Tupakointi,lopetus

Ei siin oo yhtää mitää vaikeeta, seki on pelkkä mielen heikkous ja vääristymä mikä sanoo että se on vaikeeta. Senku lopettaa, tottakai siinä tulee viekkarit mut niistki pääsee yli ku vaa sanoo että ei kiitos enää. 

Mä poltin about 10 vuotta ja lopetin seinään. 

Heitin röökit roskiin ja lopetin. Poltin noin askin päivässä 15 vuoden ajan. Ihan omasta päästä kiinni, että haluaako lopettaa, kärsit  hetken vieroitusoireita ja se siitä.

Lopetin 17 vuoden polttamisen jälkeen seinään ilman korvaavia tuotteita. Parissa päivässä lähtee nikotiiniriippuvuus. Tapariippuvuus on sitten suurempi. Rehellisesti meni n. 6v kun koitti aika ettei tupakkaa tee enää missään tilanteessa mieli (humalassa). Sitkeästi vaan kun päättää ettei polta vaikka miten mieli tekisi.

Helppoa ilman purukumejakin, mutta vaikeaa on se mitä sen jälkeen kun lihoaa ja sairastuu. en olisi lopettanut ainakaan kokonaan jos olisin tiennyt.

T. lähes possunnäköinen puoliksi liikuntakyvytön selkävaivainen

Itselläni oli vaikeeta lopettaminen. Retkahdin usein polttamaan, kun olin bilettämässä baarissa. Lopuksi vedin kännissä muutamia poskareita, kun en halunnut vetää tupakkaa henkeen asti. Tajusin lopulta, että minun pitää välttää alholin juomista, jos yritän päästä tupakasta eroon. Ostin myös nikotiini purkkaa ja söin sitä. Lopetin joskus 2000 luvun alussa. Silti vielä tänä talvena näin unen missä poltin tupakkaa. Tsemppiä, jos olet yrittämässä tupakasta eroon.

Champix-kuuri vei minulta tupakanhimot. 

Lopetin n. 6 vuoden polttamisen jälkeen. Yllättävän helppoa ollut. Himot iskenyt kun on ollu huono päivä tai v..ttanu.. Mut en oo silti retkahtanut. 

Itse nikotiiniriippuvuus on hetkessä ohi. Korvaushoitotuotteita myyvät firmat yrittävät luoda kuvan kauheista vieroitusoireista, joihin tarvitsee hoitoa. Suurempi homma on psyykkeen kanssa ja uusien tapojen opettelussa kuten monien riippuvuuksien kohdalla. Pitää tunnistaa ne omat heikkoudet ja miten toimii tilanteessa, jossa tupakointi tuntuisi hyvältä ratkaisulta. Itsellä vaikeinta oli uuden päivärytmin luominen, kun oli vuosia elänyt sen mukaan, että tunnin välein käydään tupakalla. 

Lopetin hiljalleen, vuosia meni lähes aski päivässä, sitten vuosia 5-10 savuketta päivässä, myöhemmin 2-3 savuketta päivässä, lopulta 2-3 savuketta viikossa, sitten lopetin kokonaan.

Vaikea tuota on toisen puolesta oikeaa tapaa suositella. Yhdelle sopii kerrasta poikki systeemi, toiselle tuollainen hidas hivuttaminen. Toiselle auttaa tukena nikotiinipurkka, toinen jää vain siihenkin koukkuun.

Joku vaihtaa tupakan toiseen riippuvuuteen kuten himoliikuntaan tai herkkuihin, toinen ei pyri korvaamaan sitä millään uudella nautinnolla. Joku onnistuu lopettamaan käyttämällä hetken aikaa sähkötupakkaa. Joku jatkaa satunnaispolttajana, toiselle sellainen ei olisi mitenkään mahdollista. 

Jollekin tehoaa palkkiot, kuten että säästää tupakointiin menneet rahat ja ostaa itselleen säännöllisesti jotakin kivaa. Jotain motivoi kun katselee dokkareita keuhkosyövästä yms. Jollain auttaa kun jättää samalla kahvin ja alkoholin käytön. 

Jokainen joutuu kokeilemalla hakemaan sen itselle toimivan tavan ja moni joutuu yrittämään monta kertaa ennenkuin lopulta onnistuu. 

Väitän ettei yksikään lopetusyritys mene hukkaan vaikkei heti onnistuisikaan. 

Tapariippuvuushan se on ennen kaikkea, ei niinkään fyysinen riippuvuus. Fyysiset vieroitusoireet menee ohi alle viikossa, mutta tapariippuvuuden kanssa voi joutua taistelemaan pitkäänkin. Tärkeintä olisi että on paljon tekemistä, siis pitää itsensä kiireisenä tavalla tai toisella, jos vain istuu kotona toimettomana on lopetus huomattavasti vaikeampaa. 

Lopetuspäätöksen voi kiteyttää yhteen sanaan: motivaatio. Hyvä esimerkki on oma isä, poltti sen 40 vuotta norttia ja niin vain jäi pois yli 10 vuotta sitten. Ja miten, 2 ohitusta sydämeen, siitä löytyi motivaatio lopettamiseen ja edelleen on hengissä.

Minä lopetin 10v polttamisen jälkeen. Tapariippuvuus se tosiaan enemmän oli. No, oli kesä, niin menin sitten parvekkeelle syömään mehujään aina jos teki hirmuisesti mieli tupakkaa. Siinä sai ne kaikki minulle tärkeät asiat tupakoinnissa, pääsi parvekkeelle hiljaisuuteen istumaan (tuntui ettei sinne nyt huvikseen voinut mennä kuitenkaan), ja sai jotain tekemistä käsille. Jossain vaiheessa alkoivat mehujäät tursuta korvista ulos ja tupakanhimoa seurasikin ällötysolo siitä, että taas pitäisi mennä mehujäälle :D Jäi sitten sekin tapa pois.

Kaikenlaiset hassut hetkelliset päähänpistot saattavat auttaa lopettamisessa yllättävän paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Champix-kuuri vei minulta tupakanhimot. 

Minäkin lopetin 40 vuotta kestäneen tupakoinnin champix vieroituslääkkeillä ja yllättävän helposti lopetus sitten sujui sen jälkeen, kun lopetuspäivä oli päätetty ja merkitty kalenteriin. 

Lopetin kymmeniä kertoja ja jossain vaiheessa aloitin aina uudelleen jonkin tekosyyn varjolla. Yleensä stressaava elämäntilanne tai elämä potki muuten päähän. Onnistuminen oli siinä vaiheessa lastenleikkiä, kun halusin itse lopettaa. Ei ole tullut tekosyytä aloittaa uudelleen tai edes tee mieli maistaa.