Voiko epävakaa parantua?
Voiko nuori ihminen, jolla ilmiselviä epävakaan persoonallisuuden piirteitä muuttua parempaan? Masennusdiagnoosi ollut lapsesta lähtien ja monta kertaa aloittanut terapian, mutta lopettanut, kun ei ole tullut toimeen terapeutin kanssa.
Nyt luvannut hakea hoitoa ja parantua. Ei enää hulluja vihakohtauksia ja jatkuvaa toisten syyttelyä.
Voiko oikeasti muuttua?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Epäilen että äitini on ns quiet borderline tai herkkänahkainen narsisti. Hänen kanssaan on ihan hirvittävän raskasta olla kun hän näyttää oikean itsensä. On ihan hullu fiilis kun hän on minua kohtaan yhdenlainen ja kun mieheni tulee paikalle, muuttuu normaaliksi järkeväksi ihmiseksi. Juuri joku aika sitten kaverini joka tapaa äitiäni hyvin harvoin sanoi että äitisi on niin ihana ja herttainen.
Ja pointti oli että toisten järkevältä vaikuttavat vanhemmat voi olla jotain aivan muuta suljettujen ovien takana. Ja hyvin erilaisia myös perheen sisällä. Saman perheen golden child ja scapegoat kertoo hyvin erilaisesta lapsuudesta.
Hyväksykää nuori sellaisena kuin hän on. Persoonana hän ei muutu mutta huolehtikaa että hän ottaa vastuuta itsestänsä sekä elämästänsä. Muuten voi sairastua vieläkin pahemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen että äitini on ns quiet borderline tai herkkänahkainen narsisti. Hänen kanssaan on ihan hirvittävän raskasta olla kun hän näyttää oikean itsensä. On ihan hullu fiilis kun hän on minua kohtaan yhdenlainen ja kun mieheni tulee paikalle, muuttuu normaaliksi järkeväksi ihmiseksi. Juuri joku aika sitten kaverini joka tapaa äitiäni hyvin harvoin sanoi että äitisi on niin ihana ja herttainen.
Ja pointti oli että toisten järkevältä vaikuttavat vanhemmat voi olla jotain aivan muuta suljettujen ovien takana. Ja hyvin erilaisia myös perheen sisällä. Saman perheen golden child ja scapegoat kertoo hyvin erilaisesta lapsuudesta.
Aika moni näyttää ulospäin järkevältä, vaikka ei sitten olisikaan järkevä. Järkevyys ei sillä tavalla näy ulospäin. Moni näyttää ulospäin hyvältä ihmiseltä mutta oikeasti moni on todella kamala sekä ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko siis päihdeongelmaiset epävakaita.
Todella usein ovat. On sanottu että epävakaiden kokema häpeä ja henkinen tuska on äärimmäistä ja jos apua ei saa niin kyllä siihen alkoholiongelma vähintään kehittyy. Siellä on yleensä aika vakavia traumoja lapsuudessa, mitä vakavampaa vaille jäämistä ja kaltoinkohtelua sitä vakavampi oireilu. Ne raivokohtaukset mitä voi olla syntyvät juuri siitä kun epävakaa kokee että kaltoinkohtelu tavallaan toistuu, vaikka se ei olisi todellista. Mutta se on siinä hetkessä heille totta. Moni epävakaa kylläkin kohdistaa vihan nimenomaan itseensä, syyttää itseään ja raivoaa itselleen pienistäkin jutuista.
Tämä kuulostaa ystävältäni. Kokee traumatisoituneensa lapsuudessa ja jääneensä vaille. Uskoo, että häntä kaltoinkohdellaan jatkuvasti. Kaik
Ystäväsi saa jotain palkintoa tuolla käytöksellä. Empatiaa, kun on niin huonosti pidetty lapsena? Anteeksiannon, vaikka käyttäytyy sinua kontrolloivasti?
Hän siis käyttäytyy huonosti ja rikkoo toisten rajoja. Miksi ihmeessä sinä siedät sitä? Älä vaan ala seurustelemaan.
Yleensäkin kannattaa tehdä selväksi, että raivoaminen ei ole ok. Sellaisen itsesyytös-selityksen voi lopettaa alkuunsa ts. et vain kuuntele. Sanot, että terapeutti voi sinua siinä asiassa auttaa, et sinä. Vaihda mukavampaa puheenaiheeseen tai menkää vaikka kävelylle.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksykää nuori sellaisena kuin hän on. Persoonana hän ei muutu mutta huolehtikaa että hän ottaa vastuuta itsestänsä sekä elämästänsä. Muuten voi sairastua vieläkin pahemmin.
Ja sairastuttaa myös ympäristön. Ihminen ei ole erillinen otus, vaan aina vuorovaikutuksessa ympäröivien ihmisten kanssa. Tällainen tyyppi on mahdollista tervehdyttää, jos ympäristö (ihmiset) sille tielle päättää lähteä. Tosin yleensä sieltä löytyy se yksi, joka pilaa homman sooloilemalla. Jopa laitoksissa (jos ihminen on pitänyt laittaa jo lukkojen taakse) on ammattihenkilöstöä, joista innokkaimmat aloittavat ei-sopivan suhteen tällaisten kanssa - niitä työsuhteita sitten puretaan kaikessa hiljaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksykää nuori sellaisena kuin hän on. Persoonana hän ei muutu mutta huolehtikaa että hän ottaa vastuuta itsestänsä sekä elämästänsä. Muuten voi sairastua vieläkin pahemmin.
Ja sairastuttaa myös ympäristön. Ihminen ei ole erillinen otus, vaan aina vuorovaikutuksessa ympäröivien ihmisten kanssa. Tällainen tyyppi on mahdollista tervehdyttää, jos ympäristö (ihmiset) sille tielle päättää lähteä. Tosin yleensä sieltä löytyy se yksi, joka pilaa homman sooloilemalla. Jopa laitoksissa (jos ihminen on pitänyt laittaa jo lukkojen taakse) on ammattihenkilöstöä, joista innokkaimmat aloittavat ei-sopivan suhteen tällaisten kanssa - niitä työsuhteita sitten puretaan kaikessa hiljaisuudessa.
Kyllä, itse uuvuin pahasti. Ei voi tervehdyttää mutta parantaa elämänlaatua voi hurjasti! On kokemusta lähisuhteista. En sooloile mutta tasapainoisuuteni on ollut kantava voima ja se että sallin kaiken paskan niskaani. Kukaan ei tunnu olevan näin salliva kokonaisuutta ajatellen mutta rajat täytyy muistaa pitää, muuten ei näytä hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen että äitini on ns quiet borderline tai herkkänahkainen narsisti. Hänen kanssaan on ihan hirvittävän raskasta olla kun hän näyttää oikean itsensä. On ihan hullu fiilis kun hän on minua kohtaan yhdenlainen ja kun mieheni tulee paikalle, muuttuu normaaliksi järkeväksi ihmiseksi. Juuri joku aika sitten kaverini joka tapaa äitiäni hyvin harvoin sanoi että äitisi on niin ihana ja herttainen.
Ja pointti oli että toisten järkevältä vaikuttavat vanhemmat voi olla jotain aivan muuta suljettujen ovien takana. Ja hyvin erilaisia myös perheen sisällä. Saman perheen golden child ja scapegoat kertoo hyvin erilaisesta lapsuudesta.
Aika moni näyttää ulospäin järkevältä, vaikka ei sitten olisikaan järkevä. Järkevyys ei sillä tavalla näy ulospäin. Moni näyttää ulospäin hyvältä ihmiseltä mutta oike
Tämä juuri!
Epävakaa persoonallisuus nyt vain on siitäkin syystä koska on paljon ongelmia suhtautua asioihin, narsismia sun muuta. Kaikki vaikuttaa koko ihmiseen sekä hänen käytökseensä. Jos ei tee muutoksia niin koko ihminen saattaa pahentua iän myötä sekä sairastua enemmän. Joillakin on hyvin ikävä tai jopa ajatusmaailma, esimerkiksi kateus, ilkeys, katkeruus ja kaikki pahentavat myös ja se näkyy kaikki käyttäytymisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen että äitini on ns quiet borderline tai herkkänahkainen narsisti. Hänen kanssaan on ihan hirvittävän raskasta olla kun hän näyttää oikean itsensä. On ihan hullu fiilis kun hän on minua kohtaan yhdenlainen ja kun mieheni tulee paikalle, muuttuu normaaliksi järkeväksi ihmiseksi. Juuri joku aika sitten kaverini joka tapaa äitiäni hyvin harvoin sanoi että äitisi on niin ihana ja herttainen.
Ja pointti oli että toisten järkevältä vaikuttavat vanhemmat voi olla jotain aivan muuta suljettujen ovien takana. Ja hyvin erilaisia myös perheen sisällä. Saman perheen golden child ja scapegoat kertoo hyvin erilaisesta lapsuudesta.
Aika moni näyttää ulospäin järkevältä, vaikka ei sitten olisikaan järkevä. Järkevyys ei sillä tavalla näy ulospäin. Moni näyttää ulospäin hyvältä ihmiseltä mutta oike
Ystäväni esimerkit vanhempien hirveydestä ovat tällaisia. Joka talvi koko perhe meni Lappiin ja lapsena (ei enää nuorena) piti osallistua lasketteluun. Koko perhe kävi usein uimahallissa, hiihtämässä tai kylpylöissä. Parin vuoden ajan piti osallistua johonkin koulun liikuntakerhoon. Vanhemmat kovaan ääneen kertovat ystäväni olevan perheen älykkö, lukutoukka ja muuta noloa.
Näissä siis näkyy se, että ystävääni ei ymmärretty ja hän on erilainen kuin muu perhe.
Ap
Vanhempien hirveyden analysointi on vaikeaa omasta itsestä käsin ilman ulkopuolisen näkökulmaa. Lähimmäs pääsee kun seuraa omia lapsia isovanhempien kanssa tai viettää pitempiä aikoja vanhempien kanssa aikuisena, neli-viisikymppisenä sen ikäisen elämänkatsomuksella. Olen itse joutunut hoitamaan paljon vanhempiani ja viettämään aikaa heidän kanssaan ja kyllähän siitä on jäänyt päälimmäiseksi suuri sääli meitä lapsia kohtaan kun olimme pieniä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Epävakaus ei ihan pikkujutuista puhkea. Masennusdiagnoosi jo lapsena, mitä hänelle on tapahtunut?
Se on myös geeneissä tuo alttius.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaus ei ihan pikkujutuista puhkea. Masennusdiagnoosi jo lapsena, mitä hänelle on tapahtunut?
Se on myös geeneissä tuo alttius.
Siinä mielessä että kun ihminen joutuu vahingoittavaan ympäristöön, minkä ilmiasun se vahingoittuminen ottaa. Ja miten helposti se tapahtuu, toiset on herkempiä kuin toiset ja palautuvat huonoista tilanteista hitaammin, fysiologisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaus ei ihan pikkujutuista puhkea. Masennusdiagnoosi jo lapsena, mitä hänelle on tapahtunut?
Se on myös geeneissä tuo alttius.
Siinä mielessä että kun ihminen joutuu vahingoittavaan ympäristöön, minkä ilmiasun se vahingoittuminen ottaa. Ja miten helposti se tapahtuu, toiset on herkempiä kuin toiset ja palautuvat huonoista tilanteista hitaammin, fysiologisesti.
Oikeasti joku masentuu siitä, että perhe käy laskettelemaassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaus ei ihan pikkujutuista puhkea. Masennusdiagnoosi jo lapsena, mitä hänelle on tapahtunut?
Se on myös geeneissä tuo alttius.
Siinä mielessä että kun ihminen joutuu vahingoittavaan ympäristöön, minkä ilmiasun se vahingoittuminen ottaa. Ja miten helposti se tapahtuu, toiset on herkempiä kuin toiset ja palautuvat huonoista tilanteista hitaammin, fysiologisesti.
Oikeasti joku masentuu siitä, että perhe käy laskettelemaassa?
Kaikki kun ei mene oman mielen mukaan niin masentaahan se. Näitä lapsia on jo paljon aikuisissakin mutta nykynuorissa myöskin. Eivät osaa arvostaa ketään tai mitään ja syyttelevät vanhempiansa kaikesta kuten myös yhteiskuntaa.
Ei, eikä tarvitse, mutta voi oppia elämään sen kanssa jotenkin ja nauttia elämästä ainakin välillä.
Epäilen että äitini on ns quiet borderline tai herkkänahkainen narsisti. Hänen kanssaan on ihan hirvittävän raskasta olla kun hän näyttää oikean itsensä. On ihan hullu fiilis kun hän on minua kohtaan yhdenlainen ja kun mieheni tulee paikalle, muuttuu normaaliksi järkeväksi ihmiseksi. Juuri joku aika sitten kaverini joka tapaa äitiäni hyvin harvoin sanoi että äitisi on niin ihana ja herttainen.