Miksi kuvitellaan että 60-vuotias ei osaisi kieliä?

Minä ole 75 v ja osaan kieliä, luin koulussa pitkän saksan, ruotsin, lyhyen englannin ja latinan. Olen joutunut käyttämään, ja lukemaan lisää, työkielenä saksaa ja englantia, jonkin verran ruotsia myös. Latina on hyvä pohja noille kielille vaikkakaan en sitä enää ole tarvinnut paitsi lääketieteen sanastoissa. 

Täytän tänä vuonna 65 v ja olen ensimmäisiä oppilaita, joille alettiin opettaa ruotsin sijaan englantia, silloin elettiin kansakoulun viimeisiä aikoja. Aloinkin oppimaan kieltä hyvin, aloin sitä opiskelemaan jopa vapaa-aikoinakin ja todituksissani komeilivat kympit koulun loppuun saakka, muut aineet menivätkin sitten rimaa hipoen. Kielitaito on säilynyt näihin päiviin asti ja on tosiaan joskus herättänyt ihmetystä työmaillani, lähes kouluttamaton vanha ukko paskaisissa haalareissa ja joka osaa enkkua. 

Vierailija kirjoitti:

Onpas ap täynnä itseään. Miten joku vieras ihminen muka voisi tietää, että satut olemaan naimisissa britin kanssa? Toiseksi, 60-vuotiaat eivät tosiaankaan yleensä osaa englantia hyvin elleivät ole korkeasti koulutettuja akateemikoita, ja usein silloinkin on puutteita. Muita kieliä saatetaan toki jonkin verran osata, kuten ruotsia ja saksaa, saksan ollessa ikäänkuin nykyisen englannin vastine aikoinaan. Eihän boomer-sukupolvi käsittääkseni ole englantia kansakoulussa oikein ollenkaan opiskellut? Joten stereotyyppi tietyn ikäluokan kielitaidottomuudesta ainakin englannin kohdalla on kyllä ihan perusteltu. 

60-vuotiaat kyllä ovat varmaan lukeneet englantia ensimmäisenä vieraana kielenä. 70+ -ikäisillä voi sen sijaan saksa olla se ensimmäinen vieras kieli. Ruotsia opiskeltiin ennen peruskoulua vasta oppikoulun 2. Luokalta lähtien. Joten pikkuisen on nyt sulta hukassa nää ikäluokat

Olen 73 vuotias.   Koukussa pitkä saksa, lyhyt englanti, mutta suunnaton kiinnostus englannin kieleen 60-luvun musiikkikulttuurista johtuen.  Ensimmäinen kesä Englannissa 16-vuotiaana,  toinen Saksassa 17-vuotiaana ja niitä seurasin kolme kesää töissä Englannissa ja yksi Ruotsissa.  Opiskelujen jälkeen töissä 43 vuotta ammatissa, missä sain käyttää kaikkia osaamiani kieliä. Nyt kun jäin 8 vuotta sitten eläkkeelle, opiskelin Italian kielen niin. että pystyn keskustelemaan kohtalaisesti ja ymmärrän lukemaani. Mielestäni kielitaitoni on hyvä, ääntäminen on saanut kiitosta.  

Useat ikätoverini ja ystäväni ovat erittäin kielitaitoisia, enkä pidä heitä enkä itseäni mitenkään poikkeavina. 

Tarvitseeko ottaa niin henkilökohtaisesti kuitenkaan? Ei hän välttämättä tarkoittanut ettet osaisi. Jestas, hengähdä välillä. Elämä on paljon mukavampaa jos ei tee pitkälle meneviä johtopäätöksiä joka asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppiset luulee että 60-vuotiaat edelleen kuuntelee Kipparikvartettia gramofonin savikiekolta, vaikka kuuskytvuotiaat olivat tuomassa englanninkielistä rokkia ja poppia Suomeen.

Näinpä. Olen 61 -vuotias anglofiili ja rakastin nuorena brittirokkia ja -poppia. The Smiths, Echo and the Bunnymen, Joy Division, Killing Joke, Jesus and Mary Chain, Suede, Psychedelic Furs, Radiohead...

Tykkään mä vieläkin noista, mutta rokki on suurelta osin jäänyt ja klassinen tullut tilalle. Rakastan tosin myös kaikenlaista vanhaa 1910 - 40-lukujen suomalaista musiikkia, kerään sitä kirjastoksi läppärille. Niin kuin tykkään myös vanhoista suomalaisista leffoista ja kerään niitäkin. Ja sitten diggaan 60-luvun alun valkoista jazzia. Ja... ja.... ja...

Niin ja osaan englannin lisäksi ruotsia, saksaa, venäjää, ranskaa hyvin. Lisäksi pärjään kohtalaisesti espanjalla, italialla, kiinalla. Sitä se ikä teettää - jossain vaiheessa huomaa, että kaikenlaista on tullut opiskeltua ja tehtyä ja tullut käytyä vähän siellä ja täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on jääty hieman jälkeen siitä mitä minkäkin ikäiset osaavat. On totta että silloin kun osa ihmisistä kävi vain kansakoulun, vieraiden kielten opiskelu jäi osalla hyvin vähiin ja samalla kielitaito. Mutta kyllä oppikoulun käyneet osasivat silloinkin. Peruskoulun myötä sitten kaikki alkoivat opiskella kieliä ja niitä myös yleensä osaavat.

Peruskoulun käyneissä ja jopa ylioppilaissa on niitä, jotka osaavat ruotsia ja englantia huonommin kun minä, yli 60-vuotias. Heille sattui huonot opettajat eikä ole mitään pelaamista tai muuta harrastusta, jonka parissa olisi oppinut edes englantia. Jääkiekkoa kyllä joku pelasi, mutta tunnetusti se ei paljon englannin osaamista ole edistänyt.

Miten teidän mielestä kieliä pitäisi opettaa? Jos saisitte päättää?

oliko ennen vanhaa paremmat metodit?

Itse asiassa moni kohta kuusikymppinen on opiskellut koulussa enemmän kieliä kuin nykyään on tapana. Itse luin englannin ja ruotsin lisäksi saksaa, puolisoni saksaa ja ranskaa. Melkein kaikilla oli joku D-kieli lukiossa, josta ainakin alkeet tarttuivat mukaan.

Nykyään tyydytään vain siihen englantiin. Sääli.

Oli minkäikäinen tahansa, on ylipäätään epkohteliaampaa olettaa että toinen osaa tuosta vain muita kieliä. Parempi olettaa ettei osaa, niin toinen ei joudu noloon tilanteeseen vaan on vain plussa mikäli osaakin. 

 

Esim omat vanhempani ovat kuusikymppisiä ja opiskelleet koulussa englantia, mutta kun eivät hirveästi matkusta ja asuvat paikkakunnalla jossa ei juuri ulkomaalaisia näy niin ei se mitä on jäänyt kansakouluenglannista mieleen hirveän pitkälle kanna eikä tarvitsekaan. Koen enemmän juntiksi mainostaa kielitaitoaan ja loukkaantua siitä ettei se näy päällepäin kuin ymmärtää että useimmissa maissa on ihan normaalia puhua ja ymmärtää pelkästään maan valtakieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on jääty hieman jälkeen siitä mitä minkäkin ikäiset osaavat. On totta että silloin kun osa ihmisistä kävi vain kansakoulun, vieraiden kielten opiskelu jäi osalla hyvin vähiin ja samalla kielitaito. Mutta kyllä oppikoulun käyneet osasivat silloinkin. Peruskoulun myötä sitten kaikki alkoivat opiskella kieliä ja niitä myös yleensä osaavat.

Olen käynyt kansakoulun ja meillä oli kyllä englantia siellä, ruotsi oli vaihtoehtona.

Ei kyllä 50-luvulla kansakoulussa kieliä opiskeltu.

Hän vain sanoi, että alkeellinen englanti riittää ja miten se liittyy sinun kielitaitoosi sitten? 

Vierailija kirjoitti:

Onpas ap täynnä itseään. Miten joku vieras ihminen muka voisi tietää, että satut olemaan naimisissa britin kanssa? Toiseksi, 60-vuotiaat eivät tosiaankaan yleensä osaa englantia hyvin elleivät ole korkeasti koulutettuja akateemikoita, ja usein silloinkin on puutteita. Muita kieliä saatetaan toki jonkin verran osata, kuten ruotsia ja saksaa, saksan ollessa ikäänkuin nykyisen englannin vastine aikoinaan. Eihän boomer-sukupolvi käsittääkseni ole englantia kansakoulussa oikein ollenkaan opiskellut? Joten stereotyyppi tietyn ikäluokan kielitaidottomuudesta ainakin englannin kohdalla on kyllä ihan perusteltu. 

LOL, kuusikymppset eivätole mitään boomereita! Boomerit on olleet eläkkeellä jo viisitoista vuotta vähintään.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa moni kohta kuusikymppinen on opiskellut koulussa enemmän kieliä kuin nykyään on tapana. Itse luin englannin ja ruotsin lisäksi saksaa, puolisoni saksaa ja ranskaa. Melkein kaikilla oli joku D-kieli lukiossa, josta ainakin alkeet tarttuivat mukaan.

Nykyään tyydytään vain siihen englantiin. Sääli.

Lukiossa saattoi ottaa lisäkielen vain kielilinjalla, meidän koulussa ranskan tai latinan. Mutta sitä saksaa luettiin kyllä  jo keskikoulussa ruotsin ja englannin lisäksi. Hupaisaa, kun nuoret kuvittelevat olevansa niin kansainvälisiä, kun useimmat eivät osaa kuin yhtä vierasta kieltä.