Miksi miehet vaan katselee, mutta ei koskaan tee mitään aloitetta?
Hyvä jos moi sanovat. Tylsää olla koko ajan yksin enkä itse uskalla lähestyä, kun jännittää.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Pelimiehiä ei pelota. Tavoitteena iskeä aina paikan kaunein nainen. Jos se on varattu, sitten toiseksi kaunein. Jne.
Jos 99 sanoo EI, PAINU SIKA VIT TTUUN, se ei haittaa jos yksi sanoo: meille vai teille?
OK
Mulla taas on sellainen tilanne, ettei kiinnosta mitä ne 99 sanoisivat, jos heitä yrittäisi lähestyä. Kiinnostaa ainoastaan yhden ajatukset. Hänen, kehen olen ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelimiehiä ei pelota. Tavoitteena iskeä aina paikan kaunein nainen. Jos se on varattu, sitten toiseksi kaunein. Jne.
Jos 99 sanoo EI, PAINU SIKA VIT TTUUN, se ei haittaa jos yksi sanoo: meille vai teille?
OK
Mulla taas on sellainen tilanne, ettei kiinnosta mitä ne 99 sanoisivat, jos heitä yrittäisi lähestyä. Kiinnostaa ainoastaan yhden ajatukset. Hänen, kehen olen ihastunut.
Oletko sitten lähestynyt ihastustasi?
"Oletko koskaan, koko elämäsi aikana, tutustunut yhteenkään naiseen? Tai ihmiseen?"
No kumpiko tässä on sitten tehnyt sen aloitteen? :D
Ai miksi?? Viimeksi kun tein aloitteen, niin en saanut mitään vastausta. Kaikki jatkuu niin kuin ennenkin. Jotenkin v****tavaa, että ei voi edes vastata että ei kiinnosta.
Et vaikuta lähestyttävältä.
Jos olet helposti lähestyttävä ja miehet tietävät, että ei-toivotutkin lähestymiset kuitataan siististi, niin kyllä niitä tulee. Yleinen arvostava kohtelu miessukupuolta kohtaan lisää lähestyttävyyttä kummasti, samoin lämmin olemus ja pilke silmäkulmassa. Tällaisilla täti-ihmisilläkin...
Miehet kylläkin lähestyy aina, jos nainen on miehen mielestä todella kiinnostava ja vaikuttaa mukavalta.
Itse olen tavallinen nainen, en rima enkä kaunis. Pukeudun tavallisesti, ei paljaiden pintojen näyttelyä eikä vilautteluja. Kesällä on kesävaatteet ja talvella talvi tamineet
Ihan on reippaasti miehet tulleet juttelemaan ja asiallisesti. Tietenkin juttelu alkaa aina arkipäiväisestä small talkista, ja etenee siitä milloin mihinkin aiheuseen.
On se ihmisestä, naisesta ja miehestä itsestäänkin kiinni. Monet ovat nyrpeän näköisiä, ja naama sillä niin sanotulla norsunv#tulla, kuka semmoista ihmistä haluaa lähestyä, aloittaa juttelu seurassa tai harrastus porukoissa, tai yleensä missään?
Pitää olla itsekin vastasnottavainen uusille tuttavuuksille. Jostainhan kaikki tutustumiset suhteet ja liitot aina alkaa.
Mutta nirppanokka tuppisuilla ne eivät ala koskaan. Mistään.
Vierailija kirjoitti:
Tää on mun elämän tragedia. Oon mielestäni ihan nätti, luonteeltani ystävällinen ja rauhallinen ja kohtaan muut ihmiset avoimesti ja hyväksyvästi. Olen realisti ja tiedän myös puutteeni, mutta en ole mikään huonokaan nainen. Käytän vielä paljon hameita ja mekkoja ja hiukseni ovat pitkät - siksi, koska viihdyn sellaisessa tyylissä, mutta ei ainakaan tyylissäni pitäisi olla mitään suurempaa miehiäkään karkoittavaa.
Mutta ei, miehet eivät lähesty. Koen, että se on miehen tehtävä. Ehkä olen siinä suhteessa vanhanaikainen. Mutta sitten olen mieluummin yksin, vaikka yksinäinen olisinkin kun ottaisin miehen roolin lähestymisessä.
Mutta ei voi mitään. Rakennan elämääni päivä kerrallaan siinä tilanteessa, jossa sillä hetkellä olen. Ei tää nyt pahinkaan mahdollinen kohtalo olis jäädä sinkuksi loppuelämäksi, ja paljon parempi se toki kuin jos olisi huono parisuhde. Hyvään sellaiseen kyllä lähtisin heti mukaan.
Nykyään ei oo enää tällaista ongelmaa kun netin kautta löytyy seuraa eikä kenenkään tartte oikeassa elämässä tehdä aloitetta ja saada kamalia pakkeja. Kokeile vaikka tinderiä.
Vierailija kirjoitti:
Miehet kylläkin lähestyy aina, jos nainen on miehen mielestä todella kiinnostava ja vaikuttaa mukavalta.
Itse olen tavallinen nainen, en rima enkä kaunis. Pukeudun tavallisesti, ei paljaiden pintojen näyttelyä eikä vilautteluja. Kesällä on kesävaatteet ja talvella talvi tamineet
Ihan on reippaasti miehet tulleet juttelemaan ja asiallisesti. Tietenkin juttelu alkaa aina arkipäiväisestä small talkista, ja etenee siitä milloin mihinkin aiheuseen.
On se ihmisestä, naisesta ja miehestä itsestäänkin kiinni. Monet ovat nyrpeän näköisiä, ja naama sillä niin sanotulla norsunv#tulla, kuka semmoista ihmistä haluaa lähestyä, aloittaa juttelu seurassa tai harrastus porukoissa, tai yleensä missään?
Pitää olla itsekin vastasnottavainen uusille tuttavuuksille. Jostainhan kaikki tutustumiset suhteet ja liitot aina alkaa.
Mutta nirppanokka tuppisuilla ne eivät ala koskaan. M
Eivät lähesty, ellet tarkoita tässä nyt miehillä jotain hyvin suppeaa otantaa.
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin saa edes kontaktia kehenkään. Ihan mahdoton on lähestyä, jos ei saa kontaktia.
Tämä on kyllä hankalaa. Katseella voi välittää viestin kiinnostuksesta, mutta jos ei saa katsekontaktia, niin vaikeaa on. Erääseen mieheen olisin ollut kiinnostunut tutustumaan kun edellisellä työpaikalla usein osuimme kohdikkain, mutta kun hän tuntui välttelevän katsekontaktia aivan tarkoituksella. Jos käänsin katseeni häneen päin, niin hän käänsi vinhasti katseensa muualle etten tavoittanut katsettaan. Toivon, että hän vain piti minua vastenmielisenä ja torjui minut ihan tarkoituksella, eikä niin että hän oli ujosti ihastunut. :D
Kun se pelkkä pärstä, vaatteet ja vartalo eivät ole ykkösasia.
Edes tutustumisessa.
Vierailija kirjoitti:
Et vaikuta lähestyttävältä.
Jos olet helposti lähestyttävä ja miehet tietävät, että ei-toivotutkin lähestymiset kuitataan siististi, niin kyllä niitä tulee. Yleinen arvostava kohtelu miessukupuolta kohtaan lisää lähestyttävyyttä kummasti, samoin lämmin olemus ja pilke silmäkulmassa. Tällaisilla täti-ihmisilläkin...
Olen nro 61 ja en koe, että en olisi helposti lähestyttävä. Kohtelen kaikkia kohteliaasti ja ystävällisesti ja olen saanut siitä usein palautettakin, että olen niin "mukava". Mikä on mukava kuulla. En todellakaan vastaisi tylysti tai epäkohteliaasti, jos joku minua lähestyisi.
Mutta jokin minussa on, että ei lähestytä. Ehkä pitäisi joskus kysyä joltakulta mieheltä, että miksi.
miehe t pelkää kauniita naisia :DDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin saa edes kontaktia kehenkään. Ihan mahdoton on lähestyä, jos ei saa kontaktia.
Tämä on kyllä hankalaa. Katseella voi välittää viestin kiinnostuksesta, mutta jos ei saa katsekontaktia, niin vaikeaa on. Erääseen mieheen olisin ollut kiinnostunut tutustumaan kun edellisellä työpaikalla usein osuimme kohdikkain, mutta kun hän tuntui välttelevän katsekontaktia aivan tarkoituksella. Jos käänsin katseeni häneen päin, niin hän käänsi vinhasti katseensa muualle etten tavoittanut katsettaan. Toivon, että hän vain piti minua vastenmielisenä ja torjui minut ihan tarkoituksella, eikä niin että hän oli ujosti ihastunut. :D
No kuulostaa siltä että ujosti ihastunut. Ei kukaan pelkää katsoa vastenmielistä naista :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin saa edes kontaktia kehenkään. Ihan mahdoton on lähestyä, jos ei saa kontaktia.
Tämä on kyllä hankalaa. Katseella voi välittää viestin kiinnostuksesta, mutta jos ei saa katsekontaktia, niin vaikeaa on. Erääseen mieheen olisin ollut kiinnostunut tutustumaan kun edellisellä työpaikalla usein osuimme kohdikkain, mutta kun hän tuntui välttelevän katsekontaktia aivan tarkoituksella. Jos käänsin katseeni häneen päin, niin hän käänsi vinhasti katseensa muualle etten tavoittanut katsettaan. Toivon, että hän vain piti minua vastenmielisenä ja torjui minut ihan tarkoituksella, eikä niin että hän oli ujosti ihastunut. :D
Olisitko itse lähestynyt, jos olisit saanut katsekontaktin?
Vierailija kirjoitti:
"Oletko koskaan, koko elämäsi aikana, tutustunut yhteenkään naiseen? Tai ihmiseen?"
No kumpiko tässä on sitten tehnyt sen aloitteen? :D
Ahaa, täällä siis puhutaankin ihmisten lähestymisestä aivan täysin pystymetsästä, kun näkee jonkun uuden tuntemattoman vilahdukselta parkkipaikalla max 2 min ajan. Moni kohtaa naisia ja miehiä myös arkielämässään, ja samoja ihmisiä toistuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on mun elämän tragedia. Oon mielestäni ihan nätti, luonteeltani ystävällinen ja rauhallinen ja kohtaan muut ihmiset avoimesti ja hyväksyvästi. Olen realisti ja tiedän myös puutteeni, mutta en ole mikään huonokaan nainen. Käytän vielä paljon hameita ja mekkoja ja hiukseni ovat pitkät - siksi, koska viihdyn sellaisessa tyylissä, mutta ei ainakaan tyylissäni pitäisi olla mitään suurempaa miehiäkään karkoittavaa.
Mutta ei, miehet eivät lähesty. Koen, että se on miehen tehtävä. Ehkä olen siinä suhteessa vanhanaikainen. Mutta sitten olen mieluummin yksin, vaikka yksinäinen olisinkin kun ottaisin miehen roolin lähestymisessä.
Mutta ei voi mitään. Rakennan elämääni päivä kerrallaan siinä tilanteessa, jossa sillä hetkellä olen. Ei tää nyt pahinkaan mahdollinen kohtalo olis jäädä sinkuksi loppuelämäksi, ja paljon parempi se toki kuin jos olisi huono parisuhde. Hyvä
No, jos tässä elämässä ei ole mahdollista löytää miestä elävästä elämästä niin olkoot sitten. Tinderiin en mene.
Vierailija kirjoitti:
Kun se pelkkä pärstä, vaatteet ja vartalo eivät ole ykkösasia.
Edes tutustumisessa.
Helpottaa kuitenkin huomattavasti miehen lähestymisen onnistumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oletko koskaan, koko elämäsi aikana, tutustunut yhteenkään naiseen? Tai ihmiseen?"
No kumpiko tässä on sitten tehnyt sen aloitteen? :DAhaa, täällä siis puhutaankin ihmisten lähestymisestä aivan täysin pystymetsästä, kun näkee jonkun uuden tuntemattoman vilahdukselta parkkipaikalla max 2 min ajan. Moni kohtaa naisia ja miehiä myös arkielämässään, ja samoja ihmisiä toistuvasti.
Jonkun se aloite on silti aina tehtävä.
Tää on mun elämän tragedia. Oon mielestäni ihan nätti, luonteeltani ystävällinen ja rauhallinen ja kohtaan muut ihmiset avoimesti ja hyväksyvästi. Olen realisti ja tiedän myös puutteeni, mutta en ole mikään huonokaan nainen. Käytän vielä paljon hameita ja mekkoja ja hiukseni ovat pitkät - siksi, koska viihdyn sellaisessa tyylissä, mutta ei ainakaan tyylissäni pitäisi olla mitään suurempaa miehiäkään karkoittavaa.
Mutta ei, miehet eivät lähesty. Koen, että se on miehen tehtävä. Ehkä olen siinä suhteessa vanhanaikainen. Mutta sitten olen mieluummin yksin, vaikka yksinäinen olisinkin kun ottaisin miehen roolin lähestymisessä.
Mutta ei voi mitään. Rakennan elämääni päivä kerrallaan siinä tilanteessa, jossa sillä hetkellä olen. Ei tää nyt pahinkaan mahdollinen kohtalo olis jäädä sinkuksi loppuelämäksi, ja paljon parempi se toki kuin jos olisi huono parisuhde. Hyvään sellaiseen kyllä lähtisin heti mukaan.