HS: Juhlissa saamani kommentti muistutti, että olen vääränlainen nainen

itseasiassa mun mielestä mekastavalle miehelle on helpompi sanoa, että älä huuda. Hän tuskin loukkaantuu siitä.

Ja kaiken kaikkiaan on ok sanoa liiallisesta ja häiritsevätsä huutamisesta kummalle vaan ja se ei ole sen isompi juttu, eikä ole tarkoitettu loukkaamaan tai arvioimaan tätä ihmistä henkilönä 

Yks kailottaja täällä hei. Minä en tee sitä tahallaan. Mulla on kova ääni ja volyymi nousee, kun innostun tai ärsyynnyn. Mulle on tästä huomauteltu koulussa, työelämässä ja yksityiselämässä. Välillä asiallisesti ja välillä se on mennyt kiusaamisen puolelle. Esimerkiksi koulussa lakkasin jossain kohtaa vastaamasta kysymyksiin, kun aina kuului takarivistä "ei tartte huutaa" ja se vaikutti sitten arvosanoihin.

Olen todella yrittänyt opetella puhumaan hiljaa jo vuosien ajan. Se onnistuu vain, jos käytän hirveästi energiaa äänenvoimakkuuteni pohtimiseen jolloin mun puhuminen ja kanssakäyminen muuten kärsii. Olen alkanut pelätä sosiaalisia tilanteita ja en esimerkiksi pidä työpaikkani avokonttorista, koska en uskalla puhua siellä mitään vaikka on sovittu, että siellä saa työasioista puhua.

Mun ääni ei edes ole korkea eli ei pitäisi olla kiinni mistään kimittämisestä tai kirkumisesta. Laulaessa vertautuu lähinnä Rauli Badding Somerjoen ääneen ja kuorossa lauloin usein kakkosalttoa tai tenoriakin välillä.

Joudun jatkuvasti miettimään volyymiani ja se on suoraan sanottuna ihan h*lvetin raskasta.

Vierailija kirjoitti:

itseasiassa mun mielestä mekastavalle miehelle on helpompi sanoa, että älä huuda. Hän tuskin loukkaantuu siitä.

Ja kaiken kaikkiaan on ok sanoa liiallisesta ja häiritsevätsä huutamisesta kummalle vaan ja se ei ole sen isompi juttu, eikä ole tarkoitettu loukkaamaan tai arvioimaan tätä ihmistä henkilönä 

Mistä tällainen käsitys, että mies ei loukkaannu? 

Sen kyllä ymmärtää jos on luonnostaan kova ääni ja olen pahoillani jos loukkasin. Minulla on vain paha ääniyliherkkyys ja siksi kova huutaminen sattuu korviin kipeästi. Samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin kova ääni. 

 

Ja kokonaiskäytöshän se ratkaisee. Jos kovaääninen henkilö osaa myös kuunnella, niin kaikki on vallan ok.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä oli juhlat. Jos siellä oli tarjolla alkoholia, niin innostumista ja äänten korottamista muun taustahälyn yli on lupa odottaa.

En ole lukenut juttua, joten en tiedä minkä tyyppiset juhlat olivat kyseessä. Mutta suomalaisethan ovat mestareita pitämään ikävää. Aina ei tiedä, onko kyseessä häät vai hautajaiset. 

Tämän sanottuani, totean, että olen itse herkkä enkä esim. kuuntele musiikkia koska ylimääräiset äänet hermostuttavat. Siksi välttelen paikkoja, joissa on paljon ihmisiä, ja odotettavissa meluisuutta. En odota, että muun maailman pitäisi olla hiljaa minun vuokseni.

On ehkä raflaavasti sanottu, että tätä naista on sukupuolensa takia käsketty olemaan hiljempaa. Mutta on se kyllä niinkin, että kynnys huomauttaa naiselle liiasta äänekkyydestä on takuulla matalampi kuin sanoa kovaääniselle, ehkä hieman humaltuneelle miehelle, että voitko olla hiljaa.

Miehelle huomauttelusta voi nenä kipeytyä. Eli, ei naiselle  huomauttajan mielipide varmaan ole: nainen vaietkoon seurakunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Yks kailottaja täällä hei. Minä en tee sitä tahallaan. Mulla on kova ääni ja volyymi nousee, kun innostun tai ärsyynnyn. Mulle on tästä huomauteltu koulussa, työelämässä ja yksityiselämässä. Välillä asiallisesti ja välillä se on mennyt kiusaamisen puolelle. Esimerkiksi koulussa lakkasin jossain kohtaa vastaamasta kysymyksiin, kun aina kuului takarivistä "ei tartte huutaa" ja se vaikutti sitten arvosanoihin.

Olen todella yrittänyt opetella puhumaan hiljaa jo vuosien ajan. Se onnistuu vain, jos käytän hirveästi energiaa äänenvoimakkuuteni pohtimiseen jolloin mun puhuminen ja kanssakäyminen muuten kärsii. Olen alkanut pelätä sosiaalisia tilanteita ja en esimerkiksi pidä työpaikkani avokonttorista, koska en uskalla puhua siellä mitään vaikka on sovittu, että siellä saa työasioista puhua.

Mun ääni ei edes ole korkea eli ei pitäisi olla kiinni mistään kimittämisestä tai kirkumisesta. Laulaessa vertautuu lähinnä Rauli Bad

No voi nönnönnöö, se on opettelu- ja totuttelukysymys. Jos et edes avokonttorissa pysty hillitsemään kailottamistasi, mene vaikka ulos pihalle elämöimään. Vituttaa nämä "ei vaan voi" -tyypit. 

Vierailija kirjoitti:

Ote jutusta, kun olette taas ihan väärillä raiteilla: 

 

Esimerkiksi viikko takaperin olin meluisissa juhlissa, jossa kovaäänisyys on lähtökohtaisesti, no, varsin ok.

Oli jo aamuyö, ja seisoskelin ringissä ystävien ympäröimänä. Papatin muiden joukossa suu vaahdossa.

Puheenaihe liippasi läheltä, tunteet olivat pinnassa. Ties, vaikka silmäkulmaan olisi pusertunut kyyneltippa.

Yhtäkkiä minut keskeytettiin. Ringin ulkopuolinen mies käski minun rauhoittua ja olla vaahtoamatta kovaan ääneen. Hetkeksi jäädyin, kunnes sain mumistua, etten ollut vihainen kenellekään, vähiten seurueeni väelle.

Hän ymmärsi, ja paiskasimme kättä. Minulle jäi kuitenkin valju ja nöyryytetty olo.

Siis olivat samoissa juhlissa? Kyllä silloin voi huomauttaa, jos ringissä kailotetaan liian kovaa. Ja mikä tuolla naisella oli ongelma? Itkikö hän?

Joskus kailottaminen voi johtua huonosta kuulosta.Joko itsellään on huono kuulo,eikä tiedä kailottavansa tai seurassa on joku jolle pitää puhua kovemmalla äänellä, että kuulee.Yrittäkää nyt hiukan kestääkin jotain älkääkä olko niin saamarin itsekeskeisiä ja nopeita tuomitsemaan.

Minä olen kovaääninen ja samaan aikaan ääniyliherkkä muiden huutamiselle 😂

Vierailija kirjoitti:

Juttu on vain tilaajille, mutta sitä lukematta voin kyllä sanoa, että vähän erikoista tehdä huutamiseen puuttumisesta sukupuolikysymys. Liian kova ääni on liian kova ääni, tulee se sitten naisen tai miehen suusta.

Ainakin aggressiiviseen esiintymiseen  suhtautumista on tutkittu ja on todettu, että mieheltä se hyväksytään huomattavasti helpommin ja nähdään jopa positiivisena. Jos nainen esiintyy aggressiivisesti, muut voivat jopa kääntyä häntä vastaan.

Toki kaikki sanovat kysyttäessä että sukupuoli ei merkitse. Se vain ei ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu on vain tilaajille, mutta sitä lukematta voin kyllä sanoa, että vähän erikoista tehdä huutamiseen puuttumisesta sukupuolikysymys. Liian kova ääni on liian kova ääni, tulee se sitten naisen tai miehen suusta.

Ainakin aggressiiviseen esiintymiseen  suhtautumista on tutkittu ja on todettu, että mieheltä se hyväksytään huomattavasti helpommin ja nähdään jopa positiivisena. Jos nainen esiintyy aggressiivisesti, muut voivat jopa kääntyä häntä vastaan.

Toki kaikki sanovat kysyttäessä että sukupuoli ei merkitse. Se vain ei ole totta.

Kailottaminen on eri asia kuin aggressiivisuus. 

Mulla ainakin sattuu korviin herkästi. Toisaalta joskus on näitä jotka mumisee eikä millään osaa puhua niin että muutkin kuulis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yks kailottaja täällä hei. Minä en tee sitä tahallaan. Mulla on kova ääni ja volyymi nousee, kun innostun tai ärsyynnyn. Mulle on tästä huomauteltu koulussa, työelämässä ja yksityiselämässä. Välillä asiallisesti ja välillä se on mennyt kiusaamisen puolelle. Esimerkiksi koulussa lakkasin jossain kohtaa vastaamasta kysymyksiin, kun aina kuului takarivistä "ei tartte huutaa" ja se vaikutti sitten arvosanoihin.

Olen todella yrittänyt opetella puhumaan hiljaa jo vuosien ajan. Se onnistuu vain, jos käytän hirveästi energiaa äänenvoimakkuuteni pohtimiseen jolloin mun puhuminen ja kanssakäyminen muuten kärsii. Olen alkanut pelätä sosiaalisia tilanteita ja en esimerkiksi pidä työpaikkani avokonttorista, koska en uskalla puhua siellä mitään vaikka on sovittu, että siellä saa työasioista puhua.

Mun ääni ei edes ole korkea eli ei pitäisi olla kiinni mistään kimittämisestä tai k

 

No voi nönnönnöö, se on opettelu- ja totuttelukysymys. Jos et edes avokonttorissa pysty hillitsemään kailottamistasi, mene vaikka ulos pihalle elämöimään. Vituttaa nämä "ei vaan voi" -tyypit. 

Mua taas vituttaa ihmiset jolla ei ole sisälukutaitoa. Jos todella osaisit lukea ja ymmärtäisit lukemasi, olisit voinut bongata tuolta lauseen, jossa totean, että en uskalla puhua avokonttorissa joka siis tarkoittaa sitä, että olen siellä ihan hiljaa. Ehkä tämä oli vaan liian monimutkaisesti sulle ilmaistu. Toki jos argumentointiosaaminen on tasolla "nönnönnöö" voisi todeta, ettei sulta kyllä voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.

Ei tuolla kailottamisella ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Huonoa käytöstä ja todella rasittavaa kuunneltavaa.

Kyllä mä koen, että naisena mulle on huomauteltu asiasta nimenomaan sellaisella tavalla jota miehelle ei tehtäisi. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että on yksi paikka jossa miehet tykkää, kun pitää ääntä. Mulle on jokainen seksikumppani sanonut, että se on innostavaa ja mahtavaa. Mutta sen ulkopuolella kovaäänisyydestä on ollut vain haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu on vain tilaajille, mutta sitä lukematta voin kyllä sanoa, että vähän erikoista tehdä huutamiseen puuttumisesta sukupuolikysymys. Liian kova ääni on liian kova ääni, tulee se sitten naisen tai miehen suusta.

Ainakin aggressiiviseen esiintymiseen  suhtautumista on tutkittu ja on todettu, että mieheltä se hyväksytään huomattavasti helpommin ja nähdään jopa positiivisena. Jos nainen esiintyy aggressiivisesti, muut voivat jopa kääntyä häntä vastaan.

Toki kaikki sanovat kysyttäessä että sukupuoli ei merkitse. Se vain ei ole totta.

 

Kailottaminen on eri asia kuin aggressiivisuus. 

Samaa jatkumoa, mutta eri kohdalla janaa.

Näin huonokuuloisena rakastan kovaa puhuvia ihmisiä. On helpottavaa kun ei koko ajan tarvitse pinnistellä kuulon kanssa saati huomauttaa, että puhu kovempaa vaan toinen puhuu riittävän kovalla äänellä.

Muuten toimittajan juttu oli asenteellista ja typerää uhriutumista. On minullekin sanottu, että älä huuda mutta en osannut sukupuolittaa sitä enkä uhriutua.

Eli toimittaja on näitä vapaan kasvatuksen hedelmiä kun käytöstavoista huomauttamisesta kilahdetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu on vain tilaajille, mutta sitä lukematta voin kyllä sanoa, että vähän erikoista tehdä huutamiseen puuttumisesta sukupuolikysymys. Liian kova ääni on liian kova ääni, tulee se sitten naisen tai miehen suusta.

Ainakin aggressiiviseen esiintymiseen  suhtautumista on tutkittu ja on todettu, että mieheltä se hyväksytään huomattavasti helpommin ja nähdään jopa positiivisena. Jos nainen esiintyy aggressiivisesti, muut voivat jopa kääntyä häntä vastaan.

Toki kaikki sanovat kysyttäessä että sukupuoli ei merkitse. Se vain ei ole totta.

Ei nyt tuu mieleen milloin agressiiivisesti raivoavaan mieheen olisi suhtauduttu missään positiivisesti. Mutta tuohan olikin noita feministianekdootteja joita keksitään jotta itse voidaan tehdä jotain muuta, koska whatabout...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yks kailottaja täällä hei. Minä en tee sitä tahallaan. Mulla on kova ääni ja volyymi nousee, kun innostun tai ärsyynnyn. Mulle on tästä huomauteltu koulussa, työelämässä ja yksityiselämässä. Välillä asiallisesti ja välillä se on mennyt kiusaamisen puolelle. Esimerkiksi koulussa lakkasin jossain kohtaa vastaamasta kysymyksiin, kun aina kuului takarivistä "ei tartte huutaa" ja se vaikutti sitten arvosanoihin.

Olen todella yrittänyt opetella puhumaan hiljaa jo vuosien ajan. Se onnistuu vain, jos käytän hirveästi energiaa äänenvoimakkuuteni pohtimiseen jolloin mun puhuminen ja kanssakäyminen muuten kärsii. Olen alkanut pelätä sosiaalisia tilanteita ja en esimerkiksi pidä työpaikkani avokonttorista, koska en uskalla puhua siellä mitään vaikka on sovittu, että siellä saa työasioista puhua.

Mun ääni ei edes ole korkea eli ei pitäisi olla kiinni mistään kimittämisestä tai k

Mä olen kanssa kovaääninen ja se on kyllä asia jota on tosi vaikea muuttaa vaikka yritän. Eihän hiljaa puhuvatkaan saa itsestään ääntä irti tilanteissa joissa se olisi hyödyllistä.