Lue keskustelun säännöt.
Sen jälkeen kun laittoi itse korkin kiinni niin kaikki juovat ihmiset vaikuttavat idiooteilta ja jopa säälittää.
07.03.2024 |
Olen ollut tyhmä ja juonut elämässäni todella paljon. Nuoruus meni jatkuvasti juoden. Se meni jo siihen pisteeseen, että join koska luulin, että elämäni on niin paskaa, että on pakko juoda. Se jopa johti siihen, että en halunnut ottaa vastuuta elämästäni ja syytin vaikeita asioita tilanteestani ja siitä, että jostain täytyy saada lohtua.
Nyt tuo kaikki näyttää itsesäälissä rypemiseltä ja erittäin typerältä käytökseltä. Jospa en olisi koskaan juonut niin paljoa kun join.
Laitoin korkin kiinni, elämä alkoi maistumaan eri tavalla. Krapulat, morkkikset, pahimmat ahdistukset poissa. Edelleen maksan noista ajoista kallista hintaa (johti talousvaikeuksiin impulsiivisen käytöksen vuoksi).
Nyt minulle soitellaan lähipiiri humalassa ja katselen etäältä sitä. Miten typerältä se kuulostaa kun joku humalassa itkee tai naureskelee tai muuten osoittaa tunteitaan. Niin tekopyhää ja jopa säälittävää.
En ymmärrä enää mitä juomisesta saa ja mitä järkeä siinä on. Siis humalanhakuisessa juomisessa.
Kyllä minäkin joskus voin saunaoluen juoda mutta mitään kännäämistä ei ole ikävä.
Onko kenellekään teistä käynyt näin kun laittoi korkin kiinni?
Kommentit (56)
Kuivilla olevat alkoholistit osaavat kirjoittaa juuri noin kuin ap.
Oma lapseni on myös kuivilla. Se tarkoittaa sitä että ei ole raitistunut. Puhuu jatkuvasti juomisestaan, on tietävinään muiden juomiset. Odotan sitä päivää kun voi todeta hänen olevan raitistunut alkoholisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuivilla olevat alkoholistit osaavat kirjoittaa juuri noin kuin ap.
Oma lapseni on myös kuivilla. Se tarkoittaa sitä että ei ole raitistunut. Puhuu jatkuvasti juomisestaan, on tietävinään muiden juomiset. Odotan sitä päivää kun voi todeta hänen olevan raitistunut alkoholisti.
Osaatko olla edes onnellinen lapsesi puolesta ja tukea häntä? Juotko sinä?
Oli termit sitten mitä vain, niin alkoholismiin ei auta muuta kuin juomattomuus ja ymmärrys sen merkityksestä omaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Hain olutta kaupasta kippis,jääkaapissa vielä puolipulloa leijona viina,elämä on nyt vaan välillä tälläistä.
Siitä vaan, ei kukaan estä ja ainoa kärsiäkin juomisestasi olet sinä itse :D
Aina naurattaa nämä, jotka tulee johonkin asiaan(tällä kertaa juomiseen) uhoamaan, että nyt kun sanoit noin niin minäpä sitten juon oikein kunnolla:D Ihan kuin siitä kärsisi loppupeleissä kukaan muu, kuin tämä ryypiskelijä itse. Ap:lle on se ja sama, vaikka juot itsesi hengiltä, eikä se kyllä meitä muitakaan hetkauta. Kyllähän tuollainen elämänasenne/tilanne säälittää tälläistä ei vanhaa/entistä juoppoakin. Mutta minkäs teet, jokainen elää elämänsä niin kuin parhaakseen näkee, vaikka lutraamalla viinan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kuivilla olevat alkoholistit osaavat kirjoittaa juuri noin kuin ap.
Oma lapseni on myös kuivilla. Se tarkoittaa sitä että ei ole raitistunut. Puhuu jatkuvasti juomisestaan, on tietävinään muiden juomiset. Odotan sitä päivää kun voi todeta hänen olevan raitistunut alkoholisti.
Klassinen siitä puhe mistä puute. Joillakin se on järkkyä olenpas minä parempi ihminen käytöstä joka pitää kertoa jokaiselle joka viitsii kuunnella. Näitä on niin paljon suomessa että minäkin olen nähnyt muutaman. Alkoi kerran vähän tympäistä kuunnella tuttavan selittelyä. Nähtiin siinä sattumalta kaupungilla ja aikaa oli niin ehdotin otetaanko terdellä kaljat mä tarjoan? Olisitte nähneet miten se nielaisi ja hiljeni. Ei lähtenyt kaljalle mutta lähti lätkimään. Otti ainakin vähän nokkiinsa.
Se ärsytys muiden juomisesta on yksi vaihe alkoholista irtautumisessa. Helpottaa juomatta oloa, kun kokee juovat jotenkin typerinä ja ärsyttävinä. Vähän niin kuin teini-iässä, kun vanhemmat alkaa ärsyttää jotta niihin voi tehdä pesäeroa ja itsenäistyä. Sellainen ärsytys kuuluu erilaisiin "heräämisiin", koska yhtäkkiä näkökulma muuttuu niin radikaalisti ja on ehkä vaikea hyväksyä, että on itse ollut samanlainen.
Minulla meni melkein kaksi vuotta raitistumisesta, että pystyin todella kohtaamaan sen, miten kamala itse olin ollut välillä käyttäessäni alkoholia. Häpeän käsittely on vaikeaa ja raskasta, eikä siihen alkuvaiheessa ole vielä energiaa.
Dokasin enemmän tai vähemmän ikävuodet 15-31v ennen kuin lopetin kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
46 jatkaa, että se ärsytys helpottaa kyllä ajan kanssa, kunhan ei joudu jatkuvasti olemaan tekemisissä oikeasti raivostuttavien känniääliöiden kanssa.
Yksi asia, joka itseä yhä ärsyttää, on se miten humalaiset ei tajua huutavansa, mutta jos sanot asiasta, olet tylsä raitis ilonpilaaja. Itse painelen nukkumaan siinä vaiheessa jos porukka alkaa olla niin kännissä, että huomaan alkavani ärsyyntyä.
Alkoholismi on sairaus. Mutta yleensä siihen johtaa moni asia, sairaus tai tekijä. Olen juhlinut tai käynyt ulkona ikää tullessa vähemmän, mikä on hyvä! Joskus saa ja juhlin ainakin, jos menen kavereiden kanssa ulos tai tanssimaan. Muuten tissuttelut yksin ovat turhia jne. Tälläistäkin tekeviä henkilöitä olen nähnyt aika paljon. Oma vanhempani ja jotkut kaverit. Jos alkoholia ei osaa käyttää, niin mitä vähemmän..sitä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän laittoi, mutta minä laitoin. Tunteeni alkoholin käytön ympärillä vaihtelevat. Panosta nyt vihdoin oikeakielisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia moralisteja ovat nuo toistaiseksi kuivilla olevat juopot.
Enpä tiedä onko avaaja juoppo, mutta fiksua on kuitenkin lopettaa juominen oli juoppo tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ärsytys muiden juomisesta on yksi vaihe alkoholista irtautumisessa. Helpottaa juomatta oloa, kun kokee juovat jotenkin typerinä ja ärsyttävinä. Vähän niin kuin teini-iässä, kun vanhemmat alkaa ärsyttää jotta niihin voi tehdä pesäeroa ja itsenäistyä. Sellainen ärsytys kuuluu erilaisiin "heräämisiin", koska yhtäkkiä näkökulma muuttuu niin radikaalisti ja on ehkä vaikea hyväksyä, että on itse ollut samanlainen.
Minulla meni melkein kaksi vuotta raitistumisesta, että pystyin todella kohtaamaan sen, miten kamala itse olin ollut välillä käyttäessäni alkoholia. Häpeän käsittely on vaikeaa ja raskasta, eikä siihen alkuvaiheessa ole vielä energiaa.Dokasin enemmän tai vähemmän ikävuodet 15-31v ennen kuin lopetin kokonaan.
Tässä on oikeasti alkoholismista toipuneen puhetta. Ei tarvetta nostaa itseään ylemmäksi, vaan ymmärtää asioita. Respect!
Inhimillistä kai ex-juoppona hakea lohtua ja ylemmyydentunnetta yhä juovista, mutta ei se omaa menneisyyttäsi poista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ison osan elämästäsi olet itsekin ollut idiootti ja säälittävä. Onnittelut siitä.
No kyllä olen! 15 vuotta olen ollut idiootti suurimmaksi osaksi. Nyt olen 28-vuotias. l
Suurin osa läheisistä minulla olleet alkoholisteja tai runsaasti juovia. Äiti, isä, isäpuolet, ystävät, miesystävät.
Tuo on ollut minulle siis niin sanotusti normaalia. Joka on hyvin kauhistuttavaa. Olisi nuoruuden voinut käyttää fiksumminkin. Onneksi on pari tutkintoa taskussa ja töitä sentään mutta toki harmittaa, että juominen on määritellyt niin paljon elämää.
Muutama vuosi on mennyt näitä asioita työstäen ja lopulta pystyin lopettamaan. En kaipaa siinä enää mitään.
AP
28-v ja viihdyt mummojen palstalla?😆
Täällähän säkin irvailija olet 😆
Vierailija kirjoitti:
Aina äärilaitoja. Miksi ei keskitietä? Monet hengelliset gurut juovat. Jeesuskin poltti kannabista.
Mielenterveyden ja fyysisen terveyden näkökulmasta keskitie on se huonompi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa alkoholi kuuluu joka juhlaan ja lomaan. Eniten harmittaa, kun ymmärtää, että omat "kivat" muistot ovat olleet lähinnä alkoholin huuruista hölinää. Vaikken mikään paatunut juoppo koskaan ole ollutkaan.
Eikä minua häiritse, jos joku ottaa lasillisen silloin tällöin. Suomessa rentoutumiseen se ei vaan tunnu riittävän. Pitää olla tukeva känni aina päällä.
Alkoholihan on mainio aine niille, jotka osaavat sen kanssa pitää hauskaa, ei siis minulle. Olen siis alkoholisti, tosin pysynyt kuivilla jo vuosia. Tiedä juopon tuskan kun ei ole rahaa, ei tupakkaa eikä viinaa, tiedän krapulaiset työpäivät, tiedän koko perheen hädän. Raitistumiseni lähti siitä, että lopulta tunnustin itselleni olevani voimaton alkoholin suhteen. Hartiat maassa, perse auki ja toivoton ihmisraunio, jolla ei ollut omaa tahtoa vaan viina ohjasi ja hallitsi elämääni. Rukoilin jo yläkertaa saamatta apua, mietin itsemurhaa päivittäin mutta siihen minussa ei ollut miestä, sen sijaan join joka kerta viimeistä pulloani, enhän omasta mielestäni ollut alkoholisti, minähän pystyn lopettamaan juomisen. Huomenna.
Yleensä juopot juokin toistensa kanssa että homma näyttäytyisi edes jotenkin järkevältä ja normaalilta, kun muutkin juovat.