaista perää, mutta se ei ole niin yksioikoista. Seuraavat kyllä ovat minusta mahdollisia vaikuttajia:

1 Hormonitoiminta on voimakkainta nuorena, sanotaan vaikka alle 25-vuotiaana. Silloin siis on todennäköisintä, että tulee tehtyä omaan elämään suurempiakin muutoksia tunnemyrskyjen pohjalta.

2 Toistuvat toimintamallit muuttuvat rutiineiksi. Jos löytää tavan toimia niin, että ei reagoi omiin tunnemyrskyihin eikä ylläpidä niitä, se alkaa vähitellen tapahtua rutiininomaisesti. Vaikka uusia rakastumisia tapahtuisi, vahvaksi opittu välttelykäyttäytyminen estää niitä voimistumasta.

Jos ehtii siis kypsempään ikään ja hormonimyrskyt tasaantuvat, voi olla että ei enää tule tilanteita joissa rakastuisi omasta tahdosta riippumatta.

Se valmius toki jokaisella on ja pysyy, jos päättääkin avautua ja antaa itselleen mahdollisuuden.

Miksi se valmius pysyisi, jos se on aina ohitettu ja se ei aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia?

Vain robotilla ei ole minkäänlaisia tuntemuksia.

Piintynytkin tunteidenvälttelijä voi oppia tunnistamaan muutoksia itsessään. Esim. voi huomata, että tietyn henkilön seurassa olemisen jälkeen saakin paljon enemmän aikaiseksi ja herää aamulla pirteämpänä. Siitä voi ehkä edetä siihen pohdintaan, että minähän taidan pitää tuon henkilön seurasta ja edesauttaa tilanteita, joissa ollaan enemmän yhdessä. Ja sitten saattaa alkaa huomata, että mieliala kohoaa jo siitä ajatuksesta, että kohta tavataan uudestaan.

Jos on noista muutoksista tietoinen, on mahdollista tehdä myös sellaisia päätöksiä, joiden seurauksena joutuu enemmän alttiiksi tunteilleen.