Lue keskustelun säännöt.
Sen jälkeen kun laittoi itse korkin kiinni niin kaikki juovat ihmiset vaikuttavat idiooteilta ja jopa säälittää.
07.03.2024 |
Olen ollut tyhmä ja juonut elämässäni todella paljon. Nuoruus meni jatkuvasti juoden. Se meni jo siihen pisteeseen, että join koska luulin, että elämäni on niin paskaa, että on pakko juoda. Se jopa johti siihen, että en halunnut ottaa vastuuta elämästäni ja syytin vaikeita asioita tilanteestani ja siitä, että jostain täytyy saada lohtua.
Nyt tuo kaikki näyttää itsesäälissä rypemiseltä ja erittäin typerältä käytökseltä. Jospa en olisi koskaan juonut niin paljoa kun join.
Laitoin korkin kiinni, elämä alkoi maistumaan eri tavalla. Krapulat, morkkikset, pahimmat ahdistukset poissa. Edelleen maksan noista ajoista kallista hintaa (johti talousvaikeuksiin impulsiivisen käytöksen vuoksi).
Nyt minulle soitellaan lähipiiri humalassa ja katselen etäältä sitä. Miten typerältä se kuulostaa kun joku humalassa itkee tai naureskelee tai muuten osoittaa tunteitaan. Niin tekopyhää ja jopa säälittävää.
En ymmärrä enää mitä juomisesta saa ja mitä järkeä siinä on. Siis humalanhakuisessa juomisessa.
Kyllä minäkin joskus voin saunaoluen juoda mutta mitään kännäämistä ei ole ikävä.
Onko kenellekään teistä käynyt näin kun laittoi korkin kiinni?
Kommentit (56)
Eli ison osan elämästäsi olet itsekin ollut idiootti ja säälittävä. Onnittelut siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ison osan elämästäsi olet itsekin ollut idiootti ja säälittävä. Onnittelut siitä.
No kyllä olen! 15 vuotta olen ollut idiootti suurimmaksi osaksi. Nyt olen 28-vuotias. l
Suurin osa läheisistä minulla olleet alkoholisteja tai runsaasti juovia. Äiti, isä, isäpuolet, ystävät, miesystävät.
Tuo on ollut minulle siis niin sanotusti normaalia. Joka on hyvin kauhistuttavaa. Olisi nuoruuden voinut käyttää fiksumminkin. Onneksi on pari tutkintoa taskussa ja töitä sentään mutta toki harmittaa, että juominen on määritellyt niin paljon elämää.
Muutama vuosi on mennyt näitä asioita työstäen ja lopulta pystyin lopettamaan. En kaipaa siinä enää mitään.
AP
Eihän se useimmiten fiksua touhua ole tietenkään. Ehkä enemmän omalla kohdallani kääntyy kuitenkin sinne säälin ja toisaalta myötätunnon puolelle. On helppoa olla jälkiviisas -enhän täysin itsekään ymmärtänyt vielä juodessani, kuinka kurjaa minulla oli. Siksikin nykyään tuntuu kurjalta toisten, vielä juovien puolesta. Toisaalta kai heitäkin on, joilla homma pysyy kohtuudessa ja ilon puolella. Jos sen taitaa ja lasillisesta tai toisesta tykkää, eikä ole muille häiriöksi, niin kai aikuinen ihminen saa lain puitteissa tehdä mikä häntä huvittaa.
Mun henkinen herääminen kirjaimellisesti käynnistyi aikoinaan kun mä lopetin alkoholin käytön ja aloin pitämään omasta terveydestä huolta. Moni ei edes tajua sitä että kaikki lähtee itsestä, ennenkuin astuu siitä sairaasta kuplastaan poies missä on lymynnyt vuosia kuunnellen jotain toisia ihmisiä ja myrkyttäen itseään samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se useimmiten fiksua touhua ole tietenkään. Ehkä enemmän omalla kohdallani kääntyy kuitenkin sinne säälin ja toisaalta myötätunnon puolelle. On helppoa olla jälkiviisas -enhän täysin itsekään ymmärtänyt vielä juodessani, kuinka kurjaa minulla oli. Siksikin nykyään tuntuu kurjalta toisten, vielä juovien puolesta. Toisaalta kai heitäkin on, joilla homma pysyy kohtuudessa ja ilon puolella. Jos sen taitaa ja lasillisesta tai toisesta tykkää, eikä ole muille häiriöksi, niin kai aikuinen ihminen saa lain puitteissa tehdä mikä häntä huvittaa.
No joo, tunnen kyllä myös myötätuntoa. Juuri viime viikolla istuin bussipysäkillä. Viereeni tuli vanha mies aika väsyneen ja hauraan näköisenä, hänellä oli kaljatölkki kädessä. Tunsin myötätuntoa ja surua samaan aikaan. Välillä mietin mikä johtaa tuohon pisteeseen ja samalla tiedän täysin mikä sairaus on kyseessä.
Omaa äitiäni kohtaan tunnen sekä sääliä, surua, vihaa, myötätuntoa, että halveksuntaa juomisensa vuoksi kuten myös isäpuolta. Surulliseksi tulin kun isä menehtyi alkoholin käytön aiheuttamaan syöpään. Välillä olen vihainen, välillä ymmärrän.
Tunteet alkoholin käytön ja sen ympärillä vaihtelee..
Itseäni kohtaan halveksun sitä aikaa kun join ja olen surullinen. Voisinpa auttaa itseäni menneisyydessä mutta aikaa ei pääse taaksepäin. Onneksi sentään muutoksia tapahtui. Olen ehkä siinä mielessä etuoikeutettu. Minusta olisi voinut tulla helposti täysipäiväinen alkoholisti.
AP
Ajattele positiivisesti, heräsit tähän oivallukseen ajoissa ja sinulla on vielä paras osa elämääsi jäljellä vietettäväksi hyvin. Älä katso taakse vaan eteenpäin. Kunpa moni muukin tajuaisi saman kuin sinä.
En ole ikinä juonut humalahakuisesti (toki juhlissa tai aterialla saattanut lasin viiniä tai siiderin juoda, mutta vain sen yhden) ja olen viettänyt onnellisen elämän. Tein saman havainnon kuin sinä silloin nuorena, kun kaverit pyytelivät mukaan bilettämään. Olin joko selvällä linjalla mukana tai vaihdoin parempaan seuraan, eikä kaduta nyt keski-ikäisenä.
Alkoholismi on sairaus ja onnekas on, joka ei siihen omatoimisesti ajaudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut ap! Upea päätös sinulta jättää alkoholi. Itselleni on käynyt samoin, että kaikki kaverit jotka juovat ovat alkaneet tuntua jotenkin omituisilta ja mietin, kuinka he jaksavat sitä, eivätkö itse huomaa miten olennainen osa ja riippuvuus alkoholi on heidän elämäänsä, vaikkeivät "rappiolla" olekaan.
Nämä ovat siis vain omia ajatuksiani asian tiimoilta, ja enkä tietenkään väitä että tietäisin heidän elämästään tai riippuvuuksistaan paremmin kuin he.
Ja myös samoja fiiliksiä, että se kaikki kännissä sanottu ja koettu, on niin teennäistä ja merkityksetöntä.
Mä lopetin juomisen ensin pakon edessä hetkellisesti kun sairastuin hankalammin. Siinä selvänä samojen ihmisten keskellä aikaa viettäessä aloin liian selkeästi nähdä, miten säälittäviä ne ihmiset ja se elämä oli. Huomasin etten viihtynyt niiden ihmisten kanssa ja niissä ympyröissä yhtään!
Hahmotin, että yleensä olin ottanut juoman aina siinä vaiheessa kun en enää viihtynyt tai muuten tuntui pahalta. Siinä vaiheessa kun järkevä ihminen olisi lähtenyt kotiin. En ole koskaan edes pitänyt alkoholista tai juomisesta, mutta se on ollut selviytymiskeino.
631Olen ajatellut, että sillä juomisella ihminen muutenkin turruttaa kaikki ne kehon ja mielen merkit että jotain pitäisi tehdä toisin, lähteä, työntää jotkut ihmiset pois jne. Sitä jää jumiin siihen samaan roskaan ja samoihin huonoihin ihmissuhteisiin sen sijaan että tekisi asioille jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea sinulle. Loistava päätös ja hienoa, että olet pystynyt tuohon. Itse juon todella harvoin ja vähän, mutta mieheni juo liikaa ja se on iso elämää tuhoava ongelma.
Joo, on todellakin loistava päätös. Itsellä lähtee juominen todella helposti käsistä ja menee muisti. On saanut hävetä useesti silmät päästään. On vähän helpompaa kun korkki on pysynyt kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta. Samaten kävi kun lopetti itse röökinpolton niin röökaajat alkoi näyttää aivan ääliöiltä kun tutisevat jossain oven pielessä posket lommolla.
Ja tietty hirmu morkkis sitten kun tajusi kuinka typerältä sitä on itsekin näyttänyt vaikka kuvitteli ihan muuta.
Niin. Näkökulma vaikuttaa. Asioilla on paljon puolia.
Hienoa, jos olet saanut paremman otteen elämästäsi. Ja on varmasti hyvä pitää etäisyyttä näihin, jos haluat jatkaa valitsemaasi suuntaan.
Onhan päihtynyt elämä aikas sekavaa. Ylilyöntejä tapahtuu sarjassa, v:tu sitä kaikkea draamaa, jota kehittyy mitä ihmeellisemmistä syistä.
Hyvin raskaita osaavat olla pahimmat pahimmassa kunnossa. Voipi näyttää suhteellisen ikävältä, millaiseen kuntoon ihminen voikaan itsensä erilaisilla tuotteilla saada. Puhumatta vaikutuksesta keskustelun tasoon. Pitää melkein itse olla samassa kunnossa, että kommunikaatio onnistuu.
Tekee sulle omalta osaltaan toisaalta tosi hyvää nähdä kirkkaana kaikki se p:ka.
Mut, älä ala moralistiksi. Olet elänyt ihan itse sitä elämää. On tavallaan valinta mitä ja miten muistaa.
Ihmiset ovat moniulotteisia. En tietenkään tiedä sun "piiristä", mut joku voi olla aivan ihana tyyppi sinänsä, vaikka ongelmat ovat sellaisella tasolla, ettei halua juuri olla tekemisissä. Hetkensä kaikkea, ei kai niitä hienojakaan tarvitse unohtaa. En myöskään tiedä yhtään, onko sulla sellaisia edes ollut.
On vain muutaman sellaisen ihmisen nähnyt, jotka "selviydyttyään", ovat kieltäneet koko aikaisemman elämänsä ja sen jälkeen vähän niinkuin ylenkatsoneet aikaisempia kavereitaan, joiden kanssa pari kuukautta aikaisemmin ovat viettäneet koko elämänsä.
Eikä kai siinä mitään, jos se tarvitsee tehdä niin, että pystyy olemaan selvinpäin. On tottakai tavoiteltava asia.
Ihmetyttää vain tuo äärilaidasta toiseen hyppääminen.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin. Itsemme kanssa joudutaan kuitenkin eniten kamppailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se useimmiten fiksua touhua ole tietenkään. Ehkä enemmän omalla kohdallani kääntyy kuitenkin sinne säälin ja toisaalta myötätunnon puolelle. On helppoa olla jälkiviisas -enhän täysin itsekään ymmärtänyt vielä juodessani, kuinka kurjaa minulla oli. Siksikin nykyään tuntuu kurjalta toisten, vielä juovien puolesta. Toisaalta kai heitäkin on, joilla homma pysyy kohtuudessa ja ilon puolella. Jos sen taitaa ja lasillisesta tai toisesta tykkää, eikä ole muille häiriöksi, niin kai aikuinen ihminen saa lain puitteissa tehdä mikä häntä huvittaa.
No joo, tunnen kyllä myös myötätuntoa. Juuri viime viikolla istuin bussipysäkillä. Viereeni tuli vanha mies aika väsyneen ja hauraan näköisenä, hänellä oli kaljatölkki kädessä. Tunsin myötätuntoa ja surua samaan aikaan. Välillä mietin mikä johtaa tuohon pisteeseen ja samalla tiedän täysin mikä saira
Nyt en muista minkä suunnan ydin, mutta
Ihminen toimii aina sen hetkisen parhaan mukaan, jonka siinä hetkessä näkee.
Ole armollinen itsellesi.
Aina äärilaitoja. Miksi ei keskitietä? Monet hengelliset gurut juovat. Jeesuskin poltti kannabista.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Näkökulma vaikuttaa. Asioilla on paljon puolia.
Hienoa, jos olet saanut paremman otteen elämästäsi. Ja on varmasti hyvä pitää etäisyyttä näihin, jos haluat jatkaa valitsemaasi suuntaan.
Onhan päihtynyt elämä aikas sekavaa. Ylilyöntejä tapahtuu sarjassa, v:tu sitä kaikkea draamaa, jota kehittyy mitä ihmeellisemmistä syistä.
Hyvin raskaita osaavat olla pahimmat pahimmassa kunnossa. Voipi näyttää suhteellisen ikävältä, millaiseen kuntoon ihminen voikaan itsensä erilaisilla tuotteilla saada. Puhumatta vaikutuksesta keskustelun tasoon. Pitää melkein itse olla samassa kunnossa, että kommunikaatio onnistuu.
Tekee sulle omalta osaltaan toisaalta tosi hyvää nähdä kirkkaana kaikki se p:ka.
Mut, älä ala moralistiksi. Olet elänyt ihan itse sitä elämää. On tavallaan valinta mitä ja miten muistaa.
Ihmiset ovat moniulotteisia. En tietenkään tiedä sun "piiristä", mut joku voi olla a
Otsikkoni oli aika provokatiivinen. Okei, se on totta, pidän humaltumista idiotismina. Join sitten itse tai en.
Satoja kertoja piti vielä senkin jälkeen juoda kun huomasin haitat ja itseni haukkumisen. Mielipiteeni ei siitä muutu vaikka nyt alkaisin juomaan, että se on typerää.
En tätä kuitenkaan läheisilleni tai muille puhu. En ala heitä moralisoimaan koska miksi voisinkaan. On minulla mielipiteeni mutta en voi muuttaa ketään enkä myöskään halua vaikuttaa tylyltä. Ymmärrän hyvin mitä kaikenlaisia ajatusprosesseja siellä on takana kun juo, mitä enemmän juo niin sitä enemmän valheelliset uskomukset pinttyvät. Se on sellainen valheellinen ja surullinen kupla.
Kuitenkin jokainen on vastuussa siitäkin mitä tekee. En voi oikein muuta kuin pitää oman pääni ja ymmärrykseni ja suojella itseäni välttelemällä ihmisiä jotka juovat vaikka heistä välitän ja heitä ymmärrän.
AP
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin juomisen ensin pakon edessä hetkellisesti kun sairastuin hankalammin. Siinä selvänä samojen ihmisten keskellä aikaa viettäessä aloin liian selkeästi nähdä, miten säälittäviä ne ihmiset ja se elämä oli. Huomasin etten viihtynyt niiden ihmisten kanssa ja niissä ympyröissä yhtään!
Hahmotin, että yleensä olin ottanut juoman aina siinä vaiheessa kun en enää viihtynyt tai muuten tuntui pahalta. Siinä vaiheessa kun järkevä ihminen olisi lähtenyt kotiin. En ole koskaan edes pitänyt alkoholista tai juomisesta, mutta se on ollut selviytymiskeino.
631Olen ajatellut, että sillä juomisella ihminen muutenkin turruttaa kaikki ne kehon ja mielen merkit että jotain pitäisi tehdä toisin, lähteä, työntää jotkut ihmiset pois jne. Sitä jää jumiin siihen samaan roskaan ja samoihin huonoihin ihmissuhteisiin sen sijaan että tekisi asioille jotakin.
Tässä on kiteytetty paljon.
Huomenna on taas Alkon viikon pääpäivä.
Onnittelut. Jos on itsereflektiota, on toivoa. Täysin ilman alkoholia on mahdollista elää.
..