Onko sulla ollut stalkkeri häiritsemässä elämääsi?

Skitsofreenikko seurasi 10 vuotta. Joulut ja juhannukset kyttäsi asunnon lähellä. Joskus oli hoidossa josta lähetteli postia. Yritti tapaamista. Ei uskonut kieltoja, kävi työpaikalla ja vanhempien pihalla. Muutin perämetsään ja laitoin huhun liikkeelle että olen kuollut niin ei ole sen jälkeen näkynyt.

Miksei ne useinkaan ihastu sellaiseen, jolla on kärkäsnyrkkisiä ystäväpoikia?

Vierailija kirjoitti:

Skitsofreenikko seurasi 10 vuotta. Joulut ja juhannukset kyttäsi asunnon lähellä. Joskus oli hoidossa josta lähetteli postia. Yritti tapaamista. Ei uskonut kieltoja, kävi työpaikalla ja vanhempien pihalla. Muutin perämetsään ja laitoin huhun liikkeelle että olen kuollut niin ei ole sen jälkeen näkynyt.

Poliisiin olin yhteydessä ja he sanoivat että tavattaessa neuvovat tyyppiä, ei auttanut mitään. Mies kävi juttelemassa, että jättää rauhaan, ei auttanut. Soitin osastolle jossa oli hoidossa ja selitin tilanteen, ei auttanut. Oli isokokoinen ja hyvä fyysinen kunto ja sen verran hullu että pahoinpitelykään ei olisi luultavasti auttanut. Pelkäsi kuitenkin minua enemmän kuin minä häntä niin en varsinaisesti pelännyt tyyppiä. Enemmän jotenkin hävetti ja salasin asiaa. Jälkeenpäin ajateltuna typerää. Ikinä en ottanut mitään yhteyttä tai kontaktia ja yritin sillä saada seuraamista loppumaan huonolla menestyksellä.

Montakohan "ihastusta" näillä elämänsä aikana ehtii olla? Ilmeisesti on jonkinlainen pettymyksen ja luovuttamisen maku suussa, kun keskittyvät sitten yhteen helppona pitämäänsä. Sillä harhamäärällähän voisi ihastua minkä maan prinsessaan tahansa, heillä on aina hivveesti yhteistä kun se vaan tajuais. Se ei oo vaan vielä nähny kunnolla.

Minulla oli stalkkeri edellisen asunnon viereisessä talossa. Istuin usein ulkona. Erehdyin olemaan ystävällinen, ja juttelemaan tälle miehelle, niin siitä.se alkoi. Muutin sitten pois, ja onneksi mies ei tiennyt, että minne muutin, ja se loppui.

On ollut. Ikäviä tyyppejä ja pyrkivät myös torpedoimaan sosiaalista kanssakäymistä.

Vierailija kirjoitti:

On ollut. Ikäviä tyyppejä ja pyrkivät myös torpedoimaan sosiaalista kanssakäymistä.

Miten tämä on sinulle ilmentynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ollut. Ikäviä tyyppejä ja pyrkivät myös torpedoimaan sosiaalista kanssakäymistä.

Miten tämä on sinulle ilmentynyt?

Esimerkiksi siten, että ei ole kutsuttu isoihin tapahtumiin, joissa ko. henkilö on läsnä. On lähdetty levittämään perättömiä juoruja jne. Ikään kuin kostona siitä, etten ollut hänestä kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ollut. Ikäviä tyyppejä ja pyrkivät myös torpedoimaan sosiaalista kanssakäymistä.

Miten tämä on sinulle ilmentynyt?

Esimerkiksi siten, että ei ole kutsuttu isoihin tapahtumiin, joissa ko. henkilö on läsnä. On lähdetty levittämään perättömiä juoruja jne. Ikään kuin kostona siitä, etten ollut hänestä kiinnostunut.

Pahimmillaan sain noista perättömistä juoruista vakavia ahdistusoireita. Piti ilmeisesti varmistaa, ettei kukaan muu isossa harrastusporukassa saanut iskettyä minua.

Hiippaili pihallani ikkunoiden takana, jätti tavaroita merkiksi. Tuli jopa vahtimaan työpaikalle. Viestejä satoi, aina kun blokkasin yhden sähköpostiosoitteen, tuli 2 tilalle.    Lopulta luovutti, kun uhkasin poliisilla ja lähestymiskiellolla. 

Ja tuntuu naapuritkin stalkkaavan, kun tarkkaan tietävät mitä teen ja milloin

Mm jouduin harrastuksista lähtiessä pyytämään tuttuja saattamaan autolle, että ei pääsis tulemaan lähelle, kun olen yksin

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä miten te, jotka tiedätte tarkalleen kuka on vainoajanne, jäätte ilman mitään apua. Eikö poliisi auta? Eikö tosiaan edes kaveri/tuttava/perhepiirissä löydy ketään, joka kävisi laittamassa vainoajan aisoihin?

Ei se niin helppoa ole. Ensinnäkin on iso kynnys kertoa kenellekään, että joku vainoaa. Toisekseen, ei aina voi järjestää elämää niin, että olis joku olis paikalla 24/7 vahtimassa/"suojelemassa".  Esim kaveri ei voi viettää aikaa työpaikalla jne, tai kulkisi mukana vapaa-ajalla.

Poliisi taas on sen verran ylityöllistetty, ettei ehdi joka sekopään perään

Nykykakarat stalkkaavat ihmisiä ihan silkasta huvituksesta, eikä katso sukupuolta.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9e74f214-34ab-4935-abba-2cb2ccd3a022

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Nähnyt ohjelmia ja lukenut kamalista tapauksista mutta omalla kohdalla kammottavinta oli se että se ääliö oikeasti uskoi että meillä on jokin henkinen side. Se tuli kerran kolkutteleen takaovelle (meillä oli rivarikaksio opiskelijakaverin kanssa) ja oikeen ulisi (tämä ei ole vitsi!) kaipuutaan siinä. Menin puhuun sille ja selvästi artikuloiden sanoin sille ettemme ole koskaan olleet missään suhteessa emmekä koskaan tule olemaan. Sitten se yritti vakuutella tunteitaan ja koski mua olkapäähän. Tönäsin sen käden pois ja aloin huutaa niin lujaa kuin pystyin "Etkö sä stana friikki tajua ettei kukaan halua olla missään tekemissä tuollaisen skitson pervon kanssa IKINÄ! Ja nyt häivyt !!"

Meni pari tuntia, kämppis oli lähössä hakeen pizzaan meille niin tää istui autokatoksessa auton edessä niin ettei siitä voinut lähteä. Soitettiin poliisit. Ja ne poliisien kommentit oli järkyttäviä. Mu

Olisi pitänyt ymmärtää rakastunutta mies.Eräs sanoi että kai se nyt vois olla teillä yhden yön kun ei pääse enää siihen aikaan kotikaupaunkiinsa.

Minulla oli nuoruudessani parikymppisenä stalkkeri. Hän kävi usein silloisella työpaikallani ja ehdotteli kaikenlaista. Kerroin olevani onnellisesti parisuhteessa enkä noteerannut tyyppiä enää mitenkään. Muutaman kerran liikkuessani julkisella paikalla huomasin tämän henkilön seurailevan minua eri paikkoihin muka huomaamattomasti. 

Myöhemmin kotimme lähistöllä liikkui joku ikkunamme takana ja vähän ajan päästä tajusin tämän aiemmin minua stalkanneen miehen muuttaneen läheiselle alueelle. Epäilin että hän käy ikkunamme takana, mutta todisteita ei tietenkään ollut ja riistakameroita ei ollut tarpeeksi jotta olisi johonkin jäänyt. Naapurin antamien tuntomerkkien perusteella sama mies.

Muutimme toiselle paikkakunnalle ja muutama vuosi meni, unohdin koko tyypin mutta hiljattain törmäsin häneen uudessa kotikaupungissamme- pelästyin kyllä. Meillä ei tietääkseni ole edes yhteisiä tuttuja joten ihmettelen mistä hän olisi salaiset tietoni onkinut.

Vierailija kirjoitti:

Montakohan "ihastusta" näillä elämänsä aikana ehtii olla? Ilmeisesti on jonkinlainen pettymyksen ja luovuttamisen maku suussa, kun keskittyvät sitten yhteen helppona pitämäänsä. Sillä harhamäärällähän voisi ihastua minkä maan prinsessaan tahansa, heillä on aina hivveesti yhteistä kun se vaan tajuais. Se ei oo vaan vielä nähny kunnolla.

Mua inhottaa ihmiset, jotka oikein lietsoo ja yllyttää noita hulluja käymään jonkun yksittäisen ihmisen kimppuun. Ikään kuin voisivat samastua tai tuntea empatiaa vain vainoajia kohtaan. Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Valheella ei ole jalkoja"

Suutarin lapsella ei ole kenkiä!

Suutarin lapsella ei ole jalkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen ihmetellyt, että eikö stalkkeria hävetä oma toimintansa yhtään? Onhan se nyt noloa jäädä kiinni housut kintuissa kuin joku puskarunkkari toisen ihmisen jatkuvasta seurailemisesta. Addiktin toimintaa, eikä mitenkään henkisesti kehittävää.

Ja mikä ylipäätään ajaa ihmisen stalkkaamaan? Jotain nautintoa on siitä saatava, koska se on kovin vaivalloista puuhaa. Onko oma elämä niin tylsää, että pitää etsiä lisäjännitystä kiusaamalla ja pelottelemalla muita?

Tunne-elämän häiriintyminen tai persoonallisuushäiriö. Ja ei hävetä, eikä ole luultavasti tylsääkään. Sairaushan tuo on.

Felixin tapauksessa stalkkeri ei ikinä myöntänyt toimintaansa, vaikka jäi kiinni.

Häiriintynyt mieli toimii eri tavoin kuin muiden. Saa

Felixin stalkkeri kyllä katsottiin todistetusti olleen se henkilö, joka stalkkasi Felixiä. Tyttö (tai kuvan nähneenä sanoisin että lehmä) oli vaan kieltäymyksen tilassa ettei suostunut myöntämään mitään koskaan. Voi olla ettei ymmärtänyt omaa tilaansa. Tuollaiset pitäisi määrätä terapiaan tai tutkimuksiin että tajuavat omat tekonsa.

Mä vainosin psykoosissa yhtä mun kaveria netissä (lähetin joka päivä sille viestejä). Kaveri sanoi, että muistutan netflixin YOU -sarjan päähenkilöä, vaikka olen nainen ja en koskaan tavannut mun uhria livenä.

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin häirikkö. Puolituttu nainen ihastui mieheeni. Alkuun meni niin että pyrki jokaista mahdollista kautta ottamaan mieheeni yhteyttä ja pyysi tapaamista. Tai ilmestyi miehen työpaikalle. Mies ei vastannut mihinkään yhteydenottoon, niin nainen muutti taktiikkaa. Puhui joka puolella kuinka ihastunut mieheni on häneen, vainoaa ja stalkkaa, seuraa, kiertää kodin lähettyvillä jne. Levitti tarinaa myös miehen työpaikalle, meidän ystäville, kaikille, ja samalla yritti joka reittiä saada miehelle viestiä että voisiko hän tavata? Esim. otti yhteyttä miehen pomoon pyytäen, että määräisi miehen tapaamaan hänet 🙄

Sitten muuttui taas. Alkoi puhua ihmisille että heillä on suhde, ovat menossa naimisiin, mutta ongelmana olen minä, sairaalloisen mustasukkainen vaimo. Ja alkoi värvätä muita ihmisiä ottamaan mieheen yhteyttä ja puhumaan hänen puolestaan ja ehdottamaan tapaamista. Paheni siitä vielä siihen että puhui hirvittävää p*skaa minu

Se on muuten jännittävää miten paljon ryönää ihmiset ovat valmiita uskomaan. Minulla on melkein samanlainen kokemus, mutta sillä erotuksella, että exäni uusi tyttöystävä kehitti yhtäkkiä jostain täysin tyhjästä hirveän mustasukkaisuuden ja vainoamisen. En kuullut koko pariskunnasta useampaan vuoteen mitään, kun yhtäkkiä joku yhteinen kaveri tuli kysymään onko mulla riitaa exäni nykyisen kanssa ja olenko jo pitkään halunnut exäni takaisin. Lopulta valkeni, että siellä oli kuukausia copy-pastetettu Facebookissa kirjotuksiani ja kommentoitu niitä ja mobilisoitu yhteisiä tuttavia mua vastaan. Kuulemma vainoan heitä, haikailen exääni takaisin, soittelen ja lähettelen alituisesti heille viestejä ja aina saa pelätä koska kirjoittelen heistä jotain. Todellisuushan oli, että mikään siitä ei ollut totta. 

Mikä hauskinta, niin en sitä ryöjäkasaa mieheksi takaisin halunnut. Piereskeli estottomasti julkisilla paikoilla, ei osannut olla kenellekään uskollinen, oli itsekeskeinen ja maailmankuva todella kapea. Joku kehtasi vielä olla mustasukkainen tällaisesta, olin melkein loukkaantuneempi siitä että joku kehtaa pokkana väittää noin. 

Mitä viimeksi kuulin, niin nainen jatkaa edelleen todella sairasta linjaansa, nyt näin lähempänä nelikymppisenä luulisi viisastuneen mutta ei. Nyt pommituksen kohteena on joku ihan tosi nuori parikymppinen, syyttelee uuden miehensä metsästyksestä ja kirjottelee todella sairaita juttuja sivukaupalla tajunnanvirtana. Sillä erotuksella, että nyt ihmiset eivät mene niin herkästi mukaan tuollaiseen kuin 10 vuotta sitten.