HS: Juhlissa saamani kommentti muistutti, että olen vääränlainen nainen

Minulla on iso suku ja olemme huomanneet, että sukuumme on putkahdellu noita kovaäänisiä jo monessa sukupolvessa. Kaikki he ovat tehneet todella paljon työtä äänen voimakkuuden hallitsemiseksi, mutta se on heidän luontainen taipumuksensa ja yhtä vaikea muuttaa, kun esim. käsien eleitä tai kävelytyyliä. Jokainen on kokenut noloutta ja häpeää äänestään. Ja kaikki ovat siitä tulleet myös kiusatuiksi. Heistä näkee, kuinka he ponnistelevat pitääkseen äänensä hillittynä, mutta harmi, että se usein muuttaa jopa heidän sillä hetkellä puhumansa asian sisältöä ja pituutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu on vain tilaajille, mutta sitä lukematta voin kyllä sanoa, että vähän erikoista tehdä huutamiseen puuttumisesta sukupuolikysymys. Liian kova ääni on liian kova ääni, tulee se sitten naisen tai miehen suusta.

Ainakin aggressiiviseen esiintymiseen  suhtautumista on tutkittu ja on todettu, että mieheltä se hyväksytään huomattavasti helpommin ja nähdään jopa positiivisena. Jos nainen esiintyy aggressiivisesti, muut voivat jopa kääntyä häntä vastaan.

Toki kaikki sanovat kysyttäessä että sukupuoli ei merkitse. Se vain ei ole totta.

Ei nyt tuu mieleen milloin agressiiivisesti raivoavaan mieheen olisi suhtauduttu missään positiivisesti. Mutta tuohan olikin noita feministianekdootteja joita keksitään jotta itse voidaan tehdä jotain muuta, koska whatabout...

 

Huvittaa tämä miten kaikki epätasa-arvon tutkimus yritetään mitätöidä kun se on "vaan feminismiä". Joka nimenomaan tutkii tasa-arvoa...

Vierailija kirjoitti:

itseasiassa mun mielestä mekastavalle miehelle on helpompi sanoa, että älä huuda. Hän tuskin loukkaantuu siitä.

Ja kaiken kaikkiaan on ok sanoa liiallisesta ja häiritsevätsä huutamisesta kummalle vaan ja se ei ole sen isompi juttu, eikä ole tarkoitettu loukkaamaan tai arvioimaan tätä ihmistä henkilönä 

Jaa sinun olisi helpompaa opettaa miehelle julkisesti käytöstapoja? Sille mekastavalle, isomahaiselle, maailmanomistaja-setämiehelle? Ja hänkö ei muka sinun mielestäsi loukkaannu? Et voi olla tosissasi. 

Avokonttorissa on muuten painajaista, kun joku kailottaja on lähettyvillä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä koen, että naisena mulle on huomauteltu asiasta nimenomaan sellaisella tavalla jota miehelle ei tehtäisi. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että on yksi paikka jossa miehet tykkää, kun pitää ääntä. Mulle on jokainen seksikumppani sanonut, että se on innostavaa ja mahtavaa. Mutta sen ulkopuolella kovaäänisyydestä on ollut vain haittaa.

Mistä tiedät, mistä asioista miehille huomautellaan? Kerropa yksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu on vain tilaajille, mutta sitä lukematta voin kyllä sanoa, että vähän erikoista tehdä huutamiseen puuttumisesta sukupuolikysymys. Liian kova ääni on liian kova ääni, tulee se sitten naisen tai miehen suusta.

Ainakin aggressiiviseen esiintymiseen  suhtautumista on tutkittu ja on todettu, että mieheltä se hyväksytään huomattavasti helpommin ja nähdään jopa positiivisena. Jos nainen esiintyy aggressiivisesti, muut voivat jopa kääntyä häntä vastaan.

Toki kaikki sanovat kysyttäessä että sukupuoli ei merkitse. Se vain ei ole totta.

 

Kailottaminen on eri asia kuin aggressiivisuus. 

Samaa jatkumoa, mutta eri kohdalla janaa.

Ei ole mitenkään samalla janalla. Tai sitten yleistät oman juntti-tuttavapiirisi koskemaan kaikkia ihmisiä. Oma mieheni kailottaa, mutta ei ole aggressiivinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itseasiassa mun mielestä mekastavalle miehelle on helpompi sanoa, että älä huuda. Hän tuskin loukkaantuu siitä.

Ja kaiken kaikkiaan on ok sanoa liiallisesta ja häiritsevätsä huutamisesta kummalle vaan ja se ei ole sen isompi juttu, eikä ole tarkoitettu loukkaamaan tai arvioimaan tätä ihmistä henkilönä 

Jaa sinun olisi helpompaa opettaa miehelle julkisesti käytöstapoja? Sille mekastavalle, isomahaiselle, maailmanomistaja-setämiehelle? Ja hänkö ei muka sinun mielestäsi loukkaannu? Et voi olla tosissasi. 

Tuollaiselle jo muut miehet opettavat käytöstapoja. Mekastava, isomahainen, euroopanomistaja-tantta on ihan yhtä rasittava.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on iso suku ja olemme huomanneet, että sukuumme on putkahdellu noita kovaäänisiä jo monessa sukupolvessa. Kaikki he ovat tehneet todella paljon työtä äänen voimakkuuden hallitsemiseksi, mutta se on heidän luontainen taipumuksensa ja yhtä vaikea muuttaa, kun esim. käsien eleitä tai kävelytyyliä. Jokainen on kokenut noloutta ja häpeää äänestään. Ja kaikki ovat siitä tulleet myös kiusatuiksi. Heistä näkee, kuinka he ponnistelevat pitääkseen äänensä hillittynä, mutta harmi, että se usein muuttaa jopa heidän sillä hetkellä puhumansa asian sisältöä ja pituutta.

Tulleet asiasta kiusatuksi? No, kyllä se kailotus kiusaa ympäristöä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kovaääninen ja samaan aikaan ääniyliherkkä muiden huutamiselle 😂

Lienet sekä juhlien että työpaikkasi (jos sinulla muiden epäonneksi sellainen on) ehdoton suosikkihahmo.

Vierailija kirjoitti:

Avokonttorissa on muuten painajaista, kun joku kailottaja on lähettyvillä. 

Meillä oli yksi. Tehtiin puhelinaspaa (kyllä, avokonttorissa) ja hänen äänensä kuului kaikkien ylitse, välillä viereisessä solussa istuvan asiakas vastasi kailottajan omalleen esittämään kysymykseen. Tämä hyvin eloisa, nuori, nätti nainen lähti pankkiin töihin, pankkisalaisuus vaatii holvin työhuoneeksi hänen kohdallaan.

Onks näillä Hesarin wokekolumnisteilla jotkut kiintiöt, joiden mukaan niiden pitää suoltaa tällaista informaatiotasoltaan Temppareiden kaltaista juttuhöttöä? Aina on joku sanonut muikkelin lapselle pahasti, mies ei tajua viedä roskia tai sitten joku aivan mitätön tilanne (kuten tuo kajottamisesta huomauttaminen) josta nousee Suuri Feministinen Kysymys? 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on iso suku ja olemme huomanneet, että sukuumme on putkahdellu noita kovaäänisiä jo monessa sukupolvessa. Kaikki he ovat tehneet todella paljon työtä äänen voimakkuuden hallitsemiseksi, mutta se on heidän luontainen taipumuksensa ja yhtä vaikea muuttaa, kun esim. käsien eleitä tai kävelytyyliä. Jokainen on kokenut noloutta ja häpeää äänestään. Ja kaikki ovat siitä tulleet myös kiusatuiksi. Heistä näkee, kuinka he ponnistelevat pitääkseen äänensä hillittynä, mutta harmi, että se usein muuttaa jopa heidän sillä hetkellä puhumansa asian sisältöä ja pituutta.

Meidän suvussa on yksi kailottajalapsi, nyt kymmenvuotias. Joskus säälittää, kun varmaan yleisin lause, mitä hän on keneltäkään kuullut, on "[nimi], älä huuda". On huutanut pienestä saakka innostuessaan, ja vanhempiensa mukaan valitettavasti innostui kaikesta. On kyllä menevä ja energinen tapaus muutenkin.

"Huvittaa tämä miten kaikki epätasa-arvon tutkimus yritetään mitätöidä kun se on "vaan feminismiä". Joka nimenomaan tutkii tasa-arvoa..."

Niin kannessa väitetään, mutta sisältä se on jotain ihan muuta. Miksi tasa-arvoa tutkittaisiin nimikkeellä, jonka voi suomentaa "naisismiksi"?

"Hei, olen maskulinisti ja se tarkoittaa että tutkin tasa-arvoa."

Vierailija kirjoitti:

Onks näillä Hesarin wokekolumnisteilla jotkut kiintiöt, joiden mukaan niiden pitää suoltaa tällaista informaatiotasoltaan Temppareiden kaltaista juttuhöttöä? Aina on joku sanonut muikkelin lapselle pahasti, mies ei tajua viedä roskia tai sitten joku aivan mitätön tilanne (kuten tuo kajottamisesta huomauttaminen) josta nousee Suuri Feministinen Kysymys?

On. Tai oikeastaan kiintiöitä pakotetaan muille kaikissa asioissa mutta itse he suoltavat tätä ihan puhtaasta ideologisesta hurmoksesta. Jos ei ole muuta työkalua kuin vasara, niin kaikki ongelmat näyttävät nauloilta.

Naistenpäivän tarkoitus on tuoda omaa naristista pershäiriötä mahdollisimman äänekkäästi ja isolla pensselillä esille. Tässä kolumnisti antaaomna taidonnäytteensä uhriutumisesta, itsekeskeisyydestä ja muusta sosiopaattisesta repertuaaristaan kivasti. Annan pisteitä 7/10.

Kommentoin tästä aiheesta jo toiseen ketjuun, mutta menköön toiseen kertaan. On tietysti ikävää, jos joku kovasti mekastaa, mutta ihmiset eivät aina kommentoi pelkästään volyymin vuoksi. Itse olen aika hiljainen ja hillitty ihminen yleensä. Kun innostun jostain kovasti, mieheni kommentoi toisinaan  innostustani hiukan alentuvan huvittuneesti. En siis kailota, enkä innostu julkisilla paikoilla (ujous). Kotona jokin ihana asia voi saada minut puhumaan miehelle tavallista innokkaammin aiheesta. Mieheni ei tällöin kuuntelekaan sitä juttua, eikä kommentoi aiheesta, vaan nimenomaan keskittyy siihen innostukseen. Jos hän sanoo esim.  "kylläpä sinä vaahtoat", petyn kyllä vähän ja innostus laskee melkoisesti. Mieheni ei varmaankaan tee sitä pahalla, mutta se on ikävä tapa. Miksi joku haluaa latistaa toisen ilon?

Jännä että porukka vertaa työpaikkoja, ja juhlia aamutunneilla. Teillä on erikoiset työpaikat, jos nämä ovat verrattavissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu on vain tilaajille, mutta sitä lukematta voin kyllä sanoa, että vähän erikoista tehdä huutamiseen puuttumisesta sukupuolikysymys. Liian kova ääni on liian kova ääni, tulee se sitten naisen tai miehen suusta.

Ainakin aggressiiviseen esiintymiseen  suhtautumista on tutkittu ja on todettu, että mieheltä se hyväksytään huomattavasti helpommin ja nähdään jopa positiivisena. Jos nainen esiintyy aggressiivisesti, muut voivat jopa kääntyä häntä vastaan.

Toki kaikki sanovat kysyttäessä että sukupuoli ei merkitse. Se vain ei ole totta.

Ei nyt tuu mieleen milloin agressiiivisesti raivoavaan mieheen olisi suhtauduttu missään positiivisesti. Mutta tuohan olikin noita feministianekdootteja joita keksitään jotta itse voidaan tehdä jotain muuta,

Huvittaa tämä miten kaikki epätasa-arvon tutkimus yritetään mitätöidä kun se on "vaan feminismiä". Joka nimenomaan tutkii tasa-arvoa...

No ei ole, feminismi nimenomaan ei ole tasa-arvoa vaan naisten etujen lisäämistä sillä tekosyyllä että joka puolelta koitetaan löytää vaikka väkisin jotain joka muka sortaa naisia ja jota pitää kompensoida. Kuten tää naisen euro hölinä joka johtuu lähinnä siitä ettei naiset edes halua tehdä samaa määrää töitä kuin miehet joten saavat sitten pienempää palkkaakin joillain aloilla. Esim. lääkäri, mies tekee valmistuttuaan vuorokauden päivystyksiä ja tienaa isot rahat, nainen katsoo että peruspalkkakin on jo kiva joten rupeaa tekemään nelituntista päivää. 

Ei tää kyllä ole minustakaan sukupuolisidonnainen asia, kovaäänisille miehille huomautellaan jatkuvasti.

Ikävää, jos joutuu hillitsemään luontaisia luonteenpiirteitään toki. Mutta eivätkö toisaalta kaikki ihmiset joudu, jossain määrin? Siihenhän esim. kaupungissa asuminen perustuu.

Minäkin väitän, että tällä asialla ei ole sinänsä tekemistä sukupuolen kanssa, kailottajat ärsyttävät lähes kaikkia, olivat sitten miehiä tai naisia. Ero on vain siinä, että naisille uskalletaan sanoa suoraan, miehille ei, koska miehiltä voi tulla turpaan tai törkeyksiä silmille. Miehet hyökkäävät, naiset puolustautuvat.  Tai nätimmin sanottuna: ihmiset kokevat, että naiset ottavat vastaan kritiikkiä sivistyneemmin kuin miehet. Mutta kysymys EI ole siitä, että kailottava mies olisi jotenkin hyväksytympi kuin kailottava nainen. Itse asiassa päinvastoin: minä, kuten varmasti moni muukin, pitää usein sitä kailottavaa miestä myös vaarallisena, kailottavaa naista ei niinkään.

Mitä tulee tähän kolumnistiin, niin käy mielessä, että hän on loukkaantunut ja hän tuntee itsensä ehkä hieman nöyryytetyksi ja onhan tuo tietysti ikävää, varsinkin jos kailottaminen johtuu puhtaasti innostumisesta. Ja kolumnisti on päättänyt tehdä asiasta numeron ja saada siihen pontta ja lisäpainoa vetämällä sukupuoli-kortin esiin. Ei hyvä. Ei ollenkaan.